Tasan vuosi sitten, 31.1.2008 synnytin pienen poikavauvan raskausviikolla 20. Pieni Potter-oireyhtymää sairastava poika ei olisi selvinnyt tässä maailmassa. :'( Surua en enää tunne, mutta olo on haikea. Muistelen haikeudella ensimmäistä raskauttani ja poikaa, jonka olisi pitänyt olla esikoisemme. Pöydästä tulee aina puuttumaan yksi lautanen, aina tulee olemaan yksi tyhjä tuoli...
Muistelen sitä tuskaa miltä tuntui kun olo oli täysin tyhjä, kohtu tyhjä ja maailmalta putosi pohja. Sitä tunnetta on vaikea sanoin kuvailla, mutta jokainen, joka on ollut raskaana ja on tuntenut lapsensa liikkeet kohdussaan voi kuvitella miltä se tuntuu kun se kaikki riistetään pois. Kesken kaiken.
Nyt on aika jättää mennyt taakse ja keskittyä tulevaan. Olen niin sanoinkuvaamattoman onnellinen pienestä ihmeestä joka kasvaa sisälläni! Samalla tunnen pelkoa ja kauhua.. pelkään että tämäkin lapsi viedään meiltä. Tiedän että pelkääminen ja murehtiminen on turhaa, mutta en sille mitään mahda.
Mutta uskon, että tämän kokemuksen ansiosta olen vahvempi ihminen, ehkä hiukan parempi äiti ja opin taas laittamaan asiat oikeaan tärkeysjärjestykseen. Tiedän mikä elämässä on oikeasti tärkeää.
Pikkuinen poikani, äiti ei unohda sinua.
***************************
Pidä lujasti kiinni unelmista,
sillä jos unelmat kuolevat,
elämä on siipirikko lintu
joka ei pysty lentämään.
-Langston Hughes-
************************
Muistelen sitä tuskaa miltä tuntui kun olo oli täysin tyhjä, kohtu tyhjä ja maailmalta putosi pohja. Sitä tunnetta on vaikea sanoin kuvailla, mutta jokainen, joka on ollut raskaana ja on tuntenut lapsensa liikkeet kohdussaan voi kuvitella miltä se tuntuu kun se kaikki riistetään pois. Kesken kaiken.
Nyt on aika jättää mennyt taakse ja keskittyä tulevaan. Olen niin sanoinkuvaamattoman onnellinen pienestä ihmeestä joka kasvaa sisälläni! Samalla tunnen pelkoa ja kauhua.. pelkään että tämäkin lapsi viedään meiltä. Tiedän että pelkääminen ja murehtiminen on turhaa, mutta en sille mitään mahda.
Mutta uskon, että tämän kokemuksen ansiosta olen vahvempi ihminen, ehkä hiukan parempi äiti ja opin taas laittamaan asiat oikeaan tärkeysjärjestykseen. Tiedän mikä elämässä on oikeasti tärkeää.
Pikkuinen poikani, äiti ei unohda sinua.
***************************
Pidä lujasti kiinni unelmista,
sillä jos unelmat kuolevat,
elämä on siipirikko lintu
joka ei pysty lentämään.
-Langston Hughes-
************************