Yksi lapsi, toinen tulossa, yksinhuoltajaksi jääminen...

["jeps"]

Miten tuo onnistuu? Ainoa mahdollisuus onnelliseen elämään on ottaa ero miehestä, mutta pelottaa se että olen raskaana ja entuudestaan jo yksi lapsi.
Esikoisen vauva aika ei ollut ruusuilla tanssimista, joten miten jaksaisin vastasyntyneen ja yhden 1v10kk lapsen kanssa?

Antakaa jotain neuvoja mitä kannattaa muistaa ja mistä esim. saa apua tämmöseen tilanteeseen?
Kaikki neuvot tervetulleita!

Enkä nyt kaipaa mitään saarnoja siitä, että miksi vielä yksi lapsi on tulossa vaikka oletkin eron partaalla jne. Siihen on omat syynsä.

 

[Lilya]

Voimia sulle, ratkaisusi ei varmasti ole helppo vaikkakin varmasti oikea:hug:
Kaikenlaista apua on useilla kunnilla saatavilla, kannattaa rohkeasti ottaa selvää. Esimerkiksi meidän kunta järjestää lapsiperheen kotiapua joka voi olla monenlaista ja tämä varmasti tulee kysymykseen juuri synnytyksen jälkeen jos vaikka olet hyvinkin kipeänä. Myös perhetyö (ei siis lastensuojelun kautta tuleva) tarjoaa monenlaista apua ja auttaa myös etsimään juuri teidän perheelle parhaiten sopivan tukimuodon ja avun. Heiltä saa tukea myös isän ja lapsen yhdessäoloon jotta isäkin voisi osallistua lapsen hoitoon jotta saisit jaettua vastuuta. Kannattaa myös miettiä että laittaisi vanhemman osittaiseen päivähoitoon vaikka tätä mahdollisuutta paljon parjataankin.
Apua on monenlaista vaikka niistä aika vähän missään kerrotaan

 

[...]

Kyllä sitä aina pärjää, keinolla tai toisella Itselläni on esikoinen 1,10v ja vauva kohta 4kk, olen ollut yksin lasten kanssa huhtikuusta. Toisesta synnytyksestä toipuminen oli ainakin mulla huomattavsti helpompaa kun ekasta, joka tietenkin vaikuttaa alkupäiviin/viikkoihin kotona. Ihana äitini sattui olemaan lomalla juuri synnytyksen aikaan, ja oli sitten meillä kaksi ekaa päivää lisäkäsinä. Meillä on ainakin kaikki mennyt paremmin kun koskaan olisin uskaltanut toivoo, esikoinenkin oppi tosi nopsaan että täytyy olla kiltti ja varovainen vauvan kanssa, ei mitään mustiskohtaksia.Tarkkana tosin saa kokoajan olla, kyllä välillä ohimennen saattaa läiskästä tai halata liian kovasti tms. Muutaman ekan päivän piti tuttia myös päivisin ja välillä vieläkin leikkii vauvaa (menee esim. sitteriin makoilemaan tai muuta hassuttelua).
Kannattaa vaan muistaa kaikki asiat selittää juurta jaksain isommalle ja näyttää esimerkkiä kuinka silitetään ja ollaan hellä, ota kaikkeen mahdolliseen mukaan. Pyydä vaikka hakemaan vauvalle vaippa tai näyttään kuvia kirjasta tai mitä millonkin, on tosi tärkeetä pikkuselle et saa olla mukana ja kokee ittensä tärkeeks ja tarpeellisesks myös isosiskona/-veljenä.
neuvolassakin kannattaa ottaa asia puheeksi, täti osaa kertoo kaikista oman alueen kerhoista, kotiavuista ja muista. Mutta jos saat itse nukkua ja teillä on muutenkin jonkinmoiset rytmit elämässä ja ystäviä/sukua ympärillä niin et tule varmasti "ulkopuolista" apua tarviin Muutama viikko ja tuntuu niinku se vauva olis ollu siinä aina, asiat hoituu ihmeen hyvin ja kyl se pienempi pieni siinä kuvioihin tottuu, meette vaan isomman rytmin mukaan. Olishan se toki kiva jos joskus olis kaks kättä lisää, mutta asennehommia Toivottavasti saat asiat hyvin rullaamaan ja saavutatte onnellisen elämän

 

[Tiimarinvihko]

Mä olen juuri menossa nukkumaan, joten en kovasti jaksa kirjottaa juuri nyt, mutta olen siis ollut melkein samassa tilanteessa. Lapseni oli lähemmäs kolmea vuotta, kun erottiin ja odotin toista lastamme. Nyt olen siis 4-vuotiaan ja 11kk vauvan totaaliyh-äiti..

Mulla ei mitään erityisiä neuvoja juuri nyt tule mieleen, mutta jos haluat niin rekisteröidy ja laita mulle yv:tä! Nyt on pakko mennä nukkumaan.. Öitä!

 

["shihtzu"]

Minä olen tuossa samassa tilanteessa, esikonen on toisen syntyessä 2v3kk ja toinen syntyy muutaman viikon päästä. Erosimme miehen kanssa toukokuussa ja alussa tuntui, että miten minä selviä, mutta eipä tässä paljon muu auta kuin selvitä ja nyt elämä näyttääkin jo paljon valoisammalta. Tosin pelottaahan se vauva-arki, että miten se sujuu, kun tuo esikoinenkin on varsin vahvatahtoinen tapaus. Lapsien isä tapaa tuota esikoista tällä hetkellä satunnaisesti noin kerran viikossa jokusen tunnin ja joskus ottaa yöksikin, mutta pääosin minä lasten kanssa olen.

Minulla onneksi on vahva tukiverkosto takana, se auttaa paljon.

 

["trallallaa"]

Tsemppiä paljon vaikeaan tilanteeseen! :hug:

Oma tilanteeni on lähes samanlainen, tosin asumme vielä miehen (ja vanhemman lapseni) kanssa saman katon alla. Yhteistä tulevaisuutta ei kuitenkaan ole perheenä.