Voisitko olla kaveri ihmisen kanssa, johon et voi luottaa?

Mä alan nimittäin kallistumaan siihen, että en voi.
Tilanne on kuitenkin hankala, kun kyseinen ihminen on yhteisten kavereiden kautta väkisinkin jossain määrin osa mun elämää.

 

No jos luottamuspulaa ilmenisi niin kaveeraisin vähemmin.

 

Kaveri kyllä, ystävä en.

 

Voisin olla hyvän päivän kaveri, mutta en sydänystävä tai antaisi hänen olla uskottunani.

 

moikkaisin jne. mut lähemmäs en päästäis...

 

Mä olenkin, mutta en kerro asioita, joiden en tahdo leviävän eteenpäin tämän henkilön kuullen. Muuten hän on kyllä hauskaa seuraa, mutta koska puhuu toisten asioita mulle täysin vapautuneesti, oletan, että hän puhuu munkin asioita eteenpäin.

 

No joo, mutta sillä varauksella, etten altistaisi itseäni sillä tavalla, joka vaatii luottamusta.

 

riippuu mikä on luottamus pulan syy.. ja onko ihmínen oppinut siitä mitään.... jos tekee samat virheet taas ja taas niin ei kiitos... itselläni eräs sukulainen joka ei tunnu oppivan sitten millään.. nyt ei enää kiinnosta sopia. kun ei pidätä sopimuksista kiinni.

 

riippuu missä suhteessa en voisi luottaa häneen? Puhuu salaisuudet ympäriinsä? Iskisi mieheni? Haluaisi minulle pahaa? Ei pitäisi kiinni sovituista tapaamisista tai kellonajoista?

 

Kaveri voisin olla, ystävä en.

 

Olenkin.

Sellainen "paremman puutteessa"- kaveri. En kerro hänelle mitään tärkeää elämästäni, ja suodatan ihan surutta 99% hänen kertomastaan pois. Jos ja kun mulla ei ole muutakaan tekemistä, ja törmään häneen kaupungilla tms, niin saatan käväistä kahvilassa hänen kanssaan.

 

riippuu missä suhteessa en voisi luottaa häneen? Puhuu salaisuudet ympäriinsä? Iskisi mieheni? Haluaisi minulle pahaa? Ei pitäisi kiinni sovituista tapaamisista tai kellonajoista?

Puhuisi paskaa selän takana ja haluaa päsätä lähellesi päästäkseen miehesi lähelle.
Kuulostaa tosi dorkalta, I know.

Ja se kaveeraus mun kanssa on niin teennäistä, että. Yrittää että oltaisiin muka-niin-samanlaisia..
Jos sanon että mun silmä vuotaa niin hän toteaa että juu niin hänelläkin. Jos mulla on maha kipeä niin on hänelläkin. Jos minä tykkään pinkistä niin hänkin tykkää jne.

 

Siis jos noin, että ei olisi pelkästään epäluotettava, vaan suorastaan pahansuopa, tuollainen, että yrittää kiilautua minun ja miehen väliin, niin en ois semmosen kanssa, edes kohteliaisuudesta.

 

Siis jos noin, että ei olisi pelkästään epäluotettava, vaan suorastaan pahansuopa, tuollainen, että yrittää kiilautua minun ja miehen väliin, niin en ois semmosen kanssa, edes kohteliaisuudesta.

Niinpä.
Mutta miten ihmeessä sitä eroon pääsee kun on niin paljon yhteisiä tuttuja/ kavereita ja sen myötä paljon yhteisiä bileitä ja illanistujaisia.

 

Siis jos noin, että ei olisi pelkästään epäluotettava, vaan suorastaan pahansuopa, tuollainen, että yrittää kiilautua minun ja miehen väliin, niin en ois semmosen kanssa, edes kohteliaisuudesta.

Niinpä.
Mutta miten ihmeessä sitä eroon pääsee kun on niin paljon yhteisiä tuttuja/ kavereita ja sen myötä paljon yhteisiä bileitä ja illanistujaisia.

No mulla on yks sellanen tuttu joka yrittää niin olla jotaki mitä ei ole.... Oon tehny selväks et on kiva nähdä kun on pakko ja sillä selvä.... Korpeaa se et aina hiuttaa toisten miehiä ja jutut liittyy aina toisten panemiseen, kysyy miks ette tykkää musta heittäytyy auton eteen ku ollaan taxilla lähdössä jne. Muilla tuntuu hänelle riittävän sympatiaa mä en tahdo päästää lähelle..

 

Siis jos noin, että ei olisi pelkästään epäluotettava, vaan suorastaan pahansuopa, tuollainen, että yrittää kiilautua minun ja miehen väliin, niin en ois semmosen kanssa, edes kohteliaisuudesta.

Niinpä.
Mutta miten ihmeessä sitä eroon pääsee kun on niin paljon yhteisiä tuttuja/ kavereita ja sen myötä paljon yhteisiä bileitä ja illanistujaisia.

Luultavasti kaikki muutkin on huomannut, mimmonen se on. Eli oot vaan asiallinen ja neutraali. Yrität tulla toimeen, mutta sitten, jos huomaat että se tekee jotain ikävästi, niin sanot hänelle suoraan ja sanot, että ei käy. Silloin se luultavasti ei sun kaveri enää haluukkaan olla kun poksautat hänen illuusioleikin.

 

En.

Miksi tuhlata aikaa huonoihin ihmissuhteisiin ja surra niitä sitten läheisille? Kun voi sen ajan käyttää koko ajan rakastamiinsa ihmisiin.

Minulle teki tiukkaa sulkea pois pahaa mieltä aiheuttavia ihmisiä, kun ovat sukulaisiakin. Se on kuitenkin auttanut suuntaamaan energiaa muuallekin. Aiemmin teki mm. pahaa katsoa silmiin kyseisen epäluotettavan henkilön uutta kumppania, kun tiesi, että hän on petoksen uhri. Milläpä todistit sanasi, jos kuitenkin kaveerasit tämän tyypin kanssa? Esimerkki on ainoa tapa vaikuttaa. Huom. sen vaikutus yltää myös omiin lapsiin ja heidän ihmissuhteisiinsa...

 

Tuttava ehkä. En välttis kaverina, saatika ystävänä :|

 

Kiitos vastanneille, sain taas vahvistuksen omille ajatuksillenikin.