Mun vanhempien olisi pitänyt ehdottomasti erota. Okei, lapsena en sitä halunnut, mutta aikuisena nyt tajuan asian.
Se ahdistava ilmapiiri. Ne riidat. Mun jatkuva pelko siitä että vanhemmat eroaa (niin se oli jatkuvaa, vuosikausia - lapsi kyllä ymmärtää enemmän kuin vanhemmat tajuaakaan). Oli vähän parempia hetkiä, mutta aina kyti pelko erosta...ja koin että minä olen kaikkien ongelmien syy ja aiheuttaja. Hyvin tyypillistä lapselle syyllistää itseään kun muusta ei tiedä. Muista varsinkin tuo ap, lapsi kokee syyllisyyttä sinun ja miehesi riidoista&ongelmista.
Jos vanhempani olisivat eronneet niin totta, sillä hetkellä se olisi ollut minulle lapsena iso paikka. Mutta kuitenkin hel**tin paljon parempi kuin vuosien ja taas vuosien ahdistunut ilmapiiri. Mieluummin laastari kerralla irti kuin hivuttaen
Mä ymmärrän että eropäätös ei ole helppo. Ja siinä tulee vastaan niitäkin "itsekäitä" piirteitä vanhemmista - eli ei haluta "luopua" lapsesta. Ero kun tarkoittaa aina sitäkin että lapsi on välillä poissa sen toisen vanhemman luona. Tuo ei saisi kuitenkaan olla este, vaan kun todella lapsen etu asetetaan ykköseksi, lapsen elämään mahtuu se puoliso josta on itse eronnut.
