Voisittako asua anoppinne ja appenne kanssa saman katon alla 2 vuotta?

  • Viestiketjun aloittaja pipari
  • Ensimmäinen viesti
hei
Apua en... Meille tulee kylpyhuoneremontti ja pitäisi anopille muuttaa kukkaudeksi!!!!
Tuun hulluksi pelkästä ajatuksesta... vielä ei olla keksitty vaihtoehtoja joten kai se on sinne mentävä :(
 
Ei, en asuin kerran nuorena tyttönä kolme kuukautta... mies oli töissä toisella paikkakunnalla, ja itse pääsin kavereiden luo "pakoon" ja bilettään, mut nyt kun elää on lasten takia kotona niin ei pystyisi en
 
vieras
Oon asunut ehkä yhteensä vuoden anoppilassa. Ja monta kuukautta niin, että puoliso asui toisella puolella Suomea ja minä yksin siellä appivanhempien kanssa. Mukavasti meni, tullaan hyvin juttuun.
 
juu en
Alkuperäinen kirjoittaja pipari:
Jos tietäisitte että tilanne on vain väliaikainen? Anoppini ehdotti, että muuttaisimme aspi-tilin kartottamis ajaksi heille jottei tarttis maksaa vuokraa. Mies innostu, mutta minua epäilyttää...
en ainakaan oman anoppinni. Hän ei halua antaa mitään yksityisyyttä kotonansa.
Vaikka olisi syönyt jo aamupalan, tulee vahtimaan vieressä kun siellä syö.

ja jos hänellä on vieraita, ostaa halvinta makkaraa ym ruokaa.

Jos olet tietokoneella ja vartavasten sulkenut työhuoneen oven, hän tekee selväksi että on kotonansa jä kävelee sisään.

En tiedä onko käytetökseen syynä ilkeys. Vai mikä. Voiko ihminen olla niin tyhmä, että ei esimerkiksi itsekin äitinä ymmärrä, että vanhempana toivoo lastensa isovanhempien olevan kiinnostuneita lapsistaan ja välittävän ja hemmottelevan jne.
Meillä ei y
 
x
Sillä tavalla voisin asua, jos meillä olisi samassa talossa 2 eri huushollia. Esim. alakerrassa toinen ja yläkerrassa toinen. Kumpikin siis huolehtii omista ruuistaan ja omista pyykeistään jne. Jos pitäisi jakaa keittiö, olohuone, kylppäri jne. kaikki appivanhempien kanssa, niin paljoa kuukautta enempää en varmaan jaksaisi tuollaista elämää.
 
juu en
Niin, siis kun käy kaukaa kylässä lastensa isovanhemmilla, luulee ja olettaa että nämä odottavat näkevänsä lapsenlapsensa, jotka harvoin näkevät.

Yllätys onkin suuri, kun ei kiinnosta yhtän, vaan lasten mummo odottaa toisen lapsenlapsensa kanssa (joka asuu lähes vieressä) valmiina esittelemään tätä ja tämän kasvua. Ja laittaa kaukaa tulleet lalpsenlapset ulos, että saadaan ihailla nuorinta lastenlasta. Ja ihan innoissaan touhuaa. En ymmärrä. Jopa appiukko tuntui tajuavan paremmin tunteeni.
 
hullu
2 vuotta tuli asuttua perheen kanssa anoppilassa ja välit säilyi ja ovat edelleen hyvät.
asenne molemmin puolin ratkaisee ja se kuinka paljon sietää sitä kaikesta ei voi päättää ja usein täytyy tehdä kompromissi ja joustaa paljonkin omista periaatteista ja tavoista.
joistakin pelisäännöistä hyvä jutella jo etukäteen.
 

Yhteistyössä