Voisittako asua anoppinne ja appenne kanssa saman katon alla 2 vuotta?

Kahta emäntää ei mahdu samaan taloon!!!

 

Mulla on loistavat välit sekä anoppiin että appiukkoon, mutta siltikään en muuttaisi saman katon alle.

 

Pystyisin mutta en välttämättä tahtois Oon asunutkin siellä miehen kanssa pari kesää ja ehkä taas ens kesä jos huonosti käy. Ja nyt on jo lapsikin.

 

Kokemusta on ja en suosittele.

 

Kyllä mä voisin kun kyse "vaan" parista vuodesta ja ainahan voi lähteä pois jos ei suju. Tuollainen tarjous on mielettömän ihana ja saa säästöön hyvin rahaa omaa kotia varten

 

2 vuotta tuli asuttua perheen kanssa anoppilassa ja välit säilyi ja ovat edelleen hyvät.
asenne molemmin puolin ratkaisee ja se kuinka paljon sietää sitä kaikesta ei voi päättää ja usein täytyy tehdä kompromissi ja joustaa paljonkin omista periaatteista ja tavoista.
joistakin pelisäännöistä hyvä jutella jo etukäteen.

:heart: Ihanaa!

Mäkin voisin, mutta se tarkoittaisi, että tilaa olisi niin, että sitä todella olisi kaikille.

Asenne ratkaisee ja tiedän, että sitä minulla ja anopillani on!

 

Pystyisin vaikka se vaatisi useasti hampaiden kiristelyä ja monta keskustelua miehen kanssa. Niin kuin joku sanoi niin asenteesta se on kiinni. Eli jos tilanne vaatisi niin joo. Olisi ainakin lapsenvahti lähellä

 

en voisi, eikä mieskään voisi.

niillä on oma kerros jossa voisi kanssa asua. ehkä vois onnistua jos ei ottais alkomaholia kun siloin ei ymmärä että voi ärsyttää. Selvänä tuskin tulisi väkisin häirittee.

 

se riippuu monista tekijöistä
-millanen asunto on
-saisko esim. sähkö yms. laskut jaettua ilman riitoja
-saisinko silti asua samassa paikkakunnas
-hyväksyiskö anoppi meidän lemmikit
jne. pikku jutuista kertyy iso puro

 

Appiukko kuollut mutta anoppi jos yksistään olis liian paha :$

 

mä epäilen että minä ja appi otettas usein yhteen jos asuttas saman katon alla ,välillä jo 2 pv on liikaan apen kanssa saman katon alla ja ei appi meitä edes huolisi niille asuun vaikka mikä olisi.

 

Voi ei! En minä voisi anoppia ja appiukkoa meidän porukalla rangaista. :| Siis ihan oikeasti, minusta meissä olisi liikaa kestämistä.

 

En voisi. Viikon jälkeen väänsin itkua, kun kesällä anoppilassa lomaa vietettiin... :| Anoppi on kyllä ihan mukava, mutta se oman rauhan vähyys ahdisti vain liikaa ja tosiaan kun toisen nurkissa oltiin, niin se oli sitten sopeuduttava menemään hänen rytmin mukaan.

 

Mun on kyllä pakko sanoa että en. Tosin mies pystyi asumaan 1½v. vanhempieni luona meidän kanssa, joten kai minäkin hetken hänen vanhempiensa luona.

 

En oman enkä miehen vanhempien kanssa.

 

Me asuttiin talonrakennusaika anoppilassa, ihan hyvin meni, tosin meillä ei ollu silloin lapsia ja oltiin molemmat paljon tontilla ja anopilla on sellainen talo jossa on ns palvelijan asunto erikseen me majailtiin siinä ( oma sisäänkäynti, suihku, vessa, keittiö =)

 

EN!
En kenenkään.
Appivanhempani ovat ihania, mutta en muuttaisi heidän luokseen.
Omat vanhempani ovat aivan ihania myös, en todellakaan muuttaisi heidänkään luo.

 

Juuen. Tulen päivässä jo lähes hulluksi anopin seurassa.

 

En varmasti. En appivanhempien, enkä omien vanhempieni kanssa.

 

en. viikko menee niukin naukin, ei ikinä kahta vuotta...

 

Me asuttiin talonrakennusaika anoppilassa, ihan hyvin meni, tosin meillä ei ollu silloin lapsia ja oltiin molemmat paljon tontilla ja anopilla on sellainen talo jossa on ns palvelijan asunto erikseen me majailtiin siinä ( oma sisäänkäynti, suihku, vessa, keittiö =)

Jos olis tälläinen mahdollisuus niin sitten ehkä voisin harkita. Muuten en.

 

En, tulis liikaa mieleen Psyko. Molemmat kun kuolleet aikapäiviä sitten.

 

Ei onnistuis. Appiukko on sitä paitsi jo manan majoilla.

 

en suostuisi asumaan anopin kanssa edes kahtapäivää naapureina, saatika sitten 2v samassa talossa :x

 

En ikinä! En kyllä asuis omien vanhempienkaan kanssa.