Vuosi sitten meni kesken. Se oli tosi rankka, traumaattinen kokemus, vaikka tapahtui rv. 6 tienoilla, eli ihan alussa.
Lasketun ajan kohdilla olin tosi vereslihalla, itkuherkkä ja ärtynyt. Nyt, kun vuosi on kulunut, elän viimevuotista uudestaan, ja itku on herkässä.
Sain kesän lopussa toisen keskenmenon, joka oli raskauden tosi alussa (rv 4+ jotain). Eli ilmeisesti samaa helvettiä odotettavissa tämänkin raskauden lasketun ajan puitteissa sekä keskenmenon vuosipäivän korvilla...
Kunpa tulisin raskaaksi ja PYSYISIN raskaana. Saisin sen kaivatun lapsen. Surisin tietysti näitä pienokaisia, mutta tämä tuska olisi ehkä vähän helpompi kestää.
On tosi vaikea pitää yhteyttä ihmisiin, kun joka puolelta tuntuu satelevan onnistuneita raskaus- ja vauvauutisia. Ei löydy sanoja tähän tuskaan...
Lasketun ajan kohdilla olin tosi vereslihalla, itkuherkkä ja ärtynyt. Nyt, kun vuosi on kulunut, elän viimevuotista uudestaan, ja itku on herkässä.
Sain kesän lopussa toisen keskenmenon, joka oli raskauden tosi alussa (rv 4+ jotain). Eli ilmeisesti samaa helvettiä odotettavissa tämänkin raskauden lasketun ajan puitteissa sekä keskenmenon vuosipäivän korvilla...
Kunpa tulisin raskaaksi ja PYSYISIN raskaana. Saisin sen kaivatun lapsen. Surisin tietysti näitä pienokaisia, mutta tämä tuska olisi ehkä vähän helpompi kestää.
On tosi vaikea pitää yhteyttä ihmisiin, kun joka puolelta tuntuu satelevan onnistuneita raskaus- ja vauvauutisia. Ei löydy sanoja tähän tuskaan...