vonkaaja

[Utelias]

Moi.

Olen nyt tutustunut upeaan naiseen jota olen pyytänyt ulos useamman kerran n. 2 kuukauden aikana. Vastaus on en tiedä/en ole toipunut edellisestä suhteesta tms. En ole kuitenkaan saanut selkeää EI-vastausta joita olen myös joskus saanut ja ymmärtänyt ettei kiinnosta. Nainen kuitenkin kertoo aina välillä itsestään ja muutenkin on ihan mukava ja ystävällinen... Aikaisempi ""vonkausennätys"" on n. 1,5 kk ennenkuin nainen suostui ja siitä sitten tuli ja meni suhde.

Minua kiinnostaakin tietää että kuinka yleistä/ ei ollenkaan yleistä tälläinen päättämättömyys on???

Kuinka kauan teitä on tarvinnut ""pehmittää"" ennenkuin olette suostuneet lähtemään kumppaninne kanssa ulos??

Oletteko olleet heti valmiita, tarvinneet tuumausaikaa vai onko joku kukkakimppu/suklaarasia tms. johtanut viimein myönteiseen päätökseen???

Suurimpana ongelmana itse pidän etten pääse koskaan kahdenkeskiseen kohtaamiseen. Nainen on kaupassa töissä ja asiakkaita tulee ja menee aivan liikaa ettei ehdi koskaan muutamaa lausetta enempää vaihtaa. Oon kuitenkin hieman ujo etten kehtaa kaiken kansan kuullen jatkaa tätä ulosmenokeskustelua... Neuvoja????

 

[inga]

Etkö osaa päätellä mitään naisen yleisestä käytöksestä ja elekielestä?

Tapaatte ilmeisesti vain kassalla, joten mieti miten hän reagoi sinun ilmestymiseesi paikalle. Ottaako katsekontaktia vai ei? Onko neutraali niin kuin muille asiakkaille vai kiinnittääkö sinuun erityistä huomiota? Puhuuko lämpimään vi tylyyn sävyyn? Noista voi jo päätellä paljon. Onko luonteeltaan hieman aran tai ujon oloinen vai muuttuuko tällaiseksi vasta kun sinä satut kassajonoon ja on muuten hyvinkin rempseä tyyppi?

Kertomasi perusteella vaikuttaa siltä, että hän on ehkä vain hieman ujo, ei deittailijatyyppiä ja ei ehkä halua juuri nyt mitään ylimääräistä säätöä.

Minua mies sai pehmittää reilut 3kk ennen kuin suostuin kahville.

 

[lady]

Elekielestä, katseesta yms. voi päätellä paljon. Mitä vaistosi sanoo? Jos tuntuu siltä, että kiinnostusta voisi ehkä vastapuolellakin olla, niin...

itse ainakin olisin otettu jos mies toisi vaikka punaisia ruusuja ja laittaisi mukaan kortin, jossa olisi pyyntö lähteä kahville tai jäätelölle tms. Voisit antaa hänelle kukkaset vaikka siihen kaupan kassalle, toivottaa suloista päivänjatkoa ja samantien lähteä = antaa hänelle sulattelurauhaa. Menisit sitten toisena päivänä vaikka kyselemään mitä hän kahvittelupyyntöösi vastaa.

Nykyään miehet tuovat oikeasti tosi harvoin kukkasia, kannattaisi kokeilla. Minä ainakin romantikkona ilahtuisin ja näkisin ehkä miehenkin vähän uudessa valossa - mitä, hän tuo minulle kukkasia?! Ja vielä niin, että ne on nätisti jossain sellofanissa tms., eikä näytä siltä että on viereisestä marketista äkkiä haettu.

Onnea matkaan - mihin tulokseen sitten tuletkin

 

[Utelias]

Kun tässä tapauksessa ei ole yksiselitteistä elekieltä mistä tehdä johtopäätöksiä. Välillä se tulee lähelle puuhasteleen jotain ja samalla aloittaa juttelun. Välillä taas sitten hieman etäisyyttä. On se aika rempseä muija mutta sillä on kyllä tosin paljon vanhoja tuttuja/ystäviä asiakkaina jotka käy siellä päivittäin. Mä taidan itse olla paljon ujompi ja mun ulosanti on välillä todella kömpelöä ku jännittää niin paljon. Ei se tyly ole, ystävällisesti se puhuu mun kanssa, nauraakin jopa aika usein. Sen jälkeen kun mä sitä ulos pyysin en ole ainakaan havainnut aikaisempaan verrattuna kielteisempää käytöstä. Me ollaan juteltu enemmän ja tiedän sen elämästä enemmän kun ennen. Kyllä meillä on edelleen katsekontakti olemassa. Kukaan ei ole kuulemma saanut niin hyvää palvelua kun minä, en tosin tiedä onko mun vaatimukset asiakkaana normaalia hankalampia...

Utelias kun olen niin miten/miksi teillä sitten tuon suhteen alku kesti noin kauan? Ennenkuin suostuit kahville...

 

[inga]

En tuntenut miestä ennestään ja melko pidättyväistä ja pohjimmiltaan ujoa tyyppiä kun olen, niin en olisi voinut kuvitellakaan lähteväni ulos täysin ventovieraan tyypin kanssa. Niinpä päätin siinä tarkkailla tilannetta ja mietiskelin, että haluanko minä nyt ylipäätään tutustua tuohon tyyppiin vai en. Toiset harrastavat deittailua siltä pohjalta, että kenen tahansa kanssa voi ainakin kerran lähteä kahville, itse en vain tuohon pysty.

 

[mies]

Ei kaupan kassalla voi tuollaisissa asioissa edetä! Ajattele nyt, että nainen on töissä ja vieressä on työtoverit. Lisäksi hän tapaa kaltaisiasi huulenheittäjiä päivässä useita, joille kaikille ei voi vastata myöntävästi. Siis ehdotat tarjota kahvit töiden jälkeen tai pyydät illalla syömään. Mutta muista laittaa päällesi paita, missä ei ole olkapäällä huulipunaa

 

[Lahja miehelle]

Sain mieheltä kukan ja kirjeen, jossa toivoi minun myöhemmin makaavan rinnallaan heidän sukuhaudassaan, heti menin ja hyvin on mennyt.

 

[mies]

Tuo on hauska!

 

[juu]

Kuules nulikka!
Just tommenen itsepäinen vonkaajamies ärsytti mua kerran niin että teki mieli soittaa poliisit sille, tai vähintään joku mielisairaalapartio sen perään. Normaaali ihminen muuten muuta ei vaan vonkaukselta saanu rauhaa. Ja kuin pahasti viitsii sanoa jos joka päivä pitää nähdä?
Päättämättömyys johtuu siitä, että ei ikinä kehtaa sanoa ihmiselle kovin jyrkästi kun se siinä hymyilee ja on muka ihan viattomalla asialla.
Jälkeenpäin aina vain häiritsi, että olisko pitänyt sanoa suorat sanat vonkaajalle, no ensi kerralla sitten. Sit se taas on siinä ihan ku kuka tahansa, eikä enää tunnukaan että vois alkaa sättimään.
Ja aina vaan ärsyttää ja häiritsee enemmän ja enemmän.
Sori, mut tällasia jotkut naisistakin on. Ei henno sanoa kun on sen aika ja mies vaan jahtaa taas.
Sitten vihdoin sanoin. Kylläpä helpotti. Käskin oikein painua helvetin kuuseen. Jos vielä puolenvuoden jälkeen tulee yksikin viesti niin vaihtuu numero salaiseksi

 

[juu]

Ja tämä oli sitten minun tarina, sinusta en sano oletko ärsyttävä vonkaaja vai et. Alkoi vain niin kiehuun pelkästään lukea koko juttu mulla niin ärsytti se perkeleen nulikka.

 

[Nainen33]

Kyllä minua hivelee, jos saan kutsun kahville tms. Kaikki kaksi pitkää suhdettani alkoi kerrasta kahvil käyntiä kun kerran oli pyydetty. Vonkaajia on ollut suhteen aikana, heille iloisesti vastaan kiitos, ei kiitos, olen varattu. On reilua heti sanoa, olisko tsänssejä vai ei. Onnea sinulle, kiiruhda hitaasti, ja osoitat luottamusta, jos toisen luonne vaatii pitempiaikaista 'pehmittelyä'. T. Uskollinen, mutta otettu huomiosta.

 

[N 72]

Olen samoilla linjoilla kuin ""mies"". Jos tapaat naista pelkästään hänen työpaikallaan ja työaikana, en sinänsä ihmettele päättämättömyyttä. En ole itse kaupassa töissä, mutta en usko, että kaikki kauppiaat välttämättä hyvällä katsoisivat työntekijöidensä flirttailua asiakkaiden kanssa. Ja ehkä nainen itsekään ei pidä sitä kovin ammatillisena toimintana.

Toisaalta myös asiakaspalvelutyössä kohtaa taatusti muitakin nättiä kassaneitoa iskeviä asiakkaita. Vaikeaa siinä on erotella jyviä akanoista, miettiä miten tosissaan kukakin on, ja vielä saada työnsäkin hoidettua kunnialla. Itse tosin kieltäytyisin ystävällisesti treffikutsuista ihan selkeästi, jos en todella miehestä olisi kiinnostunut. Siksi luulen, että tämä nainen voisi sinusta ollakin kiinnostunut, muttei oikein uskalla asioissa edetäkään.

Kehotan sinua kärsivällisyyteen. Muista ettei asiakaspalvelijan ole ihan helppoa ruveta asiakkaansa kanssa seurustelemaan. Enkä kyllä suosittele sitäkään, että rupeat suklaarasioita ja kukkakimppuja hänelle työpaikalleen kanniskelemaan. Voisi olla aika noloa punastella siinä kassalla kaiken kansdan pällisteltävänä...

 

[Utelias]

Moi taas ja kiitos vastauksista

Tosiasiassa mä oon aika surkea elekielen tai epäsuorien vihjeiden tulkki. Se ""vihje"" mistä minä rohkaistuin viimein ulospyytämään oli sellainen että oltiin yhdessä tupakalla ja se sanoi että se lähtee töitten jälkeen yksin syömään ja lapsetkin on yöhoidossa, tulevat vasta seuraavana päivänä. Mun mielestä se kuulosti selvältä vihjeeltä.

Tosin mä jatkoin silloin matkaa puhumatta mitään ulosmenosta. Jälkeenpäin aloin ihmetteleen että oliko toi kenties vihje että nyt ois hyvä aika pyytää ulos??? Ja kysyä sit töksäytin seuraavana päivänä. On se muutenkin aina välillä tullut hyvin lähelle (halausetäisyydelle) järjesteleen jotain tavaroita tms. Mä voisin kuvitella etten minä ainakaan aivan supervastenmielinen voi hänelle olla... Sitä mahdollisuutta mä olen kyllä alkanut miettimään että olenko ollut yksinkertaisesti liian tyhmä oikeilla hetkillä ja kysynyt sitten aina väärillä. On mahdollista että se on alkanut pitään mua täysin idioottina johon ei voi vakavasti suhtautua. Ne ulosmenopyynnötkin on tosin ollut sellaisia jännityksen sävyttämiä ""töksäytyksiä"" ja kun jälkikäteen niitä miettii aika tolkuttoman kömpelö ääliö on niissä tilanteissa ollut...

En tiedä mitä seuraavaksi. Mä oon aikaisemminkin munannut itteni vastaavissa tilanteissa jahkaamalla liian pitkään ja nainen on sitten vaan todennäköisesti kyllästynyt mun räpeltämiseen. Eräänä päivänä on vain huomannut sen karun tosiasian ettei se kiinnostuksen kohde enää hymyile/juttele/katso silmiin. Vahingoista haluaisi viisastua ja en aivan vielä usko että tässä tapauksessa peli olisi ihan kokonaan pelattu... Mä vaan tiedän että mua jännittää taas seuraavakin ulospyyntikerta ja on mahdollista jälleen sählätä.

Naiset, te niin ihanaiset, antakaa dorkalle evästystä miten tää homma ois mahdollista hoitaa tyylikkäästi kotiin?????