N
"Nanna"
Vieras
Rakastan miestäni ja lapsiakin on kaksi.Mies kulkee viikot työmatkoilla.Olen aina halunnut asua keskustassa,mutta asumme täällä keskellä ei mitään.Olen tosi onneton,lapset myös marisevat päivittäin kavereita ja ihmettelevät kun naapureissa ei ole lapsia.Eli kaikki koulut kaverit ym keskustassa,minä voisin ottaa ihanan työn vastaan kun muutettais sinne ja itsekkin haluaisin elää sosiaalisempaa elämää ja asua siellä lähempänä kavereita mutta MIES EI MUUTA!!!Oon viitisen vuotta vähintään lähes päivittäin ajatellut muuttoa sinne välillä tulee hirveä riita kun puhun et haluun muuttaa sinne ja sit lupaan lopettaa haaveilun kunnes taas huomaan kattelevani olisko sinne tullut myyntiin meille sopivaa taloa.Ja miehen syyt ovat että hänellä ei ole tarpeeksi hyviä toimitiloja yritykselleen keskustassa eikä ole omaa rauhaa...Että näin.Helpottipas purkautua
Mitä itse tekisit tilanteessa?