Yh jo odotusaikana

[Lumikki]

Onko kokemuksia??

Tilanne siis se, että harkittu vauva jäänyt ilman isää. Isä ei vaan yllättäen tiedä mitä hän haluaa ja ilmoitti tämän asian kun olin 6. kuulla raskaana. Vauvan isä ei asu enää samassa taloudessa, puheyhteyttä on hädin tuskin. Toista naista ei kuulemma ole kuvioissa mutta kaikki muut kissanristiäiset menevät minun ja vauvan edelle. Olo on varsin neuvoton, esikoistani kun odotan ja mietin miten asioita tästä eteenpäin hoitaisin ja kuinka suhtaudun isään tästä lähtien, pitäisikö hänet huolia mukaan synnytykseen?

Onko muille tapahtunut vastaavaa?? Ja kuinka olette tilanteesta selviytyneet?

 

[äityli-82]

minulla tälläinen tilanne.
olemme olleet yhdessä mieheni kanssa melkein kuusi vuotta meillä on poika 2.5vuotta.olimme kaksin matkalla ulkomailla toukokuussa ja kaikki oli hyvin tai niin minä oletin.tulimme matkalta ja mies ilmoitti että haluaa erota koska ei rakasta minua enää.ei ole muita naisia kuvioissa.sain tuon ilmoituksen jälkeen tietää olevani raskaana viikolla 19.nyt siis viikkoja 22+6.mies on muuttanut pois eikä oikein ole puhunut mitään raskaudestani...ei osaa kuulemma vielä ajatella asiaa.no sen ymmärrän koska en itsekkään vielä kunnolla tajua tätä.mutta oloni on aivan kamala koska luulin todellakin että kaikki on hyvin ja rakastan miestä yli kaiken.en todellakaan tiedä mitä tässä ajattelisi...olo todella surullinen

 

[Äiti -74]

Sama tilanne täysin täällä. Olen menossa poikani kanssa (3.V) perheneuvolaan jossa saa jutella lastenpsykiatrin kanssa. Minusta se on ihan hyvä juttu. Itse kun en oikein tiedä mitä tuon ikäiselle pitäisi puhua. Mutta jotain kuitenkin.

On tosi vaikeaa kestää oma suru ja lapsen suru siihen päälle, kun isä ei yhtäkkiä ota yhteyttä lainkaan. Toisaalta en minäkään enää kykene poikaa antamaan. Se vielä puuttuisi jos rupeaa tappelemaan pojasta. Se kai olisi vielä kamalampi tilanne.

 

[Mira]

Mieti tarkkaan haluatko ko. miehen synnytykseen. Siinä tilanteessa odottaa tukea ja empatiaa ja jos sitä ei saa, se tuntuu todella kurjalta. Jos vielä käy niin, että mies toimii mielestäsi töykeästi tai välinpitämättömästi, niin siinä tilanteessa sitä ei meinaa kestää. Ulkopuolinen tukihenkilö voisi olla hyvä, joku sukulainen tai ystävä. Sairaalan kautta voi saada etukäteen doulan.

 

[niiskuneiti]

Aivan samaa mieltä, kokemuksesta... Kannattaa miettiä tarkkaan haluaako sellaista miestä mukaan niin herkkään ja rankkaankin kokemukseen. Me ei vielä oltu erottu synnytyksen aikaan, mutta suhde oli jo tosi pahasti pielessä. Koko synnytysyöstä on vain karmeita muistoja, en saanut mitään tukea enkä hellyyttä miehen osalta. No, siihen oli syitä varmasti molemmissa. Mutta jälkeenpäin ajatellen, mieluummin olisin jättänyt koko miehen kutsumatta jos olisin osannut selväjärkisesti ajatella silloin. Synnytyksen jälkeen laitoksella mies kävi sitten vain haukkumassa mua. Liekö nämä olleet osaltaan vaikuttamassa siihen etten ole kokenut koko asiaa, raskautta enkä alussa vauvaakin ollenkaan positiivisina asioina. Jospa joskus vielä saisi kokea nämä asiat että voisi olla onnellinen. Tsemppiä kohtalotovereille!! :hug: