Voiko yli 25v muka olla enää täysipäiväinen opiskeija?

[naurattaa]

Mitä mieltä? Siis jos on vaikka 27v, perheetön, yksinasuva aikuinen nainen. Minusta tuon ikäisen kuuluu jo käydä töissä ja kantaa vastuuta elättämisestään eikä enää elellä vain tuilla ja vanhempien rahoilla. Nuorille lukiosta päässeille opiskelu on varmasti työtä ja täysipäiväistä, mutta on jotenkin hassua jos noin vanha sanoo olevansa täysipäiväinen opiskelija

Itse olen 28v, opiskelen ja elän normaalia perheenäidin ja aikuisen elämää. Tutustuin tuollaiseen kuvailemaani tapaukseen ja kyllä vaan huvitti, kun itse kuitenkin on jo vastuussa kahdesta pienestä, asuntolainat ja aikuisten jutut, oma elämä ja sitten toinen elää lähemmäs kolmekymppisenä vielä kuin 20v. Ei käy töissä kuin satunnaisesti, pyörii bileissä ja harrastaa.

Itse en myöskään vietä aikaani yliopistolla tai missään bileissä, sillä yliopisto on opiskelupaikka. Kahvittleuille, oluen ottamiselle ja ryhmäliikuntaharrastuksille ei jää enää tämän ikäisenä aikaa eikä kyllä ole kiinnostustakaan. Jännä vaan, että miten pitkä opiskeluaika/myöhään aloitetut opinnot voivat viivästyttää aikuistumista kovasti.

Korjattakoon nyt myös, että silti mielestänoi jokaisella on oikeus elää haluamallaan tavalla. Mutta ei tuo minusta normaalia ole. 27v ei ole enää teini ja on jo elämäkokemusta.

 

[ööööö]

no uudelleenkoulutus? jos valinnutkin väärän alan? ei se mun mielestä ole sen ihmeellisempää olla lapseton 27v. opiskelija, kuin lapsellinen 27v. opiskelija.

 

[ryysyranta harmaana]

Mä olen saanut esikon 18 vuotiaana, ja opinnot kesken. Sit olin 2 vuotta kotona, jatkoin opintoja, uudelleenraskaaks, ja jäi taas kesken. Sit tulikin jo kolmas, ja opintoja edelleen 20 ov jäljellä. Joten joo, voin opiskella täysipäiväisesti, töissä tosin oon ollut siinä välissä.

Opiskelemalla saan n. 800€/kk, joten eipä ole väliä istunko siwassa tiskillä vaiko koulun penkillä. Ja itse olen lapseni myös hoitanut....

 

[kikatus]

Melko huvittava näkemys.
Minä olen 25v. ja aloitan ammattikorkeakoulun syksyllä. Pitäisikö jättää kouluttautumatta ja tehdä huonomman palkan duunia siksi että olen liian vanha opiskelemaan?

Siskoni mies on 29v ja aloittaa yliopiston- siis todellakin aloittaa vasta nyt Pelasi jalkapalloa tähän saakka ja nyt siirtyi opintovapaille ja haluaa keskittyä täysillä siihen mitä täyspäiväisesti tekee.

En ymmärrä mitä se joltain on pois. Minua ei kyllä äiti eikä isi ole rahallisesti tukemassa.

 

["öööö"]

no uudelleenkoulutus? jos valinnutkin väärän alan? ei se mun mielestä ole sen ihmeellisempää olla lapseton 27v. opiskelija, kuin lapsellinen 27v. opiskelija.

lisään vielä, että miksi lapsettoman ihmisen tulisi elää samallatavalla kuin lapsellisen? meinaatko, että kun 27v. ei saisi käydä juhlimassa, oluella,kahvilla yms?

typerää edes vertailla elämäntilanteitanne, koska ne ovat ihan erilaiset, toinen on vastuussa lapsistaan, toinen vain itsestään, silloin saa mennä ja tulla niinkuin parhaaksi katsoo.

 

["vieras"]

Sinäkö sen määrittelet, mikä on aikuistumista ja mikä normaalia?
Vaikka olet olevinasi kovin aikuinen, ajatusmaailmasi tuntuu silti olevan yhtä ahdas kuin teineillä.

 

[vicy]

Kyllä sillä lukiosta päässeellä on paljon enemmän aikaa käydä töissä ym. kuin perheenäidillä/isällä. Oletko tosissasi sitä mieltä että jos esim. äiti opiskelee 8-16(17) niin sen jälkeen pitäisi vielä mennä illaksi töihin ja jättää lapset kotiin päikseen (koska suomessa ei saa olla päiväkodissa 24/7)?

 

["Vieras"]

Sinulla on minusta itsetutkiskelun paikka asenteidesi suhteen. 35-vuotias tai 65-vuotias voivat aivan yhtä hyvin olla täysipäiväisiä opiskelijoita. Maailmankatsomuksesi on hyvin rajoittunut.

 

[Rieputarallaa]

Totta kai voi.

Kaikkien ihmisten elämä ei kulje samaa rataa. Todella lapsellista kuvitellakaan muuta.

 

[en ymmärtänyt]

Miksei voisi olla? Periaatteessa on sama opiskeleeko ihminen 20-vuotiaana vai 30-vuotiaana. Täysipäiväinen opiskelija voi olla täysin itsenäinen ja muista riippumaton. Jos on 27-vuotiaana täysipäiväinen opiskelija, niin se ei tarkoita, että henkilö olisi teini. Todennäköisesti kyseinen henkilö on ollut aiemmin työelämässä ja aloittanut opinnot myöhemmin. Luinko tekstin jotenkin huonosti, kun en oikein ymmärtänyt juttua. Mielestäni ei ole mitenkään ihmeellistä, jos 27-vuotias on täysipäiväinen, perheetön, yksin asuva opiskelija.

 

["vieras"]

Kahvittleuille, oluen ottamiselle ja ryhmäliikuntaharrastuksille ei jää enää tämän ikäisenä aikaa eikä kyllä ole kiinnostustakaan.

Ikävää, että sinun elämä on loppunut jo 28-vuotiaana.

 

["vieras"]

Mä olen varmaan hullu kun olen kohta 35v amk-insinööri ja niin vaan suunnittelen täysipäiväisen opiskelun aloittamista jälleen tammikuussa. Talo maksettu ja töitä tehty, miksi en voisi välillä opiskella siis?

 

[Rieputarallaa]

Kahvittleuille, oluen ottamiselle ja ryhmäliikuntaharrastuksille ei jää enää tämän ikäisenä aikaa eikä kyllä ole kiinnostustakaan.

Aikaa on jos kiinnostusta on. Toiset vaan tekee niin typerästi, että alkavat suorittaa elämistä perheensä kautta heti, kun saavat lapsia. Sitten niistä tulee katkeria mummoja, jotka rutisee siitä, kun oma elämä jäi elämättä

 

[meak]

Mun sisko aloitti lääkiksen kun 30v. Ja kyllä hän oli täysipäiväinen opiskelija, heillä kun sattui olemaan vielä läsnäolopakkokin. Tietysti teki töitä joinain iltoina viikossa ja viikonloppuisin, mutta kyllä se oikea termi oli silti täysipäiväinen opiskelija jos kerran siellä yliopistolla viettää sen n. 40h viikossa. Tukien nostosta en ole varma, koska hän oli aiemmin opiskellut muuallakin eli saattoi olla tukikuukaudet jo täynnä.

Kyllä hän silti oli vastuullinen aikuinen vaikka opiskelikin täyspäiväisesti ja kävi sillointällöin jopa opiskelijariennoissakin.

 

[misStar]

Siis mitä ihmettä sen 27 vuotiaan lapsettoman opiskelijan pitäis sitten tehdä??
Nysvätä illat kotona tai vaihtaa itselleen niitä vaippoja kun kerta ei ole lasta kenelle niitä vaihtaa...

 

[idunnor]

En mä kyl nähnyt mitään outoa esimerkissäsi.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";24165892]Mä olen varmaan hullu kun olen kohta 35v amk-insinööri ja niin vaan suunnittelen täysipäiväisen opiskelun aloittamista jälleen tammikuussa. Talo maksettu ja töitä tehty, miksi en voisi välillä opiskella siis?[/QUOTE]

Lisäyksenä tähän vielä että mulla on kaksi lasta, tykkään käydä kahvilla, ryhmäliikuntatunneillla ja ottaa joskus sitä kuppiakin. Oluesta en niin välitä mutta vaikka mansikkamargarita tai lonkero minulle kiitos.

Miksi pitää olla kovin aikuinen ja ryppyotsainen? Elämä on nauttimista varten. Sanoisin että tuo kaverisi joka vielä tuon ikäisenä hakee itseään on sen oivaltanut paremmin kuin sinä.

 

[Oisku]

Miksi 27v ei voisi olla opiskelijana? Katsos, joillekin aloille on esimerkiksi vaikea päästä, ei riitä että kirjoitat jotkut M:n paperit ja opiskelupaikka on sillä taattu. Toiset hakee useampana vuonna toivomalleen alalle. Mun kurssilla oli aloitettaessa 42-vuotias opiskelija, ei käynyt samalla tavalla bileissä kuin me nuoremmat, mutta ihan täysipäiväisesti opiskeli.

Miksi ylipäätään jokaisen 27-vuotiaan pitäisi olla vaimo, äiti, asuntovelkainen ym mitä sä olet? Ei se ole kaikkien haave eikä idylli. Toisia jo pelkkä ajatus moisesta ahdistaisi, he haluavat elämältään eri asioita mitä sinä. Ja on uskomatonta ettei aikuiseksi itseään kutsuva ihminen tajua, että on useita tapoja elää elämäänsä.

 

["vieras"]

"Kahvittleuille, oluen ottamiselle ja ryhmäliikuntaharrastuksille ei jää enää tämän ikäisenä aikaa eikä kyllä ole kiinnostustakaan." Tää kuulostaa pahalta, ihan kuin 28v oisi joku ikäloppu, toinen jalka haudassa. Itse olen 30v kahden lapsen työssäkäyvä äiti, ja pidän kyllä huolen siitä, että pääsen aerobiciin ja ystäviä tapaamaan edelleen. Miksei voisi opiskellakin tämän ikäisenä, minäkin haluaisin jos rahat ja aika riittäisivät.

 

["vieras"]

Jos on lukion jälkeen käynyt armeijan,aloittanut opiskelut diplomi-insinööriksi ja saanut opintojen välissä lapsen,niin joo,kyllä voi.

 

[bcbc]

Minäpä aloitan syyskuussa elämäni ensimmäisen ylioistotutkinnon väsäämisen ja olen 33-vuotias muinaisjäänne Olen siis täyspäiväinen opiskelija ainakin näin aluksi, että pääsen opinnoissa vauhtiin, täyspäisestä en kyllä oikein tiedä

 

[kikatus]

Minä nostan opintorahat jne ihan mielelläni, ajattelen sen vaan niin että verorahoillani ne on kustannettu ei tule omantunnontuskia. Ja samalla voi vähän töitäkin tehdä miten ehtii

 

[nyt kauhistut]

Outo tapa ajatella, aika moni yliopisto-opiskelja on vielä 27v-vuotiaana täysipäiväinen opiskelija, varsinkin kun ottaa huomioon sen, että yo-opinnot aloitetaan keskimäärin 23-vuotiaana ja kestävät sen 5-7 vuotta. Meidän opiskelijapiireissä tuo 27v ja täysipäiväinen opiskelija, joka harrastaa ja käy kaljalla ja kahvilla ja juhlii joskus jopa aamuun asti, on ihan normaalia. Silti kaikki ovat normaaleja aikuisia ihmisiä.

Mutta mitä ihmeen pahaa on siinä, että aikuinen ihminen saa rahaa vanhemmiltaan? Jos siis vanhemmilla on sitä rahaa ja mielellään auttavat? Itse juurikin 27v ja opiskelen, vielä muutama vuosi jäljellä. Pyrin käymään töissä mahdollisimman vähän, koska se on pois opinnoista aina. Vanhemmat avustavat minua rahallisesti tosi usein, kun heillä nyt sattuu rahaa olemaan ja mielellään auttavat. Jos tarvitsee tehdä isompia hankintoja tai tulee jotain akuuttia, niin aina tarjoavat rahaa, kun tietävät, että mulla ei sitä liiemmin ole. Joskus saattavat soittaa, että tarvitsenko rahaa, tai että laittoivat tilille vähän käyttörahaa. Mikä siinä on niin kauhistuttavaa? VUokranikin maksavat jos mulla on huono rahatilanne. Kateuttako tuollainen on?

 

["täyspäinen" opiskelija]

Tässä nelikymppinen täysipäiväinen opiskelija. Niin se vaan elämä heittelee, että toista akateemista tutkintoa suoritan enkä suostu tuntemaan huonoa omaatuntoa siitä, etten kanna vastuuta lapsista (joita minulla ei ole) tai yhteiskunnan verokertymästä (ei ole mielekästä töitä). Vähän vaikea uskoa, että aloittaja opiskelee yliopistossa: siellä kun yleensä avarakatseisuus ja suvaitsevaisuus erilaisuudella kasvaa.

 

["vieras"]

Suurin osa yliopistosta valmistuvista lienee yli 25v. Maisteriksi opiskelu vie suositustenkin mukaan alasta riippuen vähintään sen 5-6 vuotta ja jos käy vaihdossa, niin siitä tulee reippaalla opiskelutahdillakin helposti vuosi lisää. Monille aloille erittäin harva pääsee heti suoraan lukiosta, vaan suuri osa aloittavista on jo vanhempia. Välivuosia siis tulee ja valmistuminenkin lykkääntyy.

Mä olen 28v. ja vasta nyt valmistumassa. Tosin töissä oon kyllä käynyt osa-aikaisesti ja satunnaisesti viime vuodet, kun tukikuukaudet kulutin jo, en ole vuosiin yhtään mitään tukia nostanut. Olen vaihtanut välissä opiskelualaa. Mut huolimatta siitä että elätän ihan itse itseni, mut voi kyllä laskea ihan päätoimiseksi opiskelijaksi ja varmasti kaikissa tilastoissa lasketaankin. Mulla on aikaa käydä kahvilla ja jumpassa ja nähdä ihmisiä, nautin elämästäni todella paljon ja mielestäni se on juuri sellaista, kuin tässä iässä kuuluukin olla. Koska ei ole perhettä elätettävänä, oon hyvin pystynyt elämään satunnaisilla töillä aika vähillä työtunneillakin, on jäänyt aikaa opiskella ja tulla ja mennä.

Ja vähemmän se opiskelija kuluttaa verorahoja elelyynsä kuin pienten lasten äiti.