Voinko saada keisarileikkauksen jos en halua enää itse synnyttää? :)

Ei keisarileikkauksessa nukuteta jos ei ihan hätäsektio ole.

Eikun äh niin. Hm, mistähän on jäänyt tuollainen mielikuva?

 

Eka vuorokausi oli kivuista lähes vapaa sen vuoksi, että sektiossa saadut puudutteet vaikuttivat vielä. Liikkuminen oli hankalaa. Kurjinta koko sektiossa oli heräämössä olo. Siinä kun monille tulee lihasvärinää, ja koko kroppa tärisee kuin horkassa vaikka ei ole kylmä. Tätä kesti mulla n. tunnin. Ja kurja oli myös se, että epiduraalia laitettiin 3 kertaa väärin ennen kuin kokeneempi lääkäri sai sen oikein. Meni siis monesti sellaisia sähköiskuja kautta vartalon...mutta tuo nyt oli vain huonoa tsägää.

Kipulääkkeitä saa kyllä sairaalassa, mielestäni riittävästi. Kivuliain päivä oli minulla maanantai kotona, kun sektio tehtiin edellisenä torstaina. Se ma oli siis sellainen että voin sanoa kärsineeni kivusta. Leikkausarpi parani nopeasti eikä tullut tulehduksia.

Mutta ei minulle mitään traumoja sektiosta jäänyt, ja todennäköisesti sellainen tulee taas ajankohtaiseksi kesäkuussa. Menen ihan reippain mielin.

No se tärisiminen ei ole pelottava mutta mietin kipuja ja mitä muita riskejä voisi olla

 

Ei siitä haavasta mitään verta enää leikkauksen jälkeen tule, eikä ole ollut tulehdusta. Vuoto alapästä on vähäisempää kun sektiossa kohtu kaavitaan, tai ainakin mulle sanottiin että niin tehtiin. Ei sektio niin kauhea juttu ole jos kaikki menee hyvin. Mun mielestä sitä vähän peloitellaan turhaan. Mutta alatiesynnytyksen jälkeen palautuu kyllä yleensä nopeampaa.

Nämä nyt jos kaikki menee kummassakin hyvin. Etukäteen ei valitettavasti voi tietää.

No mulla oli haavan päällä olevat laput veressä. Tulehdus tuli ja haava alkoi vuotaa mätää (ihan valumalla) pari vko leikkauksesta. jälkivuoto kesti ainakin 5 vko. Puhumattakaan siitä miten kurjaa oli heti joutua eroon omasta vastasyntyneestä. Tai miten kovaa tuskaa teki ensi askeleet leikkauksen jälkeen. Jos jotain hyvää, palkinto oli mitä mahtavin.

 

Hei Milanna, saat kyllä rauhottavia sen puudutuksen lisäksi. Siinä pöydällä maatessa on vain sellainen olo kuin olisi pöllyssä. Sulle ollaan siellä varmasti mukavia, ja mies voi olla siinä vieressä juttelemassa. Ei se mikään paha paikka ole, et tunne mitään (paitsi kyllä sen kun kroppasi heiluu edes takas ...).

 

No se tärisiminen ei ole pelottava mutta mietin kipuja ja mitä muita riskejä voisi olla

Pakko sanoa, että itse ottaisin ennemmin kaikki kivut kun sen tärisemisen..

Se kuulostaa kivemmalta mitä onkaan..mutta onneksi ei kestä kauhean kauaa. Aika yksin siinä vaan on, kun mies on beibin kanssa "jossain muualla", eikä siinä muutenkaan kukaan ehdi seuraa pitämään.

 

Hei Milanna, saat kyllä rauhottavia sen puudutuksen lisäksi. Siinä pöydällä maatessa on vain sellainen olo kuin olisi pöllyssä. Sulle ollaan siellä varmasti mukavia, ja mies voi olla siinä vieressä juttelemassa. Ei se mikään paha paikka ole, et tunne mitään (paitsi kyllä sen kun kroppasi heiluu edes takas ...).

Hyi, en pidä ajatuksesta että olisi ihan pihalla. Synnytyksessäkään en uskaltanut koskeakaan ilokaasuun kun pelkäsin että menee sekaisin.

 

No mulla oli haavan päällä olevat laput veressä. Tulehdus tuli ja haava alkoi vuotaa mätää (ihan valumalla) pari vko leikkauksesta. jälkivuoto kesti ainakin 5 vko. Puhumattakaan siitä miten kurjaa oli heti joutua eroon omasta vastasyntyneestä. Tai miten kovaa tuskaa teki ensi askeleet leikkauksen jälkeen. Jos jotain hyvää, palkinto oli mitä mahtavin.

Joo, mulla menikin kaikki tosi hyvin. Kurja että sulla meni noin. Mä en muuten edes kunnolla muista sitä kun ensimmäistä kertaa nousin jaloilleni leikkauksen jälkeen, mutta haparoiden toki minäkin kävelin. Että en sentään kirmaillut kuin varsa kevätlaitumella minäkään.

Alatiesynnytyksen jälkeen saa syödä, sektion jälkeen korkeintaan jotain kälystä mustikkamehua vaikka on nä l kä ..

 

Mulla akku tyhjänä ja olemme tukussa, vastan illalla ja luen mielelläni kokemuksia
:heart: :heart: :heart:

 

Meillä neljäs lapsi sektiolla syntyessään veti keuhkoihin lapsivettä. Pari päivää oli nasaalis (mikähän ylipainejuttu se nyt oli), yhteensä viikon keskolas ton takia. On kuulemma yleistä sektio lapsilla.

Mun omat kivut on ollu kaikkea ihan ok:n ja sietämättömän tuskan välillä.
Viimesen sektion jälkeen mulla tuli paha tulehdus sisuksiin (munasarja, kohdun ulkoseinä, paksusuoli, umpisuoli alueelle),olin viis päivää sairaalas vauvan ollessa 6 viikon ikäinen. Kotia päästyänikin olin huonossa kunnossa vielä pari viikkoa.

 

No tota. Henkilökohtainen mielipiteeni on että jos pelkää synnytystä sekä leikkausta, niin olisikohan viisainta jättää se viimeinen lapsi tekemättä..

Täh? Synnytys/leikkaus on pieni hetki/murhe sen rinnalla että saa oman lapsen loppuelämäksi.

Mulla on 7 lasta ja hirvittävä synnytyspelko, kiitos esikoisen traumaattisen synnytyksen. Haluan ehdottomasti lisää lapsia vaikka edelleen synnytyspelko on kauheaa. Pelkopolilla käynyt jo kuuden raskauden kanssa.

 

Tee kuinka tahansa synnytystavan suhteen, molemmissa on puolensa.

Suunniteltu sektio on ihana. Sektiopäivänä mä löntystelin miehen kanssa osastolle, sieltä rauhassa leikkaussaliin, siellä rauhallinen ja kiireettömän oloinen tunnelma.

Selkäydinpuudutteella kivut oli pois, pressu laitettiin rinnuksille jolloin en itse nähnyt sitä verimäärää tms, mies höpötteli pääpuolessa.

Vain 5 minuuttia ähkivät sen haavan parissa, sitten kuulin vauvan parkaisun ja vauva rinnalle. Sen jälkeen vauvalle lääkärin tarkastus jonka aikana imuroitiin vatsaonteloa ja ommeltiin, imuroiminen oli ehkä koko operaation tukalin vaihe, se vähän tuntui. Sit pariksi tunniksi vauvan kanssa tarkkailuun, josta synnyttäneiden osastolle.

Eka vuorokausi oli osastolla hankalin kun ei voinut edes kääntyä sängyllä, imettäminen kyllä sujui. Kipupumpusta oli iso apu. Seuraavana päivänä pääsin jalkeille. Haavan kanssa ei sen jälkeen isoja ongelmia, tietty ekan kuukauden aikana piti varoa vauvaa isompien juttujen nostelua.

 

Tee kuinka tahansa synnytystavan suhteen, molemmissa on puolensa.

Suunniteltu sektio on ihana. Sektiopäivänä mä löntystelin miehen kanssa osastolle, sieltä rauhassa leikkaussaliin, siellä rauhallinen ja kiireettömän oloinen tunnelma.

Selkäydinpuudutteella kivut oli pois, pressu laitettiin rinnuksille jolloin en itse nähnyt sitä verimäärää tms, mies höpötteli pääpuolessa.

Vain 5 minuuttia ähkivät sen haavan parissa, sitten kuulin vauvan parkaisun ja vauva rinnalle. Sen jälkeen vauvalle lääkärin tarkastus jonka aikana imuroitiin vatsaonteloa ja ommeltiin, imuroiminen oli ehkä koko operaation tukalin vaihe, se vähän tuntui. Sit pariksi tunniksi vauvan kanssa tarkkailuun, josta synnyttäneiden osastolle.

Eka vuorokausi oli osastolla hankalin kun ei voinut edes kääntyä sängyllä, imettäminen kyllä sujui. Kipupumpusta oli iso apu. Seuraavana päivänä pääsin jalkeille. Haavan kanssa ei sen jälkeen isoja ongelmia, tietty ekan kuukauden aikana piti varoa vauvaa isompien juttujen nostelua.

Mä en saanut vauvaa heräämöön mukaan eikä ollut kipupumppuakaan. Ensimmöinen jalkeillenousu tapahtui ilman kipulääkettä ja se tuska oli aivan järkyttävä.

 

auts :/ oikeasti minua pelottaa sekä ja että , mulla 5kg vauvan jälkeen jäi niin isot traumat etten oikeasti pystyy yhtäkään tuntu ponnista pelkojen takia ja myös pelottaa leikkaus samalla, huoh... en halua koko raskaus että olisi vain pelko ajatuksissa

Eikös se sun viimeisn vauva kuitenkn syntynyt aika 'helposti', tarkoitan siis että ei siis ollut mitään komplikaatioita vaikka oli isokokoinen?

 

Voi olla että pelkosektion saa vielä jos näyttää että pelkopolilla ei pelot hälvene, mutta pelkosektio nukutuksessa voi olla jos vaikeampi saada. Eli ap, pelkosektio tehdään epiduraalipuudutuksessa jossa selkäytimen viereen kovakalavon alaiseen tilaan viedään neulalla katetri- jos se ei pelota, niin tuskin yleisanestesiaa saa. En kyllä ymmärrä miksi kukaan haluaisi missata oman lapsensa syntymän olemalla vapaaehtoisesti nukutettuna. Itse missasin sen kun jouduttiin tekemään hätäsektio ja edelleen on pieni suru siitä ettei pojan syntyessä kumpikaan vanhemmista ollut häntä vastaanottamassa ja toivottamassa tervetulleeksi maailmaan (mies ei tietysti päässyt mukaan kun hätäsektio). Onneksi kuitenkin saatiin terve lapsi kun sektioitiin ajoissa.

 

Mä tärisin ihan hillittömästi normisynnytyksessä epiduraalin jälkeen, ponnistusvaiheessa.. se oli kamalaa..

 

Mulla on tehty hätäsektio ja muutama päivä sen jälkeen oli kyllä todella epämukavaa, mutta ehkä pikku hinta siitä ettei römpsä revennyt ja saatiin seksikin mukaan nopeesti. Lähtee vaan liikkeelle ku saa siihen luvan niin nopeesti sitä paraneekin. Ja jälkivuoto oli ihanan niukkaa, ku ne siinä samassa putsaa hyvin kohdun tyhjäksi.

 

Mulla on tehty hätäsektio ja muutama päivä sen jälkeen oli kyllä todella epämukavaa, mutta ehkä pikku hinta siitä ettei römpsä revennyt ja saatiin seksikin mukaan nopeesti. Lähtee vaan liikkeelle ku saa siihen luvan niin nopeesti sitä paraneekin. Ja jälkivuoto oli ihanan niukkaa, ku ne siinä samassa putsaa hyvin kohdun tyhjäksi.

Ei se römpsä välttämättä repeä normi synnytyksessäkään. Varsinkin jos jo aiemmin on synnyttänyt 5kg vauvan.

 

Kyllä se on niin, että kumpaakaan ei voi suoralta kädeltä "suositella" koska niitä komplikaatioita voi tulla kummassa vaan ja jokainen synnytys on erilainen. Itselläni takana kiireellinen sektio ja alatiesynnytys ja noista tuo sektio ehkä sujui helpommin. Siinä oli vaan se harmi, että joutui olemaan pidempään sairaalassa..

 

Pakko kyllä kertoa, että mulla oli hirveet kivut ihan alatiesynnytyksen jälkeen. Synnytys itsessään meni hyvin ja ihan normaalisti. Mulle tehtii episiotomia, ja se oli ihan kamalan kipeä 3 kk. Haava tulehtui myös. Tärisin synnytyksen aikana ja sen jälkeen ihan hulluna. Vauvaa en pystynyt nostamaan syliin kahteen viikkoon, koska en pystynyt edes kävelemään kun kivut oli niin kamalat. Että ei se kyllä herkkua ole alatiesynnytyksenkään jälkeen.

 

Mulla takana hätäsektio ja toisessa revennyt römpsä. Silti rääkkäisin römpsää mieluummin kuin menisin uudestaan hätäsektioon. Niin se vain vaihtelee tapauskohtaisesti ja ihmisestä riippuen.

 

Miunulla on kokemusta hyvin sujuneesta sektiosta ja huonosti sujuneesta alatiesynnytyksestä. Sektion jälkeen söin lääkkeitä ehkä viikon-1,5 viikkoa, alatiesynnytyksen jälkeen kuukauden verran, jonka jälkeenkin olin todella kipeä. Lääkärit kyselivät jälkitarkastuksessa ym. että mitä mieltä olen, kumpi synnytystapa on helpompi/kivuliaampi. Sanoin että en oikein osaa sanoa, kivut olivat niin eri tyyppisiä. Mutta jos meille jostakin syystä kolmas lapsi tulisi, niin sektiolla syntyisi ilman muuta. Ihan vain henkisen hyvinvoinnin takia.

 

Eli haluat sektion siksi, että edellinen vauvasi oli iso. Ei tästä seuraavasta tule 5kiloista kunhan katsot mitä syöt! Eli ei mitään sokeripitoista, ja tähän kuuluu siis keksit, pullat, karkit, jätski, limsat ja mehut. Ja ei myöskään makeutusaineella makeutettuja, esim pepsi max. Kunhan syöt terveellisesti, ei ole mitään syytä huoleen

 

Eli haluat sektion siksi, että edellinen vauvasi oli iso. Ei tästä seuraavasta tule 5kiloista kunhan katsot mitä syöt! Eli ei mitään sokeripitoista, ja tähän kuuluu siis keksit, pullat, karkit, jätski, limsat ja mehut. Ja ei myöskään makeutusaineella makeutettuja, esim pepsi max. Kunhan syöt terveellisesti, ei ole mitään syytä huoleen

Syöpä sinä tuolla tavalla 9kk...

 

Joka raskaudessa syön tervellisesti mutta silti pullat ym kotitekoiset ne menee, kun en osaa olla ilman makeata. Tuntu ettei se syöminen aina auttaa, kun en mä viime raskaudessa ole syönyt sen enempää kun muissa raskauksissa, se vaan tuli ja nyt pelottaa jopa 3kg synnyttää sieltä, se pelko on vaan hirveä, myös pelottaa keisarileikkausta tehdä aivan hirveästi kun koko asiaa on tuntematon minulle, en tiedä mitä teen, pää varma räjähdä vain pelon takia :| en olisi voinnut uskoa että se tuo mulle noin paljon pelkoja vaikka neljäs lapsi jo tulossa silti en vaan tuntu halua minkälaista synnytystä, haluan joku muu sen tekee vaikka mun puolesta

 

Minä en saanut keisarinleikkausta, vaikka pelkäsin synnytystä hullun lailla. Ehkä yksityisellä ois onnistunut.