Voisiko teidän parisuhteessa käydä näin? Kysymys riidan taka-alalle painamisesta.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja hullua
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

hullua

Vieras
Äitini kuoli jokin aika sitten. Tapaus otti ja ottaa koville ja olin pahimman surun aikaan ärtyisä ja ikävä vaimo, vaikken kuitenkaan mikään sekopäinen pirttihirmu. Uurnanlaskun aamuna mulle tuli miehen kanssa jotain riitaa, en muista edes syytä. Varmaan jokin pikkuasia, kuten silittämättä jääneet hautajaisvaatteet tai vastaavaa. Koko uurnanlasku sitten meni niin, että mieheni pysytteli musta kaukana, ei kävellyt rinnalla, ei halannut, ei mitään.

En pääse yli siitä, että typerä riita pilasi tuota kamalaa päivää lisää ja riidan ylläpitäminen oli miehelleni tärkeämpää kuin mun tukeminen. Riitaan tarvitaan kaksi ja sitä rataa, mutta mielestäni mieheni olisi pitänyt unohtaa pikkuasiat edes hautausmaalla. Kamala tunne kun oma mies kääntää selän tuollaisella hetkellä.

Onko tällainen aivan tunnevammaista sekoilua? Voisiko teillä mies toimia näin?
 
Tyypillistä suomalaisen miehen käytöstä. Kun vaimolla on murheita, ei mies kestä sitä, vaan vetäytyy takavasemmalle. Jos tuo ei ole miehesi tapa toimia noin yleisesti, syy riidan jatkamiseen hautajaisissa on se, että miehesi ei kestä sinun suruasi ja on kykenemätön olemaan tukena. Näin meillä aina käy. Minä en saisi edes olla vihainen eikä ainakaan surullinen mistään, koska heti mies suuttuu, että mikäs sulla nyt on. Eli ei kestä tunteita.
 
Tää on vaan mun mielipide mutta kukaan normaali ihminen ei toimi noin. Kyllä, se on tunnevammaista sekoilua. Riiidellään vaikka niin että räkä roiskuu mutta ei tuollaisella hetkellä..
 
Luin joskus sokeasta naisesta joka kertoi, että vaikka heillä olisi kuinka kamala riita päällä niin se aina keskeytyy jos nainen tarvitsee miehen apua jossakin asiassa.

Kyllä sen verta kypsä pitää olla, että tajuaa lopettaa siinä vaiheessa, kun toinen tarvitsee toista. Tuo on hetki mitä ei saa koskaan takaisin ja ikävää, että se katkeruus siitä ettei toinen ollut tukena voi kestää koko loppu elämän.
 
Ehkäpä miehesikin suree äitiäsi ja tilanne oli kaikin puolin jännittävä ja ressaava hänelle. Ihminen käyttäytyy kriisissä tai ressaantuneena pienen lapsen tavoin. Jos teillä ei normi riidassakaan henustella niin miksi tuollainen ressaava päivä olisi tehnyt poikkeuksen :( Ymmärrän silti tunteesi ja olet oikeutettu tuntemaan mitä tunnet. Voisitko silti vain antaa anteeksi miehellesi, se säästäisi voimiasi tässä surun keskellä. Voihan olla toki jotta yrität tiedostamattasi siirtää suremistasi siihen jotta olet vihainen miehellesi. Sitähän purkaa pahanolonsa niihin lähemmäisiinsä niinkuin sinä nyt mieheesi ja miehesi hautajaisissa sinuun. Anna anteeksi, voit paremmin! :)
 
Minä en saisi edes olla vihainen eikä ainakaan surullinen mistään, koska heti mies suuttuu, että mikäs sulla nyt on. Eli ei kestä tunteita.

Tutulta kuulostaa. Ihan sama, suutunko jostain raivoisasti vai olenko vain hieman närkästynyt, mies suuttuu myös. Näköjään en saa olla surullinenkaan, sillä mies hermostuu siitäkin. Kun kysyin, miten hän saattoi jättää mut hautaamaan äitini yksin hän syytti mua sanoen, että itse kävelin edellä. Tää näyttää kirjoitettuna ihan uskomattomalta, ei ihme että meillä menee surkeasti. Ja ikäähän on melkein 40, repikää siitä.
 
Mä aiheutin mun ukkini hautajaispäivänä todella ison riidan. Mulla oli tosi paha olo ja mä vaan purkauduin törkeästi. Mies oli silti rinnalla ja tuki. Pyysin anteeksi illalla tökeröä käytöstäni ja kiitin sydämestäni että ymmärsi silti.
 
Meillä tuollainen menisi niin, että julkisesti näyteltäisiin että kaikki on välillämme ok ja käyttäydyttäisiin niinkuin kuuluu. Kuitenkin ilman mitään ylimääräistä läheisyyttä tai tukea. Meistä kumpikaan ei pystyisi laittamaan riitaa tunnetasolla jäähylle minkään ulkopuolisen tekijän takia mutta varsinkin minulle on tärkeää säilyttää kasvot. Jos riita olisi jäänyt kesken, en mieheltä edes mitään tukea haluaisi, oli tilanne mikä tahansa, mutta odottaisin että hän esittää roolinsa kunnialla.

Eli ulkoisen toiminnan tasolla riita voitaisin jättää taka-alalle, mutta ei oikeasti kuitenkaan.
 
[QUOTE="vieras";29138431]Meillä tuollainen menisi niin, että julkisesti näyteltäisiin että kaikki on välillämme ok ja käyttäydyttäisiin niinkuin kuuluu. Kuitenkin ilman mitään ylimääräistä läheisyyttä tai tukea. Meistä kumpikaan ei pystyisi laittamaan riitaa tunnetasolla jäähylle minkään ulkopuolisen tekijän takia mutta varsinkin minulle on tärkeää säilyttää kasvot. Jos riita olisi jäänyt kesken, en mieheltä edes mitään tukea haluaisi, oli tilanne mikä tahansa, mutta odottaisin että hän esittää roolinsa kunnialla.

Eli ulkoisen toiminnan tasolla riita voitaisin jättää taka-alalle, mutta ei oikeasti kuitenkaan.[/QUOTE]

Ai me ei ollakaan ainoat feikkaajat, hieman yllättävää mutta lohdullista. En jaksa edes laskea, kuinka monesti ollaan oltu erilaisissa tilaisuuksissa esittämässä korrektia ja sitten kotona taas jatkettu riitelyä. Nykyään vaan en enää jaksa ja jätän ei-pakolliset tapahtumat väliin jos tunnelma ei ole kunnossa.
 
Kyllä tämä varmaankin juontaa juurensa vähän syvemmälle? Ehkä hänelle tuli mitta täyteen nyt?
 

Yhteistyössä