voitteko potkia vauhtia mun päätöksen tekoon??!!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja petetty
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
P

petetty

Vieras
Ongelmana, yllättäen, parisuhde...Olemme olleet 10v yhdessä. Meillä on 4 ja 2 vuotiaat lapset. Käymme molemmat töissä ja asuntolainaa on ihan riittävästi.

Ongelman muodostaa se, että mies kuluttaa rahansa aivan päättömiin asioihin! Nyt ollut tosi tiukkaa taloudellisesti,koska mies oli n 2kk Kelan sairauspäivärahalla sairaana ollessaan. Käytännössä olemme eläneet sen ajan kädestä suuhun! Sai ensimmäisen palkan viime vk:lla ja hyvä niin, minulla oli tili jo likipitäen nollilla...Mitä tekee mies? Maksoi kyllä asunnon lainanlyhjennyksen, mutta lähti sitten kavereiden kanssa "saunomaan" ja sillä keikalla paloikin rahaa 320e!!

Syy, miksi olen tosi kiukkuinen tästä on se, että meidän pitäisi järkätä vanhemman lapsen synttärit ensi viikonloppuna ja maksamattomia laskujakin on ihan kiitettävä pinkka...Olen tosi pettynyt siihen, että miehen rahat ovat ns hänen rahoja ja minun rahani ovat meidän rahoja...


Taustalla on myös miehen pettämistä, masentuneisuutta ja alko-ongelmaa...Alkaa tuntua, että nyt tuli ns. mitta täyteen!! Mitä tekisitte minun tilanteessani??

















 
Niin, no onhan nuo avioero paperitkin tuossa pöydänkulmalla lojuneet joulun tienoilta asti...Silloin tämä pettämiskuvio oli pahimmoillaan...Parisuhdeterapiassa käytiin yhden kerran, siellä ei mies suostunut puhumaan ollenkaan ja muille käynneille ei lähtenyt mukaan!!

Miksi mua silti pelottaa tehdä se päätös ja lähteä tästä huonosta suhteesta, jossa kärsin minä ja lapset??!!!!!
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Niin, no onhan nuo avioero paperitkin tuossa pöydänkulmalla lojuneet joulun tienoilta asti...Silloin tämä pettämiskuvio oli pahimmoillaan...Parisuhdeterapiassa käytiin yhden kerran, siellä ei mies suostunut puhumaan ollenkaan ja muille käynneille ei lähtenyt mukaan!!

Miksi mua silti pelottaa tehdä se päätös ja lähteä tästä huonosta suhteesta, jossa kärsin minä ja lapset??!!!!!

No, eipä taida mies sitten yrittää itse ollenkaa pitää suhdetta koossa..
Ota askel jo, turha jäädä kitumaan suhteeseen mistä ei itse saa irti mitään, ja toinen ei edes tule vastaan omissa virheissään.

Sua pelottaa tuntematon tulevaisuus. Ja älä huoli, asioilla on oikeasti tapana järjestyä.
 
Niin...kyllähän mä itekin ne tosiasiat tiedän...tuntematon tulevaisuus hirvittää silti!! Olen muuttanut suoraan lapsuudenkodista miehen kanssa yhteen ja jotenkin hirvittää se, että osaanko ja pystynkö kaikkeen...Ja tietysti se taloudellinen huoli painaa myös!!

Itse olen avioero perheestä ja sekin jotenkin kirpaisee, kun lapsilta hajoaa ydinperhe! Jotenkin se vain on ollut se, mihin olen kokoajan tähdännyt ja sen eteen yrittänyt painaa hommia!

Vaan ehkä tämä tästä, onneksi ulkona sentään paistaa aurinko ja kevät tekee tuloaan!!! =D
 
Avioeroperheen lapsena sitten tiedät kuinka paljon parempi lapsen on olla kun vanhemmat ovat erillään ja paljon onnellisempia. Mä ainakin tiedän.
Mä olen vakuutellut itselleni etten missään suhteessa tule olemaan suhteessa lasten takia. Jos minä, äitinä ja naisena saa suhteesta irti mitään. Niin lapsillanikin on parempi olla kun minä ja mies ollaan onnellisia, joko yhdessä tai erikseeen.

Kyllä sä pärjäät taloudellisestikkin, koska nythä sä olet pitänyt laskuja koossa, ja se olet sinä joka olet budjettia tehnyt ja huomannut että rahaa ei voi haaskata turhuuteen kun on tiukkaa.
Tsemppiä nainen! :)
 
Niinhän se menee, että muutos pelottaa aina ja tämän hetken on pelotettava enemmän kuin se muutos, jotta ihminen olisi muutokseen valmis.
Mutta mun kokemuksen mukaan tuolla toi sana alko-ongelma on se ongelma, siitä johtuu niin masennus kuin vastuuntunnottomuuskin, se että on varaa lähteä kavereiden kanssa johonkin missä saa juomaa, mutta ei oikein tahdo perheen pyöritykseen rahat riittää.
Kirpasee kun lapsilta hajoaa ydinperhe, mutta mieti onko perhenne sellainen, jossa lapsen on hyvä olla?
Miuestä et voi muuttaa, vain itseäsi voit. Eli voit tehdä ne rajat selviksi miehelle, joita sen ei sovi ylittää. Mutta jos sanot, että eroat tai ryhdyt muihin toimenpiteisiin, jos jotain vielä tapahtuu, on syytä pitää huolta siitä, ettet huijaa itseäsi, vaan käytät vaan sellaisia "uhkauksia" jotka pystyt tarvittaessa pitämään, muuten mies vaan innostuu, kun äkee että sähän vaan puhut, mutta et tee mitään.

Eikä aina tarvi erota, esumusero voi olla molemmille hyvä ratkaisu. Mies saa selkeän osoituksen siitä, että tosiaan et siedä sitä, että omat menot (joissa saa viinaa) mene perheen edelle ja hänen on tehtävä selkeä valinta. Aikaraja asumuserolle, jonka jälkeen on tehtävä ratkaisu, ettei sitten jää siihen loukoon, että mies tarvii aina vaan lisää miettimisaikaa ja ryhdistäytyy huomenna tai ainakin ensiviikolla...
 
Ensinnäkin: miljoonat kiitokset asiallisista kommenteista!!
Nämä kaikki puidut asiathan olen mielessäni veivannut sen miljoona kertaa ainakin! Silti en ole uskaltanut sitä viimeistä ratkaisua tehdä =/ Ja ei, tässä perheessä ei ole lasten hyvä kasvaa ja minä en voi olla oma itseni! Jotain on kait tapahtunut, kun sen vihdoin uskallan jo ystävillenikin ääneen sanoa??!

Elän siinä uskossa, että kun viikonlopun juhlimiset (lapsen synttärit) on juhlittu, on aika tehdä jotain asian eteen!! En tahtoisi lähteä tästä asunnosta, mutta yksin minulla ei tähän varaa ole, joten taidan laittaa asuntopapereita vetämään ensi vk:lla.....
 
Aivan loistavaa! :)
Ja vaikka rankkoja tilanteita vielä eteesi tulee, sä painat etiäpäin.
Tämä on sen kaiken tulevan hyvä askel. Sä annat itsellesi mahdollisuuden löytää vielä kaunista elämää, ja uutta. Sä voit hyvällä mielellä jatkaa suunnitelmaasi eteenpäin, koska miehesi ei ole sua kuunnellu, olet antanut sille mahdollisuuksia toisensa perään ja hän ei ole niihin tarttunut. Oikein paljon toivoa, ja onnea uuteen elämään!
Ole vahva itseäsi varten. :)
 

Yhteistyössä