Voinko saada sisareni lapsen adoptoitua?

[maisa82]

Asiani on seuraava.
Nuori sisareni on raskaana, hänellä on jo yksi lapsi ja hän on tehnyt päätöksen ettei jaksaisi kasvattaa toista. Tässä kuvaan tulen minä. Sisareni haluaisi antaa vauvan heti vastasyntyneenä minulle kasvatettavaksi ja minä taas haluaisin auttaa ja ottaa lapsen. Miten tämä käytännössä tapahtuu/onko mahdollista?
Olen itse hieman alle kolmekymppinen nainen, ei lapsia. Koulutukseltani olen ylioppilas mutta minulla ei ole ammattia. Asun avoliitossa (kihloissa) miesystäväni kanssa joka on työkyvyttömyyseläkkeellä. Kummaltakin on luottotiedot menneet. Ei rikosrekisteriä. Elämme normaalia elämää, emme käytä alkoholia.
Luin että suomen adoptiokriteereissä on esim. taloudellinen tilanne ym. millainen sen pitää olla?
Sisareni ei missään nimessä halua antaa vauvaa vieraille adoptioon kun se on syntynyt vaan nimenomaan minulle että lapsi pysyisi perhepiirissä.
Miehelläni on ollut vaikea masennus menneisyydessä ja hän on ollut psykiatrin hoidossa ja ollut itsetuhoinen nuoruudessaan. Olemme olleet yhdessä n. 4 vuotta ja koko sen ajan hänellä on ollut masennuslääkitys mutta hän ei ole enää masentunut tai muutakaan vaan elää normaalia elämää mutta on työkyvyttömyyseläkkeellä. Onko tämä este saada lapsi adoptioon?
Voisin hakea vauvaa yksinhuoltajana mutta olisiko se mahdollista?
Jos ei adoptio onnistu heti niin onko olemassa jotain sellaista että olisin lapsen huoltaja/kasvattaja elikkä lapsi asuisi kanssani ja saisin myöhemmin täyden huoltajuuden? Miten tässä voi menetellä?
En halua että lapsi joutuu minnekään vieraille.
Eli, kysymys kuuluu;millaiset mahdollisuudet minun on saada sisareni vauva heti synnytyssairaalan jälkeen yksin tai kihlattuni kanssa? Olisin kiitollinen neuvoista.
Meiltä lapsi saisi hyvän, turvallisen ja rakastavan kodin.

 

[En ole]

Minulta et saa ammattilaisen tietoutta, vaan ihan tavallisen äiti-ihmisen näkökannan.

Jos siskosi on sitä mieltä, jotta saat viedä vauvan kotiisi, niin minusta se olisi tapauksessanne ihanteellista. Tällöinhän sinä kasvattaisit ja hoitaisit siskosi lasta hänen suostumuksellaan. Se kyllä tarkoittaa sitä, jotta et ole virallinen huoltaja, et saa yheiskunnan tukia ja kaikkeen lasta koskevaan täytyy olla äidin suostumus ja lupa sekä valtakirjat.

Adoptio- tai kasvatusäidin asemasta ja mahdollisuudesta niihin sinun täytyy kysyä asiantuntijoilta. Niitä löytyy ainakin sosiaalitoimesta, jonka kantaa ja mielipidettä joka tapauksessa kysytään. Olisi varmaan eduksesi, jos olisit avoin ja aktiivinen sinne suuntaan. Luulisin myös, jotta avioliito olisi eduksi, kysypäs sitäkin.

Kyllä tavallinen suomalainen perhe on riittävä adoptioon.
Lähisukulaisuudesta on etua myös.

Toivon sydämestani kaikkea hyvää ja menestystä adoptioon ja jos se ei onnistu, hoidatte ja rakastatte lasta ilman sitä.

 

[Onnea!]

Tärkeintä on se, että sisaresi itse on lujana ja haluaa nimenomaan sinut lapsensa hoitajaksi ja kasvattajaksi. Lapsen vanhemmilla on nimittäin suuri valta tässä.

Aina on se vaara, että sos.työntekijät alkavat häärätä siinä ja suunnitella lapsen huostaanottoa, jos ilmenee, että äiti ei itse halua lastaan hoitaa. Adoptiomahdollisuuksistasi en osaa sanoa yhtään mitään, mutta jos lähdet sellaista viattomana kyselemään, voi olla, että siitä koituu vain viranomaisten turhan innokas kiinnostuminen tapausta kohtaan. Kannattaisiko vain hoitaa lapsi yhteistyössä siskosi kanssa siten, että lapsi asuisi ja eläisi sinun ja miehesi kotona, mutta siskosi pysyisi lapsen virallisena äitinä kuitenkin. Joskus vain tuntuu siltä, että parempi olla päästämättä sos.viranomaisia puuttumaan mihinkään, minä en luota näihin enää yhtään. Sen verran surullisen huostaanottotapauksen todistajana olen joutunut olemaan. Siinä ei toteutunut sen paremmin lapsen kuin tämän hoitajankaan etu.

No, en halua toki mitään kauheuksia maalailla. Kaikki tapauksethan ovat erilaisia. Onhan ihana asia, että haluatte hoitaa sisaresi lapsen omananne. Toivon sydämestäni, että se onnistuu. Kaikkea hyvää teille!

 

[edda]

Mene ja ota itsellesi avuksi asianajaja / lakimies. Ota vaikka sisaresi mukaan käynnille ja kysytte häneltä asian lainopillista puolta ja sitä miten asiassa kannattaa edetä. Pidän itsestäänselvänä, että teidän kannattaa ottaa lakimies avuksenne ja selvittää asia ja etukäteen ettei synnytyksen jälkeen tule mitään ikäviä yllätyksiä viranomaisten taholta, jotka ovat mielestään löytäneet paremmat vanhemmat.

Lakimiehen kanssa on hyvä sitten lähteä keskustelemaan viranomaissektoriin.

Rahaa siinä toki menee, mutta niin menee vauvan hoidossa ja lapsen kasvatuksessakin.

Onnea matkaan!

 

[_-_-]

Miksi pitää adoptoida lapsi?

Ehdotan, kuten joku muukin, että kasvatat lapsen kuin omasi vaikkakin sisaresi on virallisesti lapsen huoltaja. Nykyään monet huoltajat (yhteishuolto) asuvat eri osoittessa kuin lapsi, se onnistuu kyllä.

Jos alat viemään prosessia virkatietä ja kun viranomaiset sekoavat asiaan, veikkaan pitkää ja vaikeaa prosessia. Ja miksi kun saman asian voi toteuttaa muutenkin.

 

[eri näkemys]

Pelkkänä kasvattajan tulee vaikeuksia kun lapsi sairastuu, (lääkärissä tarvitaan huoltajan suostumus toimenpiteisiin), menee päivähoitoon (huoltajan kanssa tehtävät viralliset sopimukset ja kasvatuskeskustelut), aloittaa koulun (huoltajalla on oikeus tietää asioista ja vaikuttaa niihin) ajokorttiinkin tarvitaanhuoltajan suostumus, jos nuorena teininä mokaa ja tehdään lastensuojeluilmoituksia, vain huoltaja saa tiedon ja menee asioista keskustelemaan.. jne.
On monta paikkaa ja asiaa joita et voi hoitaa, ellet ole virallisesti lapsen huoltaja. Alkaen jo neuvolakäynneistä. Nääs kun viranomaisilla on vaitiolovelvollisuus ja he kertovat asioita ainoastaan viralliselle huoltajalle. Lapsilisiä et saa, etkä muitakaan tukia, äitiyslomaa, vanhempain lomaa jne. ellet ole huoltaja. Et saa myöskään palkallisia vapaita töistä, jos/kun lapsi sairastuu eikä voi olla päivähoidossa. Et voi avata lapselle pankkitiliä. jos sisaresi avaa sen lapselle, hän myös käyttää ja valvoo sitä, et sinä.
Ja jos sisaresi haluaaki joku kaunis päivä lapsensa luokseee, niin sen kun hakee, etkä sinä voi mitään.

Jne. Suosittelen virallista adoptiota ja sitä että tiedostat mysö vastuun. Silloin lapsi on omasi.

 

[mummo]

Kyllä minä olen vienyt lapsenlapsiani lääkäriin ja toimenpiteisiin, eikä missään ole kysytty huoltajan suostumusta mihinkään. Sanoin vain kysyttäessä olevani mummo, mutta aina ei kysyttykään. Samoin vein aikanani sisareni lasta lääkäriin, kun hän sairastui äkillisesti ollessaan minulla hoidossa.

Ystäväni hoiti tyttärensä lasta neljävuotiaaksi asti aivan kokonaan, eli siis lapsi asui ja eli siellä mummolassa koko ajan. Tytär oli vähän erikoinen ja liehusi maailmalla käyden vain aniharvoin kotonaan, sittemmin hän rauhoittui ja perusti perheen ja tämä vanhin lapsikin muutti sitten sinne äitinsä luo. Mutta kyllä tämä mummo ainakin käytti lasta ihan normaalisti neuvoloissa ja lääkäreissä ilman mitään huoltajan suostumusta. Lapsilisiä hän ei kyllä saanut itselleen, mitä nyt tytär joskus lähetti rahaa muuten.

Molemmille lapsenlapsilleni olen hakenut passit, tietysti hakemuksiin tarvittiin huoltajien nimet, mutta kahdestaan lapsen kanssa ne sitten haettiin. Vanhemman kohdalla kaikki sujui ihan ilman mitään, mutta myöhemmin sitten nuoremman kohdalla virkailijaa alkoi arveluttaa, kun selvisi, etten ollutkaan huoltaja vaan mummo. Ei riittänyt, että lapsi sanoi minut mummokseen. Kun alkoi näyttää siltä, ettei passia saisikaan ulos ilman huoltajan läsnäoloa, sanoin, että olin näkevinäni tuolla käytävällä yhden tutun konstaapelin joka voi todistaa, että olen se joksi itseäni väitän ja tämä on todella lapsenlapseni. Tämä haettiin paikalle ja passi saatiin mukaan samantien. Mikä oli tärkeätä, koska olimme seuraavana aamuna aikaisin lähdössä reissuun. Enpä ollut osannut ottaa tuollaista huomioon.

Kyllähän adoptio tässä ap:n tapauksessa olisi varmasti se paras vaihtoehto, mutta kysymykseksi jää, saako lapsen adoptoida ihan noin vain keskinäisellä sopimuksella. Jonkinlainen keskinäinen hoito- ja kasvatussopimus varmaan on mahdollista tehdä, ja siinä määritellä sitten ne oikeudet, jotka kasvattajalla on lapsen asioihin nähden. Suosittelisin minäkin lakimiehen ottamista tähän mukaan. Ja mieluummin sellaista, joka on perehtynyt tällaisiin asioihin. Ainahan olisi hyvä olla myös viranomaisten siunaus, mutta siinä se ansa sitten voi piilläkin.

 

[kynsi käs]

Kasvattivanhempana voi toimia myös, ei adoptio ole pakollinen.

Kannattaa kysyä pelastakaa lapset ry.stä,
tai nettisivuilta katsoa tietoa : Pelastakaa Lapset ry - Rdda Barnen rf

 

[epäilen sopivuutta]

Masentunut miehes kyllä hermostuu lapsen itkusta yms. Masentunut on heikkohermoinen ja jos teillä on luottotiedotkin menneet, ette osaa yhtään raha-asioita hoitaa, niin miten muka rahat riittäis lapsen kasvatukseen. Ei tuu onnistumaan.

 

[anonyyyyyymi]

Masentunut miehes kyllä hermostuu lapsen itkusta yms. Masentunut on heikkohermoinen ja jos teillä on luottotiedotkin menneet, ette osaa yhtään raha-asioita hoitaa, niin miten muka rahat riittäis lapsen kasvatukseen. Ei tuu onnistumaan.

Etkö osaa lukea? Miehellä _on ollut_ masennus, vaan ei ole enää.

 

[raha-asiat]

pitää osata hoitaa. Sit on myös parempi kasvattaja. Lapsi tulee kalliiksi.

 

[3xmamma]

Ikävä kyllä lapsen tulevaisuus ei ruusuiselta näytä jos parikymppinen pariskunta on työtön ja eläkeläinen. Millä ihmeellä te ajattelitte ruokkia sen lapsen?

 

[vaikea]

Vaikeaa tulee olemaan lapsen adoptoiminen. Mies on ollut masentunut ja syö yhä lääkkeitä, siis niiden avulla ei ole enää masentunut, voisiko olla ilman lääkkeitä masentumatta? On ollut psykiatrisessa hoidossa, työkyvyttömyyseläkkeellä, molemmilta luottotiedot menneet, ei ammattia.

Anteeksi nyt, mutta ette tunnu taloudellisessa mielessä hyvältä ja luotettavalta pariskunnalta adoptoimaan lapsen. Varmasti olisitte ihan hyvät vanhemmat, mutta sosiaalilautakunta tuskin voi ajatella niin, koska heidän on otettava huomioon myös se, kuinka pystytte pitämään lapsesta huolta seuraavat 20 vuotta.

 

[Laki]

Taloudellisen tilanteenne takia teille ei todennäköisesti myönnetä vanhemmuutta, mutta voitte hakea oheishuoltajuutta. Mikäli vanhempi eli siskosi puoltaa, niin asiassa ei pitäisi olla mitään ihmeellistä. Tosin, riskinä on se, että koska siskosi ei halua lasta lainkaan, niin viranomaiset saattavat kiinnostua tapauksesta ja huostaanottaa lapsen. Tällöinkin toki voit hakea sitä, että lapsi sijoitettaisiin luoksesi, mutta sinun olisi ehdottomasti saatava taloutesi kuntoon.

 

[sopuli]

miksi ihmeessä kyseiset ihmiset eivät voisi kirjoittaa keskenään adoptiosopimusta joissa olisi kahden todistajan allekirjoitus ja sitten lähteä virallisia teitä eteenpäin , luulisi että olisi lainvoimainen asia sellainen vai olenko väärässä ?

 

[ei se ole aikuisten asia]

Ei sitä päätä noin vaan aikuiset keskenään, jos huoltajuus halutaan virallisesti tädille. Siinä kun on kyse ihan oikeasta ihmisestä, vaikkakin pienestä sellaisesta. Mutta Suomessa vastasyntyneelläkin on oikeuksia.

Eli adoptio ei ole mikään nimi alle ja menoksi -juttu.

 

[Marjatta]

Asiani on seuraava.
Nuori sisareni on raskaana, hänellä on jo yksi lapsi ja hän on tehnyt päätöksen ettei jaksaisi kasvattaa toista. Tässä kuvaan tulen minä. Sisareni haluaisi antaa vauvan heti vastasyntyneenä minulle kasvatettavaksi ja minä taas haluaisin auttaa ja ottaa lapsen. Miten tämä käytännössä tapahtuu/onko mahdollista?
Olen itse hieman alle kolmekymppinen nainen, ei lapsia. Koulutukseltani olen ylioppilas mutta minulla ei ole ammattia. Asun avoliitossa (kihloissa) miesystäväni kanssa joka on työkyvyttömyyseläkkeellä. Kummaltakin on luottotiedot menneet. Ei rikosrekisteriä. Elämme normaalia elämää, emme käytä alkoholia.
Luin että suomen adoptiokriteereissä on esim. taloudellinen tilanne ym. millainen sen pitää olla?
Sisareni ei missään nimessä halua antaa vauvaa vieraille adoptioon kun se on syntynyt vaan nimenomaan minulle että lapsi pysyisi perhepiirissä.
Miehelläni on ollut vaikea masennus menneisyydessä ja hän on ollut psykiatrin hoidossa ja ollut itsetuhoinen nuoruudessaan. Olemme olleet yhdessä n. 4 vuotta ja koko sen ajan hänellä on ollut masennuslääkitys mutta hän ei ole enää masentunut tai muutakaan vaan elää normaalia elämää mutta on työkyvyttömyyseläkkeellä. Onko tämä este saada lapsi adoptioon?
Voisin hakea vauvaa yksinhuoltajana mutta olisiko se mahdollista?
Jos ei adoptio onnistu heti niin onko olemassa jotain sellaista että olisin lapsen huoltaja/kasvattaja elikkä lapsi asuisi kanssani ja saisin myöhemmin täyden huoltajuuden? Miten tässä voi menetellä?
En halua että lapsi joutuu minnekään vieraille.
Eli, kysymys kuuluu;millaiset mahdollisuudet minun on saada sisareni vauva heti synnytyssairaalan jälkeen yksin tai kihlattuni kanssa? Olisin kiitollinen neuvoista.
Meiltä lapsi saisi hyvän, turvallisen ja rakastavan kodin.

Varmaan olet hyvällä asialla, mutta epäilen mahdollisuuksiasi virallisesti. Pelkästään se että luottotiedot on menneet ja miehesi masennus on melko varmaan este viralliseen adoptioon.?
Adoptiolasten suhteen laki on tarkka..
Ole siskosi apuna niin paljon kuin voit, hoida luottotietosi kuntoon.. keskustele sosiaaliviranomaisten kanssa mahdollissuuksistasi..

 

[Marjatta]

Pelkkänä kasvattajan tulee vaikeuksia kun lapsi sairastuu, (lääkärissä tarvitaan huoltajan suostumus toimenpiteisiin), menee päivähoitoon (huoltajan kanssa tehtävät viralliset sopimukset ja kasvatuskeskustelut), aloittaa koulun (huoltajalla on oikeus tietää asioista ja vaikuttaa niihin) ajokorttiinkin tarvitaanhuoltajan suostumus, jos nuorena teininä mokaa ja tehdään lastensuojeluilmoituksia, vain huoltaja saa tiedon ja menee asioista keskustelemaan.. jne.
On monta paikkaa ja asiaa joita et voi hoitaa, ellet ole virallisesti lapsen huoltaja. Alkaen jo neuvolakäynneistä. Nääs kun viranomaisilla on vaitiolovelvollisuus ja he kertovat asioita ainoastaan viralliselle huoltajalle. Lapsilisiä et saa, etkä muitakaan tukia, äitiyslomaa, vanhempain lomaa jne. ellet ole huoltaja. Et saa myöskään palkallisia vapaita töistä, jos/kun lapsi sairastuu eikä voi olla päivähoidossa. Et voi avata lapselle pankkitiliä. jos sisaresi avaa sen lapselle, hän myös käyttää ja valvoo sitä, et sinä.
Ja jos sisaresi haluaaki joku kaunis päivä lapsensa luokseee, niin sen kun hakee, etkä sinä voi mitään.

Jne. Suosittelen virallista adoptiota ja sitä että tiedostat mysö vastuun. Silloin lapsi on omasi.

Hyvin kirjoitettu!

 

[Deepi]

Tämä niin vanha viestiketjun aloitus jo, että lapsi lienee jo syntynyt jos kaikki on mennyt loppuun asti ok. Miten kävi? Mihin lapsi meni?

 

[sukulainen]

Kyllä minä olen vienyt lapsenlapsiani lääkäriin ja toimenpiteisiin, eikä missään ole kysytty huoltajan suostumusta mihinkään. Sanoin vain kysyttäessä olevani mummo, mutta aina ei kysyttykään. Samoin vein aikanani sisareni lasta lääkäriin, kun hän sairastui äkillisesti ollessaan minulla hoidossa.

Ystäväni hoiti tyttärensä lasta neljävuotiaaksi asti aivan kokonaan, eli siis lapsi asui ja eli siellä mummolassa koko ajan. Tytär oli vähän erikoinen ja liehusi maailmalla käyden vain aniharvoin kotonaan, sittemmin hän rauhoittui ja perusti perheen ja tämä vanhin lapsikin muutti sitten sinne äitinsä luo. Mutta kyllä tämä mummo ainakin käytti lasta ihan normaalisti neuvoloissa ja lääkäreissä ilman mitään huoltajan suostumusta. Lapsilisiä hän ei kyllä saanut itselleen, mitä nyt tytär joskus lähetti rahaa muuten.

Molemmille lapsenlapsilleni olen hakenut passit, tietysti hakemuksiin tarvittiin huoltajien nimet, mutta kahdestaan lapsen kanssa ne sitten haettiin. Vanhemman kohdalla kaikki sujui ihan ilman mitään, mutta myöhemmin sitten nuoremman kohdalla virkailijaa alkoi arveluttaa, kun selvisi, etten ollutkaan huoltaja vaan mummo. Ei riittänyt, että lapsi sanoi minut mummokseen. Kun alkoi näyttää siltä, ettei passia saisikaan ulos ilman huoltajan läsnäoloa, sanoin, että olin näkevinäni tuolla käytävällä yhden tutun konstaapelin joka voi todistaa, että olen se joksi itseäni väitän ja tämä on todella lapsenlapseni. Tämä haettiin paikalle ja passi saatiin mukaan samantien. Mikä oli tärkeätä, koska olimme seuraavana aamuna aikaisin lähdössä reissuun. Enpä ollut osannut ottaa tuollaista huomioon.

Kyllähän adoptio tässä ap:n tapauksessa olisi varmasti se paras vaihtoehto, mutta kysymykseksi jää, saako lapsen adoptoida ihan noin vain keskinäisellä sopimuksella. Jonkinlainen keskinäinen hoito- ja kasvatussopimus varmaan on mahdollista tehdä, ja siinä määritellä sitten ne oikeudet, jotka kasvattajalla on lapsen asioihin nähden. Suosittelisin minäkin lakimiehen ottamista tähän mukaan. Ja mieluummin sellaista, joka on perehtynyt tällaisiin asioihin. Ainahan olisi hyvä olla myös viranomaisten siunaus, mutta siinä se ansa sitten voi piilläkin.

Suvussamme eräs äiti antoi yhden lapsistaan sisarelleen kasvatettavaksi ilman adoptiota ja viranomaisia siinä välissä. kasvatusäidillä oli ihan sama kokemus kuinka asiat sujuivat neuvoloissa ym. ongelmitta. Hän hoiti lapsen aikuiseksi eikä ongelmia syntynyt virastoissa eikä biologisen äidin kanssa.

Itsekin asuin koulikäisenä muutaman vuoden sukulaisperheessä ja heidän nimikirjoituksensa kävi hyvin opettajalle esim poissaoloselvityksiin.

 

[Kohtalo kosketti]

Tämän elämän jälkeen johdata minut iankaikkiseen elämään: Ota Jeesus ohjatakses lapses heikko, avuton, ota omas suojellakses, siunatakses, lähtiessäni liukkahille, pahan maailman poluille. Kaikki kuolo kadottaapi, kaikki poies katoavat. Sinä pysyt muuttumatta rakas Jeesus
rauhanani, tukenani, turvanani.
Enkelisi Jeesus suo, pienoistasi siunaamaan, mulle puhdas sydän luo, kulkiessani päällä maan.
siunaa kaikki leikit, työt, ollos turva luonani mun, auta lastas päivin, öin, että käskys täytän ain.
Mä hyväksi oppia tahtoisin, neuvo ja auta sinä, tee sellaiseksi minutkin, kuin olit sä Jeesus rakkahin, niin pienenä kuin minä. Tule Jeesus ja siunaa lastas, on tuulinen maailman tie.
Kätes voimakas turveksi anna, jos uuvun, niin nosta ja kanna, ikirauhaasi kerran vie.
Merta maailman kulkeissa, johda purteni kohti rantaa, että kaikista vaiheista, saisin taivaassa kiitosta kantaa. Tule Jeesus ja kanssani kulje, elontie tämä tuntematon, sinun armohos sieluni sulje, se nyt toivoni, pyyntöni on. Isä lasten armias, kaitse mua pienoistas, kulla kulkenenkin tiellä, kädelläs mua johda siellä. Onni täällä vaihtuvaa, sulta taatun turvan saa. Kuule Jeesus,
kallis Jeesus, pikku Eerikan rukous. Omas aina tahdon olla, ota minut huomaasi.

 

[Tutkija]

Tämän elämän jälkeen johdata minut iankaikkiseen elämään: Ota Jeesus ohjatakses lapses heikko, avuton, ota omas suojellakses, siunatakses, lähtiessäni liukkahille, pahan maailman poluille. Kaikki kuolo kadottaapi, kaikki poies katoavat. Sinä pysyt muuttumatta rakas Jeesus
rauhanani, tukenani, turvanani.

Hei nimim. "Kohtalo kosketti". Minua kiinnostaisi suuresti tietää, mistä olet kuullut tuon rukouksen (ainakin sen alun). Se on suvussani kulkenut rukous, jonka alkuperää olen yrittänyt selvittää. Jos näet tämän ja viitsit, niin vastaa sähköpostiin [email moderoitu]. Tänne en viitsi nimeäni kirjoittaa.