voiko vauvaa missään tilanteessa jättää itkemään

Mieheni on täysin toisilla linjoilla meidän lapsen kasvatuksemme suhteen. Vauva on nyt 6vk vanha ja iltakoliikkia on joten itkee paljon iltaisin. Päivällä on rauhallisempi, mutta helposti etsii rintaa lohdukkeeksi ja ja toisinaan olisi tissillä ihan jatkuvasti eli n.15-20min edellisen syötön päättymisen jälkeen ja tätä koko päivän. Painoa tullut enemmän kuin tarpeeksi ja on ns. ylisyötetty lapsi ja on sitten yritetty saada lohdutettua muutenkin kuin vain syöttämällä: kapaloon kääritty ja tuuditettu, viety vaunuajelulle annettu tuttia jne. mutta näillä yleensä rauhoittuu n.5-15minuutiksi kunnes alkaa huutamaan taas ja haluaisi rintaa.
Mies on sitä mieltä että illalla koliikkihuudon aikaana pitäisi jättää vauva yksikseen omaan sänkyyn vaan ja antaa huutaa. Jos mies päivällä hoitaa vauvaa hän ei halua tuoda tätä imetettäväksi minulle vaan antaa vauvan itkeä ja esim. katsoo televisiota tai pelaa pleikkaria eikä jaksa välittää vauvan itkusta. Yleensä vauva tällöin joko miehen sylissä tai tämän vieressä. Mies on 42v. ja hänen kaverinsa joilla on myös lapsia ovat kaikki kehottaneet tätä olemaan välittämättä vauvan itkusta joten nyt hän toteuttaa tätä eikä kuuntele alkuunkaan minua. Mitä mieltä olette, saako vauvaa missään tapauksissa jättää itkemään ja jos ei, niin mikä olisi paras keino saada mieheni ymmärtämään tämä. Hän ei usko sitä mitä kirjoissa ja kansissa lukee.

 

Ei mun sydan kestais antaa vauvan itkea yksin sangyssaan.. sylissa jos itkee niin on ainakin turvassa. Mutta mies ei ole aiti ja aidit ovat niin paljon herkistyneempia vauvan pahalle ololle. Vahan vanhempana voi 'kouluttaa' pienta lasta kestamaan pahaa oloaan pikkuhiljaa, mutta ei pieni vauva sita ymmarra. Omasta mielestani itkuun pitaan reagoida laheisyydella, senhan on todettu auttavan turvallisuuden tunteen syntymisessa lapselle. Itse koitin kerran antaa 3kk vauvan itkea kun ei suostunut jaamaan nukkumaan sankyynsa kunnes toinen meni ihan hysteeriseksi (itki noin 10min) ja sen jalkeen en ole moista tehnyt.. Tuli tippa omaankin silmaan. Koliikkiaika loppuu niin pian ja asiat helpottuu. Yrita vain karsivallisesti keskustella miehesi kanssa.. Monet vauvat "asuvat" illat rinnalla tuossa vaiheessa iltaisin, mutta parin kuukauden paasta saattaa olla jo paljon helpompaa ihan itsestaan.

 

minusta jos lapsella on kipua häntä ei saa jättää yksin itkemään vaan pitää luoda turvallisuuden tunne.
mutta jos itku ottaa hermoon ja on vaara että esim.ravistelee lasta tms. niin silloinhan kehotetaan mielummin jättämään lapsi siksi aikaa yksin että saa itsensä kasattua.

meillä esikoisella oli tuota iltaitkua 3vko-2.5kk ja hän oli ahkerasti rinnalla mutta se oli ainut millä rauhoittui.Sehän tietty saattaa lisätä mahakipua.
kannattaa myös miettiä nieleekö ilmaa kovasti syötettäessä.
meille auttoi vyöhyketarapia ja voin sitä lämpimästi suositella.

siihen en osaa neuvoa miten saatte hoitolinjan samaksi mutta tuskin nyt ainakaan välinpitämättömyys ja yksin huutamaan jättäminen sitä koliikkia parantaa.
tsemppiä

 

No ei saa tuon ikäistä!!!!!!!!!! Ainoastaan silloin vauvan voi jättää muutamaksi minuutiksi sänkyyn itkemään, jos itellä meinaa "hermot mennä" vauvan itkuun, niin voi käydä itse toisessa huoneessa laskemassa kymmeneen tai ulko-oven raosta vähän happea haukkaamassa, ja sit palata vauvan luokse. Mut missään tapauksessa tuon ikäistä ei pidä jättää "huvikseen" yksinään itkemään.

Unikoulut yms. on sit ihan eri juttu, mut niitä toteutetaan vasta yli 6kk ikäiselle, mut ei siinäkään suositella nykyisin jättämään lasta yksin huutamaan pitkäksi aikaa. Mut tää ei liity mitenkään koliikkivauvaan, joten ei tästä enempää.

Voimia sinulle kamalasti, tiedän kuinka rankkaa tuo on :hug:

 

Mielestäni ei saa! Mikäli lapsellasi on koliikkia (en muuten tiennyt, että se voi kestää puoli vuotiaaksikin...) tai muita kipuja niin mielestäni hänen paikkansa itkuisenakin on sylissä! Vaikka kuinka olisi paha olla niin maailma on varmasti hieman parempi paikka, jos saa olla rakastavassa sylissä itkuisenakin.

 

On varmaankin poissuljettu esim.allergiat? En jättäisi yksin huutamaan enkä antaisi miehen jättää. Rauhoittuuko iltahuudon aikaan mihinkään vai huutaako kaikesta huolimatta? Jos mikään ei auta kuitenkaan niin siinä tapauksessa antaisin varmaan miehen omalla tyylillään hoitaa ja vaikka sitten katsella töllöä vauva sylissään. Ei siitä kummallekaan haittaakaan ole. Itse en kyllä kestä kuunnella pojan kovaa itkua joten tämä edellyttäisi sitä että olisin muualla. Jos on joku tapa mikä vauvan oloa helpottaa niin sitten tietysti pitäisi tehdä sitä. Mutta tosiaan ensiksi selvittäisin ettei vaan johdu jostain kivusta.

 

Eikö se riitä miehellesi syyksi, että vauvan perusturvallisuus saattaa kärsiä pahan kerran jos hänen pahaa oloaan ei hoideta
Totta kai jos hermot meinaa mennä, niin ymmärrän että jätetään hetkeksi, mutta että huvin vuoksi. Ei vain suoraan sanottuna kuulosta kovin hyvälle jos vauvanne vasta 6 vko:a, itkuisuutta tosiaan saattaa kestää ymmärtääkseni melko pitkäänkin ja nyt jo hänen annetaan huutaa yksikseen.. (itselläni vain yksi nelikuinen vauva, eli en voi puhua omasta kokemuksesta).
Ja ihan oikeasti, mikä sitä sun miestä vaivaa: Pieni vauva kotona, mies 42 (eli aikuinen?): PELAA PLEIKKAA ja antaa vauvan huutaa vieressä!! Sinuna kehoittaisin tosissaan ottaan miestä itteensä niskasta kiinni! (Anteeksi jyrkkä mielipide :ashamed: )

Voimia sulle, koita itte jotenki jaksaa hoitaa vauvaa jos miehestäsi ei siihen ole ja pyydä muilta perheen jäseniltä hoito apua jos mahdollista.. :hug:

 

Olen täysin samaa mieltä kuin Toukkala! Ei aikuinen mies voi noin omaa lastaan kohdella. Noin pieni vauva voi luulla, että hänet on hylätty jos itkuun ei vastata. 6 vkon ikäinen vauva ei itke huvikseen vaan aitoa hätäänsä! Toivottavasti pääsette asiasta pian yhteisymmärrykseen! :hug:

 

Heipsan!

En jättäisi noin pientä yksin itkemään, ei vauva osaa vielä alle 6 kuisena ainakaan käsitellä tunteitaan yksin. Saako antaa vinkkejä? Olette jo varmaan paljon kokeilleetkin, mutta silti. Meillä oli sama tilanne ensimmäiset kaksi kuukautta, vauva itki aina kello 17 alkaen. Rinta oli oikeastaan ainoa, joka meidän pientä rauhoitti. Ongelma oli kuitenkin, että mitä tiheämmin vauva imi rintaa, sitä kipeämmäksi maha tuli. Sama varmaa teilläkin.

Kannattaisi yrittää pitää ainakin tunnin väli imetysten välillä. Oletko kokeillut kantoliinaa (tai rintareppua)? Meillä kantoliina/rintareppu auttoi tilannetta, ettenkin jos kantaja hieman "tanssahteli". Vauva rahoittui nukkumaan. Perinteinen lentokoneasento (mahallaan käsien päällä) auttaa myös pientä vatsakivuissaan. Ajattelisin niin, että vauvaa kannattaisi yrittää rahoittaa siten, ettet ihan jatkuvasti joutuisi imettämään (lohturintaa), jotta mahakivut eivät siitä pahenisi. Voihan vauva itkeä sylissä/kantoliinassa masuaan, kunhan ei joudu yksin olemaan. Kannattaa ainakin kokeilla imetysvälien pidentämistä, koska se auttoi meillä (ainakin vähän).

 

Ei ainakaan tommoisessa tilanteessa!

Ennen on tosiaan ollut vähän eri neuvot eli on luultu, että lapsi täytyy "opettaa" rauhoittumaan itsekseen jne. On pidetty huudatusunikoulua yms.

Mutta kuten moni jo tässä on kirjoittanut, niin nykyään ollaan ehdottomasti sitä mieltä, että vauvan itkuun pitää aina reagoida!
Kehoita miestäsi lukemaan esim. lastenpsykiatrigurun Jari Sinkkosen oppaita tai muita, missä puhutaan lapsen varhaisesta vuorovaikutuksesta.

Jos lapsen itkuun reagoidaan, häntä pidetään lähellä, annetaan tissiä, hyssytellään jne., lapsi oppii, että hänen tunteillaan on merkitystä ja hänestä oikeasti välitetään ja ihmiset hänen ympärillään ovat hyviä. Tulee turvallinen kiintymyssuhde.

Jos taas lapsen annetaan itkeä itsekseen, hän oppii tukahduttamaan tunteensa ja sen, ettei kukaan oikeasti välitä vaikka olisi hätä! Nykykäsityksen mukaan esim. narsismi ja psykoottinen luonnehäiriö johtuu tällaisesta häiriintyneestä kiintymyssuhteesta.

Jos en saisi omaa miestäni reagoimaan lapsen itkuun, niin hoitaisin sitten kokonaan itse... Varsinkin noin pienen... Antaisin vain hätätapauksessa miehen hoidettavaksi...

Yritäpä vielä keskustella miehesi kanssa tästä asiasta ja tee selväksi, että sinä et halua lasta kasvattaa hänen metodeillaan!

 

kyllä meilläkin esikoisen itkujen aikaan oli kummallakin hermo vähän pinkeenä ja oltiin väsyneitä ja ahdistuneita mutta silti heti alussa oli selvää että lapsi on sylissä ja hänen oloaan yritetään helpottaa kaikin mahdollisin keinoin.
käveltiin,heijattiin ja hytkytettiin mutta ikinä ei kumpikaan meistä edes harkinnut jättävänsä lasta yksin huutamaan.6 viikkoinen ei huuda turhaan.

 

Samaa mieltä edeltävien vastausten kanssa. Ei vauvaa saa jättää yksin kun hänellä on paha olla vaan luotava turvallisuuden tunne ja annettava läheisyyttä.

Meillä oli sama juttu; vauva itki vaan ja ois koko ajan ollut vaan tississä kiinni. Itku johtui siitä kun hän oli koko ajan kylläinen ja täys (pulppailikin jonnin verran). Tutti auttoi tähän ku hänel oli kova imemisen tarve. Ja se auttoi että pitää riittävää taukoa syöttöjen välillä (mä pidin yleensä 3 tunnin syöttövälejä) ettei vauva oo koko ajan ihan ähkyssä.

Kokeilkaapas tuota. Toivottavasti auttaa. Ja näytä vaikka miehellesi näitä vastauksia niin varmasti hänkin ymmärtää. Tsemppiä teille! =)

 

Kiitoksia kaikista vastauksista. Kävinkin jo aamulla vauvan ensimmäisten päiväunien aikaan keskustelua tuolla "mitäs nyt?" palstalla samasta aiheesta. Olen täysin samaa mieltä teidän kanssa siitä että noin pientä vauvaa ei saa jättää huutamaan ja ilahtunut että kukaan ei toista ehdota. En vain jaksa ymmärtää niitä miehen ystäviä, jotka ovat moisia neuvoja antaneet ja nimen omaan on heidän keskusteluissaan ollut kyse pienistä vauvoista.
Alkuun mies jaksoi hyvin vauvan itkua ja oli iltaisin suurena tukena heijaamassa ja lohduttamassa vauvaa. Nyt hänen hermonsa alkavat olla kireällä ja kun vielä saa kommentteja kavereilta alkaa uskoa että vauvan voi tosiaan jättää. Olen yrittänyt asiaa vääntää hänelle rautalangasta ja käynyt keskusteluja hänen kanssaan samoin argumentein kuin edellä on esitetty. Hän vetoaa siihen että kyse on kulttuurierosta ja että todennäköisesti Englannissa sittem toimitaan vielä toisi. En kyllä jaksa itse uskoa edes tähän. Pleikkaria pelaa tai katsoo televisiota vauva sylissä/vierellä kun kyllästyy vauvan huutoon vaikka olen aina painottanut että mielläni otan vauvan takaisin hoiviini jos häntä alkaa kyllästyttää. Illalla kun itku on koliikkimaista siihen ei välttämättä auta mikään (joskus auton turvaistuimessa heijaaminen, vaunuajelu tai television musiikkiohjelmat viihdyttävät ja rauhoittavat ainakin hetkellisesti, mutta toisinaan ei auta mikään) Silloin en vaadi itseltänikään jatkuvaa kanniskelua tai heijausta vaan saatan itse istua ja sylissä tuuditella vauvaa. Päiväitku on kuitenkin asia erikseen ja silloin tyttö kyllä rauhoittuu ainakin jollain konstilla. Tällöin olen vihainen jos mies kyllästyy itkuun ja antaa tytön huutaa sylissä eikä tuo sitä minulle esim. imetettäväksi eikä mielellään anna häntä minulle vaikka tulen pyytämään tytön itselleni. Ei se mies paha ole, mutta väsynyt ja turhautunut kyllä sekä pirun itsepäinen. Haluaa näyttää minulle, että hän myös selviää vauvan hoidosta vaikka se hänellä enemmän itkeekin. Yksin hän ei ole tyttöä vielä jättänyt, mutta ehdottelee sitä kyllä nykyään vaikka tietää minun kantani.

Viikkolla minä vauvan hoidan, kun mies tekee pitkää päivää töissä. Illat ja alkuyön ollaan viikolla yhdessä valvottu keksitty keinoja vauvan tyynnyttämiseen. Itkua on ollut yleensä klo18.30-23.30 paitsi pari viimeistä yötä, jolloin vain ½h itkua ja nukkumaan. Olen nyt itse maidottomalla ruokavaliolla ja katsotaan auttaako. Vyöhyketerapia alkaa huomenna, Disflatyl käytössä ja nyt kokeillaan siitä suurempaa annosta ja yritetään päivisin liikuskella enemmän ja yritetään katsoa niitä syöttövälejä järkeviksi. Tyttö vain tahtoo olla joskus varsin hankala lohdutettava päivälläkin muilla keinoin kuin imettämällä. Toisinaan lohduttuu hyvinkin jo pelkällä tutilla ja paijaamisella.

 

Oletkin jo saanut vastauksia, mutta yhdyn kyllä edellisiin kirjoittajiin täysin :wave: . Eli noin pieni vauva tarvitsee lohtua kun itkee, ei itke vain "huvikseen", Oli sitten kyseessä väsy, nälkä tai koliikki. Meillä tyttö nyt vajaa 9kk, ja unikoulua aloitettu. Mielestäni vasta nyt alkaa olemaan "kypsä" siihen, että itkee hetken aikaa eikä kukaan mene lohduttamaan, vaan hakee lohtua esim. rätist, nallesta tai tutista.

 

Meilläkin oli pikkusella paha koliikki ja ikinä ei kyllä annettu hetkeäkään yksin itkeä!
Aina oli paikka pienelle jomman kumman sylissä ja jos tuli joku vessahätä tai muu pakottava juttu niin nappasin sitterin mukaan vessaan ja otin viereen.

Yritä selittää miehellesi että pieni itkee hädässä kun sitä sattuu, ettei vielä ole kyse mistään kiukutteluista ja huomionkipeydestä!

Voimia äidille kovasti rankkaan tilanteeseen :flower:

 

Otat nyt kovan linjan miehesi suhteen. Sillä saattaa kestää tovin, ennenkuin ymmärtää, mistä lapsenhoidossa on kyse.
Itselläni ja kaverillani (jolla myös yli 40 v. mies), on ollut todella hankalaa nimenomaan alku vauvan kanssa kun mies ei kertakaikkiaan ymmärrä että vauva tarvitsee turvaa ja hoivaa 24/7. Sillä seurauksella että ensimmäiseen kolmeen kuukauten isä ei paljon vauvaa hoitanut (kylvetti, ei muuta). Itse siis pidin tiukkaa linjaa ja en antanut huudattaa tai katsoa telkkaria välinpitämättömänä kun toinen huusi tai halusi seurustella. Oli tosi rasittavaa kun mies vaan apaattisena istui ja toinen halusi seuraa :'( Siis voipi olla että tämä teilläkin edessä. Nyt kun lapsella on ikää 1v., mies jo osaa antautua ihan toisella tavalla lapsen kanssa touhuamaan, syöttämään jne. mutta edelleen saan kyllä selittää monia asioita, esim. "ei se 1 v. tahallaan syödessään sotke vaan ei vaan vielä osaa eikä koskaan opi jos ei annta yrittää" jne. Pahvi mikä pahvi - siis mun mies. Vaikka onkin myöntänyt nyt olleensa ihan pihalla pikkuvauvan kanssa ja sopeutuminen lapsiperheen arkeen on ottanut aikansa.

 

Peesi kaikille, ei saa itkettää yksin vauvaa ja tahallaan. Edes unikoulussa en kauaa kerrallaan antanut itkeä, ei se ole oikein kun toisella on hätä ja tarvii vanhempiaan. Saati jos koliikki tms. Meillä on ollut tämä ekavuosi tosi haasteellinen (itkunen, huonosti nukkuva jne...vauva), mutta koskaan ei olla jätetty yksin huutamaan. Korkeintaan sen verran että omat hermot kasaan ja takaisin lohduttamaan.

 

Otat nyt kovan linjan miehesi suhteen. Sillä saattaa kestää tovin, ennenkuin ymmärtää, mistä lapsenhoidossa on kyse.
Itselläni ja kaverillani (jolla myös yli 40 v. mies), on ollut todella hankalaa nimenomaan alku vauvan kanssa kun mies ei kertakaikkiaan ymmärrä että vauva tarvitsee turvaa ja hoivaa 24/7. Sillä seurauksella että ensimmäiseen kolmeen kuukauten isä ei paljon vauvaa hoitanut (kylvetti, ei muuta). Itse siis pidin tiukkaa linjaa ja en antanut huudattaa tai katsoa telkkaria välinpitämättömänä kun toinen huusi tai halusi seurustella. Oli tosi rasittavaa kun mies vaan apaattisena istui ja toinen halusi seuraa :'( Siis voipi olla että tämä teilläkin edessä. Nyt kun lapsella on ikää 1v., mies jo osaa antautua ihan toisella tavalla lapsen kanssa touhuamaan, syöttämään jne. mutta edelleen saan kyllä selittää monia asioita, esim. "ei se 1 v. tahallaan syödessään sotke vaan ei vaan vielä osaa eikä koskaan opi jos ei annta yrittää" jne. Pahvi mikä pahvi - siis mun mies. Vaikka onkin myöntänyt nyt olleensa ihan pihalla pikkuvauvan kanssa ja sopeutuminen lapsiperheen arkeen on ottanut aikansa.

Kuulostaa tosiaan siltä, että näin meillekin tulee käymään. Kiitoksia visiosta, kuulostaa ihan lohdulliselta tietää että voi siinä hyvinkin käydä. Uskonpa jopa että hän innostuu sinun miehesi lailla touhuamaan lapsensa kanssa kun tämä on vähän vanhempi. En olisi vain etukäteen uskonut näin käyvän kun hän oli niin innoissaan lapsesta, tullut tosin hyvin juttuun minun veljen lapsen (nyt 1v5kk)kanssa ja on muissa asioissa ihan fiksu. Ei voi muuta sitten kai kuin todeta että hän täysi pahvi mitä tulee pikkulapsiin ja huolehtia että pikkuinen saa siitäkin huolimatta hyvää hoivaa. Aion silti vielä yrittää neuvotella josko saisin hänet vielä mukaan vauvan hoitoon minun sanelemin ehdoin, jos ei onnistu niin hoidan itse.

 

Aion silti vielä yrittää neuvotella josko saisin hänet vielä mukaan vauvan hoitoon minun sanelemin ehdoin, jos ei onnistu niin hoidan itse.

Saanko antaa sellaisen neuvon, että yrittäisit vielä hyvällä? Eli neuvotella ja vedota siihen minkä luulet mieheesi uppoavan. Jos se on oma jaksamisesi (En pysty rentoutumaan kun vauva huutaa hätääntyneenä ) tai vauvan paras (tulee turvaton olo) tai miehen paremmuus (sinä kun et tuoksu maidolle voisit olla parempi rauhoittamaan sylissä ) niin vedä siitä narusta.

Ainakin oma mieheni on sellainen että jos olisin alkanut sanelemaan ehtoja vauvan hoidossa, niin yksin saisin hoitaa edelleen.

 

Antaisin yhden vinkin mikä vois teillä toimia,meillä ainakin koliikkinen tyttö rauhoittui parhaiten tällä konstilla. Oltiin ostettu sellanen keinutettava sitteri jossa oli vielä värinä toiminto,siihen likka köllöttelemään,värinät päälle ja keinuttelua ja tutti viä suuhun niin rauhottu kyllä tosi hyvin. Se värinä varmasti viä autto sitä ilmaa poistumaan mahasta. Sitteri on sellanen jonka sai lähes makuu asentoon pikkuvauvalle ja istuvaan asentoon keinutuoliksi sitten isommalle.

 

En jättäisi yksin huutamaan enkä antaisi miehen jättää.

Täysi komppaus. Meillä oli alussa julmetut riidat, kun mies ei vastannut millään tavoin vauvan itkuun tai yli8päätäsä viesteihin ennen, kuin pärähti itkuun.Pilalle olin kuulemma hemmottelemassa hänen poikaansa, kun syliin otin :headwall:

Nyt on mieskin huomannut, että vauvalla on turvallisempi olo hänen kanssaan, kun hän on alkanut kuunteklemaan vauvan vikinää, ennen kuin itku alkaa. Meillä syödään, kun on nälkä ja päästään syliin, kun sinne teklee mieli. Pientä vauvaa ei voi pilalle hemmotella :heart:

 

Meillä on esikoinenkin vielä hyvin pieni ja vauva (6vkoa) itkee jatkuvasti. Joskus myös isompi kaipaa äidin syliä puhumattakaan pukemisista, vaipan vaihdoista yms. Myös päiväunien jälkeen on saatava läheisyyttä hetki.

Vauva itkee, itkee ja itkee. Tästä kärsii myös vanhempi lapsi. Joskus, kun tilanne uhkaa karata käsistä, vedän makuuhuoneen oven takanani kiinni, jätän vauvan sinne karjumaan ja luetaan esikoisen kanssa vaikka kirja. Saadaan molemmat hetki hengähtää.

 

En jättäisi missään tapauksessa noin pientä vauvaa itkemään koskaan! Jotkut lapset tarvivat enemmän läheisyyttä ja turvaa. Varhaisvaihe on todella tärkeä ihmisen kehityksessä, kaikki rakkaus, syli ja heijaus käyttöön vaan! En myöskään jättäisi vauvaa isälleen jos tämä antaa lapsen huutaa vain, ellei olisi ihan pakko esim. sairaalaan meno yms.
Anna miehesi reilusti olla mitä mieltä haluaa, mutta kuuntele sinä äitinä mitä sydän ja lapsesi sanoo. Miehet voi joskus olla ajattelemattomia ja kovia tunteiltaan vaikka eivt pahaa tarkoitakkaan.

 

Meillä on esikoinenkin vielä hyvin pieni ja vauva (6vkoa) itkee jatkuvasti. Joskus myös isompi kaipaa äidin syliä puhumattakaan pukemisista, vaipan vaihdoista yms. Myös päiväunien jälkeen on saatava läheisyyttä hetki.

Vauva itkee, itkee ja itkee. Tästä kärsii myös vanhempi lapsi. Joskus, kun tilanne uhkaa karata käsistä, vedän makuuhuoneen oven takanani kiinni, jätän vauvan sinne karjumaan ja luetaan esikoisen kanssa vaikka kirja. Saadaan molemmat hetki hengähtää.

mulla kanssa hiukan samanlainen tilanne joskus. esikoiselle pitää vaippa vaihtaa, viedä päiväunille tms. joskus joutuu sen hetken huutamaan. mutta yhtään kauempaa kuin ei välttämätön ole. ei sydän salli.

 

En vain jaksa ymmärtää niitä miehen ystäviä, jotka ovat moisia neuvoja antaneet ja nimen omaan on heidän keskusteluissaan ollut kyse pienistä vauvoista.

Toisaalta - tuo on ihan ymmärrettävää; eihän siitä montaa vuotta ole kun unikoulukin = huudatusunikoulu...
Olematta mitenkään ikärasisti, niin jokainen meistä on aikansa lapsi itsekin ja ennen tosiaan on ollut vallalla se käsitys, että vauvan täytyy oppia pärjäämän yksin!

Se tuntuu kyllä ihan kummalliselta kun ajattelee, ettei pieni lapsi millään pärjää ilman vanhempiaan. Jostain luin sellaisen jutun, että ihmislapsi on ainoa "pentu" eläinmaailmassa, joka huutaa kun jää yksin; selviytymisen kannalta se on tosi huono juttu, koska luonnossa pedot löytäisivät lapsen heti huudon perusteella, ja siksi tarkoitus onkin, että lapsi on koko ajan vieressä...
Öh meni vähän ehkä ohi aiheen..

Kantoliina tms. on muuten hyvä konsti kanssa pitää vauvaa lähellä ja kuitenkin siinä itse voi samalla puuhailla jotain muuta.