Yksi lapsista nirsoilee, muu perhe haluaisi monipuolista maukasta ruokaa

[ap]

Eli meillä sellainen ongelma, että tuo vanhin lapsi (12) söisi melkein vaan kalapuikkoja, eineslihapullia, makaronilaatikkoa ja spaghettia+jauhiskastiketta. Nekin vain miedosti maustettuna. Muut lapset taas syövät monipuolisesti melkein mitä vaan, kasviksia, täysjyvätuotteita, mausteistakin ruokaa.

12 vee on aina ollut vaikea syömistensä suhteen, välillä on yritetty lahjoa, on yritetty pakottaa, on tehty eri ruokia hänelle... (joo, mä en tiedä millä tapaa johdonmukainen tässä pitäisi olla, myönnän heikkouteni tässä). Toinen vaan pöydässä närppii ja näyttää hapanta naamaa, jos ei ole hänen herkkujaan ja koko perheen ruokailu kärsii. Ja tätä on siis jatkunut vuosia. Olen yleensä tehnyt sitten ruuan niin, että otan hänelle oman annoksen ja vasta sitten maustan vahvemmin, että nyt jotain edes söisi. Mutta silti, jos ei ole jotain yllämainituista, syöminen on uskomattoman hankalaa. Myös koulusta tulee vastaavaa palautetta opettajilta.

En anna hänen täyttää mahaansa millään leivillä tms. Sitten vasta saa leipää, kun on ihan reilusti syönyt kunnon ruokaa. Mutta mikä neuvoksi, juteltu on ja toinen vaan sanoo, ettei pysty syömään. Olen ajatellut, että aika hoitaisi nirsoilun, vaan jotenkin epätoivoiselta tuntuu. Ja itsellä joka ruokailussa paha mieli.

 

[r u u s a]

Entäs jos onkin allerginen vaikka jollekin mausteelle ja ei ihan oikeasti pysty syömään kun tuntuu kurjalta?

Ja noita mainitsemiasi ruokia on helppo tehdä, mä tekisin siis pöperöt kyseiselle erikseen.

 

[.]

Itse en kyllä lähtisi sille linjalle, että yhdelle perheenjäsenelle tehtäisiin oma ruoka vain nirsoilun vuoksi... Samaa ruokaa kuin muillekin ja jos ei kelpaa niin voi nousta pois pöydästä pilaamasta toisten ruokahalua. Eiköhän tuo ole ohimenevä vaihe?

 

[zxc]

Jos on allerginen niin ei ne einekset kyllä ole paras vaihtoehto.

 

[ap]

Entäs jos onkin allerginen vaikka jollekin mausteelle ja ei ihan oikeasti pysty syömään kun tuntuu kurjalta?

Ja noita mainitsemiasi ruokia on helppo tehdä, mä tekisin siis pöperöt kyseiselle erikseen.

No on helppoja, mutta ei ravinnollisesti kauhean monipuolisia :-( Kun ei kelpaa, jos on vaikkapa täysjyväpastasta tehtyjä.
Kun ei kasviksia meinaa huolia ollenkaan, kurkkua syön kauhean kitinän voimin ja joskus porkkanaa.

Ja siis mausteasian mä olen jo ratkonut sillä, että tytöllä on vain vähän suolaa ruuassaan, ei muuta.

 

[:)]

tuon ikäisen on opittava syömään samaa ruokaa kuin muutkin, en tekisi omia ruokia. tai sitten voi opetella itse kokkaamaan omat ruokansa tai olla syömättä

 

[ap]

Itse en kyllä lähtisi sille linjalle, että yhdelle perheenjäsenelle tehtäisiin oma ruoka vain nirsoilun vuoksi... Samaa ruokaa kuin muillekin ja jos ei kelpaa niin voi nousta pois pöydästä pilaamasta toisten ruokahalua. Eiköhän tuo ole ohimenevä vaihe?

Joka on jatkunut koko tytön kouluiän käytännössä... todella ohimenevää joo :-(((

 

[ap]

Jos on allerginen niin ei ne einekset kyllä ole paras vaihtoehto.

Ei ole allergioita, tai ei ainakaan testeissä mitään saatu kiinni.
Paitsi sitrushedelmille lievää allergiaa.

 

[vieraana]

Itse en kyllä lähtisi sille linjalle, että yhdelle perheenjäsenelle tehtäisiin oma ruoka vain nirsoilun vuoksi... Samaa ruokaa kuin muillekin ja jos ei kelpaa niin voi nousta pois pöydästä pilaamasta toisten ruokahalua. Eiköhän tuo ole ohimenevä vaihe?

Peesi tähän. Mun kaverin aikuinen mies on sellainen, että ei syö kun jotain tiettyjä ruokia ja muuten sitten leipää, jos kaveri jotain muuta ruokaa tekee. Sen äiti oli just aikanaan ollut sellainen, että pojalle oli tehty eri ruuat kun ei se tykkää....!

 

[vieras]

meillä kans teini,joka ei joitain ruokia kertakaikkiaan pysty syömään.näin ollut ihan pienestä pitäen.esim makaroonilaatikkoa tehdessäni teen hänelle eri ruoan.

 

[r u u s a]

Yksi mikä voisi toimia, on se, että annat tytönkin jo tehdä ruokaa.

Itsetehty kun maistuu aina paremmalta.

 

[ap]

tuon ikäisen on opittava syömään samaa ruokaa kuin muutkin, en tekisi omia ruokia. tai sitten voi opetella itse kokkaamaan omat ruokansa tai olla syömättä

Olen samaa mieltä, mutta mitenkäs opettaa? Kun toinen vaan yökkii.
Enkä mä oikeasti voi antaa tytön vaan paistaa itselleen kalapuikkoja joka päivä, eihän niissä ole mitään terveellisiä ravintoaineita.

 

[.]

Itse en kyllä lähtisi sille linjalle, että yhdelle perheenjäsenelle tehtäisiin oma ruoka vain nirsoilun vuoksi... Samaa ruokaa kuin muillekin ja jos ei kelpaa niin voi nousta pois pöydästä pilaamasta toisten ruokahalua. Eiköhän tuo ole ohimenevä vaihe?

Joka on jatkunut koko tytön kouluiän käytännössä... todella ohimenevää joo :-(((

Silti en yhdelle tekisi eri ruokia... Se ainakin on loputon suo. Pitäiskö kysellä kouluterkalta apuja? Jos lapsella on joku "klikki" syömisasioiden kanssa ylipäätään. Voisko esim. psykologion kans juttelusta olla apua. Eihän tuo kuulosta mukavalta, että tyrannisoi koko perheen ruokailuja käytöksellään.

 

[klementine]

voisko olla makuyliherkkyys??
meillä pojalla on noita aistiyliherkkyyksiä ja ruokailussa sen huomaa "en voi ottaa ketsuppia kun se on niin suolaista" yms tuommosissa jutuissa. jos on aistiyliherkkyyttä niin se syöminen on oikeasti hankalaa etenkin jos mausteista on kyse. ainut et nyt sun tietty pitäs saada selvitettyä et nirsoileeko huvikseen vai mikä on. mulla tytär on hirmunen nirsoilia, esim ei voi riisiä syödä koska ei tykkää.. mä olen silti aina kylmästi vaan tehnyt sitä riisiä ja aina se tyttö on vähän sitä syönyt...tosi vähän kylläkin mutta ajattelen et nyt on oma vikansa ja olkoon sitten syömättä vaikka kyse onkin vasta 4,5 vuotiaasta.. olen vaan päättänyt että en tee nirsoilijoille eri ruokia. tuohon makuyliherkkyyteen se et tein ruokaa jota ei pahemmin maustettu ja kaikki sai pöydässä mausteensa laittaa. nyt en sit osaa maustaa enää ruokaa ja nyt poikakin syö jo paremmin =)

tuo on varmasti hermoja raastavaa, etenkin jos olisi minusta kyse.. mä nimittäin inhoan hetkiä jolloin olen tehny kovalla vaivalla ruokaa ja joku ei suostu hölmöyden takia syömään...siinä mulla meinaa mennä aina hermot mut nyt siihen on jo niin tottunu et lapset ei oikein jaksa valittaa kun joutuvat sitten olemaan syömättä ja odottamaan seuraavaa ruokaa =)

 

[ap]

Yksi mikä voisi toimia, on se, että annat tytönkin jo tehdä ruokaa.

Itsetehty kun maistuu aina paremmalta.

Olenkin opettanut hänelle helppoja perusruokia. Kokkaa mielellään vaikka koko perheelle pienen opastuksen voimin, mutta syöminen on vaan niin uskomattoman vaikeaa. Itsetehtyjä on kieltämättä vähän paremmin syönyt, nyt kun asiaa tarkemmin ajattelen.

 

[r u u s a]

Ja voihan tosta laajentaa... Jos kerran einelihapullat menevät, miksei siis itsetehdyt miedosti maustetut. Ja kunnon satsi ja kerta-annoksissa osa pakkaseen.

Ja kalaa itse leivittäen, ruisjauhoissa kieritetyt vain suolalla maustetut paistetut muikutkin voisivat mennä.. (etenkin jos ne ensimmäiset paisteltaisiin vaik mökillä muurikassa)

 

[fanni]

Mie antaisin närppiä aikansa. Uskon, että se ruoka kyllä alkaa maistua kun muuta ei enää tarjoilla. Tuli mieleen, että jos yökkii jo sen takia, että tietää sun tekevän hänelle oman ruuan jos jaksaa jatkaa. Miten kouluruokailu sujuu?

 

[NalleKarhuÄiti]

Omani ei syö kauraa missään muodossa edes piilotettuna, eli kun meillä on kaurapuuroa, muu perhe syö ensin ja sitten tyttö saa tulla keittiöön syömään leipää.
Monesti olen ajatellut, että pitäisi oikeasti tutkituttaa onko tyttö oikeasti allerginen jollekin/joillekkin ruokaaineille.
kaura ei nimittäin ole ainoa "nirsoilun" aihe, mutta mut pakotettiin lapsena syömään kalaa vaikka en siitä tykännyt ja omat traumansa se on jättänyt, en vieläkään syö kalaa jos ei aivan pakko ole.
Jos äiti olisi huomioinut sen etten tykännyt lapsena kalasta voisi olla, että söisin sitä nykyään.

Miltä meistä aikuisista tuntus jos olisi jotain ruokaa jota ei saateta syödä niin joku isompi tulisi viereen pakottamaan ja katsomaan että varmasti syöt. Lapsesta se varmaan tuntuu 1000 kertaa pahemmalta.

En tee montaa ruokaa yhdelle aterialle, vaan yhtä ja jos ei joku syö hernekeittoa saa lämmittää eilistä mureketta. Pääasia on, että jokainen saa vatsansa täyteen ja syö oikeaa ruokaa eikä napostele vaaleaa leipää pitkin päivää.

 

[ap]

Itse en kyllä lähtisi sille linjalle, että yhdelle perheenjäsenelle tehtäisiin oma ruoka vain nirsoilun vuoksi... Samaa ruokaa kuin muillekin ja jos ei kelpaa niin voi nousta pois pöydästä pilaamasta toisten ruokahalua. Eiköhän tuo ole ohimenevä vaihe?

Joka on jatkunut koko tytön kouluiän käytännössä... todella ohimenevää joo :-(((

Silti en yhdelle tekisi eri ruokia... Se ainakin on loputon suo. Pitäiskö kysellä kouluterkalta apuja? Jos lapsella on joku "klikki" syömisasioiden kanssa ylipäätään. Voisko esim. psykologion kans juttelusta olla apua. Eihän tuo kuulosta mukavalta, että tyrannisoi koko perheen ruokailuja käytöksellään.

Kyllä olen ajatellut, että syksyllä kun koulut alkaa, juttelisin terkan kanssa. Uskon, että kun tyttö on noin kauan kenkkuillut, siinä alkaa jo olla mukana sitten sitäkin, että psyykkisesti on onnistunut saamaan itsensä "en syö"-moodiin, vaikka ruoka olisikin ihan kohtuullista.

 

[.]

Aika jännää jos pitää olla miedosti maustettua muuten mutta eineslihapullat maistuu silti. Ne kyllä on kaikkea muuta kuin miedosti maustettuja...

 

[?]

Kai hän saa edes jotain vitamiinivalmistetta?

 

[vieras]

en jaksa uskoa että kyseessä on mikään allergia,jos kerta normaali pasta kelpaa mutta täysjyväpasta ei. Nirso mikä nirso..miehen veli on samanlainen,ikää 24 ja tulee äitinsä ruokapöytään yökkäilemään kotiruualle,mutta onneksi mamma on tehnyt pojalleen ihan ihka omat lihapullat :heart: Jos ei maistu,voi olla syömättä. Oisko hyvä aloittaa siitä,että kaikkea pitää maistaa vähän? Ihan vaikka teelusikallinen? Ja sit pikkuhiljaa isontaa annoksia?

 

[:)]

tuon ikäisen on opittava syömään samaa ruokaa kuin muutkin, en tekisi omia ruokia. tai sitten voi opetella itse kokkaamaan omat ruokansa tai olla syömättä

Olen samaa mieltä, mutta mitenkäs opettaa? Kun toinen vaan yökkii.
Enkä mä oikeasti voi antaa tytön vaan paistaa itselleen kalapuikkoja joka päivä, eihän niissä ole mitään terveellisiä ravintoaineita.

Sitten on syömättä.

 

[ap]

Omani ei syö kauraa missään muodossa edes piilotettuna, eli kun meillä on kaurapuuroa, muu perhe syö ensin ja sitten tyttö saa tulla keittiöön syömään leipää.
Monesti olen ajatellut, että pitäisi oikeasti tutkituttaa onko tyttö oikeasti allerginen jollekin/joillekkin ruokaaineille.
kaura ei nimittäin ole ainoa "nirsoilun" aihe, mutta mut pakotettiin lapsena syömään kalaa vaikka en siitä tykännyt ja omat traumansa se on jättänyt, en vieläkään syö kalaa jos ei aivan pakko ole.
Jos äiti olisi huomioinut sen etten tykännyt lapsena kalasta voisi olla, että söisin sitä nykyään.

Miltä meistä aikuisista tuntus jos olisi jotain ruokaa jota ei saateta syödä niin joku isompi tulisi viereen pakottamaan ja katsomaan että varmasti syöt. Lapsesta se varmaan tuntuu 1000 kertaa pahemmalta.

En tee montaa ruokaa yhdelle aterialle, vaan yhtä ja jos ei joku syö hernekeittoa saa lämmittää eilistä mureketta. Pääasia on, että jokainen saa vatsansa täyteen ja syö oikeaa ruokaa eikä napostele vaaleaa leipää pitkin päivää.

Mua on myös vahdittu ja pakotettu pienenä ja ei tunnu edelleenkään kivalta, vaikka olenkin käytännössä kaikkiruokainen.

Eniten mua ehkä ahdistaa, että tuo ei syö kanaa, kunnon lihaa (vain jauhelihaa), kalaa (vain puikkoina), melkein mitään kasviksia, mitään täysjyvää tai ruistuotetta... mistä ne ravintoaineet sille saisi.

 

[ap]

en jaksa uskoa että kyseessä on mikään allergia,jos kerta normaali pasta kelpaa mutta täysjyväpasta ei. Nirso mikä nirso..miehen veli on samanlainen,ikää 24 ja tulee äitinsä ruokapöytään yökkäilemään kotiruualle,mutta onneksi mamma on tehnyt pojalleen ihan ihka omat lihapullat :heart: Jos ei maistu,voi olla syömättä. Oisko hyvä aloittaa siitä,että kaikkea pitää maistaa vähän? Ihan vaikka teelusikallinen? Ja sit pikkuhiljaa isontaa annoksia?

Toki mä siis joudun käytännössä pakottamaan jonkun verran syömään, muutenhan tuo kuihtuisi pois kokonaan. Se on vaan se asenne ja niukunauku joka haarukallisesta niin kertakaikkisen raivostuttavaa.