Toggle sidebar

Vuodon kesto lääkk. tyhj. jälkeen

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Noella
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
N

Noella

Jäsen
03.05.2009
53
0
6
Hei!

Minulle tehtiin toissapäivänä lauantaina lääkkeellinen tyhjennys. Tai alkulääkkeen sain torstaina ja varsinaiset tyhjennyslääkkeet otin itse kotona lauantaiaamusta lähtien. Jo kahden tunnin kuluttua alkoi kova kipu, jota hoitelin burana 800:lla. Kun menin vessaan tuli sikiöpussi sisältöineen kokonaisena pois jo aamupäivällä. Se oli kuin kokoonmennyt ilmapallo, pieni enkelimme oli kuollut viikolla 7+ . Vuotoa tuli aika paljon, meni vuorokauden aikana paketillinen yösiteitä. Eilen vuoto oli kuukautismaista, tänään on tullut vain ihan vähän vuotoa. Kysynkin teiltä saman läpikäyneet, että pitäisikö vuotoa olla enemmän tässä vaiheessa? Sairaalassa sanottiin, että vuotoa voi tulla useita viikkoja. Vai onko tämä ehkä jokin välivaihe ennen toista suurta verenpaisumusta? Ja onko normaalia, että kohtua hieman särkee silloin kun käy isolla tai pienellä vessakäynnillä?
 
Hei ja pahoittelut kokemastasi :hug: :hug:

Itselläni oli myös lääkkeellinen tyhjennys rv 7+4 ja vuoto kesti kaiken kaikkiaan vain 6 päivää (3 päivää melko runsasta, 3 niukkaa). Olin huolissani vuodon vähyydestä ja noin puolitoista vkoa vuodon alusta pääsin sairaalaan ultrattavaksi; kohtu oli täysin tyhjentynyt! Eli selvisin noin vähällä vuodolla ja samoilla viikoilla olin kuin sinäkin. Muistan että oli lievää särkyä hieman vielä vuodon loppumisen jälkeenkin mutta ilmeisesti normaalia.

Voimia sinulle!
 
Hei Noella!
ensinnäkin pahoittelut keskenmenon johdosta. Itselläni oli sama tilanne tasan kaksi viikkoa sitten, raskaus tosin oli jo viikolla 14. Vuoto oli tosiaan ensimmäiset pari vuorokautta runsasta, aivan kuin normaalin synnytyksen jälkeen, sitten pikkuhiljaa se muuttui normaalin kuukautisvuodon tapaiseksi. Itselläni se myös loppui pariksi päiväksi, mutta alkoi sitten uudelleen niukempana. Edelleen vuotelee, mutta eiköhän se tästä parissa päivässä lopu.
Pientä kipuakin alussa tuntui ja nytkin joskus jotakin jomotuksen tapaista, mutta en pidä sitä minään hälyttävänä.
Mutta toipumista sinulle ja kyllähän voit soittaa sinne äitipolille jos kivut tai vuoto huolettaa.
Meriaani
 
Kiitos Sohvi ja Meriaani vastauksistanne!
Ihanaa löytää täältä kohtalotovereita, jotka tietävät, minkälaista surua sisälläni kannan. Olen kaveripiirissäni sellainen 30+ -kummajainen, joka ei ole onnistunut tulemaan raskaaksi. Muilla on pieniä lapsia tai ovat pitkällä raskaana, heidän kanssaan on vaikea jakaa näitä asioita, mikä on tosi surullista. On varmasti ihan normaalia, että pienten lasten äidit puhuvat pienistä lapsista, mutta ulkopuolisuuden tunne on suuri silloin, kun itse ei ole tullut raskaaksi tai on tullut vihdoin ja viimein, mutta sitten on joutunut menettämään pieneen aarteensa.

 
Hei Noella!

Miulle tehtiin lääkkeellinen tyhjennys tuulimunaraskauden takia rv 7+2 muistaakseni.

Silloin tyhjennyspäivänä en vuotanut kovinkaan rajusti. Toisen hoitajan mukaan siteetkin olisi pitäny vereentyä ihan kunnolla, mutta toinen hoitaja oli sitä mieltä että vuoto on ollut riittävää kun kerroin vessanpönttöön vuotaneista hyytymistä.

Kotosalla vuotoa kesti muutama päivä ja sitten se loppui kokonaan. Kunnes sitten (täytyy luntata kalenterista) kp13 tulikin sitten reilusti, ihan yks kaks ja samanlaisia isoja hyytymiä kuin tyhjennyspäivänäkin.

Säikähdin tuota tosi paljon, ja soitin sitten sinne naistentaudeille jossa hoitaja oli sitä mieltä että no panic, kunhan vuoto ei haise pahalle eikä ole kipuja.

Minullakaan ei ole sellasia kavereita, joilla ei olisi lapsia tai eivät olisi raskaana. Sen takia viihdynkin näillä vertaistukipalstoilla ja puran niihin tuntemuksiani. Vaikka kaverit sanovat ymmärtävänsä, eivät he silti ole samaa kokeneet.

Voimia :hug:
 
Kipinäkenkä ja Noella, olkaa luottavaisin mielin, onhan alkanut raskaus todiste siitä että toivoa on. Itselläni aikoinaan ensimmäinen raskaus päättyi varhaiseen keskenmenoon, seuraavaa sai odotella reilut puoli vuotta, mutta se meni hyvin. Sitten seuraava raskaus oli tuulimuna, mutta sen jälkeen tulikin 4 onnistunutta raskautta aina parin vuoden välein, eli meillä nyt 5 ihanaa lasta. Tämä viimeisin olisi siis ollut jo kuudes, mutta näin se sitten päättyi.
Eli suru ja ilo tässä elämässä vuorottelee, mutta todella toivon teille sitä iloa ja onnea tästä eteenpäin! :heart:
Meriaani
 
Kiitos meriaani kun muistutit, että toivoa on tosiaan jo senkin takia, että olen pystynyt tulemaan raskaaksi.

Nyt vaan ahdistaa niin paljon se, että miulla meni tyhjennyksen jälkeen yli 7 viikkoa ensimmäisiin menkkoihin ja tosiaan, toisia nyt odotellaan (kp61).

Oma vointi on vielä koko ajan huonompaan päin kun en voi kovinkaan kummosia lääkkeitä tähän nivelreumaan käyttää. Sitten on vielä tuo diabetes. Kasaan itselleni kamalat paineet raskautumisen suhteen koska pelkään niveltilanteen huononemista. Luin jostain että tulehdukset saattavat vaikeuttaa raskaaksi tuloa... Mutta ei se auta kuin koittaa uskoa että jonain päivänä masua taputellaan :)
 
Mulle tehty 4 lääkkellistä tyhjennystä kaikki rv 6-8 ja aina jälkivuoto on kestänyt vain alle viikon. Ja joka kerta on kohtu tyhjentynyt täydellisesti. Normaalia on.

Voimia km: sta toipumiseen :hug:
 
Kiitos taas vastauksista ihanat kohtalotoverit! Tänään on ollut vähän vilkkaampi päivä, joten ei se vuoto tainnut ihan tähän loppuakaan.

Kipinäkenkä, mulla on kans reuma, jota hoidetaan tulehduskipulääkkeillä eli Burana 800:lla. Tai hoidettiin siihen asti, kun ruvettiin vuosi sitten yrittämään lasta. Olen saanut vähän ristiriitaista tietoa siitä, että kumpi estää tehokkaammin raskaaksi tulemista krooninen tulehdus kropassa vai ibuprofeiini. No nyt ainakin kerran tärppäsi, joten raskaus on siis mahdollinen, kun vain mieli suostuisi päästämään irti siitä pienestä rakkaasta, johon sydän ja mieli olivat ehtineet jo niin kovasti kiinnittyä. Moni on sanonut, että uutta yritystä putkeen vaan. Kai se olisi hyvä, mitä nopeammin pystyisi katsomaan eteen päin.

 
Moi Noella!

Miulle Buranasta ei oo sanottu mitään muuta kuin se, että kierron alkuvaiheessa sitä voi käyttää, mutta sitten ovulaation jälkeen mielellään parasetamolia. En oo nyt sitä sitten kamalasti syönykään, Panacodia yötä vasten jos pahasti jomottelee ja tuntuu, ettei uni tuu simmuun.

Oliko siulla ennen raskausyritystä millainen lääkitys? Miulla meni Remicade, Trexan ja Oxiklorin. Tällä hetkellä noista mahdollinen ois Oxiklorin mutta jätin sen pois samalla kuin Trexanin, miusta se on ollu ihan turha lääke... En tiedä tietysti nyt, voishan siitä vaikka jotain apua ollakin, kuka tietää.

Kortisonipiikeillä ollaan tilannetta hoidettu ja niihin jouduyin turvautumaan ensimmäisen kerran oikeastaan vasta noin 7 viikkoa sitten. Ranteita on piikitelty ja samoin varvasta. Jotenkin karsastan suun kautta otettavaa kortisonia, valmiiks olen ostanut jo napit mutta en oo vielä purkkia aukaissut.

Tää meni hieman OT:ksi, antakaa anteeksi...

Moni sanoi miulekin että nyt vaan uudestaan yrittämään ja vaikka itse olin ensimmäisinä päivinä tyhjennyksen jälkeen sitä mieltä että ei missään nimessä, niin silti sitä vaa päivien kuluessa alko odottaa sitä että voi alkaa uudestaan yrittämään. Me odottiin ne ekat menkat ilman sen suurempaa yrittämistä, koska oli tosi hankala tietää missää vaiheessa oltiin menossa. Ja tosiaan, yli 7 viikkoa niiden tuloa sitte odoteltiin ja taas ollaan samassa tilanteessa, tosin aikaa on kulunut jo 9 viikkoa...
 
Pahoittelu kaikille kurjista kokemuksista! :hug: Täällä myös yksi, joka istuu kotona sairaslomall lääkkellisen tyhjennyksen vuoksi. Tänään olisi tullut rv 12 täyteen, mutta kohtalo oli päättänyt jo aikaisemmin toisin. Maanantaina sain tietää np-ultrassa, että raskaus onkin tuulimuna. Tiistai päivänä vuotoa tuli reilusti ja paeri kertaa pönttöön hulahti kaksi klönttiä. Kivut loppuivat ja vuoto tyrehtyi näiden jälkeen vähäiseksi. Eilinen päivä meni ilman kipuja ja pienelllä vuodolla (muutamalla siteellä pärjäsin). Eilen kuitenkin pönttöön hulahti yksi klöntti, ja toivonkin, että se olisi ollut viimeinen ja, että kohtu olisi nyt tyhjä.

Me yritimme tätä raskautta reilun vuoden hormoonilääkkeet olivat apuna noin puoli vuotta, oiden avulla sitten raskauduinkin. Te joilla kierto venynyt jo pitkäksi, käykää gynellä, jotta saatte terolutit kierron aloittamiseen. Itselläni todella epäsäännölliset menkat ja noi terolutit ovat saaneet kiertoni pysymään säännöllisinä.

Kovasti tsemppiä ja jaksamista kaikille! Uskotaan siihen, että saamme vielä jonain päivänä sen oman nyytin kainaloon..
 
Moikka Kipinäkenkä! Mulla on reuman selässä, joten vähän eri tauti kuin sulla, mutta silti sama.. Tauti on diagnosoitu melkein 10 vuotta sitten, mutta mulla ei ole aloitettu missään vaiheessa varsinaista reumalääkitystä. Reumalääkäri on ollut sitä mieltä, että Buranalla mennään niin kauan kuin pärjätään. Ilmeisesti reumalääkkeiden tehosta ei ole selkärankareumassa ihan yhtä selkeää näyttöä kuin nivelreumassa. Ja Panacod ei taas sovi mulle ollenkaan, kipu ei lähde pois, mutta näen ihan sekopääunia sen kanssa. Nyt siis olen yrittänyt olla ilman mitään lääkitystä, onneksi on ollut rauhallisempi vaihe. Mä pyrin välttämään saunaa, yhdessä vaiheessa saunoin enemmän ja selkä oli kipeämpi. Reumasairaalassahan hoidetaan reumaa kylmähuoneessa, oon kokeillut kylmähoitoa kotonakin ja tuntuu, että tosiaan hillitsisi tulehdusta. Jänskättää sekin, että jos (kun!!!) tulen raskaaksi, miten selkä jaksaa, kun terveetkin selät tulee usein kipeiksi. Anteeksi muut, joita reuma ei kosketa, jos meni jutut vähän tylsiksi.

Tervetuloa joukkoon myös Alisa! Miten olet jaksanut? Mekin ehdittiin yrittää vuosi ennen kuin tärppäsi. Nyt sitten mietityttää, että meneekö tässä toinen vuosi ennen kuin toisen kerran tärppää.. Varsinaisia hedelmöityshoitoja ei ehditty vielä aloittaa eikä edes tutkia asiaa tarkemmin, vaikka asiasta jo keskustelin gynekologin kanssa. Nyt kun kysyin asiasta keskenmenon jälkeen, sanottiin, että pitää taas odottaa ainakin se vuosi, kun kerran on näyttöä siitä, että pystyy tulemaan raskaaksi. Sen olen tässä touhussa oppinut, että lapsia ei tehdä, niitä saadaan.

Kuinka monet käy jossain mittauttamassa veren raskaushormonitasoa eli sitä, onko se jo laskenut raskauden jälkeen? Ja saako saman tuloksen herkällä raskaustestillä? En millään jaksaisi käydä verikokeissa, mutta huomaan, että mieleni on jo hieman suuntautunut ajattelemaan sitä, että milloin sitä voisi ruveta yrittämään uudelleen. Samalla kun kirjoitan tätä, koen käsittämätöntä syyllisyyttä siitä, että saatan jo viikon kuluttua miettiä uutta. Tuntuu kuin hylkäisin sen pienen, jonka vasta juuri menetin. Järjessäni kyllä tiedän, että ei se pieni siellä taivaassa pahastu eikä tule odottamalla takaisin. Onko tälläiset syyllisyystunteet ihan outoja?
 
Alisa84: Olen niin pahoillani :hug: Se että sait luulla olevasi oikeasti raskaana noinkin pitkälle ja sitten kaikki toiveet romuutetaan, on varmasti kamalaa. Itse ehdin tietää raskaudestani pari viikkoa ja sitten ultrassa selvisi tuulimunaraskaus, ja silti olin aivan rikki. Voin vaan kuvitella kuinka hajalla olisin ollut jos olisin vielä 4 viikkoa eteenpäin elänyt siinä uskossa että raskaana ollaan... Ja sitten järkytys vasten kasvoja.

Elämä on raakaa, mutta täytyy vaan yrittää jaksaa uskoa, että itselle käy vielä paremmin kun jaksaa vaan uskoa

Noella:No joo, selkärankareuma ja nivelreuma eroo tosiaan jonkun verran, mutta se niissä on samaa, että hankalia *askiaisia ovat välillä elinkumppanina.

Mie vein 4 viikkoa tyhjennyksen jälkeen labraan pissanäytteen, joka meni sairaalalle ja siellä testattiin kuulemma erittäin herkällä raskaustestillä. Veritestiä ei siis miulta otettu ollenkaan. Luotettiin tuohon pissatestiin ja siihen että vuoto loppui ja mitään kipuja ei ollut = kohtu on tyhjentynyt täysin.

Miulle tuli tänään kirje sairaalalta, kolmen viikon päästä on aika naistentautien polille. Ei mennykään mahottoman kauaa! Nyt jos sais nuo kierrot kohdalleen ja oviksen ajoiksi, niin vois taas alkaa uskoa paremmin siihen, että meillä on joskus se pieni nyytti josta kovasti haaveillaan :)
 
Noella Kiitos kysymästä, olosuhteisiin nähden olen toipunut hyvin. Fyysisesti jo seuraavana päivänä tyhjennyksestä, mutta mieli on tietenkin maassa. Ajatukset seilaavat ristiin ja rastiin, mutta yllättävän hyvin olen asian pystynyt käsittelemään tai ainakin luulen niin. Jos tuntuu ettei uusi tärppi käy 6-8kuukauden kohdalla niin mene ihmeessä käymään uudestaan gynellä. Mulla todennäköisesti jatketaan hormoonihoitoja viimestään ekojen menkkojen jälkeen, mikäli ne tulee. Tuntuu kyllä kohtuuttomalta, että joutuisi taas odottelemaan pahimmassa tapauksessa vuoden tai yli :ashamed:
Mun pitää mennä kuukauden päästä eli kesäkuun alussa mittauttamaan verikokeisiin se hcg-arvo.
Ihan luonnollisia ovat sinun mietteet, älä murehdi :hug: Ne kuuluvat tuohon suruprosessiin, joka sitten ajan kanssa helpottaa ja menee eteenpäin.

Kipinäkenkä Ihana, että sait ihania uutisia :hug: Kiva, että pääset jo 3viikon päästä kontrolliin. Mulla kontrolli tulee jo viikon sisällä tapahtuneesta. Toki itse soitin suoraan gynelle ja kysyin, että onko mahdollista päästä tarkistukseen. Täällä myös toiveet korkealla, että saan mahd. pian aloittaa nuo hormoonit ja uusi yritys pääsee käyntiin. Kovin luottavaisin mielin olen, mutta saas nähdä miten nopeasti ja miten korkealta tipun alas... :|

Tässä vielä oikein osuva lause:
Kansanedustaja Sari Sarkomaa sanoi Me Naiset-lehdessä, 5/2009, todella osuvan lauseen, joka kolahtaa minuun tällä hetkellä, kuin kivi päähän.


~Luopuminen on aina vaikeaa,

mutta luopua täytyy,

jotta saa jotain muuta tilalle~


Näinhän sen asian täytyy mennä. Luopumisen tuska on jotain aivan kaameaa, mutta haluan uskoa, että voin jonain päivänä saada jotain yhtä ihanaa tilalle.

Jaksamisia kaikille! :hug:
 
Alisa84: Kiva kuulla että vointisi on hyvä. Tunteiden sekamelska kuuluu asiaan, olethan käynyt läpi raskaan kokemuksen. Itsellä silloin tunteet vaihteli sekunneissa, millon itketti ja sitten taas kohta nauratti. Välillä ajattelin että meille ei vauvaa ikinä ja sitten kohta taas odotin innolla mahdollisuutta alkaa uudestaan yrittämään.

Sekin rassasi kun vatvoin noita mietteitä ees taas. Olisin halunnut muodostaa päässäni selkeän päätöksen siitä milloin aloitetaan yrittämään, tai aloitetaanko ollenkaan. Sitä en kuitenkaan pystynyt ihan heti tekemään.

Miehän en käyny tuon tyhjennyksen jälkeen ollenkaan kontrollissa. Jotenkin oletin että semmonenhan kuuluu ehdottomasti asiaan ja kun sairaalassa kysyin siitä, niin vastaus oli vähän semmonen että noh, jos jotain tulee niin sitten katotaan ultralla.

Miulla on aivan mahtava reumatologi, jolle puhuin näistä kierto-ongelmista, ja hän oli heti sitä mieltä jotta nyt gynelle ja kiertoasiat kuntoon. Turha jäädä odottelemaan että joskus tasaantuvat koska on nää perussairausongelmat mukana kuvioissa.

Vähän minnuu jänskättää jos ne vähättelee siellä gynellä tätä miun tilannetta. Eikös se llähetteen kirjoittanut lääkäri kirjoita siihen lähetteeseen syyt miks potilas sinne ohjataan...? Toivottavasti ois kirjottanu sellaset perusteet että eivät käy siellä ämpyttämään. Tuo lääkäri on kyllä koko ajan ollu sitä mieltä että reuman takia olisi parasta kun tulisin mahdollisimman nopeasti raskaaksi ja hän ajattelee miun tilannetta kokonaisuutena. Uskon, että häneltä saan tukea tässä tilanteessa jos sitä joudun jossain selittämään ja puolustelemaan.

Huomaa varmasti että minnuu jännittää sinne polille meno... Jotenkin kun sitä on tään tuulimunaraskauden takia alkanu ajattelemaan että kaikki menee miulla päin mäntyä, niin sitten tääkin gynelle meno menee samalla tavalla= Etten saa sieltä mitään apua.
Innokkaana sinne menen ja sitten itku kurkussa pois.

No, ei viiti maalailla piruja seinille kuitenkaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Joni Makkuusäkki:
Onko teillä vuoto välillä vähentynyt ja sitten taas tullut isommaksi tyhjennyksen jälkeen?
Click to expand...

Joo, kyl.

Aika hurjalta se tuntukin kun olin jo olettanut vuodon loppuneen kokonaan ja sitten yks kaks alkaa isoja hyytymiä tulemaan.

Mut niinkuin ylipäätänsä miun vuoto meni näin: vuoto väheni ja väheni, ja sitten loppui. Ja sitten tuo yhden illan aikana tullut hyytymävuoto. Ja sitten ei mitään.

Eli kai se on ihan normaalia.
 
Tuo oli Sarkomaan lausahdus sopii kyllä tähän tilanteeseen. Täytyy pitää mielessä.

Voisin yrittää ottaa rennosti (huom. yrittää...) kesän ja sitten ruveta niitä lapsettomuushoitoja kyselemään uudestaan, kun ei se nyt ihan ongelmatonta näytä olevan tämä raskautuminen, vaikka kerran tärppäsikin.

Hyytymäryöppyä odotellessa. Eilen oli vuodoton päivä. Palaan nyt töihin sairaslomalta ja mietin, että kuinka kauan täytyy pitää sidettä pöksyissä, jos sieltä tuleekin kauhea ryöppy vielä.. En taida ainakaan ihan valkoisissa pöksyissä hetkeen mennä :)
 
Noella Mää myös päätin, että kesän otan "rennosti", vaikka clomeja ja teroja syönkin kiertoa ja ovista avittamaan. Toki aion tikutella sitä ovista jne.. mutta en ota kuitenkaan asiasta ressiä :D Kesän jälkeen, jos ei ole tärpännyt, reissiä otan ihan varmasti. Toivottavasti sulle jatkuu tuo vuodottomuus eikä enää mitään hyytymiä tupsahtele. Täällä vuoto jo hyvin niukkaa, joten toiveita elätellään sen loppumisesta piakkoin.
 

Similar threads

S
Vuodon kesto lääkkeellisen tyhjennyksen jälkeen??
Viestiä
3
Luettu
327
Lapsen saaminen
sohvi77
S
S
Vuodon kesto lääkkeellisen tyhjennyksen jälkeen??
Viestiä
17
Luettu
13K
Lapsen saaminen
odotellaan
O

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa