Voikohan tällaista asiaa oppia ikinä hyväksymään?

[Pinki]

Olen samanlaisessa tilanteessa kuin ap kuvaili (siis sen lapsen äiti, ei halua olla yhteyksissä 'isään') ja neuvoisin, että anna asian olla. Älä revi auki haavoja, kun asia ei oikeastaan sinulle kuulu. (Vaikka oletkin tämän oletetun isän kanssa yhdessä ) ja ihan hyvällä sanon, en veetuillakseni

 

[Pinki]

Olen myös miettinyt ottavani yhteyttä tuohon lapsen äitiin. Haluaisin ehkä keskustella asiasta enemmän. Mutta en tiedä onko minusta siihen ja että onko se olennaista...

Ei kannata!
Minun tuttavallani on juuri mainitsemasi tilanne.
Äiti ei halua erinäisistä syistä, että isä pitää yhteyttä lapseensa. Isä ei edes tunnustanut lastaan omakseen, vaan naisen nykyinen on jopa adoptoimassa lasta omakseen.
Eli älä nyt sotke välejä, jos kaikki on kerran jo sovittu!

Siinä kärsii silloin lapsi, isä ja äiti, jos menet puuttumaan hyvin rullaaviin asioihin!

Nyt vasta luin kaikki vastaukset... tunnetaanko me?

 

[Bianca]

Olemme puhuneet asian läpi mieheni kanssa perinpohjin. Toki mieleeni tulee paljon kysymyksiä jälkeenpäinkin, ja mies vastailee niihin ihan mielellään - koska tietää, että avoin keskustelu helpottaa minun oloani. Muutoin mies ei välittäisi asiasta puhua, koska ei koe tärkeäksi - siis siinä mielessä, että "hänellä ei ole lapsia, asiat on sovittu, se on tuntematon lapsi eikä kiinnosta".

Mies ei ole pettäjätyyppiä. Aloimme seurustella n. vuosi sitten. Kun suhde eteni suht vakavaksi, mies rohkeni kertoa asiasta. Ei siis kertonut heti, koska hänen mielestään tuollaista ei voi kertoa kenelle tahansa ja kertoi nyt, koska huomasi, että tästä tuleekin jotain vakavaa. Ymmärrän hänen kantansa.

Muuten, mitä terolut-pillerit ovat? Nainen oli kuulemma lapsen syntymän jälkeen lähettänyt viestin, jossa tunnustanut ettei ollut käyttänyt e-pillereitä ja kertoi syöneensä jotain teroluteja.

Muutoin asia on ihan selkeä, ok. Välillä mieleeni tulee kysymyksiä, joihin toivon vastauksia, ettei jäis häiritsemään.

 

[Suosittelisin kertomaan]

Mielestäni olisi hyvä käydä asiaa läpi miehesi kanssa niin paljon ja niin pitkään, että pystyt elämään asian kanssa. Ehkä ei kuitenkaan ole viisasta ottaa toiseen naiseen yhteyttä, koska hän ei selvästikään yhteydenpitoa halua. Omalle lapsellesi /lapsillesi voisi kuitenkin olla viisasta kertoa asiasta jossain vaiheessa. Viimeistään miehesi kuoltua ja pesänselvityksen tullessa ajankohtaiseksi, nämä lapset kuitenkin tulevat olemaan tekemisissä. On myös mahdollista, ehkä kuitenkin epätodennäköistä, että myös jonkin perinnöllisen sairauden selvittelyissä joutuisitte tekemisiin. Voihan myös tämä miehesi ensimmäinen lapsi joskus kiinnostua sukujuuristaan ja ottaa mieheesi yhteyttä, kukapa tietää.Jossain vaiheessa tällaisilla asioilla on kuitenkin tapana tulla esille ja voi olla shokki monelle asianosaiselle, jotka eivät ole asiasta olleet tietoisia.Nimimerkillä kokemusta on! Kaikenlaiset "perhesalaisuudet" muutenkin jäävät jäytämään pinnan alle ja voivat pulpahtaa pintaa tavalla tai toisella joskus. Suosittelisin siis rehellisyyteen. Onhan nykyään niin monimuotoisia perhemalleja ja -systeemejä, että ihan varmasti omalle lapsellesi voit joskus asiasta puhua. Eihän siitä tarvitse tehdä sen kummempaa numeroa.

 

[narsissi]

Olen myös miettinyt ottavani yhteyttä tuohon lapsen äitiin. Haluaisin ehkä keskustella asiasta enemmän. Mutta en tiedä onko minusta siihen ja että onko se olennaista...

Ei kannata!
Minun tuttavallani on juuri mainitsemasi tilanne.
Äiti ei halua erinäisistä syistä, että isä pitää yhteyttä lapseensa. Isä ei edes tunnustanut lastaan omakseen, vaan naisen nykyinen on jopa adoptoimassa lasta omakseen.
Eli älä nyt sotke välejä, jos kaikki on kerran jo sovittu!

Siinä kärsii silloin lapsi, isä ja äiti, jos menet puuttumaan hyvin rullaaviin asioihin!

Nyt vasta luin kaikki vastaukset... tunnetaanko me?

Ehkä, ehkä ei
En osaa kyllä vastata =)