Yks pikku juttu... (teen oman avauksen, sori!)

Tuosta työssäkäynnistä.
Minusta on ihan sama onko äiti töissä vai kotona vai jossain siltä väliltä, kunhan lapset ei kärsi.
Mutta semmonen seikka taitaa olla kuitenkin ihan tosi asia, että tuo työssäkäynti on henkisesti helpompaa, ehkä fyysisestikin -niinkuin joku tuossa toisessa ketjussa jo sanoi!
En ymmärrä, miksi työssäkäyvät äidit hyökkäävät tätä vastaan, ehkä siksi että se sattuu ja osuu niin arkaan paikkaan?
Ei ole tarkoitus mollata ketään, mutta tosiasia tämä taitaa olla.
Sanotte työssäkäyvät, että teillä on vielä kaikki kotihommat vastassa töiden jälkeen, totta se on! Mutta ei se koti voi mitenkään olla niin sotkuinen/likainen/täynnä työtä, jos siellä ei päivisin koskaan ketään ole (sotkemassa)?! =) Minun mielestä on luxusta käydä töissä, viedä lapset hyvään hoitoon, palata kotiin jota kukaan ei ole päivän aikana sotkenut jne.
En sanoisi sitä rankaksi sinänsä!
Toki joka työssä on raskaatkin päivänsä, mutta siitä tässä ei nyt kyse. :hug:

 

minä taas just äsken mietin ku kattelin ympärilleni et miten ihmeessä täällä voi olla näin sotkusta vaikka ei täällä ketään melkeen koskaan oo

joo ja pesuhuone on täynnä pyykkiä... aamulla ei kerkeä pestä ja illalla ku tulee töistä ei oo aikaa pestä... (huomenna onnex jo vapaapäivä niin saa pestyä ees pari koneellista, kunhan lainaan naapurista kuivaustelineen)

 

\

Tuosta työssäkäynnistä.
Minusta on ihan sama onko äiti töissä vai kotona vai jossain siltä väliltä, kunhan lapset ei kärsi.
Mutta semmonen seikka taitaa olla kuitenkin ihan tosi asia, että tuo työssäkäynti on henkisesti helpompaa, ehkä fyysisestikin -niinkuin joku tuossa toisessa ketjussa jo sanoi!
En ymmärrä, miksi työssäkäyvät äidit hyökkäävät tätä vastaan, ehkä siksi että se sattuu ja osuu niin arkaan paikkaan?
Ei ole tarkoitus mollata ketään, mutta tosiasia tämä taitaa olla.
Sanotte työssäkäyvät, että teillä on vielä kaikki kotihommat vastassa töiden jälkeen, totta se on! Mutta ei se koti voi mitenkään olla niin sotkuinen/likainen/täynnä työtä, jos siellä ei päivisin koskaan ketään ole (sotkemassa)?! =) Minun mielestä on luxusta käydä töissä, viedä lapset hyvään hoitoon, palata kotiin jota kukaan ei ole päivän aikana sotkenut jne.
En sanoisi sitä rankaksi sinänsä!
Toki joka työssä on raskaatkin päivänsä, mutta siitä tässä ei nyt kyse. :hug:

Ootkos koskaan kokeillu työssäkäyntiä?
Kuulostat niin kateelliselta työssäkäyville. Kukaan ei pakota sua kotona olemaan jos se on niin rankkaa. :attn:

 

\

minä taas just äsken mietin ku kattelin ympärilleni et miten ihmeessä täällä voi olla näin sotkusta vaikka ei täällä ketään melkeen koskaan oo

joo ja pesuhuone on täynnä pyykkiä... aamulla ei kerkeä pestä ja illalla ku tulee töistä ei oo aikaa pestä... (huomenna onnex jo vapaapäivä niin saa pestyä ees pari koneellista, kunhan lainaan naapurista kuivaustelineen)

Ymmärrän toki tuonkin, mutta uskallan väittää, että yleensä työssäkäyvä on henkisesti vireämpi ja energisempi ja se, mitä siellä kotona sitten odottaa, ei ole niiiiin kamalaa kuitenkaan, eihän?!
Kotiäitiys on henkisesti erittäin raskasta ja se jo sinänsä syö voimavaroja, lisäksi ku siinä sitten sotketaan ja melskataan 24/7, niin voi sitä jo sanoa rankaksi...?
Itse olen sitä mieltä, että työssäkäynti on luxusta. =) Kuitenkin.

 

Niin, kyllä sitä joskus miettii, että olisi kotona helpompaa, kun olet töissä haukuttavana 8 tuntia.Haistatellaan pääin naamaa, jatkuvasti joudut laittamaan rajoja (kuten kotonakin) ja hoitamaan mieleltään sairaita ihmisiä...Ei se aina ihan helppoa sekään ole, mutta olen kotiäitiyttäkin maistanut...

 

\

Niin, kyllä sitä joskus miettii, että olisi kotona helpompaa, kun olet töissä haukuttavana 8 tuntia.Haistatellaan pääin naamaa, jatkuvasti joudut laittamaan rajoja (kuten kotonakin) ja hoitamaan mieleltään sairaita ihmisiä...Ei se aina ihan helppoa sekään ole, mutta olen kotiäitiyttäkin maistanut...

On olemassa töitä, jotka ovat rankempia kuin mikään muu! Mutta puhuin tässä nyt silleen yleisesti, kaikki ei ole mielisairaanhoitajia. Suurin osa työpaikoista on sellaisia "perus-henkisiä". =)

 

\

\

Niin, kyllä sitä joskus miettii, että olisi kotona helpompaa, kun olet töissä haukuttavana 8 tuntia.Haistatellaan pääin naamaa, jatkuvasti joudut laittamaan rajoja (kuten kotonakin) ja hoitamaan mieleltään sairaita ihmisiä...Ei se aina ihan helppoa sekään ole, mutta olen kotiäitiyttäkin maistanut...

On olemassa töitä, jotka ovat rankempia kuin mikään muu! Mutta puhuin tässä nyt silleen yleisesti, kaikki ei ole mielisairaanhoitajia. Suurin osa työpaikoista on sellaisia "perus-henkisiä". =)

Juu tiedän mitä tarkoitit, mutta asioilla on aina puolensa ja puolensa =)

 

\

Sanotte työssäkäyvät, että teillä on vielä kaikki kotihommat vastassa töiden jälkeen, totta se on! Mutta ei se koti voi mitenkään olla niin sotkuinen/likainen/täynnä työtä, jos siellä ei päivisin koskaan ketään ole (sotkemassa)?! =) Minun mielestä on luxusta käydä töissä, viedä lapset hyvään hoitoon, palata kotiin jota kukaan ei ole päivän aikana sotkenut jne.

Ei meillä ainakaan ole koti tyhjänä, jos mä olen 8-16 poissa. Ja sotkua kertyy. Toivonkin, että olisin joku päivä saanut koulutettua nuo lapset niin, että koti olisi samannäköinen kuin aamulla lähtiessäni =)

 

\

Niin, kyllä sitä joskus miettii, että olisi kotona helpompaa, kun olet töissä haukuttavana 8 tuntia.Haistatellaan pääin naamaa, jatkuvasti joudut laittamaan rajoja (kuten kotonakin) ja hoitamaan mieleltään sairaita ihmisiä...Ei se aina ihan helppoa sekään ole, mutta olen kotiäitiyttäkin maistanut...

Joo sama täällä, mutta kuitenkin sitä vaan työtäänkin rakastaa. =)

 

\

\

Niin, kyllä sitä joskus miettii, että olisi kotona helpompaa, kun olet töissä haukuttavana 8 tuntia.Haistatellaan pääin naamaa, jatkuvasti joudut laittamaan rajoja (kuten kotonakin) ja hoitamaan mieleltään sairaita ihmisiä...Ei se aina ihan helppoa sekään ole, mutta olen kotiäitiyttäkin maistanut...

Joo sama täällä, mutta kuitenkin sitä vaan työtäänkin rakastaa. =)

Niin juuri, muuta työtä en varmaan edes haluis kaikesta huolimatta tehdä

 

\

\

minä taas just äsken mietin ku kattelin ympärilleni et miten ihmeessä täällä voi olla näin sotkusta vaikka ei täällä ketään melkeen koskaan oo

joo ja pesuhuone on täynnä pyykkiä... aamulla ei kerkeä pestä ja illalla ku tulee töistä ei oo aikaa pestä... (huomenna onnex jo vapaapäivä niin saa pestyä ees pari koneellista, kunhan lainaan naapurista kuivaustelineen)

Ymmärrän toki tuonkin, mutta uskallan väittää, että yleensä työssäkäyvä on henkisesti vireämpi ja energisempi ja se, mitä siellä kotona sitten odottaa, ei ole niiiiin kamalaa kuitenkaan, eihän?!
Kotiäitiys on henkisesti erittäin raskasta ja se jo sinänsä syö voimavaroja, lisäksi ku siinä sitten sotketaan ja melskataan 24/7, niin voi sitä jo sanoa rankaksi...?
Itse olen sitä mieltä, että työssäkäynti on luxusta. =) Kuitenkin.

nolona myönnän mmut minä tosiaankin viihdyn kotonakin nyt paremmin kun olen työt aloittanu... kotiäitinä olo ei ole minua varten

 

Mulla ei ole kokemusta työn ja perheen yhdistämisestä, mutta mieheni on sitä mieltä että kun joskus pääsen tästä hullunmyllystä töihin lepäämään niin en ikinä enää tee lapsia ja jää kotiäidiksi

 

Tuota, eikös sitä käydä töissä sen takia että saadaan rahaa perheen tarpeisiin. Olenko ymmärtänyt jotenkin väärin? Miten lapsen kärsimys liittyy asiaan?

 

No joo...Töissä käyn minäkin =) Ei kyllä lapset kärsi ainakaan päivähoidon takia. En kyllä käy töissä sen takia, että sitä rakastaisin, vaan sen raha pahalaisen Viikot olen kotona ja viikonloput töissä. Puolikasta siis pakerran. Iskä paimentaa poikia viikonloput. Kotona olisin , jos varat sallisivat, aivan varmasti.

 

Mun kyllä täytyy sanoa, että koin arjen äärettömän rankaksi töissä käydessäni. Töissä oli jatkuva kiire, kiireellä hakemaan lapsi pois hoidosta, ettei päivät venyis hirveen pitkiksi (mies vei pojan aamulla, kun meni myöhemmin mua töihin). Sitten kotiin ja molemmilla jo kiljuva nälkä, eli nopeasti ruokaa, sitten pyykin pesua ja stressi siitäkin, että tarvittavat vaatteet ehtii kuivua seuraavaksi päiväksi.

Ja kumma juttu, vaikkkei päivisin kukaan ollutkaan sotkemassa niin joka päivä ainakin meidän talosta siivottavaa löytyy ja kun neliöitä lähes pari sataa niin kyllä sitä kahdeksan tunnin työpäivän jälkeen tosi puhki oli... Ja elämä oli jatkuvaa kiirettä. Jos lähdettiin kauppaan tai kylään niin sinnekin kiireellä ja taas kiireellä takaisin, että lapsi oli nukkumassa jo kahdeksalta, että jaksoi taas aamulla nousta hoitoon.

Nyt olen äitiyslomalla pienen vauvan kanssa ja todella nautin. Mua oikein ahdistaa ajatus joskus työelämään palaamisesta ja siitä, että alkaa taas se rumba kun elämä on pelkkää kiirettä ja arki vaan suorittamista.

Niin ja raskaaksi elämän teki sekin, ettei juuri ollut aikaa ystäviä tai kavereita nähdä. Nyt voi päivisin rauhassa vaunutella ja kahvitella muiden äiti-ystävien kanssa. Vauvan nukkuessa on esikoiselle aikaa ja mies kun tulee töistä neljän jälkeen niin voidaan rauhassa tehdä yhdessä koko perhe juttuja, kun ei kellon kanssa tarvi olla takaisin ja stressata, että lapsi on viimeistään silloin ja silloin sängyssä kun muuen taas edessä hirveä väsy aamu. Toki lapsilla silti rytmit on mutta nyt tästä elämsätä puuttuu se hirveä stressi.

 

\

Tuosta työssäkäynnistä.
Minusta on ihan sama onko äiti töissä vai kotona vai jossain siltä väliltä, kunhan lapset ei kärsi.
Mutta semmonen seikka taitaa olla kuitenkin ihan tosi asia, että tuo työssäkäynti on henkisesti helpompaa, ehkä fyysisestikin -niinkuin joku tuossa toisessa ketjussa jo sanoi!
En ymmärrä, miksi työssäkäyvät äidit hyökkäävät tätä vastaan, ehkä siksi että se sattuu ja osuu niin arkaan paikkaan?
Ei ole tarkoitus mollata ketään, mutta tosiasia tämä taitaa olla.
Sanotte työssäkäyvät, että teillä on vielä kaikki kotihommat vastassa töiden jälkeen, totta se on! Mutta ei se koti voi mitenkään olla niin sotkuinen/likainen/täynnä työtä, jos siellä ei päivisin koskaan ketään ole (sotkemassa)?! =) Minun mielestä on luxusta käydä töissä, viedä lapset hyvään hoitoon, palata kotiin jota kukaan ei ole päivän aikana sotkenut jne.
En sanoisi sitä rankaksi sinänsä!
Toki joka työssä on raskaatkin päivänsä, mutta siitä tässä ei nyt kyse. :hug:

Töissäkäynti henkisesti helpompaa? Hmm, mietitäänpä. Mitäs sitten, jos on kettumainen työilmapiiri? Siihen riittää yksikin työntekijä, ei tarvitse olla edes montaa idioottia samassa työpaikassa. Ja vielä parempaa, jos pomo on kettumainen. Eikä tarvitse olla edes kettumaisia työkavereita, liika töitä lasketulle työajalle riittää saamaan mukavan pienen stressinpoikasen aikaiseksi. Ja sitähän nykypäivänä riittää, kun kaikkea on tehostettu...
Fyysisesti helpommasta en viitsi edes alkaa puhumaan...naurattaa jo nyt.
Faktaa nyt kuitenkin on se, että töissä aika usein on pomo, jonka pillin mukaan pompitaan, työkavereita joita itse aika huonosti saa valita etc. Kotiäiti on itsensä pomo ja ainoa työkaveri on omat lapset...

Mitä taas tulee siihen, että onko siellä kotona joku sotkemassa...aika monella ihmisellä on lemmikkieläimiä...jotka muuten ihan surutta sotkee sen aikaa, kun itse on töissä. Kaikilla ihmisillä sotkeentuu astioita ja vaatteita, pölyä kertyy pinnoille, hiekkaa kantautuu kengissä sisälle etc. Ne on muuten siistittävä nekin...ja todellakin sen työpäivän jälkeen. Kotiäidillä on aikaa x-tuntia tehdä niitä juttuja päivän mittaan. Sen lisäksi työssäkäyvän pitää vielä sapuskaa vääntää jahka kotiin saakka pääsee, jollei siis eineksiä halua syödä. Kotiäiti saa tehtyä nämäkin siinä jossain päivänmittaa.
Kotiäiti voi koisia siihen saakka, kun nyt lapset nukkuu (jollei erikseen jotain rytmiä itse pidä), työtä tekevän on herättävä aamulla, koska töihin yleensä pitää johonkin tiettyyn aikaan mennä. Ja grandebuenoa on vielä se, jos pitää lapset johonkin aamusella kiikuttaa. Kaikelta siltä aamuhässäkältä kotiäiti säästyy.

Kuten sanottua, mä en yhtään viitsisi aliarvioida työssäkäyvien urakkaa...vain täysin työstävieroittunut voi olla noin sokea. Sorry vaan.

 

Meiän anoppi ei voi ymmärtää kuin meillä on aina vaan sotkuista, olin sit töissä käyvä äiti tai koti-äiti (jotenki tota kotiäitiyttä se viä vähempi arvostaa) .......................... Se on just sellanen h..ullu ämmä koko anoppi ....................... :x

Kaikki kunnia ja voimahalaus KOTIÄIDEILLE !! :hug:

 

Ja taas tätä *huokaus* :snotty: yhdestä muotista tullut nenä pitäis sopia jokaiseen päähän... surullista..

 

\

Ymmärrän toki tuonkin, mutta uskallan väittää, että yleensä työssäkäyvä on henkisesti vireämpi ja energisempi ja se, mitä siellä kotona sitten odottaa, ei ole niiiiin kamalaa kuitenkaan, eihän?!
Kotiäitiys on henkisesti erittäin raskasta ja se jo sinänsä syö voimavaroja, lisäksi ku siinä sitten sotketaan ja melskataan 24/7, niin voi sitä jo sanoa rankaksi...?
Itse olen sitä mieltä, että työssäkäynti on luxusta. =) Kuitenkin.

Tosi luxusta kun yh-äiti on töissä 7.00-16.00 toisella paikkakunnalla. :/ Enkä ole yhtään sen energisempi ja vireämpi kuin hoitovapaalla ollessa vaan päinvastoin.

 

Mä oon kotona nimenomaa siksi, että pääsen huomattavasti helpommalla kuin töissä käydessäni.... en siis menis tässäkään asiassa yleistään suuntaan tai toiseen =)

 

Ei meillä koti ainakaan ole tyhjä, kun minä joskus työelämään palaan.
Meillä koululaisilla lyhyet koulupäivät ja aina liuta kavereita täällä leikkimässä ja välipalaa syömässä, ja jälki sen mukaista. Eli siivottavaa taatusti riittää työpäivän jälkeen.

 

Olen aina välillä ollut töissä,välillä opiskellut ja välillä kotiäitinä ja mun mielestä raskainta on sovittaa opiskelu ja kotityöt,kakkosena tulee kotiäitiys ja luxusta töissäkäynti =)

Vaihtelee lapsien lukumäärän mukaankin.Opiskelu oli rankkaa myös yhden lapsen kanssa,en tiedä miten ensi syksynä jaksan Tällä hetkellä uhkailen lapsiani hulluksitulemisella kotiäitinä :xmas:

 

\

Tuosta työssäkäynnistä.
Minusta on ihan sama onko äiti töissä vai kotona vai jossain siltä väliltä, kunhan lapset ei kärsi.
Mutta semmonen seikka taitaa olla kuitenkin ihan tosi asia, että tuo työssäkäynti on henkisesti helpompaa, ehkä fyysisestikin -niinkuin joku tuossa toisessa ketjussa jo sanoi!
En ymmärrä, miksi työssäkäyvät äidit hyökkäävät tätä vastaan, ehkä siksi että se sattuu ja osuu niin arkaan paikkaan?
Ei ole tarkoitus mollata ketään, mutta tosiasia tämä taitaa olla.
Sanotte työssäkäyvät, että teillä on vielä kaikki kotihommat vastassa töiden jälkeen, totta se on! Mutta ei se koti voi mitenkään olla niin sotkuinen/likainen/täynnä työtä, jos siellä ei päivisin koskaan ketään ole (sotkemassa)?! =) Minun mielestä on luxusta käydä töissä, viedä lapset hyvään hoitoon, palata kotiin jota kukaan ei ole päivän aikana sotkenut jne.
En sanoisi sitä rankaksi sinänsä!
Toki joka työssä on raskaatkin päivänsä, mutta siitä tässä ei nyt kyse. :hug:

Homma oliskin helppoa jos kaikilla oli 8-16 työtpäivät ja kaikki viikonloput vapaana eiks vaan, ja lasten koulupäivätkin kestäis sen 8 tuntia minimissään, silloin ei kukaan sotkis illalla siivottua kotia B) Valitettavasti maailma ei aina ole niin täydellinen ja ennalta arvattava.

Kyllä musta ihan aikuisten oikeesti oli helpompaa olla kotona lasten kanssa ja hoitaa vaan kotihommia ja käydä iltasella uksin kaupssa ja harrastuksissa. :saint:

 

\

Mun kyllä täytyy sanoa, että koin arjen äärettömän rankaksi töissä käydessäni. Töissä oli jatkuva kiire, kiireellä hakemaan lapsi pois hoidosta, ettei päivät venyis hirveen pitkiksi (mies vei pojan aamulla, kun meni myöhemmin mua töihin). Sitten kotiin ja molemmilla jo kiljuva nälkä, eli nopeasti ruokaa, sitten pyykin pesua ja stressi siitäkin, että tarvittavat vaatteet ehtii kuivua seuraavaksi päiväksi.

Ja kumma juttu, vaikkkei päivisin kukaan ollutkaan sotkemassa niin joka päivä ainakin meidän talosta siivottavaa löytyy ja kun neliöitä lähes pari sataa niin kyllä sitä kahdeksan tunnin työpäivän jälkeen tosi puhki oli... Ja elämä oli jatkuvaa kiirettä. Jos lähdettiin kauppaan tai kylään niin sinnekin kiireellä ja taas kiireellä takaisin, että lapsi oli nukkumassa jo kahdeksalta, että jaksoi taas aamulla nousta hoitoon.

Nyt olen äitiyslomalla pienen vauvan kanssa ja todella nautin. Mua oikein ahdistaa ajatus joskus työelämään palaamisesta ja siitä, että alkaa taas se rumba kun elämä on pelkkää kiirettä ja arki vaan suorittamista.

Niin ja raskaaksi elämän teki sekin, ettei juuri ollut aikaa ystäviä tai kavereita nähdä. Nyt voi päivisin rauhassa vaunutella ja kahvitella muiden äiti-ystävien kanssa. Vauvan nukkuessa on esikoiselle aikaa ja mies kun tulee töistä neljän jälkeen niin voidaan rauhassa tehdä yhdessä koko perhe juttuja, kun ei kellon kanssa tarvi olla takaisin ja stressata, että lapsi on viimeistään silloin ja silloin sängyssä kun muuen taas edessä hirveä väsy aamu. Toki lapsilla silti rytmit on mutta nyt tästä elämsätä puuttuu se hirveä stressi.

Peesi. Juuri näin meilläkin =) . Kyllä töissä olo on rankkaa, joten nautin suunnattomasti hoitovapaastani, syksyllä alkaa työt :'( .

 

jaa-a mun mielestä kummassakin on hyvät ja huonot puolet.Olin kotona liki viisivuotta ja kyllä siinä alkoi jo seinät kaatua päälle,varsinkin kun yli kolme vuotta näistä asuin paikassa jossa tuttuja ei pahemmin ollut.Nyt nautin kun pääsin töihin mutta kyllä se taas myöskin on raskasta,teen fyysistä työtä ja lasten hoitoon nostaminen aikasin aamulla,töihin meno,töissä olo,kotimatka ruuhkassa ja kaupoilla lasten kanssa..siinä se päivä sitten onkin..kyllä se huomattavasti helpompi vaihtoehto ois kotona olla mutta kaikkea aikansa..