Yhteisen kodin ongelmat?

[Pömökkä]

Olemme seurusteleet miesystäväni kanssa noin kaksi vuotta, asumme virallisesti erillään mutta käytännössä yhdessä, aina jommankumman luona. Nyt suunnittelemme yhteisen talon rakentamista.

Kiva muuten mutta nyt minua on alkanut pelottaa miten kestän kaikki uusperheen tuomat ongelmat. Miehelläni on kaksi lasta, 5 ja 8 -vuotiaat, entisestä liitostaan. Kun lapset ovat miehelläni, olemme yleensä hänen luonaan, mutta mieheni pyörittää pääasillisesti sitä arkea, minä keskityn omiin asioihini (opintoihini, harrastuksiin, jne.), silloin kun lapset ovat siellä.

Jos talo johon lapset tulevat on myös minun kotini, haluan heidän muuttavan tiettyjä tapojaan:
- Tavaroita ei voi olla ympäri taloa viisi vrktta putkeen, ne on siivottava välillä pois
- Ruokatottumuksiin haluan muutosta (monipuolisempi ruokavalio ja siistit ruokatavat)
- Lapsilla ei asiaa vanhempien sänkyyn

Lisäksi raha-asiat huolestuttaa minua. Mieheni maksaa suurta elatusmaksua exälleen ja lisäksi hankkii aina kaikkea lapsilleen kun vaan pyytävät. Jos sama jatkuu, pelkään että elämiskustannukset menee epätasaisesti, koska hänellä menee niin paljon rahaa lapsiin. Ja lapset eivät ole minun, eikä minun tarvitse niitä elättää, edes välillisesti.

Miten otan nämä kaikki esiin mieheni kanssa? Vanhemmat ovat yleensä kovia loukkaantumaan, jos lapseton ihminen alkaa kommentoimaan kasvatuksesta. En halua riitaa asiasta. Mutta joskus ulkopuolinen ihminen näkee nämä asiat toiselta kantilta.

 

[uusperheellinen äiti]

Vaikeita asioita muutettavaksi, sekä keskusteltavaksi. Meillä oli melko samanlainen tilanne ja ikäväksini totean, että kaikki muutos yritykset ovat tuottaneet vain hirvittävää vastarintaa. Ainakin minun miehelläni on taydellinen sokea piste lasten sotkuille, ruokailun epäterveellisyydelle (nakit+ranskalaiset ja sipsit+limsa ei mielestäni ole sopivaa ruokaa jatkuvasti). Ja raha on ainakin meillä todella vaikea asia keskustella. Toki lasten isän pitää ostaa omille lapsilleen, mutta esim. näille ei mikään tavallinen kelpaa vaan pitää olla kallista merkki vaatetta, lenkkaria ym. Että oikeasti onnea yritykseen =)

 

[taustalla]

Ota oikeesti vaan asiat esille heti.rahasta mä oon sanonut sen verran,että maksat jo niin paljon elatusmaksuja ettei muuta tarvitse todellakaan ostaa.joululahja ja synttärilahja eri asioita,mutta niitäkin yks jouluna ehkä kaksi.ja lahjat jää meille että on meilläkin joskus jotain tekemistä.

Ruoasta ja käytöstavoista olen sanonut mielipiteeni niin että kun meillä yhteisiä lapsia on niitä ei noin ruokita.Että voikohan lapsia sun kanssa kotiin jättää lainkaan jos touhu on tätä.Ei olla saatu asiasta mitään suurempaa riitaa aikaiseksi,mutta toivon se hiukan avaavan mieheni silmiä.

Nykyään meillä isä hoitaa tapaamisviikonloppujen ruoat,koska kyllästyin jatkuvasti kuuntelemaan pahaa-rutinoita.Onneksi saan kyllä suuni useimmiten auki ja mies kyllä minusta huomaa kun meinaa palaa pinna.silloin lähden yleensä lenkille...ei ehkä hyvä paeta mutta välillä pakko.

Viikonloppuisin meillä sitten nykyään syödään useimmiten leipää..Musta väärin aina syöttää jotain herkkuja vaikka ois meillä kuinka vähän.hiukan voi tuo todellisuus kuva väärisytä.Viimeks oli ekat kysymykset onko sipsei onko karkkii.Hyvää hyvyyttäni avasin jemmassa olleen sipsipussin mut jäinkin ite sitten kokonaan ilman,veti kakara koko pussin.arvatkaa kiukuttiko.loppu herkkujen osto siihen päivään minun kohdaltani.

Ah tulipa taas purettua tunteita,kiitos kaikille jotka jaksoivat lukea. :heart:

 

[taustalla]

Jos talo johon lapset tulevat on myös minun kotini, haluan heidän muuttavan tiettyjä tapojaan:
- Tavaroita ei voi olla ympäri taloa viisi vrktta putkeen, ne on siivottava välillä pois
- Ruokatottumuksiin haluan muutosta (monipuolisempi ruokavalio ja siistit ruokatavat)
- Lapsilla ei asiaa vanhempien sänkyyn

Lisäksi raha-asiat huolestuttaa minua. Mieheni maksaa suurta elatusmaksua exälleen ja lisäksi hankkii aina kaikkea lapsilleen kun vaan pyytävät. Jos sama jatkuu, pelkään että elämiskustannukset menee epätasaisesti, koska hänellä menee niin paljon rahaa lapsiin. Ja lapset eivät ole minun, eikä minun tarvitse niitä elättää, edes välillisesti.

No kodin siisteys neuvotellaan kummallekin hyväksi. Ja monipuolinen ruokavalio on lapsille ok. Helposti kai voi mennä kun kodin ulkopuolella tällaiseksi herkutteluksi. Kokeilkaa kompromisseja.

Millä lailla menee raha-asiat epätasaisesti? Mies kai saa käyttää omat rahansa miten haluaa, kunhan yhteiset menot jaatte sovitusti.

Minkä ikäisiä lapset?

Koeta olla liittoutumatta lapsia vastaan. Teillä on kuitenkin loppuelämänne taivallettavana jos tämän miehen kanssa aiot olla. Eli toimeen on tultava. Paras on kun ei tule mitään "rintamia" mihinkään suuntaan.

 

[taustalla]

\

Miten otan nämä kaikki esiin mieheni kanssa? Vanhemmat ovat yleensä kovia loukkaantumaan, jos lapseton ihminen alkaa kommentoimaan kasvatuksesta. En halua riitaa asiasta. Mutta joskus ulkopuolinen ihminen näkee nämä asiat toiselta kantilta.

Mietin itse kans samaa aikoinaan, on mieheni vetänyt herneen nenään montakin kertaa kasvatus asioista mutta hyvin tässä on käynyt.

Kun lapset ovat meillä niin täällä on meidän säännöt. Kuulostelin millaisia sääntöjä heillä oli kotona ettei aivan poikkea meidän säännöistä, ne olivat melkolailla on samat säännöt muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Meillä ei saa syödä olohuoneessa eikä meillä pidetä telkkaria koko päivää auki että lapsi sitä vahtaa, olemme selittäneet että lasten kuuluu leikkiäkkin eikä katsoa koko päivää esim musiikki tv:tä. Ja meillä sanotaan minkä takia komennetaan eikä vain pelkästään komenneta. Kun lapset selittävät että meillä tietävät miksi joutuivat komennettavaksi tai arestiin ja itkevät kun kotona komennetaan eikä he tiedä että miksi näin tehtiin. Meillä ei myöskään saa lähteä omaa tietä kauemmaksi, eivätkö ole koskaan lähteneetkään meillä, mutta kotona ovat kun ei heille kuulemma ole siellä sanottu (liekkö lapsien korvissa vikaa). Hyvin se on iskäkin "meidän" eli minun sääntöihin tottunut. Hänkin syötti lapsilleen nakkeja ja ranskalaisia ja siivosi itse lasten leikit sitten joskus kun jaksoi, viimeistään ku lapset tuli seuraavan kerran jne.

Lapset ovat nyt 8 ja 9 vee. Lapset on totutettu että he joutuvat siivoamaan leikkinsä pois esim ennen nukkumaan menoa tai leikin loputtua, eikä heitä tarvitse pyytää sitä tekemään vaan he sen tekevät pyytämättä. Kotonansa äiti ja isäpuoli kerää lelut ja muut sotkut. Enää nämä säännöt eivät ole "sääntöjä" vaan tapa elää, ei heitä tarvitse muistuttaa vaan ovat ajanmyötä niihin tottuneet ja he tietävät että ei niitä ole heidän kiusaksi keksitty vaan mekin iskän kanssa niitä noudatetaan. Samat säännöt on yhteisillä lapsilla käytössä.

Raha-asioissa niin kyllä niihin lapsiin on ne omia tai ei niin tulee laitettua muutakin kuin elatusmaksut. Meillä on tänne osteltu kaikille lapsille leluja, pyöriä yms. eivät ole uusinta uutta mutta ovat hyvin kelvanneet. Ei ne lapset ole kyselleet että ovatko nämä kirppikseltä vaiko stokkan hyllyltä ostettuja. Tympeää se olisi tuoda aina omat lelut yms matkassa. Todennäköisesti jos haluat että et joudu "elättämään" miehesi lapsia niin pidä oma pankkitili ja maksakaa laskut puoliksi ja loput rahat omaan käyttöön. Näin jos miehelläsi ei jää rahaa niin eihän hanki kaikkea maan ja taivaan väliltä lapsilleen.

 

[taustalla]

...niin ja meillä loppu pahaa ruokaa mutinat kun sanoin muutaman kerran että jos ei kelepaa niin vaihtoehtona on kaalilaatikkoa ja kerran sen teinki, muistavatpahan sen kerran varmaan aina

Jos yrittävät nii ei tarvitse edes mainita kun näkevät minun ilmeestä että vaihtoehdon. Meillä ei ole sipsejä karsuja yms tarjolla lapsille, eriasia tietty karkkipäivät. Kun pyytävät hyvää niin heille kelpaa oikein hyvin porkkana ja marjakiisseli kun kotona ei kuulemma ole sellaisia herkkuja tarjolla vaan kun pullaa tai keksiä tai sipsejä tai karsuja tai jätskiä vaan kuulemma. Kun niistä tulee lasten mukaan paha olo

:snotty:

 

[Leija]

Raha-asiat on ainakin puhuttava selviksi ja laskettava paperillakin, miten tullaan toimeen. Vaikka miltä tuntuisi, ota asia puheeksi jo nyt ja sovi perjantai-illaksi "palaveria-aika", jolloin sovitte miten toimitaan, jos yhteen muutetaan.

Muista jutuista voisit miettiä, millaisia kompromisseja olet valmis tekemään. Jos tuntuu ettei sellaisia asioita ole, voithan keksiä lisää vaatimuksia ja sitten luopua noista uusimmista jutuista.

Teveydellä voi perustella monta asiaa. Sinähän ajattelet vain lapsten hyvinvointia kun haluat heidän syövän monipuolisesti ja elävän siistissä puhtaassa kodissa. Kun tavarat ovat paikoillaan, tapahtuu vähemmän tapaturmia ja on helpompi siivota.

 

[aada]

kun itse menin naimisiin mieheni kanssa ja perustimme yhteisen kodin, meillä asui minun pojat muutanman vuoden ja miehen lapset kävivät viikonloppuisin meillä. myöhemmin kun omat lapseni lensivät mailmalle ja me saimme yhteisiä lapsia ja mieheni vanhin lapsi muutti meille ja kaksi muuta kävivät joka toinen viikonloppu on kaikki sekiytynyt. Meillä tämä elämä on niin samaa saumaa kun olla ja voi. raha asiat , koti ja lapset ovat kaikki meidän elämäämmekuuluvia. Emme me katso kumman tililtä rahaa lapsille annetaan, kumalla vaan on. Usein maksan lasten matkat omasta pussistani, mies antaa minun pojille vippiä jos on tarvis.. emme me erottele rahoja. Tiesin sen jo silloin kun yhteen mentiin ja naimisiin että näin se olla pitää. me tunnemme itsemme todellakin yhdeksi perheeksi. Maksan tililtani jopa näiden kahden etälapsen eletusmaksutkin, jos miehen tili menee laskujen ja lainen lyhennysten jälkeen tyhjäksi.. mitä sen väliä on kumman rahoja ne ovat kun yhdessä kumminkin ollaan ja yhteen hiileen puhalletaan. Ei me pidetä sokeasti kiinni omista rahoista ja asioista, kaikki tehdään yhteisesti. Pelottanut ei ole pätkääkään, kaikki sujuu ja toimii hyvin. Välit lapsiin ovat hyvät, elämä on tosi antoisaa ja "rikasta" ja rakasta tässä perheessä. Lapset ovat sitä paitsi jo niin isoja että helpommaksi vaan kaikki käy. Miehen vanhin on jo 19v ja armeijassa. minun pojat 22v ja 25v. miehen tytöt 17v ja 11v. ensi vuonna keväällä lopuu 17 vuotiaan elatukset, hän muutenkin pärjää aika hyvin omillaan, ei ole rahaa koskaan pyytänyt. Ei asu enään vikkolla äidillään vaan opiskelee toisella paikkakunnalla. Tietysti lasten ikä vaikuttaa monellakin tapaa, mutta kannataa ottaa joustava ja ennakkoluuloton asenne joka asiaan jopa niihin raha ja yhteisen kodin asioihin. Yhteinen koti on teidän koti ja siellä teidän säännöt, kyllä lapset sen oppivat . Tsemppiä vaan ja rohkeasti eteenpäin valmiina puhaltamaan yhteiseen hiileen.

 

[taustalla]

Sinua varmaan helpotti se että sinulla oli omia lapsia edellisestä suhteesta.En kuuna päivänä maksaisi miehen exälle elatusmaksuja omasta tilistä.Mies hoitakoon lapsensa,muuten yhteiset menot maksaa ne jolla rahaa.Ei tietenkään niin että miehen rahat vaan lapselle ja minulle jäisi kaikki meideän yhteiseen kotiin liittyvät maksut.

 

[taustalla]

Niinpä yhteinen koti ja yhteiset säännöt mutta...kun ei ydinperheessäkään ole aina helppoa sovitella erilaisa kasvatus tyylejä ja asenteita. Ja sitten uusperheessä soppaa hämmentää monta ihmistä..on lähi ja etä ja puolisto ja anopit ja mummot ja ukit jne jne. Ei todellakaan helppoa. Meillä on kaksi etälasta miehen ed. liitosta ja minun kaksi lähi lasta omasta ed. liitosta ja yksi yhteinen. Meille on aivn helppoa se miten tätä lähiperhettä kasvatetaan ja millä säänöillä. siitä ei juurikaan edes tarvitse neuvotella. Mutt aj suuri mutta on kun miehen lapst tulevat meille ja heidän oman kotisa säännöt ovat toisenlaiset tai pitänee sanoa niitä ei ole...pojilla on ns. kaverivanhempi jolle lapset sanelevat mitä tehdään ja milloin. No vaikeuksia oli jo kun pojat olivat pienempiä, entäpä nyt murroiän kynnyksellä (ja vähän ylikin) voin kertoa , että meillä on hermojaraastavia hetkiä. Pinnaa kiristää jo ennalta kun lapset tulevat \|O . Miehellä on täysin sokea piste lasten kaikille vioille, tai stiiten toetaa, että kyllä meidän on vaan kestettävä, minkä sille voi kun äiti antaa kaiken periksi. Ko. ex-puoliso eio suostu edes millään tasolla neuvottelemaan lasten kasvatuksesta. Joten helisemässä ollaan huh huh