voisitko olla ystävä 30vee lapsettoman sinkun kanssa?

kyseinen ihminen ei tykkää juhlimisesta eikä juomisesta vaan on rauhallinen ja luotettava naisihminen. tulisitteko juttuun vaikkei hänellä olisi lapsia eikä miestä. lapset kyllä pitävät hänestä.

 

Öh, joo? Hassu kysymys.

 

Hmm, en nyt oikein ymmärrä, että mitä se mies ja lapset, tai niiden olemattomuus, vaikuttaa ystävyyssuhteeseen?

 

No olipa tyhmä kysymys, tottakai. Ei ystävyys katso ikää,sukupuolta, seksuaalista suuntautumista,siviilisäätyä tai että onko lapsia...

 

Miksi en? ei noista mikään taida tarttua?

 

Miksen voisi. Kun mä olin parikymppinen niin tutustuin päälle kolmekymppiseen sinkkunaiseen ja ystävystyimme. Aikaa tuosta on kulunut sellainen 18v, mullon suurperhe hän lapseton. Ystäviä olemme edelleen ja erilaiset elämäntilanteet ei näy jutuissamme.

 

Miksen voisi? Kolme parasta ystävääni ovat 35v kahden lapsen äiti, 37v lapseton sinkku ja 45v lapseton sinkku. Itse olen 35v kolmen lapsen äiti.

 

[QUOTE="ihmettelijä";26526612]Hmm, en nyt oikein ymmärrä, että mitä se mies ja lapset, tai niiden olemattomuus, vaikuttaa ystävyyssuhteeseen?[/QUOTE]

minulle on usein sanottu ettei kukaan perheellinen halua olla lapsettoman sinkun ystävä tai jos on niin käyttävät vaan hyväksi kun haluavat ilmaisen lapsenvahdin. onko totta?!

 

[QUOTE="omena";26526660]minulle on usein sanottu ettei kukaan perheellinen halua olla lapsettoman sinkun ystävä tai jos on niin käyttävät vaan hyväksi kun haluavat ilmaisen lapsenvahdin. onko totta?![/QUOTE]

No enpä ole kyllä ikinä kuullut tollasta tuubaa...

 

Mun hyvä ystävä on 32(!!!!) vee ja lapseton sinkku. Jestas. Hyvissä väleissä ollaan oltu jo 16 vuotta enkä ajatellut ystävyyttä lopettaa vaikkei koskaan vakiintuisi. Biologisia lapsia ei tule koskaan saamaan edes. Ja siltikin meinasin että ystäviä voidaan olla.

 

o-ou.. mun kaveripiirissä lähes kaikki on 28v ja suurin osa sinkkuja, pitäskö mun laittaa välit kahen vuoden päästä poikki jos heillä ei oo siihen mennessä lapsia tai parisuhdetta? Aika normaalia minusta.

 

[QUOTE="omena";26526660]minulle on usein sanottu ettei kukaan perheellinen halua olla lapsettoman sinkun ystävä tai jos on niin käyttävät vaan hyväksi kun haluavat ilmaisen lapsenvahdin. onko totta?![/QUOTE]

Kaikenlaistahan sitä sanotaan. Kuten että sen jälkeen kun saat lapsia et enää kerkeä syödä ruokaasi lämpimänä tai pääse yksin vessaan.

Varmaan noita esimerkkisi tapauksia löytyy mutta silloin ei ole enää kysymys ystävyydestä vaan ihan hyväksikäytöstä. Millaista esiintyy myös lapsettomien kesken samoin kuin perheellustenkin, ei ole siis riippuvaista parisuhdetilanteesta tai lapsista.

 

Joo voisin. Mulle ystävyyteen ei vaikuta siviilisääty, lapsien määrä/lapsettomuus, varallisuus, harrastukset tms.

 

[QUOTE="omena";26526660]minulle on usein sanottu ettei kukaan perheellinen halua olla lapsettoman sinkun ystävä tai jos on niin käyttävät vaan hyväksi kun haluavat ilmaisen lapsenvahdin. onko totta?![/QUOTE]

Ja mä oon kuullu että lapsettomat ei haluaisi olla perheellisten ystäviä kun ne ei jaksa hihhuloida baareissa

Itse lapseton, minulla on perheellisiä ystäviä, en ole hoitaja kenellekkään, vietämme yhdessä aikaa, lapset mukana tai ei. Enkä koskaan hihhuloi baareissa edes sinkkukavereiden kanssa

Meitä on moneen junaan, typerä aloitus..

 

[QUOTE="omena";26526660]minulle on usein sanottu ettei kukaan perheellinen halua olla lapsettoman sinkun ystävä tai jos on niin käyttävät vaan hyväksi kun haluavat ilmaisen lapsenvahdin. onko totta?![/QUOTE]

Oioi, mää käytin ystävääni kyllä hyväksi toisinpäin...läksin hänen luo viikonlopuks ja lapset jäi isän kans kotia

 

[QUOTE="omena";26526599]kyseinen ihminen ei tykkää juhlimisesta eikä juomisesta vaan on rauhallinen ja luotettava naisihminen. tulisitteko juttuun vaikkei hänellä olisi lapsia eikä miestä. lapset kyllä pitävät hänestä. [/QUOTE]

Tottakai!

 

olenkin, tosin hän on jo 33v.

 

Ja mä oon kuullu että lapsettomat ei haluaisi olla perheellisten ystäviä kun ne ei jaksa hihhuloida baareissa

Itse lapseton, minulla on perheellisiä ystäviä, en ole hoitaja kenellekkään, vietämme yhdessä aikaa, lapset mukana tai ei. Enkä koskaan hihhuloi baareissa edes sinkkukavereiden kanssa

Meitä on moneen junaan, typerä aloitus..

minusta on ikävää että ajattelet aloitukseni olevan typerä. minusta on vain outoa ettei kukaan perheellinen halua olla ystävä vaikka haluaisin ystävystyä. minussa vika ei ole sillä en tuomitse heitä enkä ole lapsivihaaja.

 

Siis mitä helvettiä?

 

No ilomielin voisin olla. Eihän sillä ole mitään merkitystä, onko toisella lapsia tai miestä. Ihan outo ajatus.

 

Joo voisin. Mulle ystävyyteen ei vaikuta siviilisääty, lapsien määrä/lapsettomuus, varallisuus, harrastukset tms.

Peesi. Oleellisempaa on, että pelaako kemiat muuten yhteen tai löytyykö jotain yhteistä keskusteltavaa jne.

 

[QUOTE="omena";26526660]minulle on usein sanottu ettei kukaan perheellinen halua olla lapsettoman sinkun ystävä tai jos on niin käyttävät vaan hyväksi kun haluavat ilmaisen lapsenvahdin. onko totta?![/QUOTE]

Täh? Ei kai kenenkään elämänpiiri ole OIKEASTI noin pienenpieni ja rajoittunut? Mun ystävistä SUURIN osa on lapsettomia ja ikää heillä on 30 - 37 vuotta! Osa on myös sinkkuja. Itsekin sain ekan lapseni 32 -vuotiaana enkä edes tuntenut olevani millään tavalla vanha äiti (itse asiassa tunsin itseni oikein nuoreksi äidiksi .

En ole koskaan pyytänyt lapsetonta ystävää lapsenvanhdiksi enkä juuri lapsellistakaan. Mulla on lapsenvahtina joko lasten isä tai sitten mummi tai siskoni. Ei ole tarvinnut kysyä kavereita vielä apuun. Varmasti voisin, mutta tulisi varmaan ensisijaisesti pyydettyä ystävääni, jolla on lapsia, vahtimaan lapsia kuin lapsetonta. Mun lapsettomat ystävät elävät vilkasta ja meneväistä elämää, joten toista kotiäitiä tulisi varmaan pyydettyä ekaksi.

Toisekseen, miksi lakkaisin pitämästä elämänikäisiin ja tärkeisiin ystäviini yhteyttä vain sen takia, että sain lapsen? Miten se niin radikaalisti muuttaisi mua ihmisenä, ettei yhtäkkiä sinkun ja lapsettoman ystäväni seura kelpaisi? Koko ajatuskin on ihan absurdi.

 

Taidat olla jonkun mieheni kaverin vaimo. Me ollaan ainoa lapseton pariskunta miehen kaveripiirissä ja noilla rouvilla ei ole nykyään enää mitään puhuttavaa minulle... Sen lisäksi en jaksa kuunnella heidänkään kakankoostumus juttujaan, ska heillä ei kerta kaikkiaan ole mitään muuta puhuttavaa!! No, nyt tosin olen raskaan, eli pääsen piireihin... Pidän muuten huolen, etten samalla tavalla tylsistynyt omia kavereitani kuoliaaksi vauvajutuilla, koska parhaille ystävilläni on harvoilla lapsia.
Yksi parhaimmista ystävistäni, jolla on itsellään kolme pientä lasta totesi juuri yksi päivä, että hän saa kotonaan nauttia lapsistaan tarpeeksi eikä hänen tarvitse niistä enää puhua pölpöttää jokaisen vastaantulevan kanssa!

 

Voisin hyvinkin olla ystäviä 30-vuotiaan lapsettoman kanssa. Miksei, en itsekään halua juhlia yms.

 

Totta helvetissä, sellaset on vaan harvassa.