Voinko jättää masentuneen poikaystävän?

[kommentteja kaipailen]

Olen seurustellut nyt reilu puoli vuotta poikaystäväni kanssa. Olemme molemmat 24-vuotiaita opiskelijoita. Ihastuin miehen rauhallisuuteen ja järkevyyteen, joka tuntui kivalle verrattuna hulivili-eksääni. Suhteemme alkoi aika nopeasti, varsinainen treffeilläkäynti vaihe jäi väliin. Hyvin nopeasti suhde meni siihen, että mies suorastaan asuu luonani perjantaista maanantaihin.

Vähitellen aloin huomaamaan miehessä piirteitä, joista en oikein pitänyt. Se mitä olin luullut rauhallisuudeksi ja järkevyydeksi alkoikin tuntua laiskuudelta ja flegmaattisuudelta. Hänelle hyvä viikonloppu tarkoittaa sitä että katsomme tv:tä monta tuntia päivässä. Liikuntaa hän ei harrasta, eikä suostu lähtemään kanssani esim. lenkille. Kouluhommia hän ei saa aikaan juuri yhtään. Hän toivoo, että minä olisin hänelle joku "ihmeidentekijä", tsemppaisin häntä lukemaan tenttiin jne. Tottakai olenkin yrittänyt kannustaa häntä, mutta se on turhauttavaa kun hän usein vaan tiuskii takaisin. Viime aikoina hän on ollut huomattavan huonotuulinen ja äärimmäisen negatiivinen. Mikään ei kelpaa hänelle eikä mikään huvita.

Viikko sitten hän myönsi, että on ollut masentunut ja on menossa YTHS:n psykologille juttelemaan. En tiennyt mitä sanoa. Tavallaan hänen masennuksensa ei tullut yllätyksenä, mutta en enää tiedä mitä tehdä. En jaksaisi tuollaista negatiivista poikaystävää, joka vaan tiuskii minulle eikä edes pyydä anteeksi. Tuntuu, että masennuksen myöntämisellä hän ikään kuin tahtoo sanoa, ettei ole vastuussa ilkeästä käytöksestään.

Minusta tuntuu, etten näe enää hänessä sitä miestä, keneen ihastuin. Tai ehkä en edes tunne häntä, vaan ihastuin johonkin luomaani mielikuvaan. En tiedä, että haluanko enää edes tuntea häntä. Olen jopa harkinnut suhteen lopettamista, mutta en tiedä voinko. Poikaystäväni varmasti musertuisi jos jättäisin hänet. Hän on puhunut yhteisestä tulevaisuudesta, lapsista, häistä, jopa eläkeiästä yhdessä. Mutta minun täytyy myöntää, ettei ajatus masentuneesta, negatiivisesta ja tympeästä poikaystävästä houkuttele. En myöskään tiedä, jaksaisinko todella olla SEKÄ hänen tyttöystävänsä ETTÄ tukihenkilönsä niin kuin hän haluaa.

 

[mies1]

Se on positiivista, että hän tunnustaa masennuksensa ja hakee apua.

Minusta sinä et ole vastuussa hänestä ja sinulla on oikeus tehdä itseäsi koskevia päätöksiä sinun tulevaisuudesta; sitä oikeutta sinä et ole luovuttanut kenellekään.

Toisaalta poikaystäväsi sairauden hoidon kannalta ei ole hyvä, jos hänelle tulisi ero juuri nyt ja siihen sinä pystyt vaikuttamaan. Hän voi saada hyvinkin sopivan lääkityksen ja saada elämäntahtonsa takaisin. Kaikkien kannalta olisi parasta, jos tukisit häntä vielä jonkin aikaa ja tekisit sitten omat päätöksesi, joihin sinulla on täysi oikeus.

 

[sama tilanne]

Minulla oli täysin samanlainen tilanne joka tosin jatkui lähes kaksi vuotta (1kk tutustumista ennen seurustelua, kaikki ajat kotona tv:n ääressä, ei saanut mukaan kävelemään, aluksi luulin rauhalliseksi ja elämässä viisastuneeksi...). Koin etten voi lopettaa suhdetta, koska se olisi heitteillejättö. Halusin auttaa ja tukea ja tiesin että osaisin, itsekin masennuksen läpikäyneenä. Lopulta turhautuneena tilanteen muuttumattomuuteen, ainaiseen huutamiseen ja torjumiseen, tein päätöksen lopettaa suhde. Jatkoimme ystävinä, ja kaikki loksahti paikoilleen aivan ihmeellisellä tavalla. Hän ei huuda, hän ymmärtää, tukee ja kuuntelee minua, keskustelee asioista, ottaa apua vastaan.. kaikkea mitä ennen ei voinut. Ja tunnen että hän on päässyt huimasti eteenpäin, kun tajuaa etten auttanut häntä itseni ja oman tulevaisuuteni takia vaan hänen takia.

Minusta suhteen voi lopettaa jos huomaa ettei toisesta ole siihen. Silti ystävyyden voi säilyttää ja itse huomasin olevani enemmän avuksi ystävänä. Suosittelen sitä kaikille, joilla kuvailemasi tilanne.

 

[voit jättää!]

Veikkaan, että on aika suuri todennäköisyys saada itsekin depressio jos kumppani sitä kansantautia sairastaa. Etenkin jos suhde on noin alkutekijöissä, niin itse liukenisin nopeasti tuossa vaiheessa pois paikalta. Se olisi ehkä vähän eri juttu, jos olisitte olleet yhdessä vuosikausia ja olisi yhteiset lapset yms.

 

[Eledriel]

Itse elin 7vuotta joista 1,5v naimisissa ex mieheni kanssa, joka aika ajoin oli masentunut ja aina hyvin negatiivinen ja passiivinen.

Siinä on vaikea elää vieressä ja helposti masentuu itsekin. Toinen voi jopa vetää sinut mukanaan siihen suohon.

Elä siis vain itsellesi. Älä koe syyllisyyttä tilanteesta tai siitä että jättäisit hänet. Jokainen aikuinen ihminen on vastuussa vain itsestään. Et voi _uhrata_ omaa elämääsi toisen puolesta.

Minä jätin mieheni noin puoli vuotta sitten ja elän nyt maailman ihanimman miehen kanssa. Elämä on täysin erilaista. Vieläkin ihmettelen onko tällaista olemassa edes...

 

[Mies3]

Itse jätin oman vaimoni heti kun hän sai tietää rintasyövästään. En olisi kestänyt häntä sairaana ja rinnattomana, koska lääkärin mukaan rinnat joudutaan poistamaan. Nyt itselläni on nuorempi ja terve avovaimo, Ex taitaa olla jo kuollut. En tiedä, koska en ole kysellyt perään. Et voi_uhrata_omaa elämääsi toisen puolesta.

 

[pit.]

Itse jätin oman vaimoni heti kun hän sai tietää rintasyövästään. En olisi kestänyt häntä sairaana ja rinnattomana, koska lääkärin mukaan rinnat joudutaan poistamaan. Nyt itselläni on nuorempi ja terve avovaimo, Ex taitaa olla jo kuollut. En tiedä, koska en ole kysellyt perään. Et voi_uhrata_omaa elämääsi toisen puolesta.

No toivottavasti tämä oli provo. Tai ehkä ei, tiedän tälläistä tosiaan tapahtuneen. Sääli, että se myötä -ja vastamäessä on toisille vain sanahelinää.

 

[Käyttäjätunnus on varattu.]

Itse jätin oman vaimoni heti kun hän sai tietää rintasyövästään. En olisi kestänyt häntä sairaana ja rinnattomana, koska lääkärin mukaan rinnat joudutaan poistamaan. Nyt itselläni on nuorempi ja terve avovaimo, Ex taitaa olla jo kuollut. En tiedä, koska en ole kysellyt perään. Et voi_uhrata_omaa elämääsi toisen puolesta.

No toivottavasti tämä oli provo. Tai ehkä ei, tiedän tälläistä tosiaan tapahtuneen. Sääli, että se myötä -ja vastamäessä on toisille vain sanahelinää.

Minä ymmärsin mies3:n kommentin sarkasmina. Masennus on suomen yleisin mielenterveysongelma, harva siltä elämässään säästyy. Tietenkään ei ole pakko olla suhteessa kenenkään kanssa, mutta kannattaako silloin sairaudesta tehdä syntipukkia? Alkuperäisen mies on tietokoneen ääressä viihtyvä sohvaperuna. Ap itse on menevämpi tyyppi. Jos vaikka seuraavaksi kumppaniksi valitsisi sellaisen menevämmän tyypin, niin ei tarvitsisi niin hirveästi kärsiä siinä parisuhteessa?

Itse olen tietokoneen ääressä viihtyvä sohvaperuna, jolle hyvä viikonloppu tarkoittaa monta tuntia tv:tä tai konsolipelejä, ehkä molempia. Voin toki seurustella intohimoisen hiihtäjän kanssa, mutta itse en lähde hikilaudoilla huitomaan metsään. Asiasta on turha valittaa koska olen tyytyväinen itseeni enkä aio muuttua. En myöskään vaadi ketään hiihtäjääkään muttumaan. Mitä järkeä on ehdoin tahdoin ängetä suhteeseen ja sitten valittaa kuinka kurjaa on kun toinen ei muutu?

Eli lyhyestä virsi kaunis: voit ap hyvin lähteä suhteesta. Miehesi masennuskin voi lieventyä jos hän löytäisi hieman sopivamman kumppanin itselleen.

 

[djembe]

suosittelen sinulle lämpimästi keskustelua jonkun alan ammattilaisen kanssa, esim. sivustolta tukinet.net pääset alkuun

mieti tarkkaan, haluatko lopettaa suhteen sairauden takia, sairaudesta voi kuitenkin parantua, ja pitkässä parisuhteessa joutuu aina tavallaan olemaan sen toisen tukihenkilönä, aina tulee kriisejä, joista on selvittävä toista tukien, sellaista elämä vain on

voisi olla hyvä katsoa tilannetta vielä jokunen viikko eteenpäin, näkisit millainen se sinun poikaystäväsi on silloin, kun se masennus alkaa helpottaa hoidon myötä

toki itse tunnet itsesi ja tilanteesi parhaiten, ruokin tässä vain sinulle ajatuksia

voimaa tilanteeseesi, sitä aivan varmasti tarvitset!

 

[oikea diagnoosi?]

Sairaudesta ei kannata tehdä syntipukkia. Jos ap on tuonut esiin huomaamansa epäkohdan; rauhallisuus onkin flegua.. ja mies kuittaa hädissään sen masennukseksi.. onko tämä nyt oikeaa peliä. Toinen hakee syytä erota, toinen kuvittelee, ettei se kehtaa lähteä..

 

[Siri**]

Ei poikaystäväsi sinun lähtöösi kuole, jos kuolee, kuolisi muutenkin.

Ajatuksesi on kesties jalo, mutta yliarvioit oman merkityksesi ja kykysi. Et voi pitää ketään kasassa ja senhän olet havainnut itsekin, kun väsyt pinnistelemiseen ja oletettuna tukihenkilönä olemiseen.

Teet vain palveluksen kummallekin, kun lopetat epätyydyttävän suhteen. Tuskin mies on sen tyytyväisempi epätasapainoiseen suhteeseen, jos tiuskii ja on vihainen.

 

[jätä]

ja hauku paskaksi luuseriksi lähtiessäs. Tuijota vaan omaan napaasi, kuten mies1. sanoi. Vedä matto alta ja lähde!

 

[Suzannah]

Te olette molemmat vielä nuoria ihmisiä, ja vasta seurustelette. Mistään myötä- ja vastamäissä kestämisestä ei kannata syyllistää/syyllistyä minun mielestäni tuollaisessa tapauksessa.
Vain alan ammattilaisesta on terapeutiksi, ei rakastetusta. Vertaistuki (jos siis olisit itse kokenut vastaavaa kuin mitä kerrot poikakaverisi nyt elävän läpi) auttaa sekin vain jonkin matkaa, eikä senkään tarkoitus ole että tukihlö uhrautuu ja uuvuttaa itsensä vaan pointtina on tukea juuri sen verran kuin jaksaa kulloinkin. Onneksi harva (masennus)potilas edes odottaa, että lähimmäiset pystyisivät ratkomaan hänen ongelmansa. Lämmintä myötäelämistä sen sijaan sopii odottaa keltä tahansa ystävältä ja sukulaiselta - sinultakin vaikka seurustelunne lopettaisitte.

 

[mies1]

ja hauku paskaksi luuseriksi lähtiessäs. Tuijota vaan omaan napaasi, kuten mies1. sanoi. Vedä matto alta ja lähde!

Ihan vapaasti voi esittää loppuelämänsä marttyyria. Mikään pakko ei ole ryhtyä omaishoitajaksi, ainakaan minun mielestä. sanoinkin, että tue masentunutta, mutta jos alkaa ahdistaa, niin omaa elämäänsä ei kannata uhrata seurustelukumppanin edestä.

 

[pit.]

Samaa mieltä mies1:n ja monien muiden kanssa. Suhteenne on kuitenkin nuori, et sinä ole vielä mitään velkaa. Toisaalta voist katsella hiukan eteenpäin ja katsoa miten lääkitys auttaa.

 

[niinpäniin]

kusipää mikä kusipää

 

[katkera?]

kusipää mikä kusipää

Ja sinustako olisi kiva, jos kanssasi oltaisiin säälistä tms. takia, ettet vaan tulisi hullummaksi?
Mikähän mahti maailmassa velvoittaa sellaista tekemään ihmiselle, jonka on tuntenut puoli vuotta?

Ei tämä ap. ole voinut aiheuttaa kaverinsa ongelmia, eikä senkään vuoksi ole velvoitettu häntä hoitamaan. Tai jos olisikin aiheuttanut, olisi parasta häipyä kauemmas, ettei aiheuta lisää vahinkoa.

Mikähän se sinun ongelmasi olikaan?

 

[minä-kin]

Itse masennusta sairastavana mielipiteeni on ettei ole oikea syy jäädä suhteeseen, jossa ei ole onnellinen, koska pelkää ettei toinen kestä lähdettyäsi. Se ei ole reilua sinulle eikä miehelle. Kumpikaan teistä ei mitä ilmeisemmin pysty antamaan sitä mitä toinen haluaisi. Minusta olisi kamalaa, että kumppanini ei eläisi täyttä elämää sen vuoksi että minä olen sairas. Minun elämäni ei voi olla yhden ihmisen varassa ja toivottavasti ei ole miehesikään.

 

[mies1]

Itse masennusta sairastavana mielipiteeni on ettei ole oikea syy jäädä suhteeseen, jossa ei ole onnellinen, koska pelkää ettei toinen kestä lähdettyäsi. Se ei ole reilua sinulle eikä miehelle. Kumpikaan teistä ei mitä ilmeisemmin pysty antamaan sitä mitä toinen haluaisi. Minusta olisi kamalaa, että kumppanini ei eläisi täyttä elämää sen vuoksi että minä olen sairas. Minun elämäni ei voi olla yhden ihmisen varassa ja toivottavasti ei ole miehesikään.

tsemppiä sulle, aurinko paistaa ja kuu mottaa pienet ilot ovat elämän suola..