Voisiko kummikoirasta olla apua lapsen järjettömään koirapelkoon?

[fdfd]

Ekaluokkalainen lapseni pelkää koiria. Hän ei mene hakemaan leikkimään eikä kylään sellaisten kavereiden luokse, joilla on koira. Ulkona hän väistää ja jos koiraa tulee kohti, menee hän vaikka auton alle koiraa pakoon peloissaan. Taustalla on n 4-vuotiaana kaksi traumaattista, yllättävää koirakohtaamista, joissa naapurustossa aina irtaallaan juossut iso koira yllättäen hyppäsi pihallemme ja nousi lasta vasten haukkuen kovasti.

Nykyisin on olemassa Dogia, koirakummijuttu ja mietin, onko kenelläkään kokemusta siitä. Voisikohan sitä kautta hakea kummikoiraksi jotain pientä ja rauhallista koiravanhusta, johon lapsi uskaltaisi vähitellen tutustua ja oppisi ettei kaikkia koiria tartte paeta ja pelätä?

 

["vieras"]

Nimenomaan vahvistat lapselle HYVIÄ koirakokemuksia. Etsit luotettavaa, rauhallista ja lapsirakasta koiraa. Tutustutte PIKKU HILJAA, LAPSEN EHDOILLA. Askel askeleelta.

Ihanaa, että haluat hakea apua, ettei koirapelko jää ikuiseksi möröksi kummittelemaan lapsen elämään .

 

[Huom harmaana]

Voi pientä. Hyvistä koirakohtaamisista on apua ihan taatusti. Koirakummiudesta ei ole kokemusta.

En suosittelisi kylläkään ensimmäisenä koiravanhusta sillä monet koirista tulevat ärtyisiksi ja lapsia sietämättömiksi vanhemmiten. Suosittelisin jotain tutun lapsiperheen koiraa, johon lapsi voisi rauhassa tutustua vanhemman sylistä koiran isännän/emännän ollessa paikalla koko ajan. Oma koira on toiminut terapeuttina monelle lapselle, joilla on ollut kurjia koirakokemuksia.

Toivottavasti lapsi pääsee pelostaan!

 

["vieras"]

Viisas äiti, kun teet lapsen ehdoilla jotakin pelolle, joka muuten voi jäädä kunnittelemaan koko loppuelämäksi. Kannattaa varmaan kysyä sieltä. Muuta ite ajattelisin, että ei välttämättä mitään pientä kamalasti haukkuvaa koiraa, vaan tosiaan "laiskan pulskea" lapsirakas koiravanhus, isossa koossa.

 

[adasd]

Tärkeää on myös että koira on oikeasti RAUHALLINEN. Ei riitä että koira on superkiltti, jos se tulee lasta kohti juosten ja häntä heiluen (vaikkei tapakasvatuksen saaneena hyppisikään kohti). Vaan parempi on rauhallinen, välinpitämättömän kiltti koira, joka osaa maata rauhassa paikallaan ilman häslinkiä.

 

["vieras"]

Minä suosittelen etsimään tuttavapiiristä lapsiin tottuneen rauhallisen ja HILJAISEN koiran. Kahden tuollaisen kanssa meidän lapset ovat päässeet koirapeloistaan, jotka aiheutti appiukon pienet räksyttävät piskit. Toinen noista rauhallisista koirista oli terrieri, toinen irlanninsetteri. Niiden kanssa lapset oppivat, että kaikki koirat eivät tule viereen kovaan ääneen räksyttämään. Kun on alle vuoden vanhasta säikytetty tuolla lailla kaikista varotoimista huolimatta, niin meidän lapsista ei niin koiran ystäviä ole tullut.