Ihan alkuun haluan toivottaa kaikille yh-äiskille paljon tsemppiä ja voimia!
Olen 30 vuotias, ihanan 5kk:n ikäisen tyttösen äiti lapista. Todella likainen ja raskas ero avomiehestäni pari kuukautta sitten. Nyt haavojen ollessa vielä auki tajusin, etten saa niitä täällä ikinä parannettua. Muutan kesällä tampereelle, jossa tunnen vain veljeni ex-vaimon poikansa kanssa. Tukijoukkoja ei minulla ole täälläkään, joten välillä on arki todella raskasta. Ystäväpiiri on käytännössä ollut mieheni puolelta.
Mutta onneksi pystyn ammentamaan iloa jokaiseen päivääni tästä kauan odotetusta pienokaisesta. Kumpa vain ikävä miestäni kohtaan joskus helpottaisi.
Osaatteko neuvoa..nyt kun olen tätä muuttoa suunnittelemassa, miten tutustuisin toisiin yh-äiteihin?
Olisi ihanaa jakaa kokemuksia sekä arjen iloja ja suruja.
:flower:
Olen 30 vuotias, ihanan 5kk:n ikäisen tyttösen äiti lapista. Todella likainen ja raskas ero avomiehestäni pari kuukautta sitten. Nyt haavojen ollessa vielä auki tajusin, etten saa niitä täällä ikinä parannettua. Muutan kesällä tampereelle, jossa tunnen vain veljeni ex-vaimon poikansa kanssa. Tukijoukkoja ei minulla ole täälläkään, joten välillä on arki todella raskasta. Ystäväpiiri on käytännössä ollut mieheni puolelta.
Mutta onneksi pystyn ammentamaan iloa jokaiseen päivääni tästä kauan odotetusta pienokaisesta. Kumpa vain ikävä miestäni kohtaan joskus helpottaisi.
Osaatteko neuvoa..nyt kun olen tätä muuttoa suunnittelemassa, miten tutustuisin toisiin yh-äiteihin?
Olisi ihanaa jakaa kokemuksia sekä arjen iloja ja suruja.
:flower: