päätön
Ollaa oltu n.6,5 v, naimisissa reiska vuosi.kaksi lasta, 4v ja 2kk ikäiset. Vauvan syntymän jälkeen eka kuukausi meni hyvin, sit lähti homma käsistä, siis mun mielestä. Äijä menee miten sattuu..minne menee..mitä tekee..tulee kotio kun huvittaa..Baari-illan jälkeen kun soitan päivällä yhen aikaan että koska tulee kotio niin haistettelee/huorittelee ja kysyy olenko kus-su sen sukille.Mun mielenterveyteni alkaa pikkuhiljalleen järkkymään aivan totaallisesti. Vanhemmasta lapsesta tulee varmaan täys seko kun jotuu tällasta kattoo..lohduttelee mua että äiti älä taas itke!!! Nyt parhaillaan odotan että äijä tulis että pääsis kauppaan ennen kun kiinni menevät.Soitti että lähtee trelle kaverin kanssa jotain autoa kattomaan ja pitää purkaa jostain autosta soittovehkeitä...AARRRGGGG. Hel-vetti mä lähen kohta purkamaan tätä liittoa !!! Ja jostain syystä vanhempi lapsi ei suostu lähtemään pihalle että pääsis kauppaan koska äijä kuitenkin vasta 5 min vaille ysi..noh, ainakin laihtuu kun ei tuu syötyä..tosin olen huomannut että maidon tulo on hiipunut aika rutkasti.noh, minkäs teet.Jos me jutellaan ja sovitaan taas (uutena vuotena tuli ero..taas..tosin ei se kai päde, oli vaa sellanen krapulaisen ja väsyneen aviopuolison sopimus,saman katon alla asustellaan ny)niin jos jutellaan, niin hetken se ehkä toimii, kunne sviikonloppu koittaa ja kaverit soittelee miestäni ryyppäilee ja hän lähtee vaikka mä sanoisin mitä. Jaha, pakko ny lopetella kun pikkunen heräs...Sori, oli vähän sekavaa, mutta mikä mun elämässä ei olis ei-sekavaa!!