yhteistä aikaa

kuinka paljon teillä on yhteistä aikaa puolisonne kanssa? Meillä tuntuu ettei aikaa vain löydy..työt nyt ymmärtää, mutta sitten muuten ollaan kaverilla,salilla,korjaillaan autoa,anopin luona,veli tarvii korjaus apua...milloin mitäkin. mitä on kohtuullista pyytää ja mitä ei? Viime sunnuntainakin oli ensimmäinen äitienpäiväni ja miehen saavuttua töistä hän nappaa lapsemme mukaan ja lähtee äitienpäivä-kakkukahville äitinsä luo...sitten mummunsa luo..ja viimeisenä toisen mummunsa luo...odottelen itse vielä omia kakkukahveja ja kukkakimppuja..on vain niin paha mieli :'(

 

Toinen äitienpäivä muinulla... Edleenkään ei kukkakimppua, tai muuta. Mies toteaa, että kun on niin kiireistä töissä, ettei ehdi... Lähtee aamulla ja tulee yöllä... Mutta eikai sen niin väliä, kun kerran tiedän hänen tunteensa minua kohtaan, sanoo hän puolustuksekseen.

Just joo.

Kyllä ne kukatkin kelpaisivat tai edes jokin kiitos äitiydestä.

Niin ja hankin vielä anopin sekä miehen mummun kortitkin ja postitin, kun ei kehveli ite ehtinyt.

 

Sama tunne, vaikka sainkin kukkakimpun.

 

Otappa puhutteluun miehes.Puhutte asian molemmin puolin kuuntelette miten koette asiat.Miksi ette käyneet yhdessä?mummuloissa siis.Tilanne kannattaa korjata,ettei ole liian myöhäistä.Yhteinen aika on tosi tärkeä parisuhteen kannalta.
Itelläkin haluja enemmän yhteiseen aikaan,mutta ei vielä ole tarvinnut valittaa.En kukkasia saanut,mutta vei mut ja anopin syömään.

 

Miksi miehesi juoksee äitienpäivänä oman äitinsä ja mummonsa luona? Miehesi taitaa olla keskenkasvuinen puoliso ja isä, ja henkisesti kiinni äidissään? Teidän tulee sopia äitienpäivän ja juhlapyhien vietosta yhdessä. Anoppi ja isovanhemmat eivät saa määrätä, miten ja missä äitienpäivää vietetään.

Joillakin miehillä äidistä irrottautuminen kestää todella kauan. Jos äiti on määräilevä luonne ja esittää pojalleen toivomusmääräyksiä, voi pojan olla vaikea asettua äitiään vastaan. Varsinkaan, jos miehen lapsuudenkodissa ei ole saanut esittää omia mielipiteitä mistään asiasta vanhemmilleen.

Vaimo ja parisuhde kärsii, jos miehen äiti on vaimoa tärkeämpi. Keskustele miehesi kanssa, miksi hän menee äitienpäivänä ensin äitinsä ja mummonsa luo, eikä huomioi sinua mitenkään. Hakekaa tarvittaessa apua ulkopuoliselta parisuhde- ja perheneuvojalta.

 

Miksi miehen pitää ostaa vaimolleen kukkia tai lahjoja äitienpäivänä!?!?!?!? Eihän vaimo ole miehen äiti. Apua. Se on lasten tehtävä, ja kyllä niitä kukkia ja lahjoja sitten tulee kun lapset vähän kasvaa. Jestas. Ja niillä lahjoilla ja kukillako sitä yhteistä aikaa sitten saa. Vähäsen ristiriitasta...

 

\

Miksi miehen pitää ostaa vaimolleen kukkia tai lahjoja äitienpäivänä!?!?!?!? Eihän vaimo ole miehen äiti. Apua. Se on lasten tehtävä, ja kyllä niitä kukkia ja lahjoja sitten tulee kun lapset vähän kasvaa. Jestas. Ja niillä lahjoilla ja kukillako sitä yhteistä aikaa sitten saa. Vähäsen ristiriitasta...

Minä käsitän asian niin, että kun on yhteisiä lapsia mies muistaa äitenpäivänä... Minä muistan miestäni isäinpäivänä, koska haluan, että hänelle tulee hyvä mieli ja hän huomaa miten paljon arvostan sitä, että on hyvä isä lapsellemme!!!!! :heart: :heart:
Vetäisin kyllä rahtilaivallisen herneitä nenääni, jos ei olisi tullu kakkua,kukkia,lahjoja,pusuja jne...

 

Musta on kiva saada joka päivä pusuja ja pieniä huomionosoituksia esim. rauhallinen aamukahvihetki lehden kera ja mies hoitaa lapsia. Tosin en ole niin lahjojen tai kukkien perään. Tykkään arjen pienistä yllätyksistä: pyykit pesty, ruuat laitettu, vapaailta kavereiden kanssa ym. Niitä arvostan. Äitienpäivänä on parasta kun mies tuo lapset sänkyyn viereeni (saan nukkua vaikka puolille päiville) ja lapset moiskauttavat kunnon pusut ja käpertyvät kainalooni.

 

Mä en saanut kukkia. Pienenpienen lahjan sain ja kortin ja mikä parasta: omaa aikaa koko viikonlopun! Näin miehen ja pienen lapseni vasta illalla ja sain tehdä, mitä halusin koko äitienpäivän. Siinä vasta lahja: hyvin levännyt äiti! Suosittelen!
Meni vähän asian vierestä. Jos yhteisen ajan tarve on puolisoilla erilainen, sehän vaatii vain keskustelua. Joskus tietysti helpommin sanottu kuin tehty.

 

Ai niin ja huolehdin vielä mummojen ja isomummon lahjat ja kortit. Olen hoitovapaalla, joten minulla on enemmän aikaa. Muutenkin taidan olla parempi organisoimaan ja ostelemaan lahjoja, joten sillä jo sain meille yhteistä aikaa, kun hoidin lahjaostokset eikä miehen tarvinnut niitä töiden jälkeen hoitaa.

 

En minä niiden kukkien ja lahjojen perään ole..tarkoitin sillä lähinnä sitä että päivä jäi huomioimatta minun osaltani kokonaan. Olimme itse asiassa sopineet menevämme piknikille ja että mummut&isomummut jäävät huomioimatta. siksi kävin omalle äidille lahjan viemässä edellis iltana. Mutta miehen tullessa töistä kahden aikoihin hän sanoi vaan että ei siinä kauaa mene jos hän käy mummujen ja äitinsä luona...kauanhan siinä tietenkin meni ja äitienpäivä fiilis meni tietty ohi. ei kumpaakaan innostanut enää lähteä niin myöhään minnekään. Itseäni ei mummujen luona huvittanut mennä käymään kun aluksi muuta oli sovittu. Mies ei ole äidin "komennon" alaisena. Heidän sukunsa on vain tosi läheinen ja itselläni on suuri suku joten meillä ei sukulaisten perässä ole paljoa juostu. En tämän takia oikein osaa reagoida oikein. Joskus vaadin liikoja ja joskus liian vähän joten taidan jättää kommentointini kommentoimatta. Ja kenties koska olemme nuoria 1-vuotiaan vanhempia eikä meillä ole vielä omia perinteitä niin mieheni koki jotenkin ihan normaaliksi jatkaa omia opittuja perinteitä. Kenties olisin tehnyt samoin jos meillä niin aikoinaan olisi opetettu. Harmittaa vaan kun kyseessä oli ensimmäinen äitienpäiväni. Mutta kyseessä on yleisesti ajan puute. Alan tuntea oloni jo ihan vastenmieliseksi. Jotenkin en vain jaksa enää toitottaa samasta asiasta. Ja loppujen lopuksi en edes tiedä mistä sitä aikaa kaivaisi enemmän esille. Itselläni nyt kalenteri on täysin vapaa, mutta miehen menoja on enemmän kuin tarpeeksi. ja aina jotenkin niillä on täysin oikeutettu syy. Kait tämä on sitten sitä arkea. Onneksi mies on nyt neljä päivää saksassa niin saa pienen hengähdys-tauon anopista.