P
poikia3
Vieras
On tilanteita, jossa vanhempi on sillä tavalla sairas, että lapsi viedään hoitoon, jos tämä ei ole sairas. Nimenomaan siksi, että hän jotain hoitoa saisi, näin sekä yh-perheessä, että ydinperheessä.
Itse voin kuvitella esimerkiksi selkäkivun, joka rampautti minut täysin, sain vahvoja särkylääkkeitä, enkä pysynyt hereillä. Siinä tilassa hyvä kun kykenin huolehtimaan edes itsestäni. Tuolloin tietysti lapsen hoitoon viejäkin on lapsen isä.
Olen vienyt lapsen hoitoon myös silloin, kun minut on korkean verenpaineen vuoksi määrätty sairaslomalle raskaana ollessani. Näin siksi, että vielä vaikeampi tilanne olisi ollut, jos olisin joutunut sitten sairaalaan vuodelepoon.
Tukijoukot minullakin olivat yh:na ollessa vähissä, lapseni isälle en soittanut kuin hätätilanteessa, oma sairaus ei sellainen ole. Meillä on todella huonot välit, koska tuon isän mielestä nykyään ihan kaikki on minun vikani, myös hänen vaikeutensa nykyisen vaimonsa ja äitinsä kanssa. Omat vanhempani ovat miltei aina mökillä 300 kilometrin päässä, auttavat toki, jos sattuvat olemaan paikalla. Ja ex-appivanhempani matkustelevat paljon, hekin auttavat jos ovat paikalla. Ystävillä on omat työnsä ja perheensä.
Kerran lapsen sairastaessa olen tilannut ruokaa kotiin netin kautta, onneksi oli edes se mahdollisuus. Poika oli ripulissa, joten kauppaan ei ollut lähtemistä.
Itse voin kuvitella esimerkiksi selkäkivun, joka rampautti minut täysin, sain vahvoja särkylääkkeitä, enkä pysynyt hereillä. Siinä tilassa hyvä kun kykenin huolehtimaan edes itsestäni. Tuolloin tietysti lapsen hoitoon viejäkin on lapsen isä.
Olen vienyt lapsen hoitoon myös silloin, kun minut on korkean verenpaineen vuoksi määrätty sairaslomalle raskaana ollessani. Näin siksi, että vielä vaikeampi tilanne olisi ollut, jos olisin joutunut sitten sairaalaan vuodelepoon.
Tukijoukot minullakin olivat yh:na ollessa vähissä, lapseni isälle en soittanut kuin hätätilanteessa, oma sairaus ei sellainen ole. Meillä on todella huonot välit, koska tuon isän mielestä nykyään ihan kaikki on minun vikani, myös hänen vaikeutensa nykyisen vaimonsa ja äitinsä kanssa. Omat vanhempani ovat miltei aina mökillä 300 kilometrin päässä, auttavat toki, jos sattuvat olemaan paikalla. Ja ex-appivanhempani matkustelevat paljon, hekin auttavat jos ovat paikalla. Ystävillä on omat työnsä ja perheensä.
Kerran lapsen sairastaessa olen tilannut ruokaa kotiin netin kautta, onneksi oli edes se mahdollisuus. Poika oli ripulissa, joten kauppaan ei ollut lähtemistä.