yhteiset rahat?

Parkin kanssa sama mieltä.

Sitä vaan ihmettelen, että jos toinen on huomattavasti parempituloinen kuin toinen eikä halua ""luovuttaa"" omistaan toisen hyväksi, onko sellainen liitto mistään kotoisin?

Otetaan nyt esimerkiksi tuo matkustelu: Jos toisella omien menojensa lisäksi ei jää yhtään rahaa ja toisella on millä mällätä, niin lähteekö hän sitten yksin lomalle ja toinen jää kotiin?

Tai jos toisella ei ole varaa uusiin vaatteisiin, koska arkimenot vievät kaiken, niin lähteekö hän sitten paremmin tienaavan ja hyvin pukeutuvan puolisonsa kanssa juhliin viime vuosikymmenet nähneet vanhoissa rytkyissä vai jääkö taas kotiin?

Vai avittaako paremmin tienaava puoliso ja muistaa sitten aina muistuttaa siitä sopivan tilaisuuden tullen?

No, meillä on perhe ja mies on todella suurituloinen. Rahat ovat aina olleet yhteisellä tilillä ja kummankin käytettävissä yhtälailla. Minä voin lähteä jopa yksin lomalle nostamalla rahat yhteiseltä tililtä, jolla taatusti on ""vain miehen rahoja"". Meillä kaikki on yhteisen hyvinvoinnin hyväksi.

 

Katsoisin tätä myös siitä näkökulmasta, että ei hyväpalkkainenkaan voi ""vaatia"" ja harmitella, että kun toinen tienaa niin vähän. Valitsisi sitten samat tulot omaavan kumppanin, jos raha on niin tärkeätä. Ei hän voi vaatia, että toisen pitäisi kouluttautua tai hankkiutua paremmin palkattuun työhön. Kuten ei pienempipalkkainen voi vaatia toisen antavan rahaa niin, että hänellä on yhtä paljon käytettävissään.

Joskus parempi palkkainen haluaa, että molemmat maksaa kaikki puoliksi ja haluaa elintason joka hänen palkallaan on mahdollista. Ostaa kalliita huonekaluja, kodinkoneita, tehdä remonttia, ostaa kalliin asunnon, auton, käydä kalliissa ravintolassa syömässä, matkustella jne. Esim. huonekalut on tavallaan yhteisiä, koska molemmat niitä käyttää. Mutta minkäs teet jos ei ole varaa 5000 euron sohvaan? Tai pysty siis maksamaan siitä puolia. Tai jos pystyykin niin on aina ""p... aukisena"" ja ns. omiin menoihin ei jää mitään.

Ja missä menee raja, että mikä on yhteistä? Jos itse tulisi jotain ilman toimeen ja tai riittäisi edullisempi vaihtoehto, mutta toinen haluaa välttämättä ostaa jonkin? Joka tulee yhteiseen käyttöön (tyhmää ostaa vaikka molemmille oma sohva tai telkkari tms.?)

Velka-asiaan sen verran, että jos velka ei ole yhdessä otettu eli toinen käyttää sen omiin menoihin(varsinkin jos se on jotain ""turhaa"") tai yhteisiin menoihin niin, että toinen maksaa sen oman osuuden vaikka säästöistään tai palkastaan niin kyllä se joka sen velan otti saa siitä huolehtia.

Ja yhteiset rahat ja yhteinen tili käy ehkä sitten, jos molemmat käyttää rahaa järkevästi. Eikä toinen ole saita ja toinen tuhlari. Siitä voi tulla riitaa.

 

kyllä mä ainakin oletan, että kun poikaystäväni kanssa naimisiin mennään niin samantien rahat muuttuvat yhteisiksi. kuitenkin suurin osa molempien tuloista menee yhteiseen perheeseen. mitä sitä sen takia kannattaa turhaan pitää omia tilejä. suurin osa laskuistakin on yhteisiä (sähkä, tv-lupa...), joten mitä väliä miltä tililtä ne sitten maksetaan kun rahat ja tilit ovat yhteisiä. Ja todennäköisesti minä olen vastuussa ruokahankinnoista ja molempien vaatteiden ostosta, joten tietenkin haluan sitten molempien tileiltä käyttää rahaa yhteisiin hankintoihin.

En oikein ymmärrä, että mihin puolisot tarvitsevat omia tilejä? Eikös se ole sitten jatkuvasti sellaista rahanlaskemista, että kumpi on maksanut enemmän...? Mua ei voisi vähempää kiinnostaa raha, mutta ehkä se sitten johtuu että olen tottunut siihen, että sitä aina on...

 

""Olen muuten parinvalinnassa huomioinut sen, että mies omistaa edes sen mitä minä eli käytännössä en ole tapaillut uudestaan miestä joka asuu vuokralla, koska silloin ajatusmaailmamme on täysin erilainen...""

Aikamoista hurskastelua, ensin mesoat kuinka parisuhteessa pitää jakaa ja sitten jo myönnätkin, että valitset kumppanin osittain varallisuuden mukaan. Mitä jos miehesi noudattaisi samaa periaatetta? Ettehän te silloin olisi yhdessä, koska sinä et omistaisi samaa mitä hän!

Kyllä olet tekopyhä.

 

Jaa et ymmärrä? No minäpä kerron. Kaikille ei yhteisen tilin käyttäminen ole niin ongelmatonta. Esim. erilainen rahan käyttö voi tuottaa ongelmia. Tunnen monta pariskuntaa jossa toisella kaikki rahat mitkä tulee myös menee. Ja toinen käyttää rahaa tarkemmin.

Ja kaikki ei osaa neuvotella isommista hankinnoista yhdessä ja menee ja ostaa paukauttaa jotakin toiselta kysymättä. Mitä itse pitää tärkeänä. Ihmiset haluaa myös sijoittaa rahansa eri asioihin. Jollekkin on tärkeä hieno auto, toiselle asunto, kolmannelle kalliit vaatteet tai harrastukset jne.

Sinua ei siis haittaa, että sinulle ei jäisi omiin menoihin mitään, kun mies on ehtinyt jo tyhjentää tilin? Ja sinulla olisi isompi palkka? Tai jos miehellä olisi isompi palkka ja sinä joutuisit makselemaan enemmän yhteisiä menoja? Hyvä jos ei haittaa.

Meillä on yhteinen tili, mutta myös omat tilit. Usein toistuvat laskut menee yhteiseltä tililtä ja molemmilta menee tililtä sinne sama summa rahaa. Joten ei tarvitse laskeskella. Ja muitakaan yhteisiä kuluja ei niin tarvitse laskea, kyllä sit on sellainen ""mututuntuma"", että menee n. puoliksi. Ja voi sitä joutua yhteisen tilinkin kanssa laskeskeleen. Jos siis toinen on tuhlannutkin kaikki rahansa omiin menoihin.

Mutta kaikki tekevät niin kuin heille sopii. Ja kaikille ei siis sovi sama systeemi.

 

nosto

 

Vanhemmillani on ollut yhteinen tili koko naimisissaolo ajan (40-vuotta). Ymmärsin asian yhden hyvän puolen kuukausi sitten. He ottivat bensaa autoonsa ja se piti maksaa automaatilla. Isän piti maksaa omalla pankkikortillaan. Hän ei muistanutkaan oikein tunnuslukuansa, meni kaksi kertaa väärin eikä hän uskaltanut koittaa kolmatta kertaa. Äidilläni siis oli pankkikortti samalle tilille. Hän muisti tunnuksen ja käytti omaa korttiaan. Isän kortti ei mennyt "lukkoon" kun tiliä käytettiinkin äidin kortilla. Aion oman poikaystäväni kanssa hankkia myös yhteisen tilin. On varmaan kivaa kun ei tartte tapella "sun ja mun rahoista" kun rahat ovat yhteiset. Melle ei tule ongelmaa siitä että toinen käy töissä ja toinen laiskottelee kotona. Äitini on ollut työttömänä melkein 10-vuotta ja häneltä olen oppinut että palkalla pärjää paremmin kuin työttömyyskorvauksella. Eli jos olen kotona niin se johtuu vain siitä etten ole saanut mistään töitä.

 

Minulla on yli tuplasti isommat tulot kun avokilla. Kuitenkin maksamme asumisen ja ruokakulut, sähkön, netin ym. (siis ns. "peruselämisen") eurolleen puoliksi. Sitten matkoja, ravintolailtoja yms. kustannan minä, koska hölmöähän se olisi yksin matkustella tai viettää kynttiläillallisia. Jos ei toisella ole siihen varaa ja minulla on, niin miksi emme niistä yhdessä nauttisi?

 

Suurin osa täällä tekee laittomuuksia siis! Ei toiselle ihmiselle, oli kuinka avioliitossa tahansa, saa lahjoittaa rahaa kuin tietyn määrän vuodessa. Kai olette lahjaverot verottajalle maksaneet?

 

Kyllä vain kaikki on yhteistä.

Työn miellellyys ja mielihyvä siitä menee perheelle, ei minulle.

Itse tienaan 4.5 kertaa kotirouvani tulot, mutta kaikki menee yhteiseen kassaan.

Miksi pitäisi olla minun ja sinun rahoja, jos tarkoitus on olla loppuelämä toisen rinnalla?

Itsekäs minähenki ei kuulu kahden liittoon, jossa yleensä vieläpä lisäännytään...

Olen toista kertaa naimisissa ja tuosta oppineena pidän rahat erillään. Jos teille tulee ero, olet palannut lähtöruutuun...

 

Kuka perkele näitä ikivanhoja juttuja kaivaa? Tämäkin keskustelu on käyty jo vuonna 2005!

Onhan se irma varma, että jos joku persaukinen elli alkaa keskustelun aiheesta "Omat vai yhteiset rahat?", niin sata muuta tuulenpieksämällä aanuksella varustettua virkasisarta haluaa yhtyä keskusteluun kertomalla kuinka heidän OMASSA taloudessaan rahavarat jaetaan - niin kuin jotain kiinnostaisi.

Kohta taas joku kysyy, kuinka usein harrastatte seksiä? Kele!

 

ja monta kertaa ja netissä, menipä minne tahansa, siihen törmää.

 

ja monta kertaa ja netissä, menipä minne tahansa, siihen törmää.

Onko sellaista kysytty, että kuinka monen kanssa rakastelee viikoittain heh?

 

Meillä tehdään niin, että yhteiseen kassaan laitetaan rahaa nettotulojen suhteessa. Molemmille jää omaa rahaa ja sen lisäksi on yhteiset rahat. Paremmin ansaitseva laittaa enemmän rahaa yhteiseen kassaan, mutta hänelle myös jää enemmän rahaa omaan käyttöönsä. Tämä tietysti edellyttää, että rahaa jää peruselämisen (asuminen, ruoka) yli.


Onhan niitä aina, jotka etsivät itseään varakkaampaa kumppania. Monesti se varakkaampi taas vastavuoroisesti etsii itseään paremmannäköistä, enemmän kotitöitä tekevää, nuorempaa, nöyrempää tai sellaista, jonka kanssa ollessaan saa itse päättää asioista kun se köyhempi taas mukautuu tahtoon. Kahden kauppojahan nämä ovat. Ja monesti jopa täysin tiedostamattomia käyttäytymismalleja.

 

Vanhemmillani on ollut yhteinen tili koko naimisissaolo ajan (40-vuotta). Ymmärsin asian yhden hyvän puolen kuukausi sitten. He ottivat bensaa autoonsa ja se piti maksaa automaatilla. Isän piti maksaa omalla pankkikortillaan. Hän ei muistanutkaan oikein tunnuslukuansa, meni kaksi kertaa väärin eikä hän uskaltanut koittaa kolmatta kertaa. Äidilläni siis oli pankkikortti samalle tilille. Hän muisti tunnuksen ja käytti omaa korttiaan. Isän kortti ei mennyt "lukkoon" kun tiliä käytettiinkin äidin kortilla. Aion oman poikaystäväni kanssa hankkia myös yhteisen tilin. On varmaan kivaa kun ei tartte tapella "sun ja mun rahoista" kun rahat ovat yhteiset. Melle ei tule ongelmaa siitä että toinen käy töissä ja toinen laiskottelee kotona. Äitini on ollut työttömänä melkein 10-vuotta ja häneltä olen oppinut että palkalla pärjää paremmin kuin työttömyyskorvauksella. Eli jos olen kotona niin se johtuu vain siitä etten ole saanut mistään töitä.

Saatte olla aika samasta puusta veistettyjä jos olette joka asiassa samaa mieltä. Meillä on eri rahat, ja juuri siksi emme ole joutuneet koskaan tappelemaan rahoista, yhteistä taivalta takana 25 v.

 

kinkku.: "Onhan niitä aina, jotka etsivät itseään varakkaampaa kumppania. Monesti se varakkaampi taas vastavuoroisesti etsii itseään paremmannäköistä, enemmän kotitöitä tekevää, nuorempaa, nöyrempää tai sellaista, jonka kanssa ollessaan saa itse päättää asioista kun se köyhempi taas mukautuu tahtoon. Kahden kauppojahan nämä ovat. Ja monesti jopa täysin tiedostamattomia käyttäytymismalleja."

Tämä on niin totta! itselläni - kolmikymppisellä akateemisella naisella - on useampia ystävättäriä, jotka hakeutuvat tuollaisiin suhteisiin miesten kanssa. Aivan järkyttäviä suhteita näin vierestä ja hieman eri kriteerein miehen valinneelle. Oikeasti ihmiset ja naiset, kyllä sitä miestä valitessa kannattaa miettiä vähän muuta kuin massia ja statusta.

 

Hohhoijjaa... mitäköhän mieltä muut ovat sinun "hieman eri kriteerein valitusta" parisuhteestasi? Tottakai jokaisella on kriteereitä, joku välittää rahasta, toinen hellyydestä. Eiköhän me kaikki saada valita parisuhteemme juuri niinkuin haluamme (ilman, että "kolmikymppiset akateemiset" (tai sen koommin ei-akateemisetkaan) tulevat arvostelemaan!

 

ehkä se kumppanin valintaperuste kuitenkin hieman vaikuttaa siihen, miten nopeasti niistä rahoista päästään erotilanteessa tappelemaan...

 

Minusta Merzi hiiltyy aivan turhasta. Eih kumpikaan alkuperaisista vaihtoehdoista ollut samankaltainen kuin hanen oma elamantilanteensa. Totta kai on eri asia, jos vaimo on kotona hoitamassa yhteisilapsia.

Periaatteessa olen sita mielta, etta jos ei k kouluja tai kouluttautuu matalapalkka-alalle, niin kantakoon kukin valintansa seuraukset. Samaten, jos ei tyo maistu, niin turha on ahkeramman puolison lompakolla kayda.

Tosi elama on kuitenkin toinen juttu. Minunkin vaimoni tekee omasta halustaan vain puolipaivatyota. Vaikka meillomat tilimme onkin, niin kaytannossa tasaamme elintasomme. Mitenkas muutenkaan. Samassa asunnossa kun asumme, samalla autolla ajamme, enka mina ilman vaimoa haluaisi lomamatkalle lahtea. Puolet hauskuudesta kun on siina, etta saan jakaa kokemukeni rakastamani ihmisen kanssa.

Tosin ttkaikesta johtuen mina olen vaatinut avioehdon. Kaikkihan on yhteista vain niin pitkaan kuin olemme yhdessa. Jos vaimoa alkaisi kyllastyttamaan tai tulevaisuus hirvittamaan, han varmaan alkaisi kokopaivaiseksi tyantekijaksi, jota mahdollisuutta koko ajan tarjotaan.

on naisia jotka tietää että aviossa tulee lapsia ja löytävät parempi palkkaisen miehen, eivät edes viitsi kouluttautua nuorena kun on aika humputella. kaikki tämä perustuu siihen että mies elättää ja maksaa talon ja hän käy töissä sitten lasten ohessa ja jälkeen. ongelma on mielikuva jollain naisilla että mies mies eivätkä naiset vaivaudu taloudelleiseen ajattelutapaan perheen hyväksi. säästäminen /sijoitus voi olla myös kirosana joita eivät halua kuulla.

 

Eikös se ole itsekästä minähenkeä, että toinen ottaa rennosti kotona ja käyttää toisen palkkaa, kun toinen taas tekee kovasti töitä rahan eteen?

Asia on tietysti eri, jos puhutaan miljonäärimiehestä ja hänen kotirouvastaan, mutta jos oletetaan että kyseessä on normaali palkansaajamies ja työkykyinen nainen, jolle ei vaan työnteko maistu.

Miksi puhutaan aina naisesta jolle työ ei maistu? Tälläisiä miehiä löytyy pilvin pimein.

 

Ei hel... Tasa-arvo ja tasa-arvo... Koko asian pitäisi olla selviö ajattelematta aina kaikkia asioita tasa-arvon nimissä...

Vaimo hoitaa kotona lapsia ja ne saavat siten hyvän pohjan elämälle. Mikäli minä pitäisin omat rahani itselläni, niin eipä vaimo voisi mutta, kuin mennä itsekkin töihin. Silloin vain jäisi lapset vähän vähemmälle...

Kyllä minä haluan että ne olemme kaikki meidän perheessä samalla viivalla, eikä siten, että jollain olisi enemmän millä mällätä.

Tietenkin jos vaimoni olisi kotona vain elämän helppouden takia, niin toisin ajatella toisinkin... Mutta meillä on aivan muut syyt vaimon kotona oloon.

Vaimon vastaus