Yhteydenpito exiin(ei lapsia)

["vieras"]

Pidättekö yhteyttä exiinne(ei sellaisiin joiden kanssa yhteiset lapset,silloin yhteydenpito välttämätöntä ja ymmärrettävää) ja miksi?
En oikein tahdo ymmärtää miksi pitäisin yhteyttä joihinkin "exiini" joiden kanssa joskus nuorena on ollut jotain, ei mitään vakavaa.
He haluavat olla "kavereita" ja pitää yhteyttä, minä taas koen sen aika hämmentävänä.


Onhan minulla vanhoja kavereita pitkien aikojenkin takaa jotka nyt vaan ovat pudonneet kelkasta, elämä vienyt eri suuntiin ja olemme muuttuneet ihmisinä.
Ihan hauskaa, jos jossain joskus sattuu törmäämään mutta tuntuu jotenkin kiusalliselta ja epämukavalta alkaa kertoilemaan kuulumisia ihmiselle joka elämääni ei ole kuulunut moneen vuoteen.
Pintapuolisten kuulumisten vaihto tyyliin "mitä kuuluu?" "hyvää kiitos mitä itsellesi?" "hyvää" tuntuu monta vuotta jatkuneena aivan naurettavalta enkä tajua miksi joku sitä haluaa jatkaa.

Toki on myös niitä ystäviä, jotka ovat mukana pysyneet monta vuotta mutta silloin yleensä ollaankin läheisiä ja on jotain yhteistä juteltavaa ja jaettavaa.
Jotkut ovat perustelleet tätä sillä, että "on vain kiva kuulla miten sillä menee", siis miksi ihmeessä?
Ei minua ainakaan kiinnosta kuulla miten kaikilla ihmisillä menee jotka joskus ovat elämääni aikoja sitten kuuluneet, nyt on nyt, uusi elämä ja uudet ihmiset ja kumppanit joihin energia kohdistuu.

 

["vieras ap"]

Sekin on käynyt mielessä, onko joidenkin kohdalla kyse jostain kilpailuasetelmasta?
Halutaan kuulla kumpi on pärjännyt paremmin ja kumman elämä menee paremmin, oma vai exän elämä.
Vai onko kyse vain siitä että halutaan pitää välejä "lämpiminä" ihan vain varmuuden vuoksi joihinkin ei-niin-vakaviinkin säätöihin..

 

["vieras"]

Nykyään se on niin helppoa tänä somen kulta-aikana. Aikaisemmin sitä unohduttiin ihmisten elämistä, puolin ja toisin, nopeammin. Mutta ei tuosta nyt mitään kielteistä kannata etsimällä etsiä. Entisesi ehkä vain ajattelevat sinua lämmöllä ja ovat ihmisiä, joitten kiinnostus ei lopu kokonaan, vaikka suhde loppuisikin, sellainen kaverillinen kiinnostus.

 

["vieras ap"]

[QUOTE="vieras";28312814]Nykyään se on niin helppoa tänä somen kulta-aikana. Aikaisemmin sitä unohduttiin ihmisten elämistä, puolin ja toisin, nopeammin. Mutta ei tuosta nyt mitään kielteistä kannata etsimällä etsiä. Entisesi ehkä vain ajattelevat sinua lämmöllä ja ovat ihmisiä, joitten kiinnostus ei lopu kokonaan, vaikka suhde loppuisikin, sellainen kaverillinen kiinnostus.[/QUOTE]

En etsikään, vähän vain hämmentää.
Mikä ihme on tämä kaverillinen kiinnostus?
Minä omaan sitä kyllä kavereitani kohtaan, heitä jotka jollakin tapaa vielä elämässäni vaikuttavat.
En niitä kohtaan jotka eivät elämääni kuulu tai olet kuuluneet pitkään aikaan..

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras ap";28312861]En etsikään, vähän vain hämmentää.
Mikä ihme on tämä kaverillinen kiinnostus?
Minä omaan sitä kyllä kavereitani kohtaan, heitä jotka jollakin tapaa vielä elämässäni vaikuttavat.
En niitä kohtaan jotka eivät elämääni kuulu tai olet kuuluneet pitkään aikaan..[/QUOTE]

Nytkin etsit tästä jotain kielteistä. Mutta etsi vaan.

 

["vieras ap"]

[QUOTE="vieras";28312869]Nytkin etsit tästä jotain kielteistä. Mutta etsi vaan. [/QUOTE]

En mielestäni.
Eikai se yhteydenpito kaikkiin ikinä elämässä mukana olleisiin ihmisiin kielteistä ole, muttei kyllä positiivista tai millään tavalla hyödyttävää tai mielekästäkään.
Vaivaannuttavaa kyllä..
En vaan kertakaikkiaan ymmärrä tuolla tavoin käyttäytyvien ihmisten ajatusmaailmaa ja haluaisin ymmärtää.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras ap";28312916]En mielestäni.
Eikai se yhteydenpito kaikkiin ikinä elämässä mukana olleisiin ihmisiin kielteistä ole, muttei kyllä positiivista tai millään tavalla hyödyttävää tai mielekästäkään.
Vaivaannuttavaa kyllä..
En vaan kertakaikkiaan ymmärrä tuolla tavoin käyttäytyvien ihmisten ajatusmaailmaa ja haluaisin ymmärtää. [/QUOTE]

Huomaatko, aloitat melkein jokaisen lauseen ei-sanalla?

 

["vieras"]

Minä en ole pahemmin pitänyt yhteyttä exiin, ovat facebookissa kavereina mutta ei kyllä koskaan jutella enää. Silloin alussa juteltiin, nyt ei olla pariin vuoteen. Joskus nähdään sattumalta ja silloin kysellään kuulumisia, kuten työt ja opiskelut ja suhteet jne. Joskus vaan moikataan normaalisti ja vaihdetaan vaan pari sanaa. Aika harvoin törmätään.

Tiedän monia ystäviäni, jotka pitävät yhteyttä. Osa tahtoo tietää että miten toisella menee ja yleensä vähän nälvii tätä jos heillä menee hyvin tai jos heillä menee huonosti niin sitten ollaan iloisia ja nauretaan - varsinkin jos tämä osapuoli on ollut se joka on suhteen päättänyt. Osa pitää heitä varalla, tavallaan voi mennä sinne yöksi jos ei löydä parempaa koska ei osata olla yksin. Minusta existä kannattaa vaan luopua kerralla, eikä jäädä roikkumaan. Se sabotoi tulevia suhteita ja saattaa sekoittaa omaakin päätä. Ehkä ihmiset on vaan uteliaita ja tahtovat tietää miten toisella elämä sujuu.

Toisaalta, kaikki sellaiset suhteet jotka ovat olleet vakavia, ei siis mitään yhden kahden illan juttuja, ovat usein loppuneet aika rajusti ja melkein kerrasta. Silloin ei haluta hirveästi pitää yhteyttä, kuin ehkä parilla sanalla vuoden välein jos sattuu törmäämään.

 

["vieras ap"]

[QUOTE="vieras";28312922]Huomaatko, aloitat melkein jokaisen lauseen ei-sanalla?[/QUOTE]

Siis mitä ihmeen saivartelua tämä nyt on..
Voi olla, että näen yhteydenpidon kaikkiin "exiin" ja vanhoihin tuttuihin kielteisesti, koska en näe sille mitään syytä tai positiivista tuossa yhteydenpidossa.
Minusta on vaivaannuttavaa ja hämmentävää että joku minulle lähes tuntematon ihminen haluaa tietää mitä teen elämässäni,mitä minulle kuuluu ja kertoa omasta elämästään.
Sitten kun näennäiset,pintapuoliset kuulumiset on vaihdettu, en edelleenkään näe ihmistä koskaan eikä hän liity elämääni mitenkään, en tunne häntä jne. mutta edelleen hän tahtoo taas jonkun ajan päästä tietää kuulumiseni.
Erikseen ovat esim. työkaverit,kaukaisemmat kaverit,opiskelukaverit jne. jotka kuitenkin jollain tasolla kuuluvat elämään ja joiden kanssa on jotakin yhteistä vielä.

 

["vieras"]

Minä olen seurustellut vain sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa olen ollut suhteessa myös ystävä, jopa se paras ystävä Sen takia varmaan on kiva kun voidaan olla ystäviä sen eron jälkeenkin, kun eipä se ihmisen luonne mihinkään muutu ja edelleenkin sen ihmisen seurassa viihtyy ja voi pitää hauskaa.

Oletko aloittaja sitten seukannut sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa et viihdy? Miksi ihmeessä?

Ymmärrän ettei joka yhdenillanjuttuun halua palata jatkossa, mutta ainakin mun kaksi pidempää suhdetta (vuosia, avoliitot) on ihmisten kanssa, joista tuli mulle todella tärkeitä ystäviä. Eikä se ystävyys ole loppunut vieläkään

 

["Jenis"]

Kyllä joihinkin pidän yhteyttä jos tulee jotain sellaista heihin liittyvää asiaa tai muistoa vastaan, mutta en suinkaan kaikkiin. Enkä roikuta fb:ssä kavereita, joiden kanssa en ole tekemisissä myös oikeasti

 

[Marakatti]

Mä löysin just yhen exän jonka kanssa asuin pari vuotta 20vuotta sitten. netissä jutellaan.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";28313035]Minä olen seurustellut vain sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa olen ollut suhteessa myös ystävä, jopa se paras ystävä Sen takia varmaan on kiva kun voidaan olla ystäviä sen eron jälkeenkin, kun eipä se ihmisen luonne mihinkään muutu ja edelleenkin sen ihmisen seurassa viihtyy ja voi pitää hauskaa.

Oletko aloittaja sitten seukannut sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa et viihdy? Miksi ihmeessä?

Ymmärrän ettei joka yhdenillanjuttuun halua palata jatkossa, mutta ainakin mun kaksi pidempää suhdetta (vuosia, avoliitot) on ihmisten kanssa, joista tuli mulle todella tärkeitä ystäviä. Eikä se ystävyys ole loppunut vieläkään [/QUOTE]

Ymmärrän ihan täysin sen että haluaa olla ystäviä vielä eron jälkeenkin jos suhde on ollut pitkä/vakava ja ollaan asuttu yhdessä.
Silloin toinen nimenomaan on usein myös ystävä ja kallisarvoinen sellainen, on ennemminkin loistojuttu jos ystävyys säilyy erosta huolimatta.

Se mitä en ymmärrä, on yhteydenpito juurikin nuoruuden yhden-muutoman illan juttuihin ja epämääräisiin "säätöihin" joiden kanssa ehkä teininä on ollut jotain ihastusta/suhteen tapaista muttei mitään oikeaa seurustelua.
Silloin kaveeraus tuntuu hassulta, kun toista ei enää edes tunne tai ole mitään yhteistä eikä mitään vahvaa,oikeaa ystävyys/kaveruus-suhdetta ole ehtinyt edes kehittyä.

 

["vieras ap"]

Mä löysin just yhen exän jonka kanssa asuin pari vuotta 20vuotta sitten. netissä jutellaan.

Aika hauska..
Tuollaisessa tilanteessa voisi ollakin ihan mielenkiintoista vaihtaa kuulumisia.

 

[Phoebsi]

En pidä yhteyttä eksiin, en näe siihen mitään tarvetta.

 

[hallittu harmaana]

Mä olen perusluonteeltani vain niin utelias, että haluan tietää kaikkien vanhojen tuttujen elämästä mahd. paljon (varsinkin jos tapahtuu jotain "mehukasta") tosin exieni kuulumisia en tiedä, mutta esim. vanhojen luokkakavereiden jne. mutta ihan yhtälailla voisi exienkin elämäntilanteet ym kiinnostaa. Tosin yleensä se on sellaista, että stalkkailen ihmisiä facebookissa tmv. en niinkään ota varsinaisesti yhteyttä.

 

["vieras ap"]

Mä olen perusluonteeltani vain niin utelias, että haluan tietää kaikkien vanhojen tuttujen elämästä mahd. paljon (varsinkin jos tapahtuu jotain "mehukasta") tosin exieni kuulumisia en tiedä, mutta esim. vanhojen luokkakavereiden jne. mutta ihan yhtälailla voisi exienkin elämäntilanteet ym kiinnostaa. Tosin yleensä se on sellaista, että stalkkailen ihmisiä facebookissa tmv. en niinkään ota varsinaisesti yhteyttä.

Nojoo, kai se uteliasuus voi kohdistua monenlaisiin asioihin.
Itsekin miellän olevani todella utelias, mutta uteliaisuus kohdistuu lähinnä tieteisiin,taiteisiin ja ilmiöihin.
Ei ihmisiin ja mässäilyyn sillä kuka tuttuni/eksäni teki mitä,milloin ja miksi.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras ap";28313379]Nojoo, kai se uteliasuus voi kohdistua monenlaisiin asioihin.
Itsekin miellän olevani todella utelias, mutta uteliaisuus kohdistuu lähinnä tieteisiin,taiteisiin ja ilmiöihin.
Ei ihmisiin ja mässäilyyn sillä kuka tuttuni/eksäni teki mitä,milloin ja miksi.[/QUOTE]

Hei mutta sinä mässäilet tieteitä, taiteita ja ilmiöitä kohtaan tuntemallasi uteliaisuudella

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";28313035]Minä olen seurustellut vain sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa olen ollut suhteessa myös ystävä, jopa se paras ystävä Sen takia varmaan on kiva kun voidaan olla ystäviä sen eron jälkeenkin, kun eipä se ihmisen luonne mihinkään muutu ja edelleenkin sen ihmisen seurassa viihtyy ja voi pitää hauskaa.

Oletko aloittaja sitten seukannut sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa et viihdy? Miksi ihmeessä?

Ymmärrän ettei joka yhdenillanjuttuun halua palata jatkossa, mutta ainakin mun kaksi pidempää suhdetta (vuosia, avoliitot) on ihmisten kanssa, joista tuli mulle todella tärkeitä ystäviä. Eikä se ystävyys ole loppunut vieläkään [/QUOTE]

Olisin kyllä voinut kuvitella seurustelleeni sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa en nykyään viihdy.
Ihminen kuitenkin voi muuttua aika radikaalistikin siinä teini-iän ja aikuisuuden välillä.
Minä ainakin olin nuorena suht hukassa itseni kanssa, läträsin päihteillä ja ajauduin usein ihan vääränlaiseen seuraan.
Vasta vanhennuttua ja viisastuttua, sekä käsiteltyä omat ongelmansa ja elämä kuntoon tajusin kuinka karmeita suuri osa niistä menneisyyden kavereista oli.

Sama voi tapahtua myös pienemmässä mittakaavassa, ihminen voi muuttua niin ettei enää ikinä alkaisi seurustella tai kiinnostuisi sen tyyppisestä ihmisestä, mistä 20-vuotiaana piti.

 

["vieras ap"]

[QUOTE="vieras";28313402]Hei mutta sinä mässäilet tieteitä, taiteita ja ilmiöitä kohtaan tuntemallasi uteliaisuudella [/QUOTE]

Niin.
Tässä on vaan se pienoinen ero, että uteliaisuus itsensä sivistämistä ja kehittämistä kohtaan voi olla hyödyllistä sekä itselle että lähipiirille.
Henkinen kasvukin on aina positiivinen juttu.
Toisten ihmisten elämällä mässäily ja juoruilu ei taas kauheasti kehitä ihmistä itseään mutta voi kyllä aiheuttaa paljon mielipahaa ja vahinkoa toisille ihmisille.

 

[Suzytte]

Yhden exän kanssa olen tekemisissä ja ollaan nykyään hyviä ystäviä, itseasiassa vasta kyläiltiin perheen kanssa hänen luonaan. Miksikö... No, silloin aikanaan ystävystyin hänen sisarensa kanssa ja sitä kautta oltiin tekemisissä ja vähitellen huomattiin, että yhteisiä juttuja ja toveruutta on ja se on kantanut kohta parikymmentä vuotta. Olenkin todennut, että seurustelukumppanina oltaisiin toisillemme täydet paskiaiset, mutta ystävinä mitä parhaat. Toki nykyään kumpikaan ei voisi edes kuvitella mitään vakavampaa keskenään, mutta juttua riittää.