yhteishuoltajuus muka aina lapsen etu

[äiskis]

Työn alla olisi alkaa käydä parisuhdeneuvonnassa ja olemme harkinneet perheneuvolaakin,koska kyllähän kaikki nämä asiat ovat koskettaneet lapsiakin,heille varmaan tekisi hyvää käydä asioita läpi.
Totta on ettei ole lasten edun mukaista että äiti on uupunut ja perheen sisällä on ristiriitoja,voin vain toivoa,että meille löytyisi keinot selviytyä niin,ettei perheen tarvitsisi hajota.
Kyllä miä sen tiedän,ettei mies toiseksi muutu,enkä itsekään,eli työtä riittää asioiden parantamiseksi.
Onneksi niitä hyviäkin päiviä on,niistä ei vaan tule erikseen mainittua...

 

[minä]

Olipas paljon sekavaa luettavaa! Juu, ymmärrän tunteiden ja tilitysten sekavuuden kun on paljon mietittävää ...ja sen että mieli ailahtelee ja suunnitelmat muuttuu...mutta siitä alkukirjoituksesta vielä, että sitten kun olin lukenut (en kauhian tarkasti) nää edelliset viestit, tuli vaan jotenki sellanen olo, että (en nyt muista oliko miehelläsi ja ex-ällä yht.huolt. vaikka se nyt tietty just oli se pointti... )..oletko nyt petaamassa yksinhuoltajuutta miehellesi siksi, että poikien äiti ei voisi mahdollisessa erossanne vaatia poikia?
En mä tiedä onko siinä mitään pointtia mut tuli vaan sellanen fiilis...voihan se olla että ajattelet poikien parasta??!! Ja kokisit ehkä olevasi heille paras huoltaja?
Teillä on totisesti selvitettävää....ehkä joku ihan yksilöterapiakin tulisi kyseeseen miehellesi masennuksen vuoksi?

 

[äiskis]

Miä en ny suoranaisesti petaa miehelle yksinhuoltajuutta,ensisijainen pyrkimys nytte olisi saada perheen sisäiset asiat kuntoon...
En miä ainakaan huonompana ihteäni pidä poikia huoltamaan,vaikka en olekaan oikea vanhempi. Myönnän että on vaikea luottaa poikien äitiin,vaikea uskoa että aikuine ihminen muuttuis kokonaan...Mies on kyllä löperö ja aikaansaamaton monissa asijoissa,mutta tiiän,että rakastaa lapsiaan ihan varmasti.Etästä en ole ihan niin varma.