S
surullinen...
Vieras
mulla on todella voimakas alemmuuskompleksi, suhteessa aviomieheeni... olin tosi nuori mennessämme yhteen ja niin tyhmä, että noin kymmenen vuotta käytännössä vain mahdollistin hänen uran tekemistään... hän ei silloin tukenut minua mitenkään, jätti paljon yksin lasten kanssa, enkä sitten saanut opiskeltua enkä pystynyt hakemaan niitä töitä joita halusin koska olin niin pitkälti yksin vastuussa...
no... olen edelleen nuori ja minulla on mahdollisuus aloittaa urani rakentaminen nyt... ja mieheni on kokenut jonkun ihme herätyksen ja on valmis minua tukemaan.. mutta mulla on kehittynyt niin voimakas alemmuuden tunne hänen kanssaan, etten vaan pysty... tuntuu etten kestä olla edes samassa tilassa hänen kanssaan, olen niin vihainen ja tunnen itseni niin huonoksi ja epäonnistuneeksi... vaikka nyt hän kyllä yrittää mua tukea...
en vaan pääse tästä tunteesta eteenpäin... tuntuu että vaikka tekisin mitä niin jään jotenkin hänen suhteensa aina siihen kotipiian asemaan... :'(
no... olen edelleen nuori ja minulla on mahdollisuus aloittaa urani rakentaminen nyt... ja mieheni on kokenut jonkun ihme herätyksen ja on valmis minua tukemaan.. mutta mulla on kehittynyt niin voimakas alemmuuden tunne hänen kanssaan, etten vaan pysty... tuntuu etten kestä olla edes samassa tilassa hänen kanssaan, olen niin vihainen ja tunnen itseni niin huonoksi ja epäonnistuneeksi... vaikka nyt hän kyllä yrittää mua tukea...
en vaan pääse tästä tunteesta eteenpäin... tuntuu että vaikka tekisin mitä niin jään jotenkin hänen suhteensa aina siihen kotipiian asemaan... :'(