Voisitko elää miehesi kanssa, jos hän olisi ajannut kolarin jossa teidän lapsi kuolisi?

Ja vika kolariin olisi miehessäsi. Pystyisitkö jatkaa enää elämää hänen kanssaan?

 

Ei kai tällaiseen kukaan pysty vastaamaan... Ellei sitten oo asiaa kokenut.

 

Jaa-a, en jos kyseessä ollut rattijuopumus tms aineissa ajo, mutta jos kyse inhimillisestä erheestä, niin ehkä. Mutta varmasti se olisi alkuun vaikeaa.

 

ihan yhtä hyvin joku onnettomuus vois sattua kun lapsi on mun kanssa, enkä haluaisi että mies siinä tilanteessa mua syyllistäs, kyllä sitä ite itseään eniten syyllistäs loppuelämänsä.

 

Liikenneturvan väittämän mukaan Suomessa ei ole kuollut yhtään lasta sitten 50-luvun auto-onnettomuudessa, koska kaikki lapset istuvat tuijottamassa auton istuimen selkänojaa. Joten kysymyksesi on täysin hypoteettinen.

 

Jos mun miehessä olisi niin vakava vika, että vois aiheuttaa omalla toiminnallaan tahallaan onnettomuuden, niin en olis semmosen kans yhdes vaikka ei olis edes lapsi kuollut. Esim rattijuoppo ja minä ei sovita saman katon alle ikinä. Mutta jos esim ajais vahingossa kärkikolmion takaa jonkun eteen, kun ei ole nähnyt toista tien kulkijaa ja lapsi kuolis, niin en jättäis miestä sen takia.

 

En oikeasti tiedä, tosi vaikea edes ajatella tällaista.

 

En tiedä. Sekin varmasti vaikuttas onko ollut tahallinen törttöily vai vahinko ja onneton sattuma.

 

tallaisia asioita on niin vaikea miettia hypoteettisesti. ei voi koskaan tarkalleen tietaa miten suruun reagoi ja kuinka se muuttaa persoonaa.
riippuisi varmasti paljon siita millainen "vika" olisi kolarin takana.

 

No onnekis ei ole itse tarvinnut kokea, mutta lähipiirissä on, saivat kyllä pojan sitten vielä kun tämä poika kuoli, mutta ei kestänyt syyllisyyttä että otti ja lopetti itte päivänsä.

 

Voisin. Vahingolle ei mitään voi.

 

En usko.

 

Voisin varmaan ainakin jos mies ei olisi ollu humalassa, kaahaillut tolkuttomasti yms. tahallan aiheuttamut kolaria. Voihan sitä vetää vaikka risteyksessä pitkäksi ja ajaa kolarin, syy on sun, mutta vahinkohan se enemmnän on. Tai jos en voisi, niin syy ei olisi yksin kolarissa ja lapsen kuolemassa, luultavasti menetys on helpompi kestä yhdessä miehen kanssa, joka myös rakasti lastamme, kuin erota ja rikkoa koko elämä säpäleiksi.

 

Ei tollasta voi etukäteen tietää. Sellasta tuskaa tuskin voi mitenkään etukäteen kuvitella, tai niitä tunteita mitä siitä seuraa.

 

Luulen että voisin jos on puhdas onnettomuus, ihminen tekee virheitä ja niitä valitettavasti sattuu vaikka kuinka varovainen olisi. Eriasia sitten jos kännipäissään tai muuten itse aiheutettuna tuollainen tilanne sattusi.

 

Voisin, koska tiedän, että mieheni on turvallinen kuski(ei hurjastele, eikä tee riskiohituksia, ei aja koskaan humalassa eikä muissakaan aineissa jne.). Jokaiselle sattuu virheitä. Olisi kohtuutonta hylätä hänet inhimillisen virheen takia, josta hän luultavasti potisi itsekin syvää itsesyyttelyä ja surisi kuollutta lastaan siinä missä minäkin.

 

Liikenneturvan väittämän mukaan Suomessa ei ole kuollut yhtään lasta sitten 50-luvun auto-onnettomuudessa, koska kaikki lapset istuvat tuijottamassa auton istuimen selkänojaa. Joten kysymyksesi on täysin hypoteettinen.

Oliko tämä vitsi vai?

 

Kysy ensin itsellesi olisko halunnu, että kumpanisi antaisi sulle anteeksi jos itse olisi jouttunnut tahan tilaanteeseen?

 

Voisin, koska tiedän, että mieheni on turvallinen kuski(ei hurjastele, eikä tee riskiohituksia, ei aja koskaan humalassa eikä muissakaan aineissa jne.). Jokaiselle sattuu virheitä. Olisi kohtuutonta hylätä hänet inhimillisen virheen takia, josta hän luultavasti potisi itsekin syvää itsesyyttelyä ja surisi kuollutta lastaan siinä missä minäkin.

peesi