Vulvodynia tms.

Moi taas!

Ja kiitos Mari ja Anna vastauksistanne!! Niin, kuin ehkä edellisitä viesteistäni olette lukenut minulla on tosi paha tilanne kipujen kanssa nyt ja ollut kauan, lukuunottamatta kahden-kolmen viikon helpompaa jaksoa, joka oli loppui viikko sitten. Ehdin jo iloita paremmasta ajasta liiaksikin, koska pettymys oli suuri, kun kivut tulleet takaisin pahoina. Ja kivut ovat joka sekunti päällä. Taas on alapää niin, kuin olisi terävällä veitsellä puukotettu, pistelee, polttelee niin helvetisti!! Ja kävely miltei mahdotonta. Triptyl menee jo toista viikkoa 40mg! Ja Paavosella kävin jo elokuun puolella toisen kerran ja kehotti jatkamaan triptyliä, muuta apua en saanut. Tosin käydessäni oli juuri se muutaman viikon helpompi jakso päällä! Tuntuu taas toivo loppuvan ja masentaa!!

 

Itselläni oli noin kymmenkunta vuotta "seikkailu" ja jo seuraavana aamuna tunsin kylmän tuulahduksen (kuin metholia) häpyhuulissa, joka muuttuikin tunnissa valtavaksi poltoksi. Kävin lääkäreissä ja he vain puistelivat päättää eli ajattelivat että olen joku pervo joka esittelee lekureille mielellään alapäätään Noh tilanne kohdallani rauhoittui kuukaudessa öljyllä, jogurtilla ja hiivaan tarkoitetuilla lääkkeillä, joskin tiesin ettei se kokonaan poissa ollut. Ei kuitenkaan häirinnyt seksielämää. Sitten täältä elleistä muutama vuosi myöhemmin sain vinkin että laita etikkaa noin sentti lasilliseen vettä ja valelee sillä kipukohta. Kumma kyllä loputkin oireet katosivat. Ja samalla tavoin kuin tulivatkin eli lopuksi tuli tuo kylmä fiilis. Itse uskon, että kyseessä on itärajan takaa tullut (ilotyttöjen) naistentauti, jota ei vain vielä tunnisteta. Nimittäin tämä seikkailuni kertoi (liian myöhään) käyttävänsä matkoillaan itänaisia. Mitään sukupuolitautia ei minulla kuitenkaan ollut, kuten miehelläkään eli hän ei tiennyt kantavansa mitään, kaikki tutkittiin kohdallani ja papaa myöten kaikki oli puhdasta.

 

Siis kerralla tolla hoidolla ei selviä vaan tulee jatkaa noin viikon ja mieluusti jokaisen pissikerran jälkeen kannattaa tehdä vesipesu ja sitten sivellä pumpulilla tolla liuoksella. Tuntuu aluksi kirvelevältä mutta kun kaikki on kunnossa ei tunnu missään. Ja jos vaikka kyse olisikin ollut lumelääkkeestä niin se todella toimi kohdallani. Siksi suosittelen.

 

Kävin Paavosen vastaanotolla Mehiläisessä ja sain diagnoosin, jonka itse jo tiesinkin. Neuropaattinen vulvodynia. Triptyliä alan popsimaan nyt sitten ensin 10mg 2vk, sitten nosto aina parin viikon välein kunnes kipu häipyy.

Helpottavaa, että tälle inhottavalle vaivalle löytyi nimi ja mustaa valkoisella. Olenkin saanut monen monta diagnoosia tätä ennen.

Suosittelen Paavosella käyntiä kaikille vastaavista vaivoista kärsiville. Ei kannata vuosikausia odottaa ja kipuilla. JP on sympaattinen setä. Kirjoitti mulle myös kaksi viikkoa sairaslomaa.

Pitäkää peukkuja, että Triptyl alkaa tehoamaan!!

 

No nyt on sitten käyty kolposkopiassakin. Gyne oli selvästi sitä mieltä, ettei mulle sitä kannata tehdä, kun on jo aiemmin todettu, että vaivanani on vulvodynia. Tehtiin kuitenkin, ei ollut kivaa kun muutenkin kirvelee jatkuvasti. Eli etikkaa limakalvoille - hyvä ettei itku päässyt. Mutta hyviä uutisia tavallaan, siistit limakalvot, ei jälkeäkään viruksista (oon jo ollu ihan varma, että pakko sen on olla kondylooma). Vähän punottavat kipupisteet (joita oli taas pakko tökkiä, auh!), mites se sanottiinkaan, kello 5 ja seitsemän jos klitoris on 12.

Ei oikein lämmennyt täti mun pillereitten lopettamiselle, sanoi vaan, ettei voi ainakaan luvata siitä olevan apua. Määräsi tuollaista Xylocain puudutusgeeliä. Oli kuulemma käynyt Englannissa jossakin koulutuksessa, jossa joku pelkästään vulvovaivoihin perehtynyt lääkäri oli sanonut, että tuon geelin jokapäiväisellä käytöllä muutaman kuukauden ajan on saatu heillä parhaat tulokset. Nostan siis peukut pystyyn. Jospa kirvelytkin helpottaisi samalla.

 

Mihinhän mun vastaukset häviää joka kerta. Ketju kyllä nousee ylemmäs, mutta meikäläisen sepustukset katoaa jonnekin... Tai sitten eivät mulle vaan näy jostain syystä.

 

Luin "mielenkiinnosta" kirjoituksenne sillä minulla on ollut vestibuliittiia tai sen kaltaisia oireita jo vuodesta 1990 eli 16 vuotta! Kaiken maailman voiteet, konstit ja lääkärit olen kokeillut, myös ihotautulääkärillä olen käynyt. On otettu näytteitä 2-3 kertaa. 90-luvun alussa tästä ei tiedetty mitään ja minulle eräs lääkäri lopuksi sanoi, kun molemmat olimme jo kaiken yrittäneet ja pinna oli tiukalla näin: "en mä mikään taikuri ole". Varsinaista parantavaa hoitoa/lääkettä en ole löytänyt. Minäkin olen Paavosella käynyt penslauksessa, josta oli hetken apu.
Myös minulla oli puhkeamisen aikoihin vaikeita hiivatulehduskierteitä, jota epäilen itse aiheuttajaksi. No - vuosia on mennyt ja olen sinnitelly vaivan kanssa. Aluksi se oli niin paha, etten voinut aja pyörällä tai käyttää vähääkään hankaavia housuja etenkään farkkuja. Olo oli ja on edelleen kurja, kun on vaiva, joka hankaloittaa elämää ja parisuhdetta. Nyt on toisinaan parempi, paitsi flunssa aikoihin ja kuukautisia ennen ja heti jälkeen.

Parhaaksi olon helpottamiseksi olen todennut vesipesun aamuin illoin. Istumakylvyt (toisinaan) ruokasoodavedessä (n. 1/4 - 1/2 purkkia liotettuna litraan lämmintä vettä; suht' edullistakin). Betadine, desinfioiva voide silloin tällöin laitettuna helpottaa hetkeksi. Lisäksi jos vähäänkään on hiivamaisia oireita, niin käytän hiivalääkkeeksi tarkoitettua voidetta pieniä määriä aamuin illoin.

Rakastelun kanssa olen ottanut nyt viimevuosina linjan, että vaivahan ei minua määräile ja yritän. Alkuaikana en kertakaikkiaan voinut mutta nykyään jo melko hyvin, ainakin kk-kierron keskivaiheilla, kun vaiva on yleensä OK.

 

Liitynpä minäkin joukkoon sankkaan vaivoineni. Toisaalta tekee mieli jakaa tuntojaan kun on vaikeaa (vieläkin toisinaan ja aina kun yhdyntä aristaa, pelottaa että nyt se alkoi taas), toisaalta haluan kovasti kannustaa teitä enemmän kärsiviä, sillä pidän itseäni melko hyvin parantuneena.

Minulle Paavonen on diagnosoinut vestibuliitin noin 4,5v sitten (kun olin ensin vuoden verran juossut eri lääkäreillä), kipupisteet oli selvät (kaikki 4 pistettä emättimen ulkopuolella) ja sain niihin piikityshoitoa vuoden ajan, 3 kk välein eli yhteensä neljä kertaa. Tätä ei kuulemma paljoa enää käytetä, koska ei ole kaikille auttanut. Itse sain kuitenkin sitä vielä yhden kerran myöhemmin kun alkoi tuntua, että ylemmät kaksi (oisko ne sitten klo 11 ja 1) kipupistettä ärtyivät uudelleen (olisko ollut 2 v sitten). Alemmat kipupisteet paranivat ekan vuoden aikana kokonaan!

Sain piikityshoidon lisäksi fysioterapiaa melkein koko sen vuoden ajan. Mulla kun oli lisävaivana yliaktiivinen virtsarakko (ja on vieläkin), minkä takia lantionpohjan lihakset oli ihan jumissa. Niitä opeteltiin rentouttamaan ja samalla sain "sähköhoitoa", kipua lievittävää sekä rakkoa rauhoittavaa.

Paavonen lähetti minut sinne fysioterapiaan ja suosittelen sitä ehdottomasti! Fysioterapeutti oli erikoistunut juuri näihin vaivoihin ja oli hyvin kannustava ja muutenkin rohkaiseva. Sinne on ollut aina mukava mennä vaikka olisi kuinka paha olo.

Ekalla kerralla Paavonen muuten laittoi minut lopettamaan e-pillerit (Trikvilar), mutta pari vuotta myöhemmin kun oli vuotoa tiputellut lähes koko ajan (ja pikkuhousunsuojien jatkuva käyttö ei tietenkään tuntunut hyvältä arassa alapäässäni) hän sitten diagnosoi minulle tämän riemun lisäksi endometrioosin ja jouduin ottamaan pillerit takaisin (Microgynon). Siinä ei ollut mitään vaihtoehtoja, koska endometrioosi on pahempi tauti (itse olin vähän eri mieltä, kun ei siitä minulle vielä mitään kipuja ehtinyt tulla).

Ensin kierto säännöllistettiin 3kk Primolut N -kuurilla (voi sitä juhlaa kun ei ollut vuotoa 3 kuukauteen!). Nyt mietin, että olisiko vain ollut minunkin kohdalla niin, että se keltarauhashormoni paransi minunkin oloni!

Pillereitä siis joudun taas syömään, mutta vestibuliitti on pysynyt kurissa! Jokaisen hiivatulehduksen tai muun iskiessä pelästyn, että nyt se tuli takaisin, mutta onneksi on mennyt hiivan kanssa kivutkin lääkkeillä.
Paavonen on muuten muutenkin suosinut hiivalääkkeiden (flukonatsoli) käyttöä vestibuliitin hoidossa. En tiedä, mihin niiden teho perustuu, mutta ainakin siihen, että kun hiivatulehdus ei pääse aristamaan alapäätä entisestään, niin paraneminen on paremmin mahdollista.

Mielialalääkkeitä (triptyl ym) minulle ei ole koskaan tarjottu.

Yliaktiivisesta virtsarakosta kärsii kuulemma 25% vestibuliitti- tai vulvodyniapotilaista. Sitä hoidan nyt sillä rakkoa rauhoittavalla sähköllä, hankin oman sellaisen laitteen kun Mehiläisen fysioterapiassa käyminen kävi kukkarolle. Laitteen nimi on Neurotrac Continence ja kun sitä on oppinut fysioterapeutilla käyttämään, sellaisen voi hyvin tilata netistä (maksoi noin 80 euroa kun tilasin Briteistä) omaan käyttöön. Suosittelen.

 

up

 

Moi.

Olen lähellä kolmeakymppiä huiteleva nainen ja lääkärin (gynekelogin) mukaan sairastan todennäköisesti vulvodyniaa, koska mitään muuta syytä ei alapääoireilleni, (kirvely) ei ole löytynyt.

Olen käynyt monella lääkärillä, kunnes yksi gynekelogi mainitsi, että vois olla vulvodyniaa. Ei siis ilmeisesti kovin tunnettu/yleinen sairaus ainakaan vielä. Lääkärin kannssa harkinnassa hermokipulääkityksen, kuten ehkä triptylin aloittaminen jos tilanne ei muuten kohennu.

Tämä seuraava kuuulostaa epätodennöiselta ja ehkä mahdottomaltakin, mutta pakko kysyä, koska vaivaa mileta suunnattomasti. Olen harrastunut noin 2-vuotta itsetyydytystä, koska olen yksinkertaisesti elellyt sinkkuna ja seksuaali asiat olleet mielessä ja toisaalta alapäänvaivat estäneen seksuaalisuuden toteutumisen toisella tapaa (kuten yhdyntä mahdoton). Eli vosin sanoa, että olen ajautunut tekemään itsetyydytystä toisinaan...

Eli yksinkertaisesti sanottua kysyn, voiko itsetyydytys aiheuttaa hermovaurion ja näin vulvodynian? Välillä itsetyydytykseni ollut voimakastakin ja pitkäaikaistakin kerralla. Mitään välineitä, en omia sormai lukuunottamatta en ole käyttänyt. Ja en voi olla ajattelematta olisinko voinut aiheuttaa itselleni tämän kiusallisen ja todella ikävän ongelman. Onko edes teoriassa mahdollista. Tekisin itsetyydytyksen tekemättömäksi jos voisin, mutta en voi sille enää mitään...ja pelkään, että itsetyydytykseni aiheuttanut minulle vulvonian. Että joku hermo vaurioitunu pysyvästi....??!!

 

Voi hyvänen aika, taas näkee, kuinka ihmiset syyllistävät itseään itsetyydyksestä, joka on aivan normaalia. Siitä ei mitään volvodyniaa tule. Enemmän ne paikat "rasittuisvat", jos harrastaisi säännöllistä seksiä onkun pippelimiehen kanssa ja siihen ne paikat on tarkoitettukin. Seksiin. Vastaus: et ole itse aiheuttanut tautia.

 

Puudutusgeeli on toiminut mulla. Seksi ei siis satu enää. Jatkuva kirvely ja polttelu istuessa ja virtsatessa ei ole hävinnyt minnekään, joten into seksiin ei ole silti kamalasti kasvanut. Mutta jos jonkun ongelmana on kipu vain tietyissä kipupisteissä, niin voin henkilökohtaisesti suositella tuota xylocainia.

 

Kuten Elanna, suosittelen Xylocainia, jos ongelma on vestibuliitti, joka siis (käsittääkseni) yleensä on juuri 2-4 kipupisteessä. Meillä sekstailtiin sen avulla silloin kun en muuhun kyennyt. Pistoshoidot oli kuitenkin ne, jotka lopulta auttoi mulle (lue ylempää).

Haluaisin myös rohkaista teitä kaikkia seuraavalla: kaikkien sairaudestani johtuvien vaikeuksien jälkeenkään avomieheni ei olisi halunnut erota minusta kun minun rakkauteni häneen hiipui. Niin paljon kuin sairastuessani pelkäsin hänen juoksevan "ehjempien" naisten petiin, niin minä, vielä hiukan sairaanakin, olin se, joka lähti. Ja uuden kumppaninkin olen saanut, vaikka kovasti häntä aluksi varoittelin mahdollisesta seksittömästä elämästä. Seksitöntä se on välillä ollutkin kun alapääni tulehtuu nykyään helposti, mutta vulvodynia ei onneksi ole palannut, ainakaan samassa mittakaavassa mitä se aiemmin oli.

Onneksi miehiä on monenlaisia, myös niitä, jotka rakastaa epätäydellistäkin naista. Itselläni on välillä ottanut voimia pysyä kasassa ja olla vaipumatta epätoivoon, mikä olisi varmasti miehellekin vaikeampaa kuin vain se, että meillä ei nyt olla yhdynnässä. Pyrin pysymään positiivisena.

 

Mulla Triptyl on vienyt pahimman kirvelyn pois ja polttelu lähti keltarauhashormoonikuurilla. Järkyttävä kipukohta ei kyllä ole häipynyt mihinkään ja kun oikeen perkeleesti särkee, kipu säteilee polttavana vanana nivusiin ja takareisiin asti.

Terhi, sulle haluaisin sanoa, ettet varmasti ole itse aiheuttanut onanoinnilla vaivaasi! Ellet sitten ole käyttänyt jotain sähköiskuja tai haarukoita apuna ;o) Eima. Itsekin aluksi mietin, että mitä olen tehnyt väärin, kun tämmöisen taudin itselleni sain.

Oli todella vaikea hyväksyä tämmöistä kamalaa kohtaloa, varsinkin siinä vaiheessa, kun tauti oli pelkkiä kivuliaita oireita ja epämääräisiä oireita ja lääkäreiden vähättelyitä. Kun sain Jorma Paavoselta diagnoosin neuropaattinen vulvodynia, olin samalla todella järkyttynyt ja helpottunut.Pakko kait sitten vain ottaa vastaan, mitä elämä antaa.

Haluan toivottaa kaikille tästä paskasta kärsiville tsemppiä ja voimia ja uskoa huomiseen!! Pidetään tämä ketju ylhäällä, joku voi löytää diagnoosin itselleen täältä ja sitä kautta helpotusta elämäänsä.

 

Minulla on puhjennut vastavanlainen helmikuussa. Olen aivan onneton. Seksielämä on lopahtunut. Koko ajan kirvelee, punottaa ja paikat ovat turvonneet. Tosiaankin, en tiedä mistä lähteä hakemaan apua. Kahdella eri gynellä käyty, tulos +-0.

heippa tytöt

minulla on ollut samanlasita vaivaa(turvotusta,kirvelyä,punoitust mm.).
käytimme yhdynässä kondoomia, kun sen käyttö lopetettiin loppui myös vaivat.
eli olin allerginen kummille nimenomaan kondoomille, ei auttanut merkin vaihtokaan.
ihana mikä helpotus

 

up

 

Samoista vaivoista kärsitään myös täällä. Lähes 15 vuotta oireita on ollut ja välillä todella hankalia ; kutinaa, kirvelyä, polttelua ja tuikkaavaa kovaa kipua. Alapäässä painontunnetta ja turvotusta. Seksielämä välillä täysin nollassa. Ei paljon huvita kun lähes aina seuraavat päivät yhtä tuskaa. Joskus pari viikkoa menee hyvin ja sitten taas yhtä helvettiä ...

Oletteko muut huomanneet että illalla kivut selvästi pahenevat ? Varsinkin kun työssään joutuu istumaan koko päivän niin illalla ei pysty muuta kuin makaamaan ja polttaa ja särkee niin pirusti. Kipu/polte säteilee takareisiin asti ja tuntuu myös kondunsuulla tai jossain syvällä (eli vähän joka paikassa)... Viikonloppuna kun ei paljonkaan tarvi istuksia paikallaan niin olo on vähän helpompi ja myös aamuisin kun nousee ylös sängystä. Tosin oireet pahenevat heti ylhäällä ollessa.

Miksi elämän täytyy olla näin kurjaa (





Tuntuu kurjalta kun koko elämä pyörii alapääongelmien ympärillä ja mieskään ei aina jaksa ymmärtää

 

Mun mielestä näin köökilääkärinä sun oireet on selkeät neuropaattisen vulvodynian oireet!! Miten helvetissä sä olet pysynyt hengissä kaikki nämä 15 vuotta? Mä olen sairastanut (tosin ärhäkkää) vulvodyniaa vasta huhtikuusta asti ja miettinyt itseni tappamista joka päivä taudin alusta asti.

Jorma Paavosen nimi täällä on vilahdellutkin monessa viestissä, hän siis on spesialisti tässä vaivassa. Sunkin oireesi voivat kokonaan poistua historiaan oikealla lääkityksellä!! Eikä saa sitten luovuttaa, vaikka eka määrätty pilleri ei tehoaisikaan, itse nostin Triptyliä 50mg:aan ilman minkäänlaista apua ja nyt syön Triptyn lisäksi vielä Lyricaa 2X75mg per päivä.

Lyrican myötä takareisien, nivusten ja pakaroiden viiltelevä kipua on häipynyt kokonaan ja alapään osalta polttelu ja kirvely ovat ratkaisevasti helpottaneet. Annosta nostetaan vielä. Mua ei haittaa, vaikka pää olisi kuinka sekaisin, kunhan ei tarvi kärsiä vd-oireista!!!

Minä ainakin aion käydä J.Paavosen vastaanotolla niin kauan, että paranen kokonaan. Tämä vaiva tuntuu muuten olevan yllättävän yleinen, ja silti siitä tietää vain aniharva gynekologi. Voi helvetti, missä mättää???

Eli nimimerkki "sattuu", hae apua vaivaan, sitä kyllä löytyy. Mä olen muuten myös naimisissa ja helpommalla pääsisin, jos en olisi. Nyt täytyy kaiken tuskan lisäksi vielä potea syyllisyyttä siitä, etten pysty olemaan "kunnollinen" vaimo.

 

Niin sitä itsekkin välillä ïhmettelen että miten tän vaivan kanssa on oikein jaksanut. Välillä kun on helpompia jaksoa niin miettii josko se tästä ... ja aina vaan vaivat palaavat takaisin. Lasten ollessa ihan pieniä ei näitä vaivoja oikein edes ehtinyt jäädä vatvomaan. Osaksi lasten takia sitä on varmaan jaksanutkin, vaikka välillä kun pinna on ollut oikein kireellä niin kyllä siitä on kärsinyt koko perhe. Mä en vain valita kovinkaan helposti vaan kärsin hiljaa itsekseni ... Tää asia rassaa tosissaan parisuhdetta, mies ei millään ymmärrä että miten sä aina voit olla kipee. En tietenkään ihan aina mutta siltähän se varmaan tuntuu että "pihtaamassa" olen aina Mutta kun kipuvaihe on päällä ei seksi yksinkertaisesti kiinnosta tippaakaan. Sitä vaan toivoo että saisi nukuttua ja edes hetken ois helpompi olla.

Lääkäri epäili jossain vaiheesa että nämä takareisiin ja nivusiin säteilevät kivut voisivat johtua verenkiertohäiriöistä. Ja antoi lähetteen laskimokuvauksiin. Vielä en ole mennyt, koska tuolla yksityisellä puolella tutkimus maksaa maltaita ja tuntuu ettei se syy tosiaankaan ole verenkierrossa vaan tuolla gynekologisella puolella.

Täytyy varmaan varata aika Paavoselle, muita asiaan perehtyneitä lääkäreitä taitaa olla aika vaikea löytää.

 

Minkä ikäisenä sinä nimim.Sattuu, sairastuit? Oletko kokenut raskautesi tuon vaivan kanssa? Jos, niin onko raskauksilla ollut vaikutusta tilaasi?

Itse sairastuin 28-vuotiaana yhden epäspesifisen emätintulehduksen jälkimainingeissa. Mulla on myös kaksi lasta.Onko sulla varsinaisia yhdyntäkipuja? Siis itse aktin aikana? Mulla niitä ei ole lainkaan, on vain kokoaikainen polttava kipu, yhdynnällä ei ole mitään vaikutusta vointiini. Mutta ei tosiaan haluja paljon ole silloin, kun on tosi kipeä. Mun mies on onneksi hyvin ymmärtäväinen tän vaivan suhteen.

Mä syön nyt Triptyliä 50mg ja nyt aloitettiin Lyrica siihen päälle. Mä aion parantua tästä. Ei kannata oikeesti masentua, vaikka joku lääke ei auttaisi, valmisteita on useita.

Tosiaan, varaa Paavoselle aika ja jos suinkin jaksat, kirjoittele tänne kokemuksistasi. Meitä vulvodyniaa sairastavia on tosiaan varmasti paljon enemmän kuin tilastot antavat ymmärtää!!

Pidetään tätä keskustelua yllä. Hyviä vointeja kaikille!!

 

Itse huomasin ensimmäiset oireet (kutina, kirvely) ollessani n. 23-24 vuotias. Gynekologi pisti sen ärtyneiden limakalvojen piikkiin ja hoidoksi A-vitamiinivoidetta. Raskauksien aikanakin oireita oli mutta pysyivät kuitenkin jotenkuten kurissa. Ja raskausaikanahan muutenkin keskittyy enemmän siihen vauvan ja kasvavan masun hyvinvointiin, pienemmät vaivat jäävät vähän takaa-alalle. Synnytyksen jälkeen alapää oli kuukausitolkulla tosi kipeä, mm. istuminen vaikeaa mutta johtui varmasti pääosin synnytyksessä tulleista pahoista repeämisistä.

Vähitellen vuosien kuluessa oireet lisääntyivät, tuli myös polttelua ja lopulta koko alapään kipeää oloa. Tuntuu kovaa painontunnetta ulkosynnyttimissä (ihan kuin pahimpina kuukautisten vuotopäivinä) sekä kipua joka säteilee tosi laajalle. Joskus myös tuikkaavaa kovaa (hetkellistä) kipua jossain syvällä ... (?) Kaikenkaikkiaan tosi kurjaa oloa. Yhdyntäkipua ei ole ollut, mitä nyt sellaista jatkuvaa kipuilua jolloin myöskään seksi ei pahemmin tunnu mukavalta.

Oireita ei ole koko aikaa ja välillä oireet voivat olla ihan lieviäkin. Esim. nyt viime viikonloppuna oli kohtalaisen hyvä olla. Hetkeksi nämä alapäänvaivat pystyi unohtamaankin MUTTA nyt taas työviikon alettua, on tuo alapää alkanut taas polttelemaan. Kipu tuntuu eniten oikealla puolella ulkosynnyttimiä josta säteilee pakaraan ja takareiteen, myös jonkinlaista painontunnetta. Ei kiva ... jotenkin kyllä yhdistän kipujen pahenemisen tähän istumatyöhön. Ihan kuin alapää ei kestäisi että sen päällä "istutaan". Ei tässä oikein seisovaltaakkaan pysty töitä tekemään (tai ainakin se herättäisi hilpeyttä työkavereissa). Kurjaa kun ei pysty kenellekkään kertomaan kuinka kurja olo on lähes koko ajan ...

Onko jollain kokemusta ulkosynnytinten suonikohjuista. Voiko niistä aiheutua kipua joka tosiaan säteilee takareiteen asti. Tuohonkin mahdollisuuteen gyne kerran viittasi kun valitin näistä kivuista ja "painontunteesta". Varsinkin kun pohkeessani on pari pientä "suonikohjun" alkua.

 

Sinunaa kyllä menisin Paavosen vastaanotolle. Oireesi ovat täysin samat kuin minun, lukuunottamatta painontunnetta. En tod. ole mikään lääkäri, mutta oireesi viittaavat neuropaattiseen vulvodyniaan, jota voidaan hoitaa erilaisille keskushermostoon vaikuttavilla lääkkeillä. Miksi kärsit turhaan, kun apua kerran voi saada?

Itsekin olin hyvin skeptinen lääkkeiden suhteen, mutta nyt kun olo on toisinaan jopa täysin terve (toki vaivoja on ja välillä oikein tosi tuskallisia päiviäkin vielä) niin voin vain olla onnellinen, että aloin niitä syömään.

Nyt on jotenkin "turvallinen" mieli, kun olen vulvodyniaan erikoistuneen lääkärin hoidossa. Nettikirjoituksista huomaa,että yleinen luulo on, ettei vulvodyniaa voida lievittää tai parantaa ja että Triptyl-niminen lääke olisi ainoa kivunhoitoon sopiva.

Lääkkeitä ja keinoja on useita!! Kärsiä ei kannata todellakaan!!

Minuulla on myös istumatyö ja se tottakai pahentaa alapään kipua. Olenkin miettinyt, että pyydän Paavoselta lausunnon,joka vapauttaa minut istumatyöstä ilman karenssia.

Mutta sinulle "Sattuu",haluan toivottaa hyvää vointia ja taistelumieltä!! Varaa nyt aika Paavoselle!! Ihmeellistä kyllä, Suomessa kukaan muu gyne ei tunnu tajuavan tästä tuskallisesta vaivasta yhtään mitään.

 

Minulla on ollut kirvelyä ja turpoamista myös ja johtuu tuosta
alapään hautumisesta. Vaihdoin kaikki tekokuitu pöksyt pois ja puuvilla Slogit tilalle.
Vanha mummoni maalta opetti peräpukamiin ja näihin kirvely, polttelu,kutinaan kipuiluihin helpon avun. Laittakaa tytöt perunajauhoa sinne missä kutisee. Kaikenlainen rasva tosiaan polttaa. EI MAKSA MITÄÄN KOKEILLA. JA KUNNON KERROS.

Kun minulla oli tuo epäpuhdas tulehdus kierre sain lisäksi hiivaan ja bakteereja tuhoavaa Gyne.Daktarinia samaan aikaan myös 1kpl 500mg Amorion. Syön myös sinkkiä nykyään kuureina ja iho ei enää oireile.
Olen kyllä sitä mieltä että mielialalääkkeillä ei alapää vaivoja hoideta. Mitä järkeä laittaa pääkin sekaisin ja väsyneeksi kaiken kivun päälle. Pääsin näillä ohjeilla eroon.
ps. niin huuhdon kans nykyisin alapään vedellä ei saippuaa aina kun voin ja väljät housut tai ilmakylpy hameen alla on auttanut. Viimeisin Papa oli taas puhdas 1. Joten minä ainakin pääsin tästä rasittavasta olotilasta eroon. Kärsin kanssa 10v. ennenkuin itkin mummolle vaivaa.
Kaikkea kannattaa kokeilla tämä on minun kokemus.

 

Moi,

miten helpottavaa olikaan löytää tää keskustelu. Tuttavapiirissäni kun ei ole ketään, jolla olisi tietoa/kokemusta vulvodyniasta. Ja vuosien varrella sitä on ollut niin yksin tään kipuilun kanssa. Elämä on ollut välillä yhtä helvettiä. Jälkeenpäin ajateltuna on ihme, että ylipäätään elän... Vuosina 96-97 vaihteessa alkoi minun kipukierteeni - ratsastusonnettomuuden jälkeen, jossa loukkasin alaselkäni - oireet viittasivat toistuviin virtsatietulehduksiin, hiivatulehduksiin - vaikkei varsinaiset diagnoosit täyttyneetkään. Siirryin käymään heti pian yksityisellä gynellä. Ei puhettakaan vulvodyniasta, vaikka tutkimuksia tehtiin monenlaisia. Tähän aikanaa vaivana oli myös yliaktiivinen rakko. Olin vuosikausia syönyt Femoden - pillereitä.

Kipuilu alkoi alusta alkaen yht äkkiä yhdynnöissä ja etenkin niiden jälkeen (yhdynnän jälkeistä kiputilaa jatkui yhtä jaksoisesti monta päivää). Tällä palstalla kuvatut kiputuntemukset tulivat tutuiksi. Istuminen vaikeaa, pyörällä ajo mahdotonta, kiristävät vaatteet - eih. 2001 olin jälleen ratsastusonnettomuudessa, jonka jälkeen vd oireet pahentuivat. Kipu oli päivittäistä pahimmillaan ja jatkui useamman viikon kerrallaan - joitain hetkellisiä helpompia jaksoja oli. 2003 epäiltiin endometrioosia ja tehtiin laparoskopia- mitään endometrioosiin viittaavaa ei löydetty. Sain gynekologilta kuukautiskipuihin Tramal -lääkityksen, joka tehosi niihin ja auttoi kestämään vd kipujakin paremmin, vaikkei niitä poistanutkaan. Kuukautiskierto vaikutti myös kipuihin niitä voimistavasti.

Vasta 2004 sain neurologin kautta lähetteen fysioterapiaan, inkontinenssi- fysioterapeutille, hoito keskittyi lantionpohjalihasten rentouttamisharjoituksiin. Jonkin verran ehkä auttoi. Hain uudelleen apua kipupoliklinikan kautta myöhemmin 2005 keväällä ja sain lähetteen naistentautien polille, jossa tehtiin diagnoosi vulvodynia. Helpotus ja samalla ahdistus, kun kuulin, ettei ole mitään varmaa parannuskeinoa tähän sairauteen. Eikä aiheuttajaa ole tietoa. Kipupisteet löytyivät klo 15, 17, 18, 19. E-pillereistä olin tässä vaiheessa pitänyt 2 kk taukoa ja nyt minulle määrättiin Yasmin pillerit, jota syön useamman laatan peräkkäin (apu kivuliaisiin kuukautisiin)

Hoitomuotona aloitettiin ensin penslaus, sillä fysioterapiasta en suuremmin ollut hyötynyt. Penslaus lopetettiin kuitenkin alkuunsa, sillä en ilmeisesti siitä hyötynyt lääkärien odotusten mukaisesti. Se kuitenkin helpotti oireita hieman. Sain lähetteen 05/2005 fysioterapiaan, joka auttoi kivunhallintaan. Tämä hoito keskittyi nimenomaan vd oireiden hoitoon ja sain paljon ajankohtaista tietoa fysioterapeutilta. Tämä asiakkuussuhde toi toivoa elämään. Fysioterapiassa kävin yli puoli vuotta.

Tällä hetkellä hoitomuotona on pistokset. Takana on kaksi kertaa. Ensimmäisen hoitokerran jälkeen tuntui, että tämä hoitomuoto toimii. Toisen kerran jälkeen kipuja on ollut enemmän. Jäljellä on vielä kaksi hoitokertaa ja mikäli näistä ei ole apua, siirryn ilmeisesti takaisin fysioterapeutille.

Kokonaisuudessaan kivut ovat viime vuonna hieman vähentyneet - syytä en tiedä. Ehkä kaikilla hoitomuodoilla on ollut osuutensa. Yhdynnät olen jättänyt väliin ja niin minimiin kuin suinkin, ne ovat yhtä kivuliaita kuin ennenkin.

Tässä minun kokemukseni. Täytyy yrittää vain eteenpäin. Toivotan teille jokaiselle voimia ja hyvää talven alkua!

 

Mulle ei ole apua löytyny, kipuilu alkoi 2 vuotta sitte ja uusi raskauskaan ei ole kipua poistanut.
Alapään limakalvot ovat kuivat ja tosi kivuliaat ja pahin kaikesta on kipu klitoriksessa.
Sitä ei voi edes koskea, seksi on aina yhtä tuskaa.