YH:t/Lähivanhemmat! kokoonnutaan tähän pinoon :)

Haniböö
Ymmärrän aika hyvin miltä susta tuntuu. Itse erosin exästäni syksyllä ja vähän sen jälkeen huomasin odottavani lasta. Nyt olen jo tammikuussa muuttanut n.500 km päähän exästä omieni luo, mutta edelleen ikävöin ja haikailen entistä parisuhdetta. Just sama on käyny monesti mielessä ku tiedän exän rellestävän, että pääsis itekki ees kerran nollaamaan. Toisaalta kohta kun lapsi syntyy niin siinä ainakin luulis tulevan muuta ajateltavaa. Jännä miten heti eron jälkeen rupeeki haikailee sitä suhdetta ja niitä hyviä hetkiä.. vaikka jatkuvasti oli surullinen siitä että mies piti vaan itsestäänselvyytenä, ja viina ja kaverit oli aina parempi vaihtoehto viikonloppuna ku mä. Kuitenki tiedän että mun ja lapsen kannalta on parempi et mäki opin nyt olemaan ihan omillani ja sit ku poika syntyy ni koen olevani vahvempi huoltaja, kun en itse ole enää kenestäkään millään tavoin riippuvainen. Pystyis vaan kokoajan ajattelemaan järjellä eikä aina vaan tunteella.

 

Ilmottaudun minäkin joukkoon =) Täälä kohta 24 v kahden ihanan pikkupojan äiskä Tampereelta.Pojat on syntyny 04/05 ja 09/07. Pojilla on eri isät,esikoisen isän kanssa erottiin kun poika oli 9kk ja pikkuvaavini on iloinen yllätys todella lyhyestä ja jo valmiiks tuhoon tuomitusta suhteesta. Esikoisen isä näkee poikaansa päihdeongelmiensa takia välillä enemmän ja välillä vähemmän,meillä on yhteishuoltajuus mutta ei ole siis poika ollut koskaan edes yhtä yötä isänsä kanssa kaksin.. Pikkukakkosen isä on nähnyt poikansa kaksi kertaa,eli ei sieltäkään suunnasta kauheen aktiivista. Hyvät välit on molempiin iseihin ja toivon todella että ovat mukana lastensa elämässä,ehkä tulevaisuudessa sitten edes.
Itse olen ihan suht tyytyväinen tähän tilanteeseen.Meillä on poikien kanssa hyvä kolmen kopla ja omat jutut ja rutiinit. elokuussa palaan itse opintojen pariin ja pikkuinen aloittaa päiväkodin,isompi on tällä hetkellä 2pvä/viikko päikyssä.

Tulipas sekava ja ihmeellinen kirjotus... no mutta siis terve kaikille ja ois kyllä kiva aktiivisemminkin kirjuutella =)

 

Tervetuloa kaikille uusille!

Meillä näki tyttö isänsä nyt viikolla ekaa kertaa 5 viikkoon. Oli ihan innoissaan mutta tais olla sen verran rankkaa että oli kun pyllyyn ammuttu karhu seuraavat kaks päivää.. Kysy ex torstaina klo 23.30 että saisko hän tytön perjantaina iltapäivästä mutta ei käyny meille kun lähdettiin mummolaan vkl:ksi, ei ole sen jälkeen taas kuulunu.
Eipä tänne muuta, lääkäriaikaa yritän itelleni saada ja töitä teen kun hullu, harmi vaan siitä ei saa palkkaa kun on harjottelu mutta toivottavasti saan ainakin hyvät arvioinnit..

 

Liitympä minäkin nyt tähän ketjuun, vaikka en olisi halunnut... :'(
Mutta ehkä näin on kuitenkin parempi. Ainakin parempi kuin pettävän ja valehtelevan miehen kanssa.
Meillä siis lopullinen ero varsin tuore. Mies ei vielä virallisesti ole pois muuttanut, vaikka majaileekin jo uuden naikkosensa luona. Meillä on yksi yhteinen, kouluikäinen, lapsi. Ja toinen tulee syksyllä... Kamalaa on tieto siitä, että odottaa yksin.
En teidä, helpottaisiko, jos voisi vaikka baariin mennä nollaamaan tilanteen, mutta se ei nyt tämän raskauden vuoksi ole mahdollista. Pitää etsiä niitä selviytymiskeinoja ihan arjen pikkujutuista; lapsesta ja koirista!

boldatun oisin voinu mie kirjottaa... täysin sama tilanne meillä...

en jaksa kirjottaa asiasta nytten tällä erää enempää... samoja tuntemuksia ku myymällä ja OnninEmolla, siittä toisesta lapsesta...

pakko on vaan jaksaa, vaikkei välillä jaksaiskaan... :'(

 

Paljon jaksamisia kaikille jotka sitä tarvitsee :hug: kyllä se elämä helpottaa kun aikaa kuluu.
Esikoisen isä soitti tänään,oho...mutta eipä nyt sit tapaamista sovittu kun olis halunnu huomena tulla käymään mut poika on tarhassa..miten ei voi millään muistaa minä päivinä poika on tarhassa kun on samat 2pvä/viikossa ollu jo viime elokuusta...
Eipä tännekkään siis muuta..pojat nukkuu ja äiskä viettää omaa aikaa netissä näköjään taas

 

Huomenia kaikille ja tervetuloa uudet!
Meillä edelleen kovin sekava tilanne.. Kumpikin on todella ailahtelevalla mielellä eikä päätöksiä synny. En edes tiedä miksi yritän saada päätöstä aikaan näin äärettömällä vauhdilla, koska meillä ei edes ole mikään kiire päättää.
Toinen mikä sai eilen kyllä vähän harmittamaan ,oli päiväkodin täti... Sanoi, ettei halua millään pahalla sanoa mutta tyttöön on kyllä selvästi ero vaikuttanut (vaikka ollaankin miehen kanssa tosi hyvissä väleissä). On kuulemma hirveän huomionhakuinen nyt...
Tottakai tässä rupee sitten syyttämään itseään, että jos tytöllä onkin hirveän paha olla vaikka ei meille päällepäin näykkään! Että olisko sitä pitänyt vielä edes tytön takia yrittää....

Plaah, mutta niin se tyttö kärsii kyllä kotonakin jos yhdessä ollaan, kun tapellaan koko ajan

Onneksi nyt perjantaina lähdetään espanjaan niin saadaan myös laatuaikaa venlalle perheen kesken!

 

Voi kun meilläkin tämä ero sujuisi vähän sopuisammin.. :/
Itse voin sanoa yrittäneeni, mutta kun ei tuo mies tule vastaan yhtään. Hän se on joka on pettänyt, valehdellut ja kohdellut muutenkin huonosti (en ala erittelemään...), mutta hänen mielestään tilanne pitäisi olla nyt ihan ok. Ja ehkä se olisikin, jos voisin edes johonkin asiaan luottaa, mutta ne valheet jatkuu edelleen. Ja jos uskallan jostain asiasta sanoa, tulee ilmiriita ja MINÄ olen se syypää kaikkeen. :|
En oikeasti pysty ymmärtämään! Sitä luuli toisen tuntevansa ja luuli, että toinen edes välittää.

Ehkä aika auttaa, tää raskaus vaan tekee kaiken niin sekavaksi. Kun toisaalta on siitä niin iloinen, tänäänkin kun kuuli pikkuisen sydänäänet, niin se rakkaus pikkuista kohtaan tuntui niin suurelta mutta kun kotimatkalla tuli taas totuus elämäntilanteesta mieleen, niin tuntui ihan suunnattoman tyhjältä!

 

haniböö Voimia odotukseen! yritä nauttia vaikka varmasti välillä kipeetä tekeekin! Mä siinä mielessä kadehdin sua, että olet raskaana.. Mua vaivaa ääretön vauvakuume, ja pahalta tuntuu tietää, etten toista lasta tule saamaan vielä vuosiin Jos järkevästi elämä etenee siis... Yksinkin mieluusti lapsen kasvattaisin, mutta en minä siihen nyt lähde tässä tilanteessa...
Meillä siksi varmaan niin sopuisaa kun kumpikaan ei ole tehnyt mitään radikaalia, kuten valehdellut, pettänyt tai muuta vastaavaa... Toivottavasti mies alkaisi arvostamaan sinua!! Edes lasten tähden!

 

Kiitos :hug:
Minullakin oli vuosia vauvakuume, mutta ensimmäisessä raskaudessa oli paljon ongelmia ja niitä on nytkin ja odotettavissa on, että kaikki ei mene hyvin loppuunasti, niin siksikin pelkään... Ja se on toisaalta siirtänyt tätä lapsentekoa. Siksi olen toisaalta onnellinen, että nyt odotan, koska en tiedä tuleeko tätä mahdollisuutta enää ja uskaltaisinko enää. Ikää tulee lisää, ihan nuori en ole enää, ja riskit sitä myöten kasvaa entisestään... ja mielestäni myös elän ja aion elää "järkevästi" eli lapsi (lapset) ovat nyt etusijalla ja opettelen elämään itsenäisesti. Jos uusi onni joskus vastaan kävelee, niin se on sitten niin, mutta kiirehtiä en aio!
Kun vain raskaus menisi hyvin ja voisin luottaa että sen suhteen mies olisi tukena... ehkä se yhteistyö sitten jotenkin onnistuisi tulevaisuudessa.

 

Hei
Voimia muillekkin.. tää on kyllä aika ikävää oottaa yksin.. kävin hakee äitiyspakkauksenki tänään kaverin kanssa.. sen kanssa sitten ihasteltiin vaatteita, vaikka tietty se isä ois ollu ihana kun ois kanssa tässä.. mut niin vaan ei nyt ole se viettää laatuaikaa uuden naikkosensa kanssa..
Ollaan oltu aika vähän nyt yhteydessä.. se kyllä hieman helpottaa miun oloa, ettei tarvii sitä nähä tai kuulla mitä se tekee..
Ei voi tajuta miehiä, miten ne kykenee tämmöseen toimintaan
Onneks miulla on ihanat vanhemmat ja ne auttaa ja tsemppaa minuu tosi paljon.. ilman niitä oisin ihan masentunu.. nyt jo vähän jaksan miettiä tulevaa vauvaa ja sitä, että pärjään sen kanssa hyvin yksinkin
Uuden onnen kanssa miekin nyt odottelen rauhassa.. en tahdo tähän tilanteeseen uudestaan.. keskityn nyt vauvaan ja itsekseen olemiseen

Tsemppiä.. kyllä me tästä selvitään!

 

Ihana huomata,ettei ole yksin.meidän erosta kohta vuos ja tyttö täyttää ens kuussa 4.vaikka minä olin jättäjä,niin taas pitkästä aikaa nähdessäni eksän kaikki tunteet palas takas.ja nyt oon puoltoista viikkoa pillittänyt ja ollu sekoamisen partaalla.mies otti uuden naisen noin 4 päivää sen jälkeen ku jätin sen ja nyt ne asuu yhessä. :'( että voi tehdä pahaa silti vaik tuskin meiän tarina ois onnelisesti päättynyt..

 

Tsemppiä kaikille yksin odottaville :hug: mä odotin tuota nyt kohta 7kk poitsua yksin alusta asti ja kyllä monet itkut tuli sillon itkettyä.Olis ollu niin ihanaa kun isä ois ollu jakamassa asioita mun kanssa (vaikka siis mun tahdosta erottiinkin).Ja tuntu sillon et kavereilla tuli korvista mun vauva jutut kun ei ollu oikein ketään kelle niistä puhua ja niitä hehkuttaa. Mutta kyllä se sit taas oli paljon helpompaa ja ihanampaa kun tuon esikoisen odotus ihmisen kanssa jolla on päihde ja mielenterveysongelmia.Sai odottaa "rauhassa" ja nyt nautin nimenomaan juuri siitä et saan poikien kans elää niinkun meitä huvittaa,ihan rauhassa.Ja mä saan keskittää kaiken energiani noihin ihaniin pikkusiin,ei tarvi ketään muuta miellyttää =)

No mut joo..tuntuu ihan hölmöltä kertoo kuinka "nautin" tästä yksin olemisesta...kun toisilla inhottavat hetket käsillä... :ashamed:
Nyt syömään siis :wave:

 

Josko se minäkin nyt tänne tulisin. Mulla on 1 vuotias poika. Olen myöskin ollut alusta asti yksin. Lapsen isukki ei ole juurikaan ollut tekemisissä meidän kanssa. Kerran on nähny pojan ja poika oli sillon 2kk. Jonkun verran olen pyydellyt sitä kylään, mut eipä oo kiinnostusta raahata sitä persettä tänne. Jokseenkin oon oppinu elää sen kanssa, ettei se oo pojan kanssa tekemisissä vaik haluaisinkin.
Yritän vaan nauttia hoitovapaalla olemisesta, vaik rahallisesti tiukkaa onkin ja siitä et mä sain vihdoin raivattua ton pojan huoneen kuntoon =) Me kun muutettiin viime syksynä isompaan asuntoon. Niin viime viikolla sain sitte purettua sielt vikat laatikot ja vietyy rojut kellariin. On muuten pirullista ku yrität jotain tehdä ni tottahan sul on yx termiitti jaloissa pyörimässä koko ajan.

 

pöö.. hyppän jo tänne, mut sepustelen sitten paremmalla ajalaa. nyt ei jaksa :xmas:

 

äh.. kirjoittelen nyt kuitenkin..
eli.. olen 25v ja lapsia on kaksi. poika 4v ja tyttö 2v. erilleen muuttamisesta aikaa 2v. en mä nyt oikein tiedä mitä pitäis kertoa. mies vaan ei enää yks päivä tullut kotiin ja laittoi tekstarin et jättää meidät. sit kävi pari päivää sen jälkeen kertomassa et hällä on suhde mun parhaan ystävän kanssa. siltä istumalta muutin lasten kaa mun vanhemmille, missä asuinkin ensimmäiset puoli vuotta erosta.

sitten pikkuhiljaa uskalsin koittaa omia siipiä ja elämistä yksin kahden pienen kanssa. ero on ollut kaikkea muuta kuin sopuisa.. kiristystä, uhkailua, riitoja ja haukkumisia. pikkuisen on meno rauhoittunut mut silti välillä rytisee. kuitenkin paremmin jo jaksan niin henkisesti kuin fyysisestikin. apuna on ollut psykologi, neuvola, perhetyöntekijät ja nykyisin tukiperhe. sekä tietysti uudet tärkeät ystävät sekä perhe (entinen ystäväpiiri hajosi erossa).

 

nöppöselle :hug: tooodella inhottava tilanne tuo sun eros
Meillä pienemmällä korvatulehdus..ja oppi poitsu konttaamaan tänään nyt unille..ja aamulla salille kun tulee perhetyöntekijä.

 

Nöppönen: Tosi kurja toi sun tilanne.. :'( :hug:

Meille ei kummempia, tyttö hoidossa, näki isäänsä eilen (ihme on tapahtunu, ex:llä varmaan hyvä kk menossa kun haluaa lastaan tavata).. Mulla töitä.. Eli nyt unille! :wave:

 

kiitoksia haleista.. onhan tää joo ollut, aikamoista myllerrystä. moni on kysynyt et miten olen jaksanut oikeasti näinkin hyvin. hyvin ja hyvin.. olishan kaiki voinut paremminkin mennä, mut hengissä ollaan. välillä kirpaisee ex:n osalta ja lujaa. tää mun "paras ystävä" oli jo raskaana kun ex mut jätti, sittemmin lapsi syntyi sairaana ja kuoli 4kk ikäisenä :/ tästä on seurannut luonnollisesti ongelmia tapaamisiin jne. ex meni uudestaan naimisiin 8kk meidän eron astuttua voimaan.. sekin aiheutti pahaa mieltä. tapaamiset ei edelleen suju sopimuksen mukaan.. enkä jaksa enää uskoa siihen että ne koskaan tulee toimimaan kunnolla. mä olen nostanut kädet pystyyn jo ajat sitten.. en viitsi tuputtaa lapsia isälleen. :|

 

Voimia sulle nöppönen! :hug:
Mä myös pelkään, että lapsi (lapset) "unohtuvat" isältä... että hänen elämässään on muut asiat etusijalla ja tärkeämpiä; se uusi kumppani ja hänen lapsensa. Minä en aio lasta (lapsia) isälleen tuputtaa, jos ei itse ymmärrä lasten parasta. Yritän olla itse mahdollisimman hyvä vanhempi ja antaa omaa aikaani lapselle nyt, kun tilanne on meillä päällä ja lapsella selkeästi paha olo ja huoli tulevasta.
Meillä ero siis varsin tuore, mutta yllättäen ja puskan takaa se ei siis tullut, vaan toisen naisen olemassaolo on ollut minulla tiedossa jo viime kesästä. Silloin kävin pohjalla ja sieltä on pikkuhiljaa ponnistettu ylöspäin. Koen tavallaan olevani vahvoilla nyt, vaikka kaikki edelleen sattuu ja lujaa, ja tulee varmaan sattumaan vielä kauan. Minulla on onneksi hyvä työpaikka, ettei tule vielä taloudelliset murheet tähän ja monta aivan ihanaa ystävää!
Toivoisin vain, että mies tulisi asioissa vastaan ja kantaisi vastuunsa ja että voisin luottaa... Tappelemiseen ei voimia ole!

 

voimia teille kaikille muillekin :hug: on tää elämä vaan välillä aikamoista mä olen kaikista suurimman pettymykseen exään kokenut viime keväänä kun ex laittoi viestin missä luki näin: "tää meidän poika on mulle rakkain ja tärkein lapsi". ei oikeastaan pahempaa voisi sanoa..

 

voimia teille kaikille muillekin :hug: on tää elämä vaan välillä aikamoista mä olen kaikista suurimman pettymykseen exään kokenut viime keväänä kun ex laittoi viestin missä luki näin: "tää meidän poika on mulle rakkain ja tärkein lapsi". ei oikeastaan pahempaa voisi sanoa..

Kauheaa! :kieh: tuo on tosi pahasti sanottu! en voi vaan ymmärtää tuommoista! :hug: sulle!

 

Aurinkoista iltaa kaikille B)
Täälä kans noi tapaamiset ei suju...5kk jaksoin yrittää saada tota pienemmän isukkia mukaan poikansa elämään ja sit totesin et jos ei niin ei..jos haluaa nyt olla mukana niin on oltava kyl hänen aktiivinen,ja siitä on seurannu siis se et ei oo kuulunu mtn koko isukista. Isomman isä soitteli eilen kännipäissään et häntä on puukotettu jalkaan..voi kyynel,täältä ei sääliä heru.Ite hoitaa ittensä ongelmiin... Ainoo vaan et tästähän taas seuraa luonnollisesti se et poika ei nää isäänsä pitkään aikaan viimeks nähny puolessa välissä kuuta kun oli pojan synttärit,sinnekkin isä tuli krapulassa... että näin meillä..piru vie... :kieh:

 

Aurinkoista iltaa kaikille B)
Täälä kans noi tapaamiset ei suju...5kk jaksoin yrittää saada tota pienemmän isukkia mukaan poikansa elämään ja sit totesin et jos ei niin ei..jos haluaa nyt olla mukana niin on oltava kyl hänen aktiivinen,ja siitä on seurannu siis se et ei oo kuulunu mtn koko isukista. Isomman isä soitteli eilen kännipäissään et häntä on puukotettu jalkaan..voi kyynel,täältä ei sääliä heru.Ite hoitaa ittensä ongelmiin... Ainoo vaan et tästähän taas seuraa luonnollisesti se et poika ei nää isäänsä pitkään aikaan viimeks nähny puolessa välissä kuuta kun oli pojan synttärit,sinnekkin isä tuli krapulassa... että näin meillä..piru vie... :kieh:

huhhuh.. ei voi muuta sanoa. mikä ihme noita joitain miehiä vaivaa. mä toivon et ex kokee jonkinmoisen herätyksen kun täyttää ensi vuonna 30 tai saa lahjaks järkeä ja alkaa käyttäytyä kuten aikuinen.

 

Hauskaa vappua kaikille :hug: me lähetään poikien kans aamusta vapputorille ostaan vappupallot ja lakua

 

Heippa kaikille!
Mäkin otin tossa lapsen isään yhteyttä ja vihjasin, että vois lastansa tulla tapaamaan. Ilmotti et on päivät koulussa ja illat töissä. Niin no viikonloppuahan me ei eletä ollenkaan. Et tuskimpa tulee käymään. Isyyttähän meil ei oo tunnustettu ja oon nyt miettiny et josko soittas tolle lastenvalvojalle ja laittas sen puolen kuntoon. Ja vaatis sitte vaikka valvottuja tapaamisia. Tietääkö kukaan et katkaseeko ne sen kaupungin elatustuen six aikaa ku isyyttä selvitetään?

Nöppönen
Miten sä sait ton tukiperheen? Miettiny sitä itekki tai sitte semmosta tuki-isovanhempaa ku mulla ei oikeen oo tota lastenhoito apua. Ja vielä vähemmän sellasia lapsen hoitajia, jotka vois ottaa pojan yöx hoitoon.