yhteenmuuttaminen, kokemuksia käytännön järjestelyistä?

[pinni]

Yhteenmuuttaminen on tullut ajankohtaiseksi, ajatuksena se, että mies muuttaisi minun asuntooni. Minua mietityttää nyt se, että tuottaako ongelmia se, että tämä asunto on omistusasunto (mies muuttaa vuokralta). Emme ole puhuneet vielä tarkemmin kulujen jakamisesta ym. enkä oikein tiedä miten niiden kanssa tehtäisiin (puhun nyt siis asumiskuluista). Maksan itse tietenkin tällä hetkellä lainan ja vastikkeen asunnosta. Onko kellään vastaavanlaisia kokemuksia? Miten tällainen järjestely voi sujua?

 

[xx]

Yhteenmuuttaminen on tullut ajankohtaiseksi, ajatuksena se, että mies muuttaisi minun asuntooni. Minua mietityttää nyt se, että tuottaako ongelmia se, että tämä asunto on omistusasunto (mies muuttaa vuokralta). Emme ole puhuneet vielä tarkemmin kulujen jakamisesta ym. enkä oikein tiedä miten niiden kanssa tehtäisiin (puhun nyt siis asumiskuluista). Maksan itse tietenkin tällä hetkellä lainan ja vastikkeen asunnosta. Onko kellään vastaavanlaisia kokemuksia? Miten tällainen järjestely voi sujua?

Mikäli et halua kyniä tulevaa puolisoasi, niin maksat itse kokonaan lainasi, kasvatathan sillä omaisuuttasi. Vastikkeen voitte maksaa puoliksi. Itse ainakin miellän asuntolainan enemmän omaisuuden kartuttamiseksi kuin asumiskuluiksi. Tai miehesi voi maksaa sitäkin puoliksi, mutta samalla hän tulee omistajaksi omalla maksuosuudellaan.

 

[Jen]

Kannattaa kyllä sopia käytännön järjestelyt valmiiksi ennenkuin mies muuttaa, koska on ikävä alkaa tapella jälkikäteen rahoista.

Periaatteessahan yhteenmuutto pitäisi olla kummallekin taloudellisesti järkevä ratkaisu. Miehelle siis asumiseen pitäisi mennä vähemmän rahaa kuin vuokralla asuessaan ja tietysti sama koskee sinuakin.

Minun mielestäni asuntolainan lyhennys koskee vain sinua, koska laina on sinun nimissäsi. Sen sijaan esim. mies voisi maksaa yhtiövastikkeen (tai puolet siitä) ja puolet sähkölaskusta ja puolet ruoasta. Nettiyhteys ja tv-lupa ovat myös sellaisia, jotka voisi maksaa puoliksi.

Jos yhteisasuminen sujuu ja tuntuu siltä, että avoliittokokeilu jatkuu vakaana, niin sitten voi tietysti harkita sitä, että otatte asuntolainan kumpikin nimiinne tai ostatte uuden asunnon puoliksi. Tällöin tietysti nyt omistamastasi asunnosta jo maksamasi osuus on sinun omaisuutta, johon avopuolisolla ei ole asiaa.

P.S. Kannattaa lukea aiempi viestiketju, jonka otsikko taisi olla "Mieheni ei suostu avioehtoon". Antaa ajattelemisen aihetta...

 

[pinni]

Olen samaa mieltä kanssanne tuosta lainaosiosta. Laina on kuitenkin minun, joten miehen ei sitä tarvitse maksaa. Kiitos mielipiteistänne ..ja lisää saa laittaa.

 

[Meikämaija]

Ihan noin yksioikoisesti en ajattelisi kuitenkaan, että asunnon laina- ja vastikekulut olisivat yksinomaan sinun kulujasi, pinni. Myös vuokra-asunnoissa otetaan huomioon, mitä asuunnon hankkiminen kustantaa, eihän kukaan vuokraa asuntoaan alle hankinta- ja muita kuluja, mukaanlukien pääoman lyhennykset, korot ja vastikkeet + kate, jotta se ei olisi tappiollista.

Asumiskuluiksi laskisin siis ne + muut asumisesta tulevat kulut ja puolittaisin sen, jolloin vasta kumppani maksaa todelliset puolet asumiskuluista. Ruoka- ja talouskulut yms. tietysti sitten vielä erikseen.

Ja luehen todella tuo mainittu ketju avioehdosta tulevaisuutta silmällä pitäen!

 

[viksi]

Olen seuraillut näitä keskusteluja ja jotenkin en ole oikein koskaan nähnyt tyydyttävää ratkaisua omistusasunnon kulujen jakamiseen. Vastike puoliksi, selvä se, mutta lyhennyksistähän vain osa on oikeasti "omaisuuden kartuttamista", koska suuri osa on lainan korkoa. Lainaaminehan on kuin jälkikäteen säästämistä. Vuokralla asuessahan vuokra sisältää myös koron (plus huoltokustannukset sun muut), joka menee joko omistajalle tai osittain pankille riippuen siitä, onko omistajalla lainaa. Minun järkeilyni mukaan kyllä yhteistaloudessakin asunnon omistajalle pitäisi maksaa jonkun kokoista "vuokraa", jos on lainoja, koska korkojen muodossa omistaja kuitenkin joutuu maksamaan asumisesta.

 

[***?]

En tajua tuota ajatusta, että jos asunto on toisen omistama saa toinen asua siinä "ilmaiseksi". Siis miksi ei miehen tarvitse maksaa asumisestaan mitään? Kun kaikki muut kulut kuitenkin maksettaisiin puoliksi? Tajuaisin logiikan, mikäli mies maksaisi vaikka ruuat kokonaan tms, mutta tässä tilanteessahan vain toinen maksaa asumisestaan jotain ja kaikki muut menot puoliksi? Vaikka laina ja asunto ovat vain naisen nimissä, olisi mielestäni kohtuullista miehenkin jotain asumisestaan maksaa. Vähän niinkuin alivuokralaisena..

 

[mies]

Hei haloo, usein on esitetty koiravertauksia. Millon koira on joutunut maksamaan vuokraa? Eikö se riitä, että antaa..tassua ja kiehnää jaloissa?

 

[Jen]

Jos haluaa ajatella, että mies ei "elä siivellä", vaan ikäänkuin tosiaan maksaa vuokraa, niin onhan sekin mahdollista, että mies maksaa yhtiövastikkeen kokonaan. Tällöin asunnon omistava nainen maksaisi lainan + lainankorot (korot hän saa vähentää verotuksessaan).

 

[Koroista]

Mielestäni korot on käsitettävä sijoittamisen (asunto=pääomaa) sivukuluiksi, eikä kumppanilla ole mitään velvollisuutta maksaa toisen sijoitushupeja.

Vastike puoliksi ja sillä siisti. Tosin tätäkin voi kohtuullistaa: jos asunnottomalla kumppanilla on todella paljon suuremmat tulot kuin asunnon omistajalla, on kohtuullista, että kumppani maksaa esimerkiksi vastikkeen kokonaan. Asuntokin nimittäin kuluu ja vuosien varrella tulee vielä remppaa ja sen sellaista. Puhdas yhtiövastike ei ole todellinen asunnosta koituva kulu, vaan täytyy muistaa piilotekijätkin.

 

[viksi]

Mutta eihän sisäänmuuttaja saisi asua missään ilmaiseksi??? Juuri siksi selitin tuota "vuokra sisältää myös korkoa" asiaa. Joko sitä korkoa (joka on maksu käytössä olevasta pääomasta eli tässä tapauksessa asunnosta, kokonaan maksetun asunnon omistaja maksaa tuota korkoa itselleen, joissakin maissa tästä "imputed rentistä" jopa verotetaan) pitää maksaa vuokranantajalle tai sitten asunnon omistajalle, joka sattuu olemaan myös elämänkumppani. Vaikka asuinkumppani maksaisi osan korosta, tulisi asuminen silti luultavasti halvemmaksi kuin vuokra-asunnossa. Miksi asunnon omistajan pitäisi harjoittaa puhdasta hyväntekeväisyyttä? Jos asunnon omistaja on hyvin rikas niin silloin siihen varmasti on varaa, mutta muuten joudutaan taas sellaiseen ihmeelliseen siipeilytilanteeseen, joita täälläkin on kuvattu.

Asunto sitäpaitsi kuluu nopeammin kun siellä on enemmän porukkaa. Selkeästi asunnon arvoa nostavat rempat kuuluvat tietysti omistajan maksettaviksi.

 

[XX]

Mutta eihän sisäänmuuttaja saisi asua missään ilmaiseksi??? Juuri siksi selitin tuota "vuokra sisältää myös korkoa" asiaa. Joko sitä korkoa (joka on maksu käytössä olevasta pääomasta eli tässä tapauksessa asunnosta, kokonaan maksetun asunnon omistaja maksaa tuota korkoa itselleen, joissakin maissa tästä "imputed rentistä" jopa verotetaan) pitää maksaa vuokranantajalle tai sitten asunnon omistajalle, joka sattuu olemaan myös elämänkumppani. Vaikka asuinkumppani maksaisi osan korosta, tulisi asuminen silti luultavasti halvemmaksi kuin vuokra-asunnossa. Miksi asunnon omistajan pitäisi harjoittaa puhdasta hyväntekeväisyyttä? Jos asunnon omistaja on hyvin rikas niin silloin siihen varmasti on varaa, mutta muuten joudutaan taas sellaiseen ihmeelliseen siipeilytilanteeseen, joita täälläkin on kuvattu.

Asunto sitäpaitsi kuluu nopeammin kun siellä on enemmän porukkaa. Selkeästi asunnon arvoa nostavat rempat kuuluvat tietysti omistajan maksettaviksi.

Ehkäpä asunnon omistaja voi muuttaa vuokralle toisen kanssa ja maksaa se puoliksi? Asunnon ja siitä aiheutuvat kulut voi sitten jättää kokonaan parisuhteen ulkopuolelle. Ei tule riitoja kumpi hyötyy mistäkin...

Älytöntä sanon minä. Miksi yhteenmuuttaessa on aina epäluuloisuus hyötymisestä päälimmäisenä? Se on nykyaikaa, kaikki tiukasti erillään, ettei jompikumpi vain hyödy mitään. Eikös parisuhteessa pitäisi jakaa asioita?

 

[viksi]

Kuten sanottu täälläkin on kirjoitettu tilanteista, joissa alunperin hyvin aikein on muutettu yhteen ja sitten ajanoloon alkaakin näyttää siltä, että toisen osallistuminen yhteistalouteen on minimaalista ja hän käyttää lähes kaikki omat tulonsa harrasteisiin ja muuhun vastaavaan. Jälkeenpäin tilannetta on vaikea korjata. Voin suoraan myöntää, että itsessänikin herättäisi närää, jos itse makselisin asuntolainaa, ja normaalisti ansaitseva (opiskelu ja työttömyys poislukien) avopuoliso saisi asua asunnossa pitkiä aikoja (siis puhutaan nyt enemmästä kuin muutamasta viikosta) systemaattisesti aivan ilmaiseksi ja tuhlaisi lomiin tai harrasteisiin. Myös herättäisi melkoista epäluuloisuutta, jos joku tieten tahtoen haluaisi muuttaa asuntooni noilla ehdoin.

Kuten sanottu, vaikka korkokuluihin kontribuoisi, niin asuminen tulisi silti todennäköisesti halvemmaksi kuin vuokralla yksin. Myöhempien riitojen selvittämiseksi asia on todella paras järjestää heti alkuunsa reilulla tavalla. Jos muuttajalla on puhtaita jauhoja pussissaan hän luultavasti tarjoutuu maksamaan jotain vuokrantapaista.

 

[viksi]

Sinun logiikkasi koroista sijoituksen sivukuluina on sama kuin että toinen ottaisi lainaa ja ostaisi sillä rahalla osakkeita tai velkakirjoja, maksaisi lainan korot itse mutta antaisi osan arvopapereiden tuotosta puolisolleen. Tietysti noin voi tehdä, mutta luulenpa että useimmat suostuisivat siihen vain jos ovat huomattavasti varakkaampia. Se ei ole yhtään sen enempää reilua tai tasapuolista kuin ilmainen asuminen toisen omistusasunnossa vaan suopeutta tai hyväntekeväisyyttä. Asunto on tosiaan pääomaa, mutta tuon pääoman tuotto tulee nimenomaan sitä kautta että asunnossa voi asua= ei tarvitse maksaa vuokraa ulkopuoliselle. Asunnon arvo riippuu suoraan nykyhetkeen diskontatuista tulevisuuden potentiaalisista vuokratuloista, vaikka asunnossa asuisikin itse.

 

[sdf]

Eihän vastike ole pienissä ja keskisuurissa asunnoissa sataakaan euroa. Ai että mies voisi maksaa vaikka puolet vastikkeesta? Hah!

Minusta oikeudenmukaisinta olisi jos katsot alueesi asuntomarkkinoilta saman tasoisia ja kokoisia asuntoja, paljonko niiden vuokra on, ja sitten laskutat mieheltä puolet siitä plus puolet vedestä, sähköstä, netistä jne.

 

[XX]

Eihän vastike ole pienissä ja keskisuurissa asunnoissa sataakaan euroa. Ai että mies voisi maksaa vaikka puolet vastikkeesta? Hah!

Minusta oikeudenmukaisinta olisi jos katsot alueesi asuntomarkkinoilta saman tasoisia ja kokoisia asuntoja, paljonko niiden vuokra on, ja sitten laskutat mieheltä puolet siitä plus puolet vedestä, sähköstä, netistä jne.

Ja aika halpa vastike on, jos 70-80 neliötä saa alle sadalla eurolla kuussa.

Entäs jos mies omistaa auton ja AP ei, pitäisikö auton käytöstä periä käypää vuokraa? Tai jos mies tekee AP:n mahdollisesti omistamalle autolle huollot, pitäisikö periä käypä hinta työstä? Mihin on kadonnut elämän jakaminen? Jos yhteen ollaan muuttamassa, niin ei kai _kaikelle_ voi laittaa hintaa. Palstalle kirjoittavista vuokraa ja avioehtoa vaativista ei liene monellakaan yhteistä tiliä puolisonsa kanssa?

 

[R2D2]

Minun mielestäni asunnon omistaja maksaa lainaansa, tai sitten toinen voisi halutessaan ostaa asunnosta puolet. Kaikki elin- ja asumiskustannukset (vastike, sähkö, vesi, netti, tv, ruoka jne.) laitetaan puoliksi. En nyt tarkoita, että kaikki pitää laskea tasan tarkkaan laskimella, mutta suurinpiirtein puoliksi. Yhteinen taloustili, johon molemmat laittavat saman verran rahaa kuussa voi olla hyvä ratkaisu. Tai sitten sovitaan, mitkä laskut kukin hoitaa.

Joka tapauksessa tärkeintä on sopia raha-asioista yhdessä ETUKÄTEEN ja sitten pysyä siinä sopimuksessa. Exän kanssa kirjoitettiin oikein paperille suhteen rahapolitiikka yhteenmuuttaessa. Rahasta ei koskaan ollut erimielisyyksiä, ei suhteen aikana eikä erotessa.