Voisitko hoitaa potilasta ihan normisti ja kunnioittaen, jos...

..hän ois vaikkapa kännipäissään ajanut kolarin ja tappanut kaverinsa/kavereitaan? Tai olisi tuhopolttoa tehdessään palanut itse ja murhannut ihmisen? Tai olisi alkoholisti ja itsemurhaa yrittäessään ampunut leukansa taivaan tuuliin? Tai hoitaisitko epämääristä narkkisporukkaa, joka örvelöi autonsa katolleen ja joista yhden henki on siinä kiikun kaakun?

Esimerkit on täysin keksittyjä, mutta siis voisitko olla hoitaja vaikkapa kirurgisella osastolla? Voisitko kohdata ihmisen ihmisenä?

 

Kyllä. Harkitsisisn alanvaihtoa, jos olisin niin epäammatillinen, etten voisi.

 

Ittehän olisin hommani valinnu, joten pakkohan se olis voida.

 

Kyllä, ensin mainituissa tapauksissa on tärkeää saada henkilö pysymään hengissä että pääsee vastaamaan tekosistaan.

 

No en varmaan vois, mutta enpähän luojan kiitos ole hoitoalallakaan. Hattua nostan kyllä kaikille ketkä kykenevät.

 

Kyllä hoitaisin ja olen hoitanutki vastaavanlaisia.. Kyllähän se vituttaa mut ammattietiikka ei anna periksi hoitaa huonosti ketään.

 

Siinä varmaan hoitais tapauksen tapauksena.
Sitä varten kait siihen työhön haluu, et saa auttaa ihmisiä.
Jumalan paikalle kuitenkaa oo hakenu..ja siinä mieles tarvii päättää kenen on oikeus saada hoitoo ja kenen ei.

 

Kyllä. Työ on työtä ja kaikki hoidetaan samalta viivalta.

 

[QUOTE="vieras";25029240]Kyllä hoitaisin ja olen hoitanutki vastaavanlaisia.. Kyllähän se vituttaa mut ammattietiikka ei anna periksi hoitaa huonosti ketään.[/QUOTE]

Ja jos samassa huoneessa on joku tärkeä herra ja joku rapajuoppo, niin se opettaa mukavasti molempia.

Herra tärkeä saa oppitunnin kunnioituksesta ja herra rapajuoppo saattaa saada itseluottamusta ja erittäin harvinaista juttuseuraa, kun herra tärkeä huomaa, että voi kai tuollekin puhua ja voi kai tuotakin kuunnella ja oppia ymmärtämään, koska hoitajatkin niin ystävällisesti häntä kohtelevat.

 

Pedofiilin kohtaaminen on työssäni ollut kova paikka, enpä kyllä kurkkuun kiinni käynyt silti

 

[QUOTE="harmaa";25029260]Jumalan paikalle kuitenkaa oo hakenu..ja siinä mieles tarvii päättää kenen on oikeus saada hoitoo ja kenen ei.[/QUOTE]
Tämä on olennainen pointti. Työ on muutenkin rankkaa, ja rankemmaksi varmasti muuttuisi, jos pitäisi lisäksi toimia jonain tuomarina siinä, kuka on "riittävän hyvä ihminen" saadakseen hoitoa. Ammattietiikka lienee avainsana.

 

Juuri siksi en ole hoitoalalla, kun en ole kovin myötätuntoinen ja kasvojeni ilmeet ovat liian rehelliset, enkä voi niille mitään.

 

Se on hyvä, etteivät monet tähän ketjuun vastanneet ole hakeutuneet hoitotyöhön. Kameimpia tapauksia ovat juuri ne hoitajat, jotka ottavat hoidettaviensa luonteet ja tekemiset henkilökohtaisesti ja siihen riittävät vähäisemmätkin syyt. Ei ihmisten arvostelusta siellä palkkaa makseta, vaan ihan käytännön hoityöstä.

 

En voisi olla hoitamattakaan. Pitäisi vaihtaa alaa jos valitsee millä tasolla kutakin hoitaa. Presidentin, tavallisentallaajan ja rikoksia tehneen kuuluu saada samantasoista, parasta mahdollista hoitoa.

 

En varmastikaan, mutta mieleeni ei ois tullut hakeutuakaan hoitoalalle.

 

[QUOTE="hoitaja";25029309]Kyllä. Työ on työtä ja kaikki hoidetaan samalta viivalta.[/QUOTE]

Peesi. Ammattietiikka velvoittaa.

 

Henkilökohtaiset mielipiteet on pakko pitää erillään työstä. Kun mun eteeni tuotiin sukupuolitautinäytteille mies, joka oli käyttänyt lapsiaan hyväksi, niin kieltämättä teki mieli tunkea se tikku niin syvälle sinne vehkeeseen, että olisi tullut selän puolelta ulos. Mutta koska mun mielipiteeni eivät saa sotkea mun ammatillista ajatteluani, otin näytteen nätisti, koruttomasti ja kylmän asiallisesti. Ja voin pahoin loppupäivän, kun ajattelin mitä se oli sillä vehkeellään tehnyt.

 

Mä hoidan vähän väliä just tommosia potilaita. Jos ne on mulle ystävällisiä, niin mä oon myös niille ystävällinen. Jos ne vittuilee mulle, niin vittuilen takasin. Hoidan kyllä kaikkia ihan samalla tavalla, eli pidän hengissä ja yritän saada mahdollisimman nopeasti niin hyvään kuntoon, että pääsisivät eteenpäin normi osastolle. Hyvää hoitoa kai se sekin on, vaikka motiivina olisikin eroon pääseminen

 

Kyllä pystyisin ja olen pystynyt. Mulle kaikki on potilaita, mun tehtävä on hoitaa.
Muut asiat ei kuulu mulle, eikä vaikuta mitään.

 

On varmasti paikkoja ja osastoja joilla en voisi työskennellä, mutta niihin paikkoihin en hakeutuisi.

 

[QUOTE="vieras";25029208]Kyllä. Harkitsisisn alanvaihtoa, jos olisin niin epäammatillinen, etten voisi.[/QUOTE]

Samat sanat.

 

Henkilökohtaiset mielipiteet on pakko pitää erillään työstä. Kun mun eteeni tuotiin sukupuolitautinäytteille mies, joka oli käyttänyt lapsiaan hyväksi, niin kieltämättä teki mieli tunkea se tikku niin syvälle sinne vehkeeseen, että olisi tullut selän puolelta ulos. Mutta koska mun mielipiteeni eivät saa sotkea mun ammatillista ajatteluani, otin näytteen nätisti, koruttomasti ja kylmän asiallisesti. Ja voin pahoin loppupäivän, kun ajattelin mitä se oli sillä vehkeellään tehnyt.

Ai kauhee :x

Tossa jos jossain punnitaan se henkilön ammattietiikka. Hirveä tilanne.

 

Kyllä. Mutta ei minun tarvitsisi hyväksyä tekoja millään tavalla vaikka ihmisen ihmisenä huomioinkin.

 

Kyllä hoitaisin samoin kuin muitakin.
Toisessa ääripäässä ovat julkkikset, tietyillä saroilla menestyneet sekä esim. erittäin varakkaat ( meille voi tulla myös omilla varoillaan maksaen kaikesta itse ), jotka myös saavat minulta samantasoista hoitoa ja ohjausta.

 

pakkohan se olisi. jos olis lääkäri tai sairaanhoitaja, niin silloin on ihan sama mitä potilas on tehnyt, hoidettava se on.