xl-odottaja, onko "kohtalotovereita"?
- Viestiketjun aloittaja Hippopotamus amphibius
- Ensimmäinen viesti
En minä ainakaan siitä sokerirasituksesta ota mitään pulttia... Joskus kersana juoksin siinä joka vuosi, eli se on tuttua kauraa. Mutta ottaa jo valmiiksi päähän ensi viikon rakenneultra, missä on sama neukkulääkäri, mikä aiemminkin...
Niin, siis nyt 18+3 ja 2,4 kg, että ainakaan tuon vuoksi ei pitäisi valittaa!
Niin, siis nyt 18+3 ja 2,4 kg, että ainakaan tuon vuoksi ei pitäisi valittaa!
:wave: Täälä kans yks xl,ehkä jopa xxl-odottaja... esikoisesta jäi melkein kaikki raskausajan kilot,enkä niitä huonon itsekurin takia pois saanut... :ashamed: Mutta itteppähän ne kyl kannankin!! :kieh:
Mulla ei huonoja kokemuksia neuvolanlääkäreistä-tai hoitsuista, esikoista odottaessani asuimme eri paikkakunnalla kun nyt ja molempiin olen ollut tyytyväinen,ainakin tähän asti.
Kävin esikoisesta sokerirasituksessa ja edessä se on nytkin,kivahan se ei oo,mutta en näe siinä mitään pahaa,enkä ressaa sitä turhaan. Ei ollu edellisessä raskaudessa raskausajandiabetestä,mutta nythän se on sit eri asia,ja se jää nähtäväksi myöhemmin onko vai ei.
Olen siis nyt rv 14+3.
Kauheeta lukea kuinka osaa teitä on kohdeltu niin huonosti
Ihmetellä vaan voi... ja päivitellä,että kuinka onkin sattunut niin huonoa hoitohenkilökuntaa Miten saavat edes pitää työnsä....
Ei välitetä muiden puheista,vaan ollaan ylpeitä omista itseistämme!
Ittehän kilomme kannamme,en usko siihen,että lapsi siitä sisällämme jotenkin kärsisi ja vähiten siihen,että olisi mahdollista kilojemme takia lapsen syntyä vammaisena... no huh hu!
Voikaa kaikki kanssasisaret paksusti!! :hug: Ja muistakaa,jos joku ei tykkää teistä sellaisena kuin olette,aina voi kääntää päänsä pois,ei oo pakko katsoa!! Näin mä aattelen,vaikken kiloistani ylpee okaan... :|
Parhaita vointeja kaikille!! :hug:
Mulla ei huonoja kokemuksia neuvolanlääkäreistä-tai hoitsuista, esikoista odottaessani asuimme eri paikkakunnalla kun nyt ja molempiin olen ollut tyytyväinen,ainakin tähän asti.
Kävin esikoisesta sokerirasituksessa ja edessä se on nytkin,kivahan se ei oo,mutta en näe siinä mitään pahaa,enkä ressaa sitä turhaan. Ei ollu edellisessä raskaudessa raskausajandiabetestä,mutta nythän se on sit eri asia,ja se jää nähtäväksi myöhemmin onko vai ei.
Olen siis nyt rv 14+3.
Kauheeta lukea kuinka osaa teitä on kohdeltu niin huonosti
Ihmetellä vaan voi... ja päivitellä,että kuinka onkin sattunut niin huonoa hoitohenkilökuntaa Miten saavat edes pitää työnsä.... Ei välitetä muiden puheista,vaan ollaan ylpeitä omista itseistämme!
Ittehän kilomme kannamme,en usko siihen,että lapsi siitä sisällämme jotenkin kärsisi ja vähiten siihen,että olisi mahdollista kilojemme takia lapsen syntyä vammaisena... no huh hu!
Voikaa kaikki kanssasisaret paksusti!! :hug: Ja muistakaa,jos joku ei tykkää teistä sellaisena kuin olette,aina voi kääntää päänsä pois,ei oo pakko katsoa!!
Näin mä aattelen,vaikken kiloistani ylpee okaan... :| Parhaita vointeja kaikille!! :hug:
metsänpeitto
Suhtautuminen on ollut vaihtelevaa.
Mutta siis kaikkein järkijättöisin th mulla oli kyllä toisessa raskaudessani. Minä valitin vastaanotolla, kun en pysty syömään tai juomaan rajun pahoinvoinnin takia, niin tämä oli vaan ihan innoissan että hyvä juttu kun ylipainoa oli kuitenkin reilu 10kiloa Yritin kysellä, että kun oon pitänyt ruokapäiväkirjaa ja kalorit jää alle 1000 kun en pysty syömään ja että onko se vaarallista, niin tämä vaan jankkaa että et saa syödä yli 1200 kcal päivässä. Kysyin moneen kertaan, että niin miten onko alle 1000 vaarallista, niin vastaus oli aina että mutta kun et sä saa syödä yli 1200kcal päivässä kun olet lihava :headwall:
Se raskaus päättyi keskenmenoon rv14-15, ja terveydenhoitaja jälkitarkastuksessa onnitteli kun olin rajun pahoinvoinnin vuoksi laihtunut, ja "nythän on hyvä koittaa uudelleen onnistunutta raskautta, kun et ole enää niin lihava" Ja oli muutenkin sitä mieltä, että keskenmeno (istukan irtoamisesta johtuen) johtui ylipainostani :/
Tässä raskaudessa mulla on ylipainoa ollut reilusti enemmän. Ehdin pudottaa painoani jotain 7-8 kiloa ennen raskautta. Raskauden aikana paino on pudonnut noin 8 kiloa lisää, nyt on rv40. Paino on siis edelleen miinuksen puolella. Sokerirasitus oli, seurasin sokereita myös kotona mutta kaikki arvot kohdillaan ja seuranta lopetettiin. En laskeskele syömisiäni, vaan syön kun nälättää mutta herkkuja vähemmän
Välillä mulle on huomautettu, että ei tarvikaan painon nousta, välillä tentattu että näännytänkö minä itseäni kun paino vaan laskee. Mutta olen siihen ihan rehellisesti vastannut, että syön kun on nälkä, en pidä itseäni nälässä mutta olen vaan luopunut ylimääräisistä herkuista, jotka aikaisemmin oli ongelma. Ja tällä elopainolla ei ole ihme, että paino laskee normaalilla syömisellä.
Vauva on kasvanut koko ajan ihan normaalisti. Tää on nyt neljäs raskaus, kaksi lasta on ennestään. Näiden kahden kanssa kohtu on ollut koko raskauden ajan yläkäyrillä tai sen yli, vaikka olen ollut reilusti kevyempi. Nyt kohdun korkeus on ollut siinä aika lailla keskikäyrällä, kasvanut tasaisesti siinä.
Kyselin kyllä heti lääkäriltä alussa tästä painosta, koska huoletti se että olen niin ylipainoinen ja tulin raskaaksi. Lääkäri lohdutteli, että sokerit ja verenpaine kun seurataan, niin eiköhän kaikki mene hyvin. Eikä niissä ole sitten ollutkaan ongelmia.
Mutta siis kaikkein järkijättöisin th mulla oli kyllä toisessa raskaudessani. Minä valitin vastaanotolla, kun en pysty syömään tai juomaan rajun pahoinvoinnin takia, niin tämä oli vaan ihan innoissan että hyvä juttu kun ylipainoa oli kuitenkin reilu 10kiloa
Yritin kysellä, että kun oon pitänyt ruokapäiväkirjaa ja kalorit jää alle 1000 kun en pysty syömään ja että onko se vaarallista, niin tämä vaan jankkaa että et saa syödä yli 1200 kcal päivässä. Kysyin moneen kertaan, että niin miten onko alle 1000 vaarallista, niin vastaus oli aina että mutta kun et sä saa syödä yli 1200kcal päivässä kun olet lihava :headwall: Se raskaus päättyi keskenmenoon rv14-15, ja terveydenhoitaja jälkitarkastuksessa onnitteli kun olin rajun pahoinvoinnin vuoksi laihtunut, ja "nythän on hyvä koittaa uudelleen onnistunutta raskautta, kun et ole enää niin lihava"
Ja oli muutenkin sitä mieltä, että keskenmeno (istukan irtoamisesta johtuen) johtui ylipainostani :/ Tässä raskaudessa mulla on ylipainoa ollut reilusti enemmän. Ehdin pudottaa painoani jotain 7-8 kiloa ennen raskautta. Raskauden aikana paino on pudonnut noin 8 kiloa lisää, nyt on rv40. Paino on siis edelleen miinuksen puolella. Sokerirasitus oli, seurasin sokereita myös kotona mutta kaikki arvot kohdillaan ja seuranta lopetettiin. En laskeskele syömisiäni, vaan syön kun nälättää mutta herkkuja vähemmän
Välillä mulle on huomautettu, että ei tarvikaan painon nousta, välillä tentattu että näännytänkö minä itseäni kun paino vaan laskee. Mutta olen siihen ihan rehellisesti vastannut, että syön kun on nälkä, en pidä itseäni nälässä mutta olen vaan luopunut ylimääräisistä herkuista, jotka aikaisemmin oli ongelma. Ja tällä elopainolla ei ole ihme, että paino laskee normaalilla syömisellä.
Vauva on kasvanut koko ajan ihan normaalisti. Tää on nyt neljäs raskaus, kaksi lasta on ennestään. Näiden kahden kanssa kohtu on ollut koko raskauden ajan yläkäyrillä tai sen yli, vaikka olen ollut reilusti kevyempi. Nyt kohdun korkeus on ollut siinä aika lailla keskikäyrällä, kasvanut tasaisesti siinä.
Kyselin kyllä heti lääkäriltä alussa tästä painosta, koska huoletti se että olen niin ylipainoinen ja tulin raskaaksi. Lääkäri lohdutteli, että sokerit ja verenpaine kun seurataan, niin eiköhän kaikki mene hyvin. Eikä niissä ole sitten ollutkaan ongelmia.
Kohtalotovereita lisää, BMI ollut jokaisen raskauden alussa noin 36, nyt menossa kolmas kolmen vuoden sisään...
En ole saanut mitään asiattomia kommentteja, vain todettu, että koitapa välttää sokeria ja rasvaa ja syödä tasaisesti pitkin päivää
Painoa tuli esikosta 10 kg, kakkosesta 3 kg ja tästä kolmosesta (rv 33) 5 kg. Kilot ovat (onneksi) tähän asti hävinneet synnytyksessä.
Ultraaminen on aina onnistunut vatsan päältä np-ultrasta alkaen, diabetestä ei ole tullut/ollut, verenpaineet pysyneet kohtuullisen matalina. Tässä kolmannessa on vain maha kasvanut käsistä, vaikka kiloja on tullut suurinpiirtein saan tahtiin kuin esikostakin. Ehkä tällä tahdilla on osuutta asiaan (esikko ehtii täyttää just 2,5v, kun kolmonen syntyy)....
Raskaaksi tulemiseen ei minun kohdallani ole ollut vaikutusta, ehkä hiukankin liian herkästi alkaneet.
Esikolla olivat sokerit hiukan sekaisin syntymän jälkeen, kakkosella ei mitään. Kolmosesta todettiin viime ultrassa, että kasvaa siinä yläkäyrillä, mutta vertailtuani edellisiin, totesin, että samassa mennään...
Niin, käyn ultrassa noin kuukauden välein oman sairauteni takia...
En ole saanut mitään asiattomia kommentteja, vain todettu, että koitapa välttää sokeria ja rasvaa ja syödä tasaisesti pitkin päivää
Painoa tuli esikosta 10 kg, kakkosesta 3 kg ja tästä kolmosesta (rv 33) 5 kg. Kilot ovat (onneksi) tähän asti hävinneet synnytyksessä.
Ultraaminen on aina onnistunut vatsan päältä np-ultrasta alkaen, diabetestä ei ole tullut/ollut, verenpaineet pysyneet kohtuullisen matalina. Tässä kolmannessa on vain maha kasvanut käsistä, vaikka kiloja on tullut suurinpiirtein saan tahtiin kuin esikostakin. Ehkä tällä tahdilla on osuutta asiaan (esikko ehtii täyttää just 2,5v, kun kolmonen syntyy)....
Raskaaksi tulemiseen ei minun kohdallani ole ollut vaikutusta, ehkä hiukankin liian herkästi alkaneet.
Esikolla olivat sokerit hiukan sekaisin syntymän jälkeen, kakkosella ei mitään. Kolmosesta todettiin viime ultrassa, että kasvaa siinä yläkäyrillä, mutta vertailtuani edellisiin, totesin, että samassa mennään...
Niin, käyn ultrassa noin kuukauden välein oman sairauteni takia...
Pienin ressin aihe toi painojuttu mullekin on tällä hetkellä. Varasin ekaan ultraan ajan tossa jokunen päivä sitten ja siitä lähtien on jännittänyt/pelottanut koko ajan.. Viimeksi raskaana ollessani maailma pysähtyi tuolla ensimmäisellä ultrakäynnillä.. Kaikki ei ollutkaan hyvin ja raskaus jouduttiin keskeyttämään.. Toivon kovasti että tällä kertaa masussa olisi kaikki hyvin.... Pelottaa :headwall:
Laitan saman tekstin, minkä tuonne toisellekin palstalle, kun tämä vähän kuuluu tänne "kanssa-sisarien osastolle"...
Me käytiin eilen siinä rakenneultrassa, ja kaikki oli hyvin!! Tai siis korjaus, niiltä osin hyvin, mitä lääkäri pystyi erottamaan... Eli taas sain kuulla kommentin, että "en minä nyt tuota vatsalaukkua ja sydäntä saa tarkemmin näkyviin kun äidillä on tuota rasvaa!" Meinas palaa hermo... Totesin vain rauhallisena, että kun paikkakunnallamme on myös todella laihoja odottajia, ja heilläkään näkyvyyttä ei saada, niin en todellakaan aio enää ottaa itseeni! Kyllä muuttui lääkärin ääni tämän jälkeen kellossa, eipä piruillut enää!
No, siis aivot näkyi, selkäranka, kaksi kättä ja jalkaa, ja kovasti juniori tykkäsikin nyrkkeillä ultran aikana! Mutta kasvu on siis hyvää. Ja lapsiveden määrä oli normaali mikä tarkoittaa sitä, että juniorin vatsa toimii normaalisti, vaikka lääkäri ei sitä pystynytkään todentamaan, kun äiti on niin lihava!!!!
Voi että jos saisi tuon lääkärin vaihdettua mutta se ei täällä pikkupaikkakunnalla ole mahdollista!!!
Mutta pääasia, että kaikki on hyvin!
:heart: :heart:
Me käytiin eilen siinä rakenneultrassa, ja kaikki oli hyvin!! Tai siis korjaus, niiltä osin hyvin, mitä lääkäri pystyi erottamaan...
Eli taas sain kuulla kommentin, että "en minä nyt tuota vatsalaukkua ja sydäntä saa tarkemmin näkyviin kun äidillä on tuota rasvaa!" Meinas palaa hermo... Totesin vain rauhallisena, että kun paikkakunnallamme on myös todella laihoja odottajia, ja heilläkään näkyvyyttä ei saada, niin en todellakaan aio enää ottaa itseeni! Kyllä muuttui lääkärin ääni tämän jälkeen kellossa, eipä piruillut enää! No, siis aivot näkyi, selkäranka, kaksi kättä ja jalkaa, ja kovasti juniori tykkäsikin nyrkkeillä ultran aikana! Mutta kasvu on siis hyvää. Ja lapsiveden määrä oli normaali mikä tarkoittaa sitä, että juniorin vatsa toimii normaalisti, vaikka lääkäri ei sitä pystynytkään todentamaan, kun äiti on niin lihava!!!!
Voi että jos saisi tuon lääkärin vaihdettua mutta se ei täällä pikkupaikkakunnalla ole mahdollista!!!
Mutta pääasia, että kaikki on hyvin!
:heart: :heart:
mulla oli eilen eka neuvola ja puhuin terkkarin kanssa painostakin. tai hän sanoi että ihan oman jaksamisen mukaan kiloni kannan, että jos tulee enemmän niin tulee. MUTTA saan jatkaa painonvartijoiden pisteiden laskua myös raskaana! se oli kyllä hyvä uutinen, koska sillä tavalla pystyn kontrolloimaan syömisiä enemmän ja tulee syötyä ainakin tarpeeksi. tosin kuulemma orjallisesti sitä ei tarvitse noudattaa, mutta kuitenkin. itsellä vaan nyt niin pahana pahoinvointi ettei tosiaan pysty laskemaan mitä saa alhaalla pysymään, mutta kun se tästä helpottaa niin aletaan taas pisteillä.
En ole kokoa xl, mutta tuosta painosta kuitenkin... Itselleni tuli paljon painoa, 25kg esikoista odottaessani. Neuvolassa mulla oli todella ylipainoinen nainen, se sit alkoi mulle painosta että kun ei sitä sit saa pois ja et pitäis kauheasti katsoa mitä syö. Ennen raskautta olin normaalipainoinen, raskaudesta sit jäi 15kg ja sukulaisilta siitä saan paljon kuulla, se on vähän ikävää. Kaikki mummot sun muut sanoo aina kun näkee, että etpä ole kiloja pois saanu. Se on ikävää pelätä sukulaisten näkemistä, kun miettii aina valmiiks et mitähän ne nyt sanoo.. Suvussa kyllä kaikki on kokoa M-XL ja perus suomalais naisen maha
Nyt sit odotan toista ja mielenkiinnolla odotan uutta neuvolaa, kun muutettiin ja neuvola vaihtui samalla.
Nyt sit odotan toista ja mielenkiinnolla odotan uutta neuvolaa, kun muutettiin ja neuvola vaihtui samalla.
odotan nyt esikoistani(tuntuu mahtavalta kirjoittaa se) ja olen xxl odottaja, mielestäni. Painoa on hurjasti, itsekkään en uskonut kun puntarille hyppäsin, viisari heilahti kuukausi sitten 110kg(pituus 169cm)..ajattelin että miten voi olla, enhän mie ole lihava. Housut on kokoa 48 ja paidat samaa luokkaa, onhan tuota masua mutta ei nyt ihan älyttömästi. No nyt olen raskaana, oman laskujen mukaan 6vko lähti ja puntariin jo tullut 4kg lisää...neuvolasta pitäsi varata aikaa. Pelottaa ihan, n. vuosi sityten kun sielä kävin niin sanoivat että paino noramaaliin ja sitten vasta lapsia suunnitelemaan. Pelottaa että se saarnaa ja haukkuu, ja kyllä itselläkin hirvittää että tuleeko minusta norsu ja mitä jos paino nousee 15kg. Olen niin onnellinen raskaudestani mutta terveyteni puolesta pelottaa. Mistä edes löydän vaatteet tai imetysrintaliivit koska rintani nyt jo turvonneet koko 95E. Ja miten pystyn olemaan töissä loppuun asti, olen kumminkin lähihoitaja ja työni on aika rankkaa.
Muutenkin pelottaa kun ei tiedä miten kaikki menee ja etenee. Mitä papereita kelalle pitää täyttää ja yms. Kai ne siellä neuvvolassa selviää, kai...
Muutenkin pelottaa kun ei tiedä miten kaikki menee ja etenee. Mitä papereita kelalle pitää täyttää ja yms. Kai ne siellä neuvvolassa selviää, kai...
Onnea odotuksen johdosta :hug:
Toivottavasti neuvolassa sinuun suhtaudutaan kuten kehen tahansa odottajaan, etkä saa haukkuja painosi takia.. Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos jos eivät osaa asiallisesti asiasta puhua.. Välillä tuntuu ettei kaikki tajuu sanojensa loukkaavuutta Voihan sitä neuvolantädille sanoa jos sanat loukkaa.. Itse aion tällä kertaa laittaa kovan kovaa vastaan jos rupeevat urputtaa :kieh: Ekaa odottaessa nielin kiltisti kaikki ilkeydet ja itkin sitten kotona..
Asiallisesti voi toki puhua, ja toki tiedän että onhan raskaus elimistölle varmaankin rankempaa kun odottaa ylipainoisena.. Riippunee paljon siitä millainen olo on ollut ennen raskautta.. Jos liikakiloista ei ollu onkelmia ja yleinen terveys ok, eiköhän se raskauskin hyvin suju =)
Itselläni ei enää imetysaikana kuppikoko muuttunut, tosin ekaa odottaessa kuppikoko kasvoi vain yhdellä isommaksi. Nyt ei vielä havaittavia muutoksia (miehen mielestä kyllä kasvaneet) rinnoissa, aika pinkeen oloiset on ollu alusta asti.. Nyt viikkoja 11+4..
Teen itsekkin seisomatyötä (leipuri) ja toisinaan homma aika raskasta.. Jos viime kertaan on luottaminen selkä sanoutuu irti 8kk kohdalla.. Jouduin olee saikulla äitiysloman alkuun asti, enkä aio nytkään itseäni kiduttaa jos ei kestä..
Tsemppiä odotukseen =)
Toivottavasti neuvolassa sinuun suhtaudutaan kuten kehen tahansa odottajaan, etkä saa haukkuja painosi takia.. Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos jos eivät osaa asiallisesti asiasta puhua.. Välillä tuntuu ettei kaikki tajuu sanojensa loukkaavuutta
Voihan sitä neuvolantädille sanoa jos sanat loukkaa.. Itse aion tällä kertaa laittaa kovan kovaa vastaan jos rupeevat urputtaa :kieh: Ekaa odottaessa nielin kiltisti kaikki ilkeydet ja itkin sitten kotona.. Asiallisesti voi toki puhua, ja toki tiedän että onhan raskaus elimistölle varmaankin rankempaa kun odottaa ylipainoisena.. Riippunee paljon siitä millainen olo on ollut ennen raskautta.. Jos liikakiloista ei ollu onkelmia ja yleinen terveys ok, eiköhän se raskauskin hyvin suju =)
Itselläni ei enää imetysaikana kuppikoko muuttunut, tosin ekaa odottaessa kuppikoko kasvoi vain yhdellä isommaksi. Nyt ei vielä havaittavia muutoksia (miehen mielestä kyllä kasvaneet) rinnoissa, aika pinkeen oloiset on ollu alusta asti.. Nyt viikkoja 11+4..
Teen itsekkin seisomatyötä (leipuri) ja toisinaan homma aika raskasta.. Jos viime kertaan on luottaminen selkä sanoutuu irti 8kk kohdalla.. Jouduin olee saikulla äitiysloman alkuun asti, enkä aio nytkään itseäni kiduttaa jos ei kestä..
Tsemppiä odotukseen =)
Täällä on myös XL-kokoinen pikkukakkosen odottaja. Mua on kohdeltu raskausaikoina (siis tässä ja edellisessä) pääasiassa hyvin. Sokerirasitustestiähän se on toki automaattisesti kummallakin kerralla tiennyt, ja toisaalta hyvä niin, sillä tällä kertaa kaikki ei ollutkaan aivan kunnossa. Aloitan juuri tablettilääkitykseen raskausajan diabetekseen....
Alkutaipaleella diabeteshoitaja yritti päteä ja kertoa lautasmalleista ja muista terveellisistä elämäntavoista, kunnes tokaisin siihen sitten, että "Olen kuule ollut koko ikäni ylipainoinen, että tiedän VARMASTI enemmän laihduttamisesta ja ruokavalioista kun sinä. Vika on vaan siinä, että kun tsemppi ja kantti ei riitä, eli viimeisen 10 laihdutusvuoteni aikana tulee aina se hetki kun homma repsahtaa. Eli en kaipaa moraalisaarnaa, vaan henkistä tukea." Siihen loppui saarnaamiset ja sen jälkeen homma on sujunut mukavassa "kaveri-hengessä". Inhoankin tuossa ylipainosta huomauttamisessa sitä, että välillä tuntuu kuin puhuttaisiin lapselle, alentavasti, nuhtelevasti ja voidaan jopa hieman "tökätäkkin", sillä eihän haukku haavaa tee ja lihavat on lepposia. Pidetään oikeasti tyhmänä kun ei ole saanut kilojaan kuriin. Jostain syystä laihoilla ja normaalipainoisilla on oikeus ja velvollisuus muistuttaa aika ajoin meitä puutteelisuudestamme -ettei vaan pääse unohtumaan, että sitä ollaan lihavia, ja laiskoja ennen kaikkea :kieh:
No viime perjantaina kävin taas erikoislääkärin vastaanotolla diabeteshommien vuoksi ja siellä lääkäri tuumi kuin itsekseen painoani vihkoon kirjatessa, että "onhan tuossa varaa pudottaa". Tokaisin takaisin, että "viimeset kymmen vuottahan tässä yrittäessä on vierähtänyt". Siihenpä lääkäri naurahti vain, mutta kuuli ilmeisesti äänen sävystä, että nyt ollaan heikoilla jäillä ja jätti sikseen.
Tuntuu joskus aika uskomattomalta kuinka "vapaata riista" ylipainoiset ovat. En minäkään mene kenellekkään tuntemattomalle sanomaan kommentteja hänen ulkonäöstään, vai pitäiskö seuraavan kerran esim. hississä antaa kommenttien vaan tulla, "olis tuonkin kuontalon voinut sievemmin laittaa", "no noissa vetimissä minä en ainakaan lähtisi", "tuo nenä näyttäisi varmasti pienemmältä jos käyttäisit isompaa käsilaukkua"... PRKL!
Johan rupes taas sappi kiehumaan :kieh: Täytynee lopettaa tältä erää ja antaa taas verenpaineen tasaantua KUN SEKIN SATTUU OLEMAAN AIKA KORKEA KUN OLEN NIIN LIHAVA!
Alkutaipaleella diabeteshoitaja yritti päteä ja kertoa lautasmalleista ja muista terveellisistä elämäntavoista, kunnes tokaisin siihen sitten, että "Olen kuule ollut koko ikäni ylipainoinen, että tiedän VARMASTI enemmän laihduttamisesta ja ruokavalioista kun sinä. Vika on vaan siinä, että kun tsemppi ja kantti ei riitä, eli viimeisen 10 laihdutusvuoteni aikana tulee aina se hetki kun homma repsahtaa. Eli en kaipaa moraalisaarnaa, vaan henkistä tukea." Siihen loppui saarnaamiset ja sen jälkeen homma on sujunut mukavassa "kaveri-hengessä". Inhoankin tuossa ylipainosta huomauttamisessa sitä, että välillä tuntuu kuin puhuttaisiin lapselle, alentavasti, nuhtelevasti ja voidaan jopa hieman "tökätäkkin", sillä eihän haukku haavaa tee ja lihavat on lepposia. Pidetään oikeasti tyhmänä kun ei ole saanut kilojaan kuriin. Jostain syystä laihoilla ja normaalipainoisilla on oikeus ja velvollisuus muistuttaa aika ajoin meitä puutteelisuudestamme -ettei vaan pääse unohtumaan, että sitä ollaan lihavia, ja laiskoja ennen kaikkea :kieh:
No viime perjantaina kävin taas erikoislääkärin vastaanotolla diabeteshommien vuoksi ja siellä lääkäri tuumi kuin itsekseen painoani vihkoon kirjatessa, että "onhan tuossa varaa pudottaa". Tokaisin takaisin, että "viimeset kymmen vuottahan tässä yrittäessä on vierähtänyt". Siihenpä lääkäri naurahti vain, mutta kuuli ilmeisesti äänen sävystä, että nyt ollaan heikoilla jäillä ja jätti sikseen.
Tuntuu joskus aika uskomattomalta kuinka "vapaata riista" ylipainoiset ovat. En minäkään mene kenellekkään tuntemattomalle sanomaan kommentteja hänen ulkonäöstään, vai pitäiskö seuraavan kerran esim. hississä antaa kommenttien vaan tulla, "olis tuonkin kuontalon voinut sievemmin laittaa", "no noissa vetimissä minä en ainakaan lähtisi", "tuo nenä näyttäisi varmasti pienemmältä jos käyttäisit isompaa käsilaukkua"... PRKL!
Johan rupes taas sappi kiehumaan :kieh: Täytynee lopettaa tältä erää ja antaa taas verenpaineen tasaantua KUN SEKIN SATTUU OLEMAAN AIKA KORKEA KUN OLEN NIIN LIHAVA!
auringonkukka-75
Olen seurailut tätä viestiketjua ahkerasti, koska itsekin olen toooosi ylipainoinen odottaja. Odotan ensimmäistä lasta ja viikkoja tänään 33+4.
Minuun on neuvolantäti suhtautunut tosi ihanasti. Olin ensin itse ihan paniikissa, koska olen koko ikäni saanut kuulla painostani joka puolelta. Mutta neuvolantäti oli ihana ja rauhoitteli sanomalla, että nyt mennään näillä eväillä mitkä on ja monet muutkin ovat ylipainoisina selvinneet varsin hienosti raskaudesta, en siis ole mikään erikoistapaus. Se helpotti. Samaten lääkäri, jolla olen käynyt tarkastuksissa on ollut tosi mukava, eikä kertaakaan ole sanonut ikävästi painostani. Toki siitä ollaan puhuttu, mutta täysin asiallisesti ja lähinnä sen takia, kun olen itse jotain kysynyt.
Minulla oli varsinkin alkuraskaudesta tosi paljon pelkoja vauvan puolesta. Olin varma, että jotain kamalaa vielä tapahtuu. Tätä vauvaa on yritetty saada jo kauan ja en uskaltanut luottaa siihen, että vihdoin meille on tulossa se niin hartaasti odotettu pikkuinen. Vieläkin välillä iskee paniikki, että mitä jos kaikki ei menekään hyvin.
Eilen sain sitten melkein sydänkohtauksen vessassa, kun menin pissalle. Olin alkanut vuotamaan verta. Soitin neuvolaan, mutta siellä ei ollut ketään siihen aikaan vastaamassa. Sitten soitin äippäpolille ja he kehottivat meitä tulemaan näytille. Lähdimme heti ja minut laitettiin käyrille. Vauva oli tosi liikkuvainen ja sillä näytti olevan kaikki hyvin Se kyllä helpotti niin suunnattomasti.
Käyrän jälkeen päivystävä lääkäri "tutki" minut. Oli ihan kamalaa. Lääkäri ei saanut jostain syystä ultralaitetta toimimaan niinkuin olisi halunnut ja ei nähnyt juuri mitään sillä. Silloin alkoi tulla "totuuksia". Kaikki johtuu kuulema valtavasta koostani ja laitteita ei ole tarkoitettu sellaisten ihramassojen tutkimiseen jne. Voi miten se sattui :'( Olin niin onnellinen, että vauvalla oli kaikki kunnossa, mutta samalla hetkellä lääkärin sanat satuttivat tosi paljon. Olen vieläkin ihan itkuinen. Kätilö oli kyllä tosi ihana. Hän seisoi siinä toisella puolellani ja silitti hiljaa käsivarttani, kun lääkäri oikein haukkui. Kumpikaan meistä, kätilö enkä minä, saatu sanottua lääkärille mitään.
Lääkäri ei saanut tehtyä kokoarviota, ei pystynyt määrittämään istukan sijaintia, ei saanut napavirtauksia jne. Ja kaikki johtui vaan ja ainoastaan minun koostani. Kaikkein kummallisinta tässä oli se, että edellisellä viikolla kävin samaisessa paikassa ja kätilö teki ultran. Siinä oli vielä harjoittelija vieressä seuraamassa ja kätilö selitti hänelle, kuinka hienosti kaikki näkyy. Missään ei ollut mitään ongelmaa ja vauvan kooksi hän arvioi 2300g.
Minua suuresti ihmetyttää, mikä oikeus muilla ihmisillä on tarttua toisen ihmisen ominaisuuksiin, kuten ylipainoon, noin hanakasti. Tiedän toki, että ylipaino ei ole hyväksi. Ja jos vaan olisin pystynyt, niin olisin siitä tehnyt eron jo aikaa sitten. Mutta minulle ainakin laihduttaminen on todella vaikeaa. Ja kun kiloja on tiputettavana niin paljon, niin motivaation kanssa on tosi paljon ongelmia. Tuntuu kuin laihdutus olisi loputon suo... Mutta olipa laihdutus helppoa tai vaikeaa, niin mitä tässä vaiheessa kenenkään hyödyttää alkaa haukkumaan kiloista? En minä raskausaikana kuitenkaan laihdutuskuurille ala. Ja haukkuminen saa vaan masentumaan. Sekö on sitten hyvä?
Kaiken lisäksi, lääkäri ei keksinyt mitään syytä sille verenvuodolle, joka jatkuu yhä. Tosi tiputtelee vaan, mutta minua se huolettaa. Kauankohan mun pitää miettiä asiaa yksinäni? Milloin pitäisi taas soittaa äippäpolille?
Mammoliinolle haluaisin sanoa, että ihailen kovasti sitä, kuinka olet sanonut takaisin terveydenhoitohenkilökunnalle, jos ovat alkaneet ilkeilemään :flower:
Minuun on neuvolantäti suhtautunut tosi ihanasti. Olin ensin itse ihan paniikissa, koska olen koko ikäni saanut kuulla painostani joka puolelta. Mutta neuvolantäti oli ihana ja rauhoitteli sanomalla, että nyt mennään näillä eväillä mitkä on ja monet muutkin ovat ylipainoisina selvinneet varsin hienosti raskaudesta, en siis ole mikään erikoistapaus. Se helpotti. Samaten lääkäri, jolla olen käynyt tarkastuksissa on ollut tosi mukava, eikä kertaakaan ole sanonut ikävästi painostani. Toki siitä ollaan puhuttu, mutta täysin asiallisesti ja lähinnä sen takia, kun olen itse jotain kysynyt.
Minulla oli varsinkin alkuraskaudesta tosi paljon pelkoja vauvan puolesta. Olin varma, että jotain kamalaa vielä tapahtuu. Tätä vauvaa on yritetty saada jo kauan ja en uskaltanut luottaa siihen, että vihdoin meille on tulossa se niin hartaasti odotettu pikkuinen. Vieläkin välillä iskee paniikki, että mitä jos kaikki ei menekään hyvin.
Eilen sain sitten melkein sydänkohtauksen vessassa, kun menin pissalle. Olin alkanut vuotamaan verta. Soitin neuvolaan, mutta siellä ei ollut ketään siihen aikaan vastaamassa. Sitten soitin äippäpolille ja he kehottivat meitä tulemaan näytille. Lähdimme heti ja minut laitettiin käyrille. Vauva oli tosi liikkuvainen ja sillä näytti olevan kaikki hyvin
Se kyllä helpotti niin suunnattomasti.Käyrän jälkeen päivystävä lääkäri "tutki" minut. Oli ihan kamalaa. Lääkäri ei saanut jostain syystä ultralaitetta toimimaan niinkuin olisi halunnut ja ei nähnyt juuri mitään sillä. Silloin alkoi tulla "totuuksia". Kaikki johtuu kuulema valtavasta koostani ja laitteita ei ole tarkoitettu sellaisten ihramassojen tutkimiseen jne. Voi miten se sattui :'( Olin niin onnellinen, että vauvalla oli kaikki kunnossa, mutta samalla hetkellä lääkärin sanat satuttivat tosi paljon. Olen vieläkin ihan itkuinen. Kätilö oli kyllä tosi ihana. Hän seisoi siinä toisella puolellani ja silitti hiljaa käsivarttani, kun lääkäri oikein haukkui. Kumpikaan meistä, kätilö enkä minä, saatu sanottua lääkärille mitään.
Lääkäri ei saanut tehtyä kokoarviota, ei pystynyt määrittämään istukan sijaintia, ei saanut napavirtauksia jne. Ja kaikki johtui vaan ja ainoastaan minun koostani. Kaikkein kummallisinta tässä oli se, että edellisellä viikolla kävin samaisessa paikassa ja kätilö teki ultran. Siinä oli vielä harjoittelija vieressä seuraamassa ja kätilö selitti hänelle, kuinka hienosti kaikki näkyy. Missään ei ollut mitään ongelmaa ja vauvan kooksi hän arvioi 2300g.
Minua suuresti ihmetyttää, mikä oikeus muilla ihmisillä on tarttua toisen ihmisen ominaisuuksiin, kuten ylipainoon, noin hanakasti. Tiedän toki, että ylipaino ei ole hyväksi. Ja jos vaan olisin pystynyt, niin olisin siitä tehnyt eron jo aikaa sitten. Mutta minulle ainakin laihduttaminen on todella vaikeaa. Ja kun kiloja on tiputettavana niin paljon, niin motivaation kanssa on tosi paljon ongelmia. Tuntuu kuin laihdutus olisi loputon suo... Mutta olipa laihdutus helppoa tai vaikeaa, niin mitä tässä vaiheessa kenenkään hyödyttää alkaa haukkumaan kiloista? En minä raskausaikana kuitenkaan laihdutuskuurille ala. Ja haukkuminen saa vaan masentumaan. Sekö on sitten hyvä?
Kaiken lisäksi, lääkäri ei keksinyt mitään syytä sille verenvuodolle, joka jatkuu yhä. Tosi tiputtelee vaan, mutta minua se huolettaa. Kauankohan mun pitää miettiä asiaa yksinäni? Milloin pitäisi taas soittaa äippäpolille?
Mammoliinolle haluaisin sanoa, että ihailen kovasti sitä, kuinka olet sanonut takaisin terveydenhoitohenkilökunnalle, jos ovat alkaneet ilkeilemään :flower:
Tänään on iltapäivällä tavallinen terkkari-neuvola, tai siis niin ainakin kuvittelen... Valmiiksi ressi päällä....
Viimeisen nelän viikon aikana ollut 2 häät ja 2 synttärit. Ja arvaten tulee näkyy painossa, koska lisäksi oli 4 viikkoa kestävä flunssa joka ei antanut mitään mahkuja liikkua! No täytyy yrittää vaan taas hymyillä...
Tuosta painon pudottamisesta... Minä sain lääkäriltä noin vuosi sitten "läskipillereitä" eli niitä millä lääketieteellisesti pitäisi paino tippua. No, tippuihan se 5 kiloa ja vastapainoksi lisää tuli 15 kiloa. Yritin tk:ssa esittää, että olisikohan vika mahdollisesti jotenkin elimellinen... "Ihminen lihoo vain jos syö enemmän kuin kuluttaa!!!" Tämä selvä!!!
Että pistää vihaksi! No, tulen ip:llä kertoon kuinka tämä neukkureissu sujui, pitäkää peukkuja ettei painosanomista tule!
Viimeisen nelän viikon aikana ollut 2 häät ja 2 synttärit. Ja arvaten tulee näkyy painossa, koska lisäksi oli 4 viikkoa kestävä flunssa joka ei antanut mitään mahkuja liikkua! No täytyy yrittää vaan taas hymyillä...
Tuosta painon pudottamisesta... Minä sain lääkäriltä noin vuosi sitten "läskipillereitä" eli niitä millä lääketieteellisesti pitäisi paino tippua. No, tippuihan se 5 kiloa ja vastapainoksi lisää tuli 15 kiloa. Yritin tk:ssa esittää, että olisikohan vika mahdollisesti jotenkin elimellinen... "Ihminen lihoo vain jos syö enemmän kuin kuluttaa!!!" Tämä selvä!!!
Että pistää vihaksi! No, tulen ip:llä kertoon kuinka tämä neukkureissu sujui, pitäkää peukkuja ettei painosanomista tule!
Hei!
Kerrankin voi sanoa, että IHANA neukkureissu takana!
Painoa oli tullut 1,2 kg / 4 viikkoa mutta terkkari totes vain, että hyvinhän tuo paino näkyy pysyvän kurissa! Olin vähän, että häh, eikö tuu muuta? Sitten puhuttiin muuten rakentavasti painosta ja laihdutuksesta ja terkka totesi, että älä huoli, kyllä ne ruokailutavat muuttuu kun vauvalle rupeat niitä opettamaan!
Kaiken huipuksi kuunneltiin sydänäänet... :heart: 140 lyöntiä minuutissa... :heart: Ja lisäksi juniori potki niin paljon kuin ikinä kerkesi siihen doppleriin! Että sitten terkka totesi, että ei se ihme ole, että olet jo monta viikkoa tuntenut liikkeitä (lääkäri kun oli sitä mieltä, että menee tuonne viikoille 24-25 ennen kuin tuntuu KUN ÄITI ON NIIN LIHAVA!!!)...
Hyvää päivän jatkoa teille muillekin "kohtalosiskoille"!
Goldy & Juniori, 20+1
Kerrankin voi sanoa, että IHANA neukkureissu takana!
Painoa oli tullut 1,2 kg / 4 viikkoa mutta terkkari totes vain, että hyvinhän tuo paino näkyy pysyvän kurissa! Olin vähän, että häh, eikö tuu muuta? Sitten puhuttiin muuten rakentavasti painosta ja laihdutuksesta ja terkka totesi, että älä huoli, kyllä ne ruokailutavat muuttuu kun vauvalle rupeat niitä opettamaan!
Kaiken huipuksi kuunneltiin sydänäänet... :heart: 140 lyöntiä minuutissa... :heart: Ja lisäksi juniori potki niin paljon kuin ikinä kerkesi siihen doppleriin! Että sitten terkka totesi, että ei se ihme ole, että olet jo monta viikkoa tuntenut liikkeitä (lääkäri kun oli sitä mieltä, että menee tuonne viikoille 24-25 ennen kuin tuntuu KUN ÄITI ON NIIN LIHAVA!!!)...
Hyvää päivän jatkoa teille muillekin "kohtalosiskoille"!
Goldy & Juniori, 20+1
Sateista alkuiltaa....
Johan on taas ollut kaikelaista "selittäjää" terveydenhuollon puolella liikenteessä.. Ei sitä vaan jaksa uskoo miten ajattelemattomia ammatti-ihmiset voi olla Onneksi mukaviakin tapauksia löytyy =)
Sinänsä outoja nuo ei ole nähty vauvelia kunnolla ultrassa tapaukset, kun tuntuu että vika taitaa olla enemmän ultraajan silmissä kuin äitin mahamakkaroissa.. Itselläkin edellisessä raskaudessa ultrattiin sisä- ja ulkokautta ja ihan hyvin näkyi pläskin läpi Ja tämä siis kun viikkoja oli kasassa 12sta..
Jos edellinen ultraajaa näkee ja seuraava ei, täytynee pyytää ei sokeaa lääkäriä/kätilöä paikalle Maanantaina pitäis tätä nykyistä maha-asukkia mennä katsomaan =)
Johan on taas ollut kaikelaista "selittäjää" terveydenhuollon puolella liikenteessä.. Ei sitä vaan jaksa uskoo miten ajattelemattomia ammatti-ihmiset voi olla
Onneksi mukaviakin tapauksia löytyy =) Sinänsä outoja nuo ei ole nähty vauvelia kunnolla ultrassa tapaukset, kun tuntuu että vika taitaa olla enemmän ultraajan silmissä kuin äitin mahamakkaroissa.. Itselläkin edellisessä raskaudessa ultrattiin sisä- ja ulkokautta ja ihan hyvin näkyi pläskin läpi
Ja tämä siis kun viikkoja oli kasassa 12sta..Jos edellinen ultraajaa näkee ja seuraava ei, täytynee pyytää ei sokeaa lääkäriä/kätilöä paikalle
Maanantaina pitäis tätä nykyistä maha-asukkia mennä katsomaan =)minerva81---> Kiitos!
Sain neuvola ajan tilattua, vihdoin. ensi kuussa sitten olisi, jännittää valmiiksi mutta pitää yrittää olla stressaamatta. Viime viikko meni duunissa laulellen,hymyillen ja väsyneenä. tää alku viikko ollu ihan hirveetä,väsyttää ja päätä särkee, viime yönä ei tullut nukuttua kun pari hassua tuntia, oli kiva mennä aamuvuoroon. Rinnat on niin perkuleen kipeet, haittaavat nukkumista kun aina nukkunut mahallaan. kyllä se varmaan tästä.on vain niin flunsanen olokin, huoh...kai se pitäs mennä tekemään jotain "järkevää"....
Sain neuvola ajan tilattua, vihdoin. ensi kuussa sitten olisi, jännittää valmiiksi mutta pitää yrittää olla stressaamatta. Viime viikko meni duunissa laulellen,hymyillen ja väsyneenä. tää alku viikko ollu ihan hirveetä,väsyttää ja päätä särkee, viime yönä ei tullut nukuttua kun pari hassua tuntia, oli kiva mennä aamuvuoroon. Rinnat on niin perkuleen kipeet, haittaavat nukkumista kun aina nukkunut mahallaan. kyllä se varmaan tästä.on vain niin flunsanen olokin, huoh...kai se pitäs mennä tekemään jotain "järkevää"....
tähän aiheeseen oli pakko vastata. täällä olen itkien ja nauraen lukenut näitä viestejä. kyllä on terveydenhuollon "ammattilaisia" moneen menoon. meillä odotetaan nyt toista viikoilla 12+2 ja np-ultrassa käytiin perjantaina. täälläpäin KAIKKI np-ultrat tehdään sisäkautta, oli äiti sitten 40 tai 130kiloinen (niinkuin minä). ja hyvin näkyi. edellistä odottaessa rakenneultra tehtiin vatsan päältä, eikä siinäkään ollut mitään ongelmaa, kaikki näky ihyvin, ja luotan, että niin tekee nyt tässäkin raskaudessa.
neuvolassa ja äitipolilla käydessä olen onneksi tähän mennessä törmännyt mukaviin ja kannustaviin ihmisiin. neuvolantätikin sanoi ykköstä odottaessa, että hyvähän olisi, jos painoa ei paljoa lisää tulisi, mutta laihduttamaankaan ei saisi alkaa... ja samaan hengenvetoon, että kyllähän sä sen tiedätkin. jos haluat aiheesta puhua, niin puhutaan, mutta jos et, niin tämä on minun puolestani tässä. :flower: enpä osannut sanoa mitään. hiljaa hymyilin itsekseni.
omalääkärini onkin sitten vallan toinen juttu, mutta onneksi hänellä ei tarvitse käydä raskaus aikana, vaan neuvola-hommat hoitaa toinen lääkäri. omalääkärillä käydessäni (oli vaivana korvatulehdus, oksennustauti, tai mikä vaan) hänen on AINA pakko puuttua painooni. tyylillä, jos tuota painoa olisi vähemmän, niin tätäkään ei olisi. HALOO... ravintolan SALAATISTA saatua kalikivirusperäinen vatsatautiko ei olisi iskenyt, jos ei olisi ollut ylipainoa. uskokoon ken tahtoo
jouduin jostain syystä käymään ykköstä odottaessani hänen vastaanotollaan ja hänen oli pakko siinäkin puuttua raskauteeni. KUN sulle tulee se raskausdiabetes :kieh: , niin... ja kun toi verenpainekin nousee... tekipä mieleni mennä ykkösen syntymän jälkeen käymään... eipä tullut kumpaakaan, vaan arvot todella hyvät
tulipa taas vuodatettua. toivoisinpa, että osaisin sanoa napakasti vastaan, jos joku "ammattilainen" minua arvostelee, mutta menen yleensä niin lukkoon, että en osaa sillä hetkellä mitään sanoa... mutta nyt olen tätä ketjua lukiessani "valmentautunut" tähän ja ehkäpä osaan pannakin hanttiin.
tsemppiä kaikille. voidaan paksusti ja iloisesti. ja nautitaan pyöristyvästä (hmmm. kai tääkin voi vielä niinkin tehdä ) vatsasta!
neuvolassa ja äitipolilla käydessä olen onneksi tähän mennessä törmännyt mukaviin ja kannustaviin ihmisiin. neuvolantätikin sanoi ykköstä odottaessa, että hyvähän olisi, jos painoa ei paljoa lisää tulisi, mutta laihduttamaankaan ei saisi alkaa... ja samaan hengenvetoon, että kyllähän sä sen tiedätkin. jos haluat aiheesta puhua, niin puhutaan, mutta jos et, niin tämä on minun puolestani tässä. :flower: enpä osannut sanoa mitään. hiljaa hymyilin itsekseni.
omalääkärini onkin sitten vallan toinen juttu, mutta onneksi hänellä ei tarvitse käydä raskaus aikana, vaan neuvola-hommat hoitaa toinen lääkäri. omalääkärillä käydessäni (oli vaivana korvatulehdus, oksennustauti, tai mikä vaan) hänen on AINA pakko puuttua painooni. tyylillä, jos tuota painoa olisi vähemmän, niin tätäkään ei olisi. HALOO... ravintolan SALAATISTA
saatua kalikivirusperäinen vatsatautiko ei olisi iskenyt, jos ei olisi ollut ylipainoa. uskokoon ken tahtoo jouduin jostain syystä käymään ykköstä odottaessani hänen vastaanotollaan ja hänen oli pakko siinäkin puuttua raskauteeni. KUN sulle tulee se raskausdiabetes :kieh: , niin... ja kun toi verenpainekin nousee... tekipä mieleni mennä ykkösen syntymän jälkeen käymään... eipä tullut kumpaakaan, vaan arvot todella hyvät
tulipa taas vuodatettua. toivoisinpa, että osaisin sanoa napakasti vastaan, jos joku "ammattilainen" minua arvostelee, mutta menen yleensä niin lukkoon, että en osaa sillä hetkellä mitään sanoa... mutta nyt olen tätä ketjua lukiessani "valmentautunut" tähän
ja ehkäpä osaan pannakin hanttiin.tsemppiä kaikille. voidaan paksusti ja iloisesti. ja nautitaan pyöristyvästä (hmmm. kai tääkin voi vielä niinkin tehdä ) vatsasta!
Onkohan täällä vielä kirjoittelijoita? Mä ite tein viikko sitten positiivisen raskaustestin :saint: Viikkoja siis kasassa varsin vähän, rv 5+0 vasta ollaan, mutta jostain on aloitettava. Kovasti huolettaa vaan tuo paino puoli. Sitä on meinaan REILUSTI yli 100kg :ashamed: Kauhistuttaa jo valmiiiks neuvolaan meno. Oon vähän lueskellu näitä palstoja. En muista kukahan se oli, joka sano, että sano suoraan nauvolatätsylle että "tää on nyt se lähtötilanne mistä on lähdettävä liikkelle." Mä aioin kans sanoo, että tiiän minkä painonen oon ja sen kans on nyt elettävä. Tää ei tosiaan tarkota sitä, etten kuuntelis niiden ohjeita ruokailusta. Otan MIELELLÄNI vastaan ohjeet, ettei paino nousis! Mut sitä nipotusta ja valitusta mä en siedä kuunnella. Sen aioin sanoo. Se käy vaan stressaamaan. Oonkohan ainut, joka ajattelee näin? Saakohan multa ees kertaakaan ultrattua mahan päältä ku tota "makkaraa" on niin paljon?
Kovasti mietteliäs oon! Oon mä jättäny kaikki herkut pois ja syön vähärasvasta ruokaa. Kerran viikossa voin jotain hyvää vähän ottaa. Siis ruokaremontti, jota voin noudattaa hyvin myös jatkossa. Ja mä liikun vähän, mut nyt joka päivä käyn käveleen ja jatkan sitä. Tiedän, että oma vika nää läskit on! Mut nyt on myöhästä katua! Vauvan syntymän (toivottavasti kaikki menee hyvin) tai siis imetyksen jälkeen kai paremminkin laihdutus päälle!
Onko kohtalotovereita?
Kovasti mietteliäs oon! Oon mä jättäny kaikki herkut pois ja syön vähärasvasta ruokaa. Kerran viikossa voin jotain hyvää vähän ottaa. Siis ruokaremontti, jota voin noudattaa hyvin myös jatkossa. Ja mä liikun vähän, mut nyt joka päivä käyn käveleen ja jatkan sitä. Tiedän, että oma vika nää läskit on! Mut nyt on myöhästä katua! Vauvan syntymän (toivottavasti kaikki menee hyvin) tai siis imetyksen jälkeen kai paremminkin laihdutus päälle!
Onko kohtalotovereita?
Ensi odottaja olen ja raskaus tuli täydellisenä yllätyksenä ns. puun takaa, joten painoa on valmiina jo n. 108 kg. Neuvolassa hoitaja vain totesi, ettei sitten saa painoa tulla ollenkaan lisää raskauden aikana... Mitenköhän tuokin on mahdollista ? Eiköhän sitä painoa tule kaikille lisää kun vauvakin sisällä kasvaa. Laskettu aika huhtikuun lopulla ja tilanne jännittää suuresti. Onneksi tuo hoitaja ei ollut se minun oikea hoitajani. Seuraavan kerran tapaan sitten hoitajan joka on loppu raskauden, jännittää siis sekin että minkäslaista kommentia tulee toiselta... Toivottavasti kaikki menis hyvin...
TERVE JA HUOMENTA KAIKILLE !
Ensimmäistä lasta kun odotin ei ollut ylipainoa eikä ongelmia kaikki meni ihan
hyvin.Mutta toisella on vähän ylipainoa.Eli Pituus on 157,5 ja paino ennen
raskautta oli 83kg.Minut määrättiin sokerirasitus kokeeseen rv26-28.
Nyt olen rv23+ jotain. ja viime viikolla neuvolassa 82 kg oli paino muutos -267,
verenpaine 142/92 aijempi 129/75 nousi varmaan kun oli kiire neuvolaan.kohdunpohjan korkeus 16cm. lapsi veden määrä normaali.hemrrari
ollut aika hyvä viimeks 140 nyt ei otettu.vauvan syke löi 150.Mutta jostain syystä sikiön paino arvion kohdalle merkitään et olis viikon jälessä.Mulla oli jo toinen rakenne ultra kerta nyt näkyi vauva mutta vauvan sydämmen rakennetta ei sumun keskeltä ei oikeen erottanut . :ashamed: Muuten terveydenhoitaja koitti lohduttaa et kaikki on muuten oikeen kunnossa ja lapsi on terve.Jopa tunnen kuinka vauva liikuu ja potkii. Välillä ruoka ja penet annokset maistuu ja joskus ei.jopa neuvola on huomannut .mua pelottaa toi vähäinen ylipaino :'( en tiedä mitä tehdä antakaa neuvoja ja kommenttia jooko
la olis 1.2.2008 En muuta keksi nyt.
Ensimmäistä lasta kun odotin ei ollut ylipainoa eikä ongelmia kaikki meni ihan
hyvin.Mutta toisella on vähän ylipainoa.Eli Pituus on 157,5 ja paino ennen
raskautta oli 83kg.Minut määrättiin sokerirasitus kokeeseen rv26-28.
Nyt olen rv23+ jotain. ja viime viikolla neuvolassa 82 kg oli paino muutos -267,
verenpaine 142/92 aijempi 129/75 nousi varmaan kun oli kiire neuvolaan.kohdunpohjan korkeus 16cm. lapsi veden määrä normaali.hemrrari
ollut aika hyvä viimeks 140 nyt ei otettu.vauvan syke löi 150.Mutta jostain syystä sikiön paino arvion kohdalle merkitään et olis viikon jälessä.Mulla oli jo toinen rakenne ultra kerta nyt näkyi vauva mutta vauvan sydämmen rakennetta ei sumun keskeltä ei oikeen erottanut . :ashamed: Muuten terveydenhoitaja koitti lohduttaa et kaikki on muuten oikeen kunnossa ja lapsi on terve.Jopa tunnen kuinka vauva liikuu ja potkii. Välillä ruoka ja penet annokset maistuu ja joskus ei.jopa neuvola on huomannut .mua pelottaa toi vähäinen ylipaino :'( en tiedä mitä tehdä antakaa neuvoja ja kommenttia jooko
la olis 1.2.2008 En muuta keksi nyt.
äippä-70
Onko Sinulle annettu uutta aikaa ultraan? Aika omituista jos ei, sillä ystäväni vauvalla epäiltiin sydämen olevan ihan viallinen ja samantien joutui tarkempiin tutkimuksiin jossa kaiken todettiin olevan väärä hälytys. Kaveri ehti kyllä pelästyä todella pahasti kun sanottiin että vauva ei elä syntymänsä jälkeen hetkeäkään kun sydän on niin väärin rakentunut. Laskettu aika oli seuraavana päivänä.Asiaan perehtynyt lääkäri ultrasi uudestaan ja kaikki oli niin kuin pitääkin. Terve poika syntyikin sitten laskettuna päivänä..(ystävä myös isohko)
Joten jos et ole aikaa saanut kysy neuvolasta voisitko sellaisen saada oman mielenrauhasi takia..Tai jos ei ole rahasta tiukkaa käy yksityisellä.. Epämääräiseen epätietoisuuteen ei kannata jäädä..
Äläkä anna sen ylipainon liikaa vaivata mieltäsi, nyt ei ole aika laihduttaa :hug:
PS: Kerrottiinko miksi sikiön painoarvio laitettiin viikon jäljessä olevaksi? Kysy asiasta jos se vaivaa..
Onko Sinulle annettu uutta aikaa ultraan? Aika omituista jos ei, sillä ystäväni vauvalla epäiltiin sydämen olevan ihan viallinen ja samantien joutui tarkempiin tutkimuksiin jossa kaiken todettiin olevan väärä hälytys. Kaveri ehti kyllä pelästyä todella pahasti kun sanottiin että vauva ei elä syntymänsä jälkeen hetkeäkään kun sydän on niin väärin rakentunut. Laskettu aika oli seuraavana päivänä.Asiaan perehtynyt lääkäri ultrasi uudestaan ja kaikki oli niin kuin pitääkin. Terve poika syntyikin sitten laskettuna päivänä..(ystävä myös isohko)
Joten jos et ole aikaa saanut kysy neuvolasta voisitko sellaisen saada oman mielenrauhasi takia..Tai jos ei ole rahasta tiukkaa käy yksityisellä.. Epämääräiseen epätietoisuuteen ei kannata jäädä..
Äläkä anna sen ylipainon liikaa vaivata mieltäsi, nyt ei ole aika laihduttaa :hug:
PS: Kerrottiinko miksi sikiön painoarvio laitettiin viikon jäljessä olevaksi? Kysy asiasta jos se vaivaa..
MINERVA81
Ensimmäinen rakenneultra tehtiin 13.9 paino oli 82,8 ja painon muutos oli
-1.750 ja toinen rakenneultra 4.10 joka oli viimesin.Lääkärin kanssa oli puhetta
että katotaan sydämmen rakenne myöhemmällä raskausviikolla.Terveydenhoitaja
vastasi kun kysyin miksi viikon jälessä.Johtuu vauvan rakenteesta ja kun ei kaikkia voida nähdä ultrassa.Ja sanoi ettei siitä kannata murehtia muuten kaikki
on kunnossa.en tiedä :'( :ashamed: .
Ensimmäinen rakenneultra tehtiin 13.9 paino oli 82,8 ja painon muutos oli
-1.750 ja toinen rakenneultra 4.10 joka oli viimesin.Lääkärin kanssa oli puhetta
että katotaan sydämmen rakenne myöhemmällä raskausviikolla.Terveydenhoitaja
vastasi kun kysyin miksi viikon jälessä.Johtuu vauvan rakenteesta ja kun ei kaikkia voida nähdä ultrassa.Ja sanoi ettei siitä kannata murehtia muuten kaikki
on kunnossa.en tiedä :'( :ashamed: .