S
syrjis
Vieras
Mieheni petti taannoin minut,en päässyt asian yli enkä ympäri,janosin hänelle kostoa,ainoana tapana antaa jotenkin anteeksi näin että teen itse samoin!.
Seikkailin deitti-sivuilla ja sieltä löysinkin kivan miehen,muutaman vuoden minua nuoremman,myös naimisissa ja pienen lapsen isä,kauempaa.
Kirjoittelimme ja molemmat halusimme kokea parisuhteen ulkopuolisen seksikokemuksen,minä kostoksi ja hän seksin puutteessa. Tutustuttiin kirjoitellen ja sitten tapasimme.
Vietimme ihanan yhteisen päivän seksin merkeissä,molemmat tykkäsimme toisistamme, siinä kemiat passasivat ja päivä oli aivan ihana!!!.
Teimme selväksi molemmat että se oli se yksi päivä,sen jälkeen emme pitäisi yhteyttä ja juttu jää siihen.
Niin teinkin omalta osaltani,meistä ei tulisi sen enempää ja melkein unohdin koko tapahtuman.
Nyt siten sain mieheltä sähköpostia jossa hän tivasi minulta sukupuolitaudeista,kertoi vaimonsa ja hänen oireilevan!!!. Loukkaannuin, koska olimmehan suunnittelu vaiheessa jo molemmat omalta osaltamme tämänkin seikan varmistaneet ja luvanneet toisillemme puhtaat paperit.
Parin päivän päästä sain taas postia jossa mies kertoi kertoneensa kaiken suurissa omantunnon tuskissaan vaimolleen ja heidän menneen kaikkiin mahdollisiin testeihin.
Testitulokset olivat nyttemmin puhtaat kaikilta osin,mies kertoi avioliiton todennäköisesti olevan nyt mennyttä,niin vaikealta yhteiselon jatkaminen tuntuu tällä hetkellä.
Hänen täytyi kertoa siksi ettei voinut asiaa salata omaltatunnoltaan ja koska hän rakastaa vaimoaan niin paljon!.
Itse en ole enkä kerro omalle miehelleni,näinhän me sovimme syrjähyppyni kanssa menettelevämme.
Minä tunnen nyt tasavertaisuutta omaan puolisooni,potut on pottuina maksettu ja nämä jutut jää nyt tähän.
On vain jotenkin niin paha mieli toisen parisuhteen puolesta,tuntuu kuin minä olisin rikkonut heidän suhteen vaikka mies itse minut löysikin deitistä ja oli seikkailu haluistaan jo päättänyt ja siitä mitä etsii,haluaa.
En rohkene täältä päin olla missään yhteydessä mieheen,omalta osaltani pidän lupaukseni olla kuulumatta kun kerta näin sovittiin.
Itse meistä molemmat päätti lähteekö leikkiin mukaan ja jos lähtee sen sitten myös itse kestää.
Ehkä helpottaa kuulla mitä mieltä olette???
Kannanko turhaan omantunnon tuskia toisten puolsta??? :'(
Seikkailin deitti-sivuilla ja sieltä löysinkin kivan miehen,muutaman vuoden minua nuoremman,myös naimisissa ja pienen lapsen isä,kauempaa.
Kirjoittelimme ja molemmat halusimme kokea parisuhteen ulkopuolisen seksikokemuksen,minä kostoksi ja hän seksin puutteessa. Tutustuttiin kirjoitellen ja sitten tapasimme.
Vietimme ihanan yhteisen päivän seksin merkeissä,molemmat tykkäsimme toisistamme, siinä kemiat passasivat ja päivä oli aivan ihana!!!.
Teimme selväksi molemmat että se oli se yksi päivä,sen jälkeen emme pitäisi yhteyttä ja juttu jää siihen.
Niin teinkin omalta osaltani,meistä ei tulisi sen enempää ja melkein unohdin koko tapahtuman.
Nyt siten sain mieheltä sähköpostia jossa hän tivasi minulta sukupuolitaudeista,kertoi vaimonsa ja hänen oireilevan!!!. Loukkaannuin, koska olimmehan suunnittelu vaiheessa jo molemmat omalta osaltamme tämänkin seikan varmistaneet ja luvanneet toisillemme puhtaat paperit.
Parin päivän päästä sain taas postia jossa mies kertoi kertoneensa kaiken suurissa omantunnon tuskissaan vaimolleen ja heidän menneen kaikkiin mahdollisiin testeihin.
Testitulokset olivat nyttemmin puhtaat kaikilta osin,mies kertoi avioliiton todennäköisesti olevan nyt mennyttä,niin vaikealta yhteiselon jatkaminen tuntuu tällä hetkellä.
Hänen täytyi kertoa siksi ettei voinut asiaa salata omaltatunnoltaan ja koska hän rakastaa vaimoaan niin paljon!.
Itse en ole enkä kerro omalle miehelleni,näinhän me sovimme syrjähyppyni kanssa menettelevämme.
Minä tunnen nyt tasavertaisuutta omaan puolisooni,potut on pottuina maksettu ja nämä jutut jää nyt tähän.
On vain jotenkin niin paha mieli toisen parisuhteen puolesta,tuntuu kuin minä olisin rikkonut heidän suhteen vaikka mies itse minut löysikin deitistä ja oli seikkailu haluistaan jo päättänyt ja siitä mitä etsii,haluaa.
En rohkene täältä päin olla missään yhteydessä mieheen,omalta osaltani pidän lupaukseni olla kuulumatta kun kerta näin sovittiin.
Itse meistä molemmat päätti lähteekö leikkiin mukaan ja jos lähtee sen sitten myös itse kestää.
Ehkä helpottaa kuulla mitä mieltä olette???
Kannanko turhaan omantunnon tuskia toisten puolsta??? :'(