Voikohan tällaista asiaa oppia ikinä hyväksymään?

[Bianca]

Mä en sit kaipaa keneltäkään mitään päänaukomista tai moralisointia. Haukkumiset ja arvostelut ovat ihan turhaa...
Asia on näin eikä muuksi ole muuttumassa - minä en ole tähän tilanteeseen voinut vaikuttaa, eikä se sinänsä minulle kuulukaan, vaikka miehen kanssa yhteistä elämää rakennetaan.

Mies kertoi minulle hiljattain, että hänellä on lapsi. Ei ole koskaan tavannut lasta, eikä tunnustanut lapsen isyyttä. Ei halua olla tekemisissä koskaan jne. Ovat sopineet asiat lapsen äidin kanssa aikoinaan, eivätkä hekään ole tekemisissä ollenkaan. Lapsella on "oikea isä", joka rakastaa ja välittää, eli sinänsä en kanna huolta lapsesta. Lapsen äitikin siis haluaa, että asiat ovat näin eivätkä muutu.

Voiko tuollaisen tiedon kanssa kuitenkaan elää!? Olen sulatellut asiaa, ja mietin, että miten sitten kun meillä on omia lapsia... Täytyykö minun kertoa tuosta miehen salalapsesta meidän lapsillemme, vai voimmeko ihan hyvällä omallatunnolla elää kuten tähänkin asti: meille lasta ei ole. Tuo lapsihan on täysin tuntematon. Asumme eri paikkakunnilla.

Ps. Mies todella haluaa lapsia kanssani, ja tiedän, ettei ole meitä jättämässä. Tai ainakaan lasta, jos sellainen meille siunaantuu ja jos vaikka minun ja miehen tiet eroavat. Siitäkään on turha mainita. Toivoisin, että pystyisitte keskittymään nyt vain tuohon mitä kysyinkin. Kiitos.

 

[vieras]

No, mies kertoi asian sulle, eli luottamus ainakin on kunnossa, halusi olla sulle rehellinen. Jos mies ei puhua lapsesta, eikä siitä ole mitään paperilla, että lapsi on hänen,niin mun mielestä voit unohtaa koko asian. Jos isyys olisi tunnustettu, niin lapsillenne olisi jossain vaiheessa hyvä kertoa, ettei tule yllätyksenä, että rintaperillisiä onkin yksi enemmän.

 

[Pamppelsson]

Mun mielestä voi oppia hyväksymään jos niin tahtoo.
Miehelle ja lapsen äidille asia on OK, joten miksi sun pitäisi sillä päääs vaivata?

 

[Bianca]

Mun mielestä voi oppia hyväksymään jos niin tahtoo.
Miehelle ja lapsen äidille asia on OK, joten miksi sun pitäisi sillä päääs vaivata?

Niin, ei kai miksikään. Jotenkin vain haluan käsitellä nyt asiaa kaikilta kanteilta.

 

[Bianca]

Olen myös miettinyt ottavani yhteyttä tuohon lapsen äitiin. Haluaisin ehkä keskustella asiasta enemmän. Mutta en tiedä onko minusta siihen ja että onko se olennaista...

 

[Pamppelsson]

Olen myös miettinyt ottavani yhteyttä tuohon lapsen äitiin. Haluaisin ehkä keskustella asiasta enemmän. Mutta en tiedä onko minusta siihen ja että onko se olennaista...

Älä tee sitä.
Saatat sekoittaa pakka vaan enemmän, repiä auki asioita jotka vaikeuttavat kaikkien osapuolten elämää.

 

[vieras]

Olen myös miettinyt ottavani yhteyttä tuohon lapsen äitiin. Haluaisin ehkä keskustella asiasta enemmän. Mutta en tiedä onko minusta siihen ja että onko se olennaista...

Kerro jotain lapsesta, sukupuoli, ikä tai jotain, niin tiedän puhutko minun lapsesta. Kuulostaa vaan niin tutulta kun lapseni isä ei lasta, eikä minua halua.

 

[vieras]

Mua surettaa hieman sen lapsen puolesta, jos ei saa ikinä tietää keltä geenit on peräisin. Voihan olla, ettei asia merkitse lapselle mitään koskaan. Mutta itse sukututkimusta hieman harrastaneena tuollainen tilanne olisi aika ahdistava ja voisi aiheuttaa juurettomuuden olon.

 

[Bianca]

Olen myös miettinyt ottavani yhteyttä tuohon lapsen äitiin. Haluaisin ehkä keskustella asiasta enemmän. Mutta en tiedä onko minusta siihen ja että onko se olennaista...

Kerro jotain lapsesta, sukupuoli, ikä tai jotain, niin tiedän puhutko minun lapsesta. Kuulostaa vaan niin tutulta kun lapseni isä ei lasta, eikä minua halua.

Ilmeisesti jo lähemmäs kymmenvuotias poika.
Mutta tässä meidän tapauksessa tuo nainenkaan ei halua miehen kanssa mitään, ja on siis vakiintunut jo ennen lapsen syntymää toisen miehen kanssa, jonka kanssa ovat edelleen yhdessä ja heillä on vissiin kaksi tai kolme lasta syntynyt lisääkin näiden vuosien aikana. Minun miehelläni ja tuolla naisella oli jonkinnäköinen seksisuhde aikoinaan.

 

[narsissi]

Olen myös miettinyt ottavani yhteyttä tuohon lapsen äitiin. Haluaisin ehkä keskustella asiasta enemmän. Mutta en tiedä onko minusta siihen ja että onko se olennaista...

Ei kannata!
Minun tuttavallani on juuri mainitsemasi tilanne.
Äiti ei halua erinäisistä syistä, että isä pitää yhteyttä lapseensa. Isä ei edes tunnustanut lastaan omakseen, vaan naisen nykyinen on jopa adoptoimassa lasta omakseen.
Eli älä nyt sotke välejä, jos kaikki on kerran jo sovittu!

Siinä kärsii silloin lapsi, isä ja äiti, jos menet puuttumaan hyvin rullaaviin asioihin!

 

[Flow87 -Los tehottomuus-]

en näe syytä miksi kertoa lapsille velipuolesta jota ei kuitenkaan koskaan tule tuntemaan sen kummemmin eikä mies ole osana tän lapsen elämää.

pidä ap nyt vaan näpit erossa asiasta, se ei ole sinun murheesi, eikä sinun tehtäväsi ole siihen puuttua. Aikuinen mies osaa jo hoitaa itse omat asiansa eikä tarvi "äitiä" hoitamaan kaikkea puolestaan.

 

[Bianca]

en näe syytä miksi kertoa lapsille velipuolesta jota ei kuitenkaan koskaan tule tuntemaan sen kummemmin eikä mies ole osana tän lapsen elämää.

pidä ap nyt vaan näpit erossa asiasta, se ei ole sinun murheesi, eikä sinun tehtäväsi ole siihen puuttua. Aikuinen mies osaa jo hoitaa itse omat asiansa eikä tarvi "äitiä" hoitamaan kaikkea puolestaan.

Niin, kun mietin vain, että itse saisin jonkinlaisen rauhan jos saisin keskustella tuon äidin kanssa. En tietenkään varmaksi voi tietää, mutta uskon, että voisin sen jälkeen "unohtaa" asian ja jatkaa elämääni ihan kuten ennenkin. Juuri sen työstämisen ja ylipääsemisen vuoksi olisin ottanut yhteyttä, mutta tosiaan ehkä parempi antaa olla. Asia on kuitenkin miehen ja sen naisen osalta loppuunkäsitelty ja aikaa on kulunut niin kauan, että mitä sitä enää vatvomaan. Voinhan puhua miehen kanssa jos ahdistaa, mutta se taas on hieman eri asia..

 

[vieras]

No tuo juurettomuus harmittaa minuakin lapseni puolesta.
Lapsella on kaksi velipuoltakin ja pelottaa että alkavat seurustelle keskenään isompana, vaikka asuvat kaukana nyt, niin voivat vaikka opiskella samalla paikkakunnalla tulevaisuudessa.
Ei ne murheelliset ajatukset ikinä lopu isättömän lapsen äidiltä.

 

[vieras]

Olen myös miettinyt ottavani yhteyttä tuohon lapsen äitiin. Haluaisin ehkä keskustella asiasta enemmän. Mutta en tiedä onko minusta siihen ja että onko se olennaista...

Kerro jotain lapsesta, sukupuoli, ikä tai jotain, niin tiedän puhutko minun lapsesta. Kuulostaa vaan niin tutulta kun lapseni isä ei lasta, eikä minua halua.

Ilmeisesti jo lähemmäs kymmenvuotias poika.
Mutta tässä meidän tapauksessa tuo nainenkaan ei halua miehen kanssa mitään, ja on siis vakiintunut jo ennen lapsen syntymää toisen miehen kanssa, jonka kanssa ovat edelleen yhdessä ja heillä on vissiin kaksi tai kolme lasta syntynyt lisääkin näiden vuosien aikana. Minun miehelläni ja tuolla naisella oli jonkinnäköinen seksisuhde aikoinaan.

OK, ei ole kyse meistä.

Mun mielestä sun ei kannata ottaa yhteyttä, tai olla muuten huolissasi. Mun lapsi on 8 v ja meidän perhe on jo mukautunut uomiinsa ilman lapsen isää, enkä kyllä enää odota, että isä meihin yhteyttä ottaisi ja avaisi kaikki haavat.

 

[juuh]

Se on vähän niinku joku nainen olisi 16v antanut lapsensa adoptioitavaksi. Sitähän palstakin toitottaa, että EI aborttia. Mutta nyt kuitenkin pitäisi myöhemmin olla yhteydessä?

Silloin se on annettu pois ja se siitä. Jos lapsi itse joskus haluaa tietää, ni etsiköön tiedot, mutta jos nyt oikein ymmärsin ni tässä äiti ja isi ovat yhteysymmärryksessä päätyneet tällaiseen.

Ap kun menee ja sotkeutuu asiaan ni siitä ei hyvää seuraa kellekään.

Eli antaisina sian olla.

 

[crystal]

No tuo juurettomuus harmittaa minuakin lapseni puolesta.
Lapsella on kaksi velipuoltakin ja pelottaa että alkavat seurustelle keskenään isompana, vaikka asuvat kaukana nyt, niin voivat vaikka opiskella samalla paikkakunnalla tulevaisuudessa.
Ei ne murheelliset ajatukset ikinä lopu isättömän lapsen äidiltä.

No sitäpä olisi voinut miettiä ehkä silloin raskausaikana... Että kannattaako todella pitää lapsi, jota isänsä ei halua. Jos ei kykene elämään päätöstensä ja lupaustensa kanssa, niin turha sen vuoksi on jälkikäteen muita syyllistää.
Nimimerkillä itsekin joskus samassa veneessä ollut

 

[crystal]

No tuo juurettomuus harmittaa minuakin lapseni puolesta.
Lapsella on kaksi velipuoltakin ja pelottaa että alkavat seurustelle keskenään isompana, vaikka asuvat kaukana nyt, niin voivat vaikka opiskella samalla paikkakunnalla tulevaisuudessa.
Ei ne murheelliset ajatukset ikinä lopu isättömän lapsen äidiltä.

No sitäpä olisi voinut miettiä ehkä silloin raskausaikana... Että kannattaako todella pitää lapsi, jota isänsä ei halua. Jos ei kykene elämään päätöstensä ja lupaustensa kanssa, niin turha sen vuoksi on jälkikäteen muita syyllistää.
Nimimerkillä itsekin joskus samassa veneessä ollut

Muotoilin asian hieman väärin; siis ei tarvitse sen vuoksi aborttia tehdä, että lapsen isä ei halua lasta, mutta siis silloin täytyy punnita kykeneekö elämään sen asian kanssa.

 

[pieras]

Se on vähän niinku joku nainen olisi 16v antanut lapsensa adoptioitavaksi. Sitähän palstakin toitottaa, että EI aborttia. Mutta nyt kuitenkin pitäisi myöhemmin olla yhteydessä?

Silloin se on annettu pois ja se siitä. Jos lapsi itse joskus haluaa tietää, ni etsiköön tiedot, mutta jos nyt oikein ymmärsin ni tässä äiti ja isi ovat yhteysymmärryksessä päätyneet tällaiseen.

Ap kun menee ja sotkeutuu asiaan ni siitä ei hyvää seuraa kellekään.

Eli antaisina sian olla.

peesi!

 

[Hmph]

Entäpä jos tuo poika olisikin sinä itse? Haluaisitko tietää ja tuntea isäsi? Entäpä jos totuus valkenisi joskus isona? Onko oikein valehdella jotakin muuta biologiseksi isäksi?

Minusta tuollaisessa asiassa kuuluu ajatella vain ja ainoastaan lapsen parasta, ei sitä mitä (vastuuttomat) aikuiset ovat (ehkäisykyvyttömyydellään) saaneet aikaan ja miten hankalaa asioiden selvittely HEILLE olisi.

 

[vieras]

No tuo juurettomuus harmittaa minuakin lapseni puolesta.
Lapsella on kaksi velipuoltakin ja pelottaa että alkavat seurustelle keskenään isompana, vaikka asuvat kaukana nyt, niin voivat vaikka opiskella samalla paikkakunnalla tulevaisuudessa.
Ei ne murheelliset ajatukset ikinä lopu isättömän lapsen äidiltä.

No sitäpä olisi voinut miettiä ehkä silloin raskausaikana... Että kannattaako todella pitää lapsi, jota isänsä ei halua. Jos ei kykene elämään päätöstensä ja lupaustensa kanssa, niin turha sen vuoksi on jälkikäteen muita syyllistää.
Nimimerkillä itsekin joskus samassa veneessä ollut

Eli aina jos on jotain epäselviä asioita niin lapsi adoptioon, olipas järkevä kommentti. Mä olen päätöksen tehnyt JA SIINÄ PYSYNYT, muita en ole syyllistänyt, enkä myöskään omaa elämään pilannut asiaa pohtimalla, se nyt vaan joskus tulee mieleen.

 

[vieras]

No tuo juurettomuus harmittaa minuakin lapseni puolesta.
Lapsella on kaksi velipuoltakin ja pelottaa että alkavat seurustelle keskenään isompana, vaikka asuvat kaukana nyt, niin voivat vaikka opiskella samalla paikkakunnalla tulevaisuudessa.
Ei ne murheelliset ajatukset ikinä lopu isättömän lapsen äidiltä.

No sitäpä olisi voinut miettiä ehkä silloin raskausaikana... Että kannattaako todella pitää lapsi, jota isänsä ei halua. Jos ei kykene elämään päätöstensä ja lupaustensa kanssa, niin turha sen vuoksi on jälkikäteen muita syyllistää.
Nimimerkillä itsekin joskus samassa veneessä ollut

Eli aina jos on jotain epäselviä asioita niin lapsi adoptioon, olipas järkevä kommentti. Mä olen päätöksen tehnyt JA SIINÄ PYSYNYT, muita en ole syyllistänyt, enkä myöskään omaa elämään pilannut asiaa pohtimalla, se nyt vaan joskus tulee mieleen.

Sorry, olitkin korjannut lausettasi. Otan takaisin.

 

[k]

Entäpä jos tuo poika olisikin sinä itse? Haluaisitko tietää ja tuntea isäsi? Entäpä jos totuus valkenisi joskus isona? Onko oikein valehdella jotakin muuta biologiseksi isäksi?

Minusta tuollaisessa asiassa kuuluu ajatella vain ja ainoastaan lapsen parasta, ei sitä mitä (vastuuttomat) aikuiset ovat (ehkäisykyvyttömyydellään) saaneet aikaan ja miten hankalaa asioiden selvittely HEILLE olisi.

Lapsen paras ei kyllä missään tilanteessa ole se, että joku vieras naikkonen tulee sotkemaan asiaa / aiheuttamaan ristiriitoja. Sitäpaitsi tossa ap viestissä ei sanottu, että uusi isä olisi väitetty biologiseksi isäksi.

Ja toisaalta, vaikka olisi väitetty biologiseksi isäksi, ni entä sitten? Jos elää onnellista elämää perheensä kanssa? Esim mä en nyt mitään kiksejä siitä saisi jos nyt joku kertoisi, ettei isäni olekaan isäni. Minusta minun etu on olla isäni lapsi.

 

[...]

Entäpä jos tuo poika olisikin sinä itse? Haluaisitko tietää ja tuntea isäsi? Entäpä jos totuus valkenisi joskus isona? Onko oikein valehdella jotakin muuta biologiseksi isäksi?

Minusta tuollaisessa asiassa kuuluu ajatella vain ja ainoastaan lapsen parasta, ei sitä mitä (vastuuttomat) aikuiset ovat (ehkäisykyvyttömyydellään) saaneet aikaan ja miten hankalaa asioiden selvittely HEILLE olisi.

En haluaisi tuntea isää, joka ei ole halunnut minua. Totuuden toivoisin aikanaan kuulevani. Mutta se isä, joka minut on kasvattanut olisi oikea isäni, biologisesta viis.

 

[Bianca]

Entäpä jos tuo poika olisikin sinä itse? Haluaisitko tietää ja tuntea isäsi? Entäpä jos totuus valkenisi joskus isona? Onko oikein valehdella jotakin muuta biologiseksi isäksi?

Minusta tuollaisessa asiassa kuuluu ajatella vain ja ainoastaan lapsen parasta, ei sitä mitä (vastuuttomat) aikuiset ovat (ehkäisykyvyttömyydellään) saaneet aikaan ja miten hankalaa asioiden selvittely HEILLE olisi.

En haluaisi tuntea isää, joka ei ole halunnut minua. Totuuden toivoisin aikanaan kuulevani. Mutta se isä, joka minut on kasvattanut olisi oikea isäni, biologisesta viis.

Itselläni on pari tuttua, tai no toinen suht hyväkin kaveri, jotka eivät ole koskaan tavanneet biologista isäänsä. Toinen ei edes tiedä kuka bioisä on, toinen tietää nimen muttei hänellä ole mitään intressejä lähteä isää tapaamaan. Heillä on jo isät, joita he pitävät ainoina oikeina. Eivät he ole tienneet muusta, eivätkä haluakaan tietää.

 

[juup]

Tiedän samanlaisen tapauksen, missä mies salaili että hänellä oli lapsi. Ei ollut missään tekemisissä lapsen äidin kanssa eikä tunnistanut isyyttä (eikä sitä todellakaan pyydetty). Mies oli siis pettänyt tätä lapsen äitiä ja ei ollut tervetullut lapsen isäksi sen jälkeen. Miehen avovaimo otti yli puolen vuoden/vuoden salailun jälkeen jutun vissiin loppujen lopuksi hyvin. En tiedä tietääkö, että ukko on pettänyt jokaisen kanssa sitten. Ja vaihtanut siis suoraan aina uuteen suhteeseen, kuten tässäkin heidän tapauksessaa on tehty. Mutta toistaiseksi ovat yhä yhdessä, eli kai sitä elämää voi jatkaa.

Sinuna miettisin sitä, että miksi he ovat aikanaan sopineet noin? Siis kysyt. Koska kylä mua mietityttäis, että minkälainen on mies, joka ei halua olla tekemisissä lapsensa kanssa. Onko siinä häikkää, esim. tuon kertomani tapauksen mies on krooninen pettäjä? Haluaisin sinuna tietää totuuden asioista, vaikka voi olla ettet sitä oikeaa totuutta saakaan.

Kyläl tuon asian kans voisin elää, jos se oikeesti olisi silleen hyvin. Jos mies ois taas petturityyppiä, niin en tasan jatkaisi suhdetta. Kuinka kauan meni, että hän kertoi? Kuinka kauan salaili? Ja miksi? Onneksi kertoi nyt, mutta oliko se vapaaehtoista vai oliko siinä jotain painetta? Eli oliko painetta paljastua? Tuossa kertomassani tapauksessa nimettäin oli tällä miehellä aika iso paine, meinasi paljastua..vasta sitten kertoi..muuten ois jättänyt kertomatta.

Käykää tuo asia läpi niin kuin vaan voi. Sitten vasta voit punnita, että miten se kannattaa tehdä. Lapsi on ilmeisesti joka tapauksessa hvyässä perheessä, joten sen suhteen ei ole huolia. Jos mies on kunnollinen, niin eihän asian suhteen sitten ole ongelmia. Onhan sitä spermanluovuttajia ja munasolunluovuttajiakin, niin miksei tämänkin asian kanssa voisi elää.