Voisitko olla mulle ystävä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja turtles
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ymmärrän hyvin että joskus on ihan maassa eikä mikään tunnu onnistuvan. Monesti seuraavana päivänä jo helpottaa, joskus ei pitkään aikaan. Laita vaikka yv:tä jos haluat tarkemmin kertoa huolistas, mä oon oikeesti aika hyvä kuuntelija ja ulkopuolisen on helppo objektiivisesti sanoa mielipiteensä ja neuvonsa.
 
Ei yv:tä. Tämä avoin riittää. Joskus vaan on niin, että on niin ulkopuolinen vaikka on ihmisten keskellä. Ja kun joutuu monen jotka ovat jossain vaiheessa puukottaneet selkään ihmisten keskellä olemaan, niin olo on tää. Elämä muuten sujuu, kun ei joudu ko.tilanteeseen usein. Saa kysyä. Ja muuten, aamulla ja eilen lueskelin tääl palstaillessa, tunnut olevan kiva!
 
Alkuperäinen kirjoittaja turtles:
Joskus vaan on niin, että on niin ulkopuolinen vaikka on ihmisten keskellä.

Tuttu tunne. Vaikkei kukaan ole selkään puukottanutkaan, niin silti tunnen itseni usein (lähes aina) ulkopuoliseksi isommassa porukassa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ei kuitenkaan niin:
No, kunhan muistat että jos tiukka tilanne tulee niin mulle voit purkaa. Ei oo pakko kuitenkaan, ymmärrän senkin että tuntuis tosi oudolta lähteä avautuun jollekin ihan tuntemattomalle henkilökohtaisista asioista.

Laitoin yv:tä, voin jatkaa siellä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja turtles:
Alkuperäinen kirjoittaja blues:
Otappas ystäväiseni tästä minun suklaalevystä palanen! Noin. Kyllä se kohta taas helpottaa. =)

Mistä tiesit mun olevan heikkona siihen? Voi, kiitos!! :p

Arvasin vaan, ja olis mulla täällä muitakin herkkuja jos et olisi tykännyt suklaasta. Annan sulle tän koko levyn. Noin. :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja DarkVanillaDevil:
Tääl ois olkapää jota vasten saa itkeä ja kertoo huolet :flower:

Okei, mä kerron jotain. Kerran kauan kauan sitten sain ystävän. Hän oli mulle todella läheinen. Mutta minä en hänelle. Jotain sattui. Hän kuohahti. Väärinkäsityksiä viesteissä. Minulla oli tuolloin erittäin huono ulosanti. Lyhentelin asioita. Ja se oli oiva maaperä väärinkäsityksille. Koskaan hänelle en ole epäonnea toivottanut, enkä toivonut. Ko.ystävä aina ottaa sen esille, jos vähänkin on erimielisyyttä. Jotenkin tuntuu, että hän kostaa minulle joitakin asioita, mitä hän kokee jääneen paitsi muilta. Lyhyesti näin. Mutta asia on eritt.monimutkainen. Hän haluaa olla ystävä, kun hänelle sopii. Mutta kun tarvin, hän ei sitä ole. En voi luottaa häneen. Nauramme tyhjää naurua, kun tapaamme. Se nauru ei enää sisällä lämpöisiä tunteita ja luottamusta. Se on kovaa ja kylmää.
 
Toikin on tuttua, että itse antaa vaan eikä saa mitään ystävältään takaisin, tukea tai edes kuuntelevaa korvaa. Aikansa sitä jaksaa, joskus parempi vaan jatkaa itsekseen eteenpäin.

Oletteko selvittäneet tätä väärinkäsitystä? Ootko kertonut mitä tarkoitit ja mitä et sanoillas/viesteilläs? Avoin keskustelu vois olla paikallaan, jos siitä luottamuksesta ja välittämisestä kuitenkin olis jotain vielä pelastettavissa?
 
Alkuperäinen kirjoittaja turtles:
Alkuperäinen kirjoittaja DarkVanillaDevil:
Tääl ois olkapää jota vasten saa itkeä ja kertoo huolet :flower:

Okei, mä kerron jotain. Kerran kauan kauan sitten sain ystävän. Hän oli mulle todella läheinen. Mutta minä en hänelle. Jotain sattui. Hän kuohahti. Väärinkäsityksiä viesteissä. Minulla oli tuolloin erittäin huono ulosanti. Lyhentelin asioita. Ja se oli oiva maaperä väärinkäsityksille. Koskaan hänelle en ole epäonnea toivottanut, enkä toivonut. Ko.ystävä aina ottaa sen esille, jos vähänkin on erimielisyyttä. Jotenkin tuntuu, että hän kostaa minulle joitakin asioita, mitä hän kokee jääneen paitsi muilta. Lyhyesti näin. Mutta asia on eritt.monimutkainen. Hän haluaa olla ystävä, kun hänelle sopii. Mutta kun tarvin, hän ei sitä ole. En voi luottaa häneen. Nauramme tyhjää naurua, kun tapaamme. Se nauru ei enää sisällä lämpöisiä tunteita ja luottamusta. Se on kovaa ja kylmää.

:hug:

 
Alkuperäinen kirjoittaja turtles:
Alkuperäinen kirjoittaja DarkVanillaDevil:
Tääl ois olkapää jota vasten saa itkeä ja kertoo huolet :flower:

Okei, mä kerron jotain. Kerran kauan kauan sitten sain ystävän. Hän oli mulle todella läheinen. Mutta minä en hänelle. Jotain sattui. Hän kuohahti. Väärinkäsityksiä viesteissä. Minulla oli tuolloin erittäin huono ulosanti. Lyhentelin asioita. Ja se oli oiva maaperä väärinkäsityksille. Koskaan hänelle en ole epäonnea toivottanut, enkä toivonut. Ko.ystävä aina ottaa sen esille, jos vähänkin on erimielisyyttä. Jotenkin tuntuu, että hän kostaa minulle joitakin asioita, mitä hän kokee jääneen paitsi muilta. Lyhyesti näin. Mutta asia on eritt.monimutkainen. Hän haluaa olla ystävä, kun hänelle sopii. Mutta kun tarvin, hän ei sitä ole. En voi luottaa häneen. Nauramme tyhjää naurua, kun tapaamme. Se nauru ei enää sisällä lämpöisiä tunteita ja luottamusta. Se on kovaa ja kylmää.

Jonkun kaverin takki sä stressaat?Höh,unohta,mä en otta ketään vakavasti :hug:
 

Yhteistyössä