Voimia eroprosessiin.

[jokuvaan]

Mistä alottaa ja miten toimia?
Haen töitä, mutta mitä jos en saa, niin ei ole mistään, miten alottaa ns. normaalielämä eli lapset hoitoon ja kouluun ja minä töihin.

Työpaikan kun saan, niin sen mukaan muutetaan, kuitenkin maks. 50km:n päähän isästä (jos hän nyt siis tähän kaupunkiin jää, tod.näk, kun yrittäjä on täällä).

Oon ihan loppu, just aloin karjuun miehelle, kun vaan haukkuu ja haukkuu ja kun sanon hänelle, että älä hauku, niin sanoo, vaan, että älä sää kuule isottele. Lapset alko itkeen lujaa ja otin ne viereen istuun ja selitin, että kun aikuiset oikeen paljon riitelee, melkein kokoajan, ne muuttaa eri paikkohin, sitten eivät riitele. Aloin puhuu muutosta, tulevaisuudesta. En tiedä, ei olis varmaan pitäny... Mies meni nukkuun ja lapset kattoo viedeoo. :`(

 

[ap]

Älä vastaa tähän, tuli kahteen kertaan.

 

[vieras]

Minulla myös ero prosessi päällä. Mies itse haki avioeroa ja nyt harkinta-aika päällä. Olisin valmis antamaan kaikkeni jotta perheemme vosis olla yhdessä ja lapsilla olisi ehjä koti. Minä olen menettänyt paljon, myös käytännön asioiden hoitaminen on ollut todella hankalaa.Yksin isossa kaupungissa missä ei sukulaisia tai ystäviä liiemmin. Isompi lapsi on reagoinut voimakkaasti isän poismuuttoon, hän on taantunut kovasti ja itkee jo pienemmästäkin asiasta. Hän yrittää saada huomioo ja puhua pälättää tauotta jottemme vaan me aikuiset alkaisi tappelemaan. Olen masentunut ja kovin surullinen.Pakko vaan koittaa sinnitellä päivästä toiseen ja odottaa että jonain päivänä helpottaa.Voimia myös sinulla.

 

[ap]

Minulla myös ero prosessi päällä. Mies itse haki avioeroa ja nyt harkinta-aika päällä. Olisin valmis antamaan kaikkeni jotta perheemme vosis olla yhdessä ja lapsilla olisi ehjä koti. Minä olen menettänyt paljon, myös käytännön asioiden hoitaminen on ollut todella hankalaa.Yksin isossa kaupungissa missä ei sukulaisia tai ystäviä liiemmin. Isompi lapsi on reagoinut voimakkaasti isän poismuuttoon, hän on taantunut kovasti ja itkee jo pienemmästäkin asiasta. Hän yrittää saada huomioo ja puhua pälättää tauotta jottemme vaan me aikuiset alkaisi tappelemaan. Olen masentunut ja kovin surullinen.Pakko vaan koittaa sinnitellä päivästä toiseen ja odottaa että jonain päivänä helpottaa.Voimia myös sinulla.

Kiitos, samoin voimia sulle.
Minä olisin se tosiaan, joka lähtis. Meillä isoin on koululainen ja sais päättää itse, kummalle jää, kun koulu ja kaverit on täällä. Toki toivoisin, että hän tulisi mukaan. 2 nuorempaa menisi pph:lle ja minä töihin.

Meillä on myös tämä koululainen ylipirtee ja pälättävä (tyttö), kun ollaan miehen kanssa kumpikin kotona. Selvästi yrittää viihdyttää ja kaipaa huomioo.

Oon tosi maassa myös. Saan kuulla mieheltä jatkuvasti, miten oon mokannut asiat ja miten olen sitä ja tätä. Kokoajan huomauttelee mun huonoudesta. Ollaan keskusteltu vakavasti ja hän on luvannut osaltaan parantaa käytöstään, siltikään sitä tekemättä. Ei kestä mun masennusta (todettu on), kokoajan muut naiset/naapurin-äidit yms. naispuoliset on mua parempia, ne tekee sen ja senkin ja silti eivät valita, vitustako se tietää, mitä toisten perheessä tapahtuu? :headwall: Ja toiset miehet sitä ja sitä ja naiset niitä kunnioittaa. Voi herrajjumala!!

Oikeen odotan, että pääsen omilleni ja saan omanarvontuntoni takaisin.

Tsemppiä myös sulle, kaikki järjestyy kyllä. :hug: :flower:

 

[ap]

Nostan taas, toki saa vastata tähä aloitukseen, toisin kuin eka sanoin... :ashamed: