Yhteenmuutto ja asumiskustannusten jako

[asukas x]

Kiitän jos saisin mielipiteitä ja perspektiiviä asiaan.

Noin nelikymppinen pari, pohtimassa yhteenmuuttoa. Naisella on rivitalo, lainaa jäljellä 170 000 e, miehellä omakotitalo, lainaa jäljellä 20 000 e. Tarkoituksena on muuttaa miehen omakotitaloon ja alkaa remontoimaan sitä yhdessä. Talo on hieman liian pieni ja siihen on jo kaavoitettu laajennusosaa, jota siis alkaisimme yhdessä tekemään.

Nainen on ajatellut, että möisi oman rivitalonsa ja ostaisi puolet miehen omakotitalosta (puolikas olisi noin 100 000e). Miestä hirvittää, että talo on melkein maksettu ja yhtäkkiä siitä olisi taas puolet pankin. Jos tulee ero, hän joutuisi taas maksamaan asunnosta puolet. Hän ei haluaisi myydä puolia asunnosta, mutta ilman myyntiä rahaa talon laajennukseen ei olisi. Naisen vanhempien mielestäni on turhan riskaabelia ostaa vaan suoraan puolet toisen asunnosta, tietämättä ennen sitä miten yhdessäasuminen sujuisi (suhde on ollut myrskyisä). Heidän mielestään naisen pitäisi pistää oma asuntonsa vuokralle ja muuttaa miehen omakotitaloon vuokralle. Oman rivitalon mahdollinen vuoratulo ei kattaisi lainanlyhennystä, mikä asunnosta menee. Omakotitalon vuokrakustannuksista heidän mielestään kuuluisi maksaa esim. puolet ruuista, sähköstä ja vastikkeesta, läinnä joku nimellinen summa.

Miehen mielestä mahdollinen vuokra, jonka hänelle maksettaisiin, olisi n. 500 e/kk. Se on kuulemma avoimilla markkinoilla vastaavasta asunnosta saatava puolikas vuokra. Omakotitalo on 60-luvulta, 90m2 ja sijaitsee 30 km Helsingistä. Ongelma on se, ettei nainen pysty maksamaan pitempään pysyvänä järjestelynä sekä oman rivitalonsa lainanlyhennystä jota mahdollinen vuokratulo ei täysin kata sekä 500 euroa omakotitalon vuokraa. Miehen mielestä naisen mahdollinen rivitalon vuokraamisesta jäävä taloudellinen ahtaus ei kuulu hänelle. Oman ongelmansa vuokrasuhteeseen tuo se, ettei naisen kannattaisi osallistua mihinkään remontointeihin tai laajennuksiin.

Pää pyörällä, mitä tehdä?

 

[Selvää pässinlihaa]

Pysyä omassa kämpässään. Piste.

Ahne mies ratkaisi omat talousasiansa yksinkertaisesti ja edullisesti itselleen. Mikä siinä panee pään pyörälle? Sekö, että tajuat ehkä vähitellen, mikä tämä kaveri on miehiään. Laskelmoiva paskiainen se on.

Häivy takavasemmalle ja jätä remppaamaan kämppäänsä omaan laskuunsa.

 

[ap.]

500 euroa kuulostaa minusta aika paljolta, mutta en ole hetkeen vuokrannut asuntoa joten en osaa varmuudella sanoa. Vuokrattavia omakotitaloja en löytänyt etuovesta vertailuksi. Talo on siis kaksio, jossa lisäksi keittiö ja sauna.

 

[ap.]

Niin, unohdin mutta tähän tulisi siis lisäksi puolet sähkölaskusta (n. 300 e/kk), vesilaskusta ja muista omakotitalon pakollisista maksuista.

 

[Kukunor]

Nainen myy sen selvästi liian kalliin rivitalonsa ( liian kallis siksi, ettei mahdollinen vuokratulo kata edes sen lyhennystä ) ja ostaa halvemman asunnon ja antaa sen sitte vuokralle. Tosin tosi oudolta kuulostaa tuo miehen pyytämä 500 euron vuokra, jos se ei suoraan ole puolet talon kuukausittaisista asumiskustannuksista. Tehän olette muuttamassa yhteen, eikä hän ottamassa alivuokralaista, vissiin? Minä kompaan nyt tuota "Selvää pässinlihaa" nimimerkkikä, että unohda tuo mies tai ainakin yhteen muuttaminen. Mutta myy se ylikallis rivarisi, vaihda pienemoään/halvempaan, maksa lainoja pois ja nauti elämästä!

 

[juu niinpä]

samaa mieltä kuin Selvää pässinlihaa, pysyä omissa asunnoissaan. Jos mies on niin ahne että alkaa käyttämään naista taloudellsesti hyväksi, niin naisen ei kannata muuttaa ollenkaan saman katon alle. Toisaalta, eipä mies paljon näytä välittävän naisesta, kun ei häntä kiinnosta naisen taloudellinen ahtaus, joka aiheutuu yhteenmuutosta. Parisuhde on kuitenkin jakamista, ei pelkkää omaan napaan katsomista ja oman edun tavoittelemista.

Mutta jos kuitenkin yhteenmuutto on se ratkaisu mihin päädytään, niin minusta:

-miehen ei kannata myydä puolikasta talosta vaan ottaa remonttilainaa, joska pahimmassa tapauksessa hän tosiaan joutuu ostamaan naiselta puolikkaan takaisin, joutuu myymään osansa naiselle tai talo menee kokonaan jollekin ulkopuoliselle kun kummallakaan ei ole varaa lunastaa sitä itselleen arvon noustessa.
-naisen kannattaa vuokrata asuntonsa ja käydä keskustelemassa onko mahdollista muuttaa lainaehtoja niin että vuokrasumma ja kuukausittaiset kulut ovat suunnilleen yhtä suuret
-naisen ei pitäisi joutua maksamaan miehelle vuokraa, vaan kaikki asumisesta ja elämisestä aiheutuvat kulut pitäisi laittaa puoliksi (ruoka, vakuutukset, sähkö, vesi, lämitys, jätehuolto...mitä niitä nyt on) tai ainakin sopimuksen mukaisesti suhteutettuina tuloihin ja varallisuuteen (koska kyse on parisuhteesta on tuollainen ajatus vuokralaisuudesta omituinen, eikö nainen olisikaan avopuoliso vaan alivuokralainen? Vuokratulo on yleensä tuloa vuokran antajalle, siitä pitää maksaa verotkin. Vuokran maksaminen on tavallaan osallistumista talon maksamiseen, eikä naisen kannata kerryttää miehen omaisuutta, ei myöskään osallistumalla remontteihin taloudellisesti. Toki miehen kannattaa tähän pyrkiä, jos nainen vaikka on niin tyhmä että menee lankaan. Toisaalta miehen ei kannata tehdä vuokrasopimusta naiselle, sillä mahdollisen eron tullessa mies ei voikaan pistää naista pihalle tuosta vaan. Vuokraaminen tuo mukanaa myös velvollisuuksia. Jos nainen nyt kuitenkin päätyy rahoittamaan miehen elämää, niin naisen kannattaa ehdottomasti katsoa että hän tekee vuokrasopimuksen kirjallisena ja niin että se on laillinen)

Mutta nämä olivat vain minun mielipiteitäni, jokainen pari joutuu itse puimaan keskenään nämä talouskysymykset.

Ja vaikka nainen ei osallistuisikaan taloudellisesti miehen omaisuuden kerryttämiseen (vuokra + remppakulut), niin toki on ihan odotettavaa että hän osallistuu niihin oman kykynsä mukaan olemalla apuna, kun onhan kyse hänenkin asuinympäristöstä. Nainen voi parhaansa mukaan auttaa miestä siivoamisessa, pienissä remppajutuissa ja muussa kodin ylläpidossa.

 

[ap.]

Nainen ehdotti miehelle juuri kolmen kuukauden testiasumista yhdessä, jonka jälkeen näkisi paremmin miten yhteiselo sujuu. Jos sujuu, voitaisiin naisen rivitalo pistää myyntiin ja nainen ostaisi puolet miehen asunnosta. Naisen mielestä tämä aika on molempien turvaksi ja koska nainen ei _tarvitse_ täksi ajaksi toista asuntoa, ei hänen pitäisi joutua maksamaan täyttä markkinahintaista vuokraa vaan puolet todellisista asumiskuluista (sähkö, vesi, vakuutukset).

Miehen mielestä nainen on ahne. Vuokra 500 euroa on miehestä enenmmn kuin kohtuullinen koska se ei sisällä muita menoja ja nainen voisi vaikka neuvotella pankin kanssa oman rivitalonsa lainanlyhennyksistä 1-2 kk maksuvapauden, jotta saisi se 3 kk 1500 euroa maksettua miehelle.

Yhteen ei kuulemma muuteta, ellei vuokraa näiltä kuukausilta makseta..

 

[tuore vaimo]

Älä muuta sen kanssa yhteen.

 

[werwerwer]

Siis jostain kuppaisesta, vanhasta kaksiosta - tai siis vain puolikkaasta siitä - pitäisi pulittaa 500 euroa vuokraa? Eli äijä kuvittelee, että saisi asunnon vuokrattua 1000e kuussa? Ei mitään toivoa.

Oikeasti, tuo mies haluaa vain käyttää hyväkseen ja sinut maksajaksi. Älä ole tyhmä ja suostu siihen. Näitä tarinoita on jo ihan riittämiin.

 

[Äkkiä karkuun]

Kuinka suuren taloudellisen tappion mies muka kokeekaan tuon testiasumisen ajalla? Olettaen, että jaatte muut kuin asumiskulut tasan. Ja sinun pitäisi anella pankista joustoa maksamiseen, kun mieheltä sitä ei tule?

Tekisitkö itse näin, jos mies olisi muuttamassa sinun luoksesi? Itse en voisi kuvitellakaan periväni mitään tuollaiselta testijaksolta. Seurustelevat parithan oleskelevat muutenkin toistensa kodeissa eikä aika jakaudu välttämättä tasaisesti.

Tuo 500 euroa kuussahan on täysin fiktiivinen kulu, joka ei perustu mihinkään todellisiin kustannuksiin. Menettely on suorastaan nöyryyttävä, eli eiköhän se testijakso ollut jo tuossa. Ja jos miehen taloudellisen selviämisen vuoksi olisi välttämätöntä, että maksat hänelle vuokraa "koeajalta", eikö voisi sopia, että hankit vaikka remonttitarvikkeita 1500 eurolla myöhemmin?

Vapailla markkinoilla asuntojen vuokrat muodostuvat aina vuokranantajalle tulevista kustannuksista (vastikkeet + ylläpito + mahdollisen asuntolainan korko). Koska asunnon vuokraajalle tämä on sijoitustoimintaa, hän pyrkii saamaan kulujen kattamisen lisäksi mahdollisimman suurta taloudellista voittoa. Jos jotain järkeä on päässä, pitäisi tajuta, että seurustelukumppanilta ei voi vaatia vapaiden markkinoiden suuruista vuokraa.

Ehdottaisin vienosti, että tuolla rahasummalla luksuslukaaliin muuttaa sitten jo joku nykyistä parempi partnerikin...

 

[Poppis~]

Älä muuta sen kanssa yhteen.

Olen erittäin samaa mieltä kuin tuore vaimo.

Miehesi pyytämä summa tuntuu melkoiselta... Miksi yleensäkin haluatte muuttaa miehen omakotitaloon ja laajentaa sitä? Kannattaisiko ennemmin molempien myydä omansa ja ostaa uusi, tilavampi koti?

Voisin kuvitella, että tietyn pohjaratkaisun pienehköstä omakotitalosta ei tule laajentamalla juurikaan parempaa... Tai tietenkin tilaa saadaan lisää, mutta näinköhän lopputulos on paras mahdollinen.

Yleensäkin suhteestanne: Jos jo tässä vaiheessa tarvitsee käydä vahvaa vääntöä, ei se ainakaan vähene kun teette remonttia tai sovitte muusta yhteiseloon kuuluvasta.

Ethän luovu omaisuudestasi miehen hyväksi.

 

[Poppis~]

Vielä...

Katsoin huvikseni, mitä 1000 eurolla saa Uudeltamaalta. Esimerkiksi seuraavat kohteet saisi tuolla summalla:

• 150 neliön omakotitalo Siuntiosta
  113 neliön omakotitalo Hyvinkäältä
  80 neliön omakotitalo Vantaalta

Mielestäni miehesi vuokrapyyntö on sangen optimistinen... Miehesi voisikin laittaa kokeeksi asuntonsa vuokralle avoimille markkinoille.

Yhteenmuuttamisen ei ole tarkoitus saattaa toista taloudelliseen ahdinkoon, vaan sen pitäisi olla win-win -tilanne molemmille.

 

[Lillukka.]

Nainen muistaa sitten myös puolittaa ihan kaikki kotityöt. Pidätte vaikka lukujärjestystä. Entäpä jääkaapin sisältö? Jos mies tekaisee vaikkapa hyvät pippuripihvit lisukkeineen, laskuttaako hän naiselta käyvän ravintolataksan mukaisesti, vai?

Oikeasti, hurja vuokra kun vielä tulee vesi -ja sähkölaskut päälle. Mies yrittää tienata naisen kustannuksella. Aika hankalalta tuntuu neuvottelu noin jäärän kanssa. En muuttaisi valmiiseen pesään, vaan ostaisin yhteisen uuden kodin, josta kaikki menot puoliksi.

Kuinkahan kauan tällä liitolla mahtaa olla ikää takana?

 

[Kukunor]

Vaikka en mikään matemaattinen nero olekaan jäin ihmettelemään sitä, että jos ap laittaa oman rivarinsa vuokralle, niin kai hän siitä saa enemmän kuin tuon 500 euroa? Siis jos saa, niin eikö hänen asumiskustannuksensa kuitenkin laske?? Sanotaan nyt, että hän saisi tuon 1.000 euroa tai vaikka 800 euroa omastaan vuokratuloja ja maksaisi miehelle vuorostaan 500 euroa. Minun laskutaidoillani hänelle jäisi joko 500 euroa tai 300 euroa enemmän käteen kuussa.
Mutta ikinä en tuohon ap:n miehen vaatimukseen suostuisi, mutta pahoin pelkään, että ap kaikista kommenteista huolimatta niin tekee. Ihmetellä sopii, että minkä takia? Mikä hinku moisen despootin kanssa on edes yhdessä olla? Taas kerran olen olen onnellinen, että olen vanhapiika ja katson sen johtuvan hyvästä onnesta! Hitto vie, kun näitä parisuhdedraamoja lukee, niin vaikka kuinka olen empaattinen, niin silti tulee välillä suoranainen raivo, mikä hitto meitä naisia oikein vaivaa!!!

 

[Tyhmyri]

Ja me kun oleskelemme toistemme asunnoissa ilman vuokraa niin paljon kuin tykkäämme! Ruoasta ja seksipalveluistakaan emme veloita ammattilaistaksoja (tai mitään taksoja). Auttelemme toisiamme aina ilmaiseksi. Mies värjää hiukseni ja minä parturoin hänet vuorostani. Nyt vasta käsitän tyhmyytemme, kun emme ole yrittäneet hyötyä taloudellisesti toisistamme.

Vakavasti puhuen, laitapa ap. tuo kysymys myös säästöpossupalstalle. Siellä kannattaa mainita myös asuntojen arvot ja remontin oletetut kustannukset. Mieheltä pyydät tarkan erittelyn, mitä kustannuksia tuo 500 euroa kattaa. Jos todella tuollaisen nuljaskan kanssa haluat kokeilla asumista, sopikaa kolmen kuukauden testiasumista. Maksa vain puolet todellisista kuluista ja tee samoin rivarikämppäsi myyntiajalta. Kun asunto on myyty, osta mieheltä puolet asunnosta.

Täyttä bullshittiä väittää, että käyttäisit tällä tavoin miestä jotenkin hyväksesi. Onko syy miehen kohtuuton ahneus vai pohjimmiltaan haluttomuus muuttaa yhteen? Siihen viittaisi tuo uhkavaatimuksen esittäminen. Asumiskulujen jako on kaikkein helpoin ratkaistava, ja tukea siihen ettei tule huijatuksi, saa vaikka juristilta. Epäselvemmät ruokamenot ja muut ovat ne, joissa naiset usein ottavat takkiinsa. Onko teillä lapsia haaveissa? Miten mies kestäisi sen, etteivät kustannukset voi jakautua täysin tasaisesti?

 

[ap.]

Naisen lainanlyhennys rivitalostaan on noin 1000 euroa + vastike 180 e. Sitä samaa summaa hän ei saisi vuokrana. Asunnosta voisi pyytää n. 700 euroa. Naisella on myös muita lainamenoja, auto ja opintolainaa.

Asuntoa ei kannata eikä voi pistää vuokralle kolmeksi kuukaudeksi. Tänä aikana nainen maksaisi sekä koko lainanlyhennyksen että 500 euroa, yhteensä kuukaudessa 1680 euroa poislukien ruuat. Siihen ei ole varaa koska myös auto- ja opintolaina pitää maksaa ja omasta rivitalosta menee ihan normaalisti sähkö- ja muut laskut. Tätä varten pitäisi anoa maksuvapaita kuukausia.

Lisäksi naisen bensankulutus kasvaisi merkittävästi. Nykyinen asunto on 11 km/15 minuutin päässä työpaikalta, miehen asunto 30 km/50 min.

 

[Tyhmyri]

Kiitos ap. selvennyksestä! Kulusi muuttuvat siis näin: asumiseen nyt 1180 euroa. Jos vuokraisit asuntosi maksaisit jatkossa 1180 e + 500 e - 700 e. Asumiskulusi olisivat "enää" 980 e/kk, mutta sitä maksaisit kaksion kokoisen asunnon puolikkaasta! Toki makselet sitä rivariakin siinä sivussa, mutta tuo 500 euroa on aivan hukkaan heitetty osuus tuossa. Kuka voisi suostua tuollaiseen?

Oletko muuten asunut asunnossasi vähintään kaksi vuotta? Sekin vaikuttaa näihin myyntisuunnitelmiin.

 

[Kukunor]

Miksi ap puhuu itsestään kolmannessa persoonassa tyyliin "Naisen lainanlyhennys rivitalostaan on noin 1000 euroa + vastike 180 e...." Oletan nyt, että ap on tämä nainen. Onko ap:lle/ naiselle vielä epäselvää Ellien kanta? Älä muuta sen miehen kanssa yhteen, Piste.

 

[ap.]

Puhuin kolmannessa persoonassa koska pyrin kertomaan asiasta mahdollisemman objektiivisesti saaden objektiivisia vastauksia. Tausta-ajatuksena oli myös, että voisin mahdollisesti näyttää ketjun toiselle osapuolelle.

Olen asunut omassa asunnossani kaksi vuotta.

 

[anni.]

Myykää molemmat ja ostakaa yhdessä isompi talo.

 

[neppa]

Siis kuka pyytää puolisoltaan VUOKRAA siitä että asutaan yhdessä!? Kuulostaa aivan järjettömältä! Ettekö voisi vaan tehdä niin, että asutte jonkin aikaa yhdessä siinä pienessä talossa ja maksaisitte asumismenot puoliksi? Jos yhteiselo sujuu, ostaisit puolet miehen talosta. Jos mies ei suostu kerran myymään puolta talostaan, on aika hävytöntä mennä pyytämään naiselta vuokraa.

Yksi vaihtoehto on, että sinä myyt oman asuntosi ja mies laittaa oman talonsa vuokralle. Sitten hankitte yhteisen kodin. Näin miehellä on se turva, jos suhteesta ei tulekaan mitään. Sitähän hän ilmeisesti pelkää kun ei suostu myymään puolta talostaan. Mies saisi varmaankin helposti uuden lainan kun vanha on jo lähestulkoon maksettu. Ja vuokratuloilla mies voisi maksaa uutta lainaa.

 

[eräsperäs]

Hei oikeasti... jos puolisolta aletaan pyytää vuokraa, ollaan pahasti hakoteillä. Yhteisten menojen puolittaminen tai jyvittäiminen tulojen mukaan on paikallaan, mutta vuokrasuhde ja parisuhde eivät kertakaikkiaan kuulu yhteen.

Enpä suosittele minäkään yhteenmuuttoa ihmisen kanssa joka lähtee vuokraamaan asuntoaan puolisolleen.

 

[ap.]

Miehelle asunto on tärkeä, hän on asunut siellä pitkään ja se soveltuu erityisen hyvin hänen tilaavievään harrastukseensa. Hänelle on tärkeää jäädä sinne ja oska minulle asia ei niin tärkeä, olen sopinut että minä voin sitten muuttaa sinne.

Tontille ja asunnolle on tulossa investointeja piharakennuksen ja laajennuksen osalta, jolloin kaksi maksajaa olisi järkevin tapa edetä. Omasta rakkaasta asunnosta "luopuminen" 50 % verran on varmasti kuitenkin haastavaa. Käsitykseni kuitenkin on, että hänenkin mielestään järkevintä olisi yhteisomistaa kyseinen asunto. Vuokrasuhteessa en osallistuisi investointeihin ja kyllä hänkin ymmärtää, ettei aikuinen omillaan asuva ihminen halua enää muuttaa vuokralle jos ei ole tarvis. Puolikkaan talon osto avoliitossa on kuitenkin mielestäni sen verran suuri asia, että olisi parempi jos ensin asuisimme edes hetken toistemme kanssa pienemmillä sitoumuksilla. Tämän hänkin on myöntänyt. Jostain syystä emme kuitenkaan pääse mitenkään samoille aaltopituuksille asumiskuluista tämän kolmen kuukauden ajalta. Miehen mielestä se, etten maksaisi hänelle markkinahintaista vuokraa olisi sama asia, kuin jos hän käyttäisi autoani kuukauden maksamatta siitä mitään. Olen ehdottanut todellisten asumiskulujen puolittamista tältä ajalta, mutta se ei hänen mielestään ole kohtuullista. Minun mielestäni 1500 euroa kolmelta kuukaudelta yhteiselon harjoittelusta on liikaa ja se asettaisi minut tilanteeseen jossa joutuisin anomaan pankilta maksuvapaan kuukauden/kuukausia. Tämä on miehen mielestä sivuseikka, jokainen vastaa omista kuluistaan.

 

[ap.]

Lisäys vielä. Meillä on täsmälleen samansuuruiset tulot.

 

[pilpul]

Ette te kyllä mikään "pari" ole, jos on noin kova vääntö raha-asioista. Onnellinen toisistaan nauttiva pari ei mieti joka penniä vaan juttuja maksellaan siten kuin kellä on milloinkin rahaa. Kamalaa, että toisen pitäisi maksaa toiselle vuokraa. Tietysti asumiskulut on jaettava, mutta että vuokraa...?