Voiko typerämpää miestä olla!?

[surullinen äiti]

Että silleen taas. Anoppi lähti poikamme 6kk kanssa lenkille, jotta minulla ja miehelläni olisi omaa aikaa. No siitä huolimatta, että suhde anopin kanssa takkuaa usein, kun ei sovitut ajat yms. kiinnosta, annoin poikani hänen kanssaan kävelylle. Kun he lähtivät, mies soitti veljelleen, että lähtisikö tämä talliin hänen kanssaan(rakentelemaan autoa). Siitä kun minä saatoin pari kirosanaa itsekseni sanoa, hän tokaisi vain, että itsehän sanoit että on ok, jos menen tänään tallille. Sitten suutuin lisää vaan, että ehkä en nyt herranjestas tarkoittanut nyt, kun hän tietää minut, inhoan olla yksin kotona ja harvoin olemme kahden. Viskoin sitten vihaisena pyykkejä koneeseen ja mies tuli vielä sanomaan, että "kulta...." ja kun katsoin hieman vihaisensurullisena, hän sanoi taas tapansa mukaan "aha, selvä"..sitten kuuli kun veli tuli pihalle ja otti limppasiiderin kouraan ja paiskoi ovia, sanomatta mitään. Oliko hänellä nyt sitten oikeus suuttua? Ja minullako sitten taas ei? Nyt kyllä itkettää. Muutenkin ollut jotenkin herkkää aikaa ja ukko aina yhtä v-mäinen, jos loukkaannun. EI hiventäkään ymmärrystä heru varsinkaan omalle vaimolle.

Tämä sama pätee esim. Työ-kodinhoito-lapsenhoito-asiassa. Tästä tapellaan harva se viikko. Hän tulee töistä kotiin, toki väsyttää, kyllä minä sen ymmärrän. Sitten pyydän nätisti, että voisiko hän vaihtaa pojan vaipan, kun minä olen koko päivän jo sitä tehnyt. Vastaus on jo hieman ärähtävään sävyyn "niin ja minä olen ollu töissä koko päivän". Silti hän on helvetti sentään valinnut perhe-elämän ja ihan sama vaikka kävisi viidessä työssä, mutta perhe on nyt myös yksi työ. Tästä sitten tapellaan ehkä jopa puoli tuntia ja lopulta joka ikinen kerta hän sanoo että "mene sinä sitten töihin niin minä hoidan lasta". Ei kai tämä näin voi mennä. Tottakai hänen on osallistuttava lapsenhoitoon vaikka töissä kävisikin, ja olen minäkin väsynyt, teen yhtä lailla 24/7 töitä, jos hän ei yhtään auta. Tätä yritän jankuttaa, ja ei mene jakeluun. Hän tekee tosiaan sen 8 tuntia(välillä jopa sanoo, ettei töissä tehnyt mitään) ja minä sitten teen vielä toiset 8 tuntia kotona, ja vielä yötkin päälle.
Eilen pyysin, että mies syöttää poikamme, koska minä leivoin leipää. Hän hetken jotakin yritti sanoa, mutta suostui kuitenkin. Lopulta he olivat poikani kanssa jo melkein nyrkit ojossa, jos vain lapsi osaisi. Sanoi tälle, että nyt perkele sitä suuta auki(no ei tietysti ilkeään sävyyn), ja minusta se kuulosti tosi tökeröltä. Ei hän ole ilkeä isä, mutta lipsauttelee tuollaista ja häntä selvästi hermostutti, kun poika ei aukonut suutaan isille. MInä syötin lopulta.
Olen väsynyt tähän. Olen lapsestani todella onnellinen, ja hoidan häntä mielelläni, mutta olisi ihanaa, että voisimme kaikki olla kotona, ja mies osallistuisi lapsenhoitoon, eikä niin, että kun vahingossakin sanon olevani mieheni avuntarpeessa, hän sanoo, että soitetaan äidilleni, hän voi hoitaa!!!Argghh.. En halua anoppia joka väliin, haluan isän lapselleni!! Tämä ei ole mitään vihaa, vaan täyttä surua ja ahdistusta. Eikö se nyt voisi olla edes vähän ymmärrettävää. Minua ahdistaa olla näin yksin. Joo, ja SEKSI kyllä kelpaa miehelle. Jos sitä ei saa, voi olla koko loppupäivän vihainen, eikä suostu istumaan edes vieressäni..Ja arvatkaapa mihin tämä johtaa...

Nytkin olen yksin, kun mieheni tekee lempihommaansa auton parissa, anoppi paistattelee päivää lapseni kanssa..MInä kirjoitan palstalle, jossa saan kuitenkin itse haukut päälleni. Jotain vikaahan minussa on oltava. JA TIEDÄN, ainakin itsesääli. Mutta...

Kiitoksia tästä ajasta. Kun/jos joku tämän lukee, tuntuu ainakin, että minua on jaksettu kuunnella. Minulla ei ole lapsellisia ystäviä kun yksi ja sekin on aika uusi tuttavuus, joten eipä ole oikein ketään kelle puhua.

 

[??]

Siis annoit ensin miehellesi luvan mennä ja sitten suutuitkin kun meni...??? Mies tietenkin ymmärsi, että saa mennä. Ei kaikki voi ymmärtää tuollaisia oikkuja. Sano suoraan, että älä mene, jos et halua hänen menevän ja katso mitä tapahtuu...

 

[ap .]

Se on kokeiltu, ei toimi. Ja hän tiesi, että äitinsä haki lapsen, jotta saamme olla kahdestaan.

 

[äitiliini1000]

pölösti teki jok tap.

 

[ap...]

Niin ja lisäänpä vielä. Eli siis ennen kuin sanoi lähtevänsä tallille, tai edes kysyi mielipidettäni, hän kyseli että noh, mitäs nyt teemme yhdessä(kun vauva mummolla)...Sovittiinkin jo jotain pientä kivaa kotosalla, ei siis mitään erityistä mutta kuitenkin ja sitten hetken hiljaisuuden jälkeen kysyi talliasiaa, ja en kai minäkään ymmärrä oikkuja, luulin heti, että tarkoitti sitten kun lapsemme on kotona yms. :/

 

[niinpä...]

Meillä on vähän sama juttu, ei tosin noin pahasti... Mulla on lapsenhoidosta päävastuu silloinkin kun mies on kotona, ja mun täytyy PYYTÄÄ että mies vaihtaisi vaipan/syöttäisi ym. Viime aikoina on vähän parempaan suuntaan tosin menty. Vauva on nyt 8 kk, joten mies tykkää vauvan kanssa touhutakin. Silti hän voi lähteä asioilleen ihan koska vaan ajattelematta esim. vauvan päivärytmiä. Mä yleensä ajoitan omat menot vauvan päiväuniaikaan, jotta mieskin saisi sen ajan huilata tai tehdä kotona mitä haluaa. Pitäis ehkä olla itsekkäämpi ja tehdä kuten mies - sanoa vaan että "lähden nyt käymään kaupungilla", eikä aina miettisi ensin liian monelta kantilta. Päivät mies on töissä, ja illat väsynyt... Mietin vaan, että kun joskus itse palaan töihin, niin en mäkään voi sohvalla maata loppuiltaa. Jonkun se ruokakin on laitettava ja muut hommat hoitaa. Tähän mennessä mä olen tehnyt kaikki kotihommat ja hoitanut kaikki yöheräämiset. Välillä tuntuu että olispa tuo mies vähän aktiivisempi ja oma-aloitteisempi! Monessakin asiassa, ei vain lapsenhoidossa! Mutta itsepä olen mieheni valinnut... Ja varsin kultainen äijä onkin yleensä, vähän laiskanpuoleinen vaan.

 

[mamitus]

ap:lle

olit siis aiemmin sanonut että voisi mennä? eli ennenkun anoppi tuli lenkittämään lastanne?

ja sitten ajattelit että olisi kivaa olla kahdestaan nyt kun lapsikin on pois "tieltä"? olisin itsekin kyllä loukkaantunut JOS olisin vihjannut miehelle että nythän olisi kiva vähän vaikka "hempeillä" mutta jos ei mies tajunnut sitä itse niin ainahan voi avata suullisen arkun..

kaikki sympatiani kyllä sulle kun tosta lapsen hoidosta ja kotitöistä on kyse mutta tosta menosta vähän sen verran et miehet on yleensäki HIUKAN hitaita tajuamaan mitään tollasia asioita.. täytyy joskus täräyttää suoraan että "HEI HALUAN HELLYYTTÄ JA YHTEISTÄ AIKAA" sitä saa mitä tilaa ja jos mies ei tajua sinun kaipaavan tälläisiä hetkiä niin kuinka hän voisi niitä sinulle antaakaan?

tsemppiä ja jaksamisia sulle ja jos vaikka keskustelisit miehesi kanssa asiasta ihan rakentavasti syyttelemättä (muuten mies menee puolustuskannalle) että mitä kaipaat niin voihan olla että sulla ihan "huomaavainen" mies kohta kotona (pikku vinkkailujen avulla)

 

[Tuota.]

Hmm... kuulostaapa tutulta, tosin minä "tein" tuollaisen ikiteinin miehen kanssa 3 lasta, meillä kaikki vaan paheni vuosien varrella, onneksi ymmärsin hypätä kelkasta pois ajoissa.
Lasten/kodinhoito oli alusta-alkaen minun harteillani myös töissä ollessani, vapaa-aikansa mies käytti autoihin ja kavereiden kanssa kapakassa istumiseen (joka oli viikottaista) jne...
Nykyisen ja entisen mieheni välillä on eroa kuin yöllä ja päivällä, nykyinen mieheni osallistuu yhteisen tyttömme hoitoon tasapuolisesti kanssani, vaikka tekeekin pitkää ja raskasta työpäivää, viikottain käymme kahdestaan elokuvissa tai syömässä, kerran pari vuodessa kahdestaan ulkomailla, hän ei myöskään ole alkoholin suurkuluttaja, vaan käy kerran pari vuodessa kavereidensa kanssa muutamalla ja hän myös osaa kohdella vaimoaan vaimona eikä yleisenä kyökkipiikana kuten ex-mieheni teki...

 

[ap,.]

ap:lle

olit siis aiemmin sanonut että voisi mennä? eli ennenkun anoppi tuli lenkittämään lastanne?

ja sitten ajattelit että olisi kivaa olla kahdestaan nyt kun lapsikin on pois "tieltä"? olisin itsekin kyllä loukkaantunut JOS olisin vihjannut miehelle että nythän olisi kiva vähän vaikka "hempeillä" mutta jos ei mies tajunnut sitä itse niin ainahan voi avata suullisen arkun..

kaikki sympatiani kyllä sulle kun tosta lapsen hoidosta ja kotitöistä on kyse mutta tosta menosta vähän sen verran et miehet on yleensäki HIUKAN hitaita tajuamaan mitään tollasia asioita.. täytyy joskus täräyttää suoraan että "HEI HALUAN HELLYYTTÄ JA YHTEISTÄ AIKAA" sitä saa mitä tilaa ja jos mies ei tajua sinun kaipaavan tälläisiä hetkiä niin kuinka hän voisi niitä sinulle antaakaan?

tsemppiä ja jaksamisia sulle ja jos vaikka keskustelisit miehesi kanssa asiasta ihan rakentavasti syyttelemättä (muuten mies menee puolustuskannalle) että mitä kaipaat niin voihan olla että sulla ihan "huomaavainen" mies kohta kotona (pikku vinkkailujen avulla)

Olen sanonut ne sanat. Haluan hellyyttä, haluan olla hänen kanssaan enemmän, en halua että hän rakentaa autoa kun meillä olisi aikaa yms. Ja hän myös on osoittanut ymmärryksensä sanomalla, että hänkin haluaa olla kaksistaan. Mutta ei niin ei.. Ja kun minä en ollut se joka ehdotti hempeilyä kun lapsi on poissa, vaan HÄN. Phuuh..

 

[uunikki]

Samaa sorttia täälläkin, ymmärrän! Voimia, älä uhraa itseäsi ja lastasi.

 

[Hei ap.]

Et nyt näköjään valitettavasti saanut hirveästi kannatusta tai myötätuntoa sille, että miehesi olisi sen "typerämpi" kuin muut miehet, mutta eipä hän vaikuta olevan sen parempikaan. Mielestäni sinulla on aivan keskiverto mies... Ei siis sen typerämpi, eikä parempi. Häntä typerämpiä ja parempia (sulle?) miehiä löytyy vaikka kuinka. Et välttämättä ole valinnut todella hyvin, joskin et huonostikaan. Kyllä nyt kuitenkin sen verran näytät häntä rakastavan, ettet todella voi ajatella hänen olevan se "typerin".

 

[Kohtalotoveri]

Täältä löytyy ihan yhtä typerä Kuulosti purkauksesi aivan kammottavan tutulta... Valitettavasti miehesi ei siis ole ainakaan ainoa ääliö. Voimia!

 

[ap...]

Et nyt näköjään valitettavasti saanut hirveästi kannatusta tai myötätuntoa sille, että miehesi olisi sen "typerämpi" kuin muut miehet, mutta eipä hän vaikuta olevan sen parempikaan. Mielestäni sinulla on aivan keskiverto mies... Ei siis sen typerämpi, eikä parempi. Häntä typerämpiä ja parempia (sulle?) miehiä löytyy vaikka kuinka. Et välttämättä ole valinnut todella hyvin, joskin et huonostikaan. Kyllä nyt kuitenkin sen verran näytät häntä rakastavan, ettet todella voi ajatella hänen olevan se "typerin".

No juu..Rakastan häntä erittäin paljon. Tyhmä hän silti on. Tänään kuitenkin uusi päivä ja hävettää otsikkoni. Kertomus on totta ja se pätee, siitä avautumista en häpeä. Kyllä minun mies sen verran ihana on, että kun nukahti illalla sohvalle, kömpi yöllä herätessään kainaloon. Tuskin paremman sängyn puutteessa.

Kiitoksia viesteistä kaikille.

 

[Juan Jesus Angel Garcia]

inhoan olla yksin kotona

Mä olen aina sanonut että jos ei ihminen itse viihdy itsensä kanssa, miksi kukaan muukaan viihtyisi hänen kanssaan?

 

[ap;;]

Ja jos ihminen ei rakasta itseään, ei kukaan muukaan voi. Minä en ole itserakas, mutta kyllä minua silti rakastetaan. Ja minä viihdyn hyvin itseni kanssa, kun en ole yksin. Ei kenenkään tarvitse rakastaa yksinolemista, ei todellakaan. Olen useinkin yksin ja se sujuu, mutta en pidä siitä, eikä minulla ole mitään tarvetta pitääkään. Minulla on perhe, ja voin vallan mainiosti yhdessä heidän kanssaan. Eri asia, jos ei olisi ketään kenen kanssa olla, totta kai silloin viihtyy paremmin yksin. Mutta kun on mahdollisuus seuraan, miksi olla yksin?

 

[Miehet aivopesuun?]

Meillä on nyt 2-vuotias esikoinen ja toinen tulossa. Kotitöiden ja lapsenhoidon jako on epätasapainossa, mutta tilanne on parantunut koko ajan. Miehelle on pitänyt toistamisen jälkeen toistaa, että tämä on sinun perheesi, sinun lapsesi ja sinun täytyy osallistua. Viimeksi toissapäivänä, kun sanoin että nyt olis sun "iltavuoro" eli iltapesujen ja -satujen hoitaminen, mies kysyi että "Miksi?" Yksi mulkaisu riitti vastaukseksi =) Mutta tällä hetkellä mun mielestä on kamalinta, kun esikoinen joutuu kuulemaan miehen purnauksen lapsenhoidosta. Siinä on varmaan lapsella todella toivottu ja rakastettu olo...? Kaikista toimivinta on ollut kysyä, hoitaisiko mies mieluummin jonkun lapsenhoitorutiinin (ulkoilu, ruuat jne.) vai kotityön tai kysyä suoraan lapselta, kumman kanssa haluaa lukea unisadun. Mulle on ihan sama. Pääasia että saan tehdä rauhassa sen mitä teenkin.

Älä anna periksi! Asiat voi esittää myös nalkuttamatta ja ääntään korottamatta ja voihan aina lisätä senkin, että tykkää miehestään kovasti.

 

[kielenkäytöstä]

Ainakin miehesi kannattaisi siistiä kieltään, jos ette halua että lapsenne eka sana on perkele...

Muuta en osaa miehesi käyttäytymiseen sanoa kuin että selvästikään tuon miehen kanssa ei kannata ruveta marttyyriksi, koska ilmeisesti marttyyrikäytös vain ärsyttää häntä, vaan mieluummin sanoa asiat suoraan tyyliin "voisitko mennä autoa rassaamaan vähän myöhemmin? olisi kiva viettää hetki kahdestaan niin kuin oli puhe".

Muuten: kiintymys lasta kohtaan muodostuu ja kasvaa vain lasta hoivaamalla, joten kannattaa kyllä pitää huoli alusta saakka että mies todella osallistuu...

 

[ap...;]

Jep, tuo on aivan totta, että käytökseni vain pahentaa asiaa. On niin vaikeaa olla vaan erilainen kun on. Kiroilusta kyllä paasaan päivittäin,ehkä tuo pikku hiljaa oppii.

 

[Vaadi nainen kohtelua ja aikaa!]

Muistaisin hämärästi myös tuollaista pikkulapsi aikana!Miehelle oli ok kesken viikkoa vetää vaikka perseet ja minulta ei kukaan kysynyt onko se ok,jaksanko herätä aamulla lasten kanssa kun mies makaa krapulassa puoleen päivään!Tein hänelle erittäin selväksi että se loppuu nyt tai minä lähden lasten kanssa kokonaan pois.Uhkavaatimus.Minä VAADIN että hän on lastemme kanssa päivittäin (tottakai harrastukset yms otetaan huomioon),osallistuu hoitamiseen+kämpän huoltoon.Jos on parempaa muualla niin tervemenoa eikä tarvi takaisin tulla.Tämä tehosi ja on siitä lähtien ollut tosi aktiivinen kaiken suhteen (vuosi vai kaksiko tästä?),minä saan mennä harrastuksiin ilman syyllisyyttä ja hän saa mennä!Mutta ensin se pitää vaatia!!!

 

[ap;;;]

Minä pelkään, että kun tuon sanon, mies sanoo, että selvä homma. Joo, ehkei sitten olisi minulle oikea, mutta.. Eilen kyllä sanoin suorat sanat miehelleni hänen käytöksestään ja on ainakin tänään ollut minulle kuin enkeli. Ja sain hänet jo melkein vaihtamaan vaipan, kunnes vaari sitten tuli vaihtamaan..Pitää yrittää nyt kovasti, eiköhän(toivottavasti) tämä tästä vielä..

 

[kyllä se siitä]

Ihmeellisiä teini-miehiä teillä. Todella kurjaa tuollainen Mä en päivääkään katsoisi tuollaista meininkiä. Muistan esikoisen kanssa mies oikein vaati viikonloppuisin saada herätä lapsen kanssa touhuamaan ja minä sain jatkaa unia.

Toisaalta tiedän senkin, että miehet eivät välttämättä tajua. Moni saattaa ajatella, että äiti haluaa hoitaa lapsen eivätkä uskalla tehdä mitään (nitäkin tapauksia OIKEASTI on). Sitten kun lapsi kasvaa niin mies havahtuu ja alkaa luonnostaan viettää aikaa lapsen kanssa, usko pois.

 

[chicc]

mun tuli mieleen vanha kaverini tosta tapauksesta. Sen mies oli tehoäidin passaama täysin aikuiseksi asti (vaaatteet ilmestyi viikattuna kaappiiin jne) ja kun ne meni naimisiin mun kaverin kanssa, tämä hiukan laiska mies meinas, että homma jatkuu samalla tavalla kuin äidin kanssa. mies elää elämäänsä vapaasti ja vaimo (äiti) hoitaa arjen. Lasten hoito ja kotityöt on ollut kaverini vastuulla koko ajan 24/7 ja makuukamarissa myös pitäisi olla aina valmis... lisäksi tämä mies, joka siis on perheen tienaaja, pihistelee rahoissaan perheelle, mutta itelleen on kyllä varaa pistää autoihin ja muihin menoihin. Siellä myös turvataaan anoppiin, jos kaverini ottaa vapaa-aikaa, minkä se tekee riidoista huolimatta oman mielenterveytensä takia...Eli huonomminkin vois olla. Toi mun kaveri on kyllä aika alistunut, eikä kovin onnellinen...mutta niiillä on muitakin ongelmia lisäksi. Dr. Philissä muuten on ollut tätä asiaa käsitteleviä jaksoja, kouluenglannilla pärjää, käy vilkasemassa sen sivuja ja neuvoja.

 

[voimia!]

Todella surullista, että lapsesi isä on tuollainen. Surullista paitsi sinun takiasi, myös lapsen kannalta on kamalaa että hän ei välttämättä saa luotua minkäänlaista kiintymyssuhdetta isäänsä.

Toivottavasti keksit jonkun keinon, minkä avulla saat miehesi osoittamaan kunnioitusta sinua kohtaan ja rakkautta ja välittämistä lasta kohtaan.

Tekstiäsi lukiessa tuli mieleen yksi kysymys, mitä kannattaa todella pohtia ja miettiä. Rakastatko sinä miestäsi? Entä rakastaako hän sinua?

 

[rakkaus vs tottumus]

Kannattaa tosiaan miettiä, että onko tunne rakkautta vai tottumusta.. Kyllä miehesi vaikuttaa kuvauksesi perusteella aika erikoiselta mieheltä, vai sanoisinko pojalta. Jokseenkin keskenkasvuista meininkiä jokatapauksessa.

 

[ei epänormaalia]

Ei tuo tilanteesi minusta hirvittävän poikkeukselliselta kuulosta, vaikka ikävä onkin. Minun tuttavapiirissäni on useampikin tuollainen mies. Ja eikös tuo "kuka on töissä ja kuka vaan kotona" -vuoropuhelu ole ihan klassikko vauvaperheessä.

Sitä vaan yritän sanoa, että tuskin miehesi on sinua lakannut rakastamasta. Monet miehet ihan oikeasti ei vaan tajua.

Miehelläsihän on parin kuukauden päästä mahdollisuus isäkuukauteen. Anna hänen pitää se ja mene töihin, jos vaan mahdollista. Tai ole se aika vuosilomalla ja tee selväksi, että aiot todella lomailla, koska olet sen ansainnut. Miehesikin on varmaan lomansa pitänyt. Kuukaudessa hän ehtisi oikein hyvin nähdä, mitä se kotona "oleilu" vauvan kanssa on.

Ja kyllä sekin on ihan totta, että miehesi ei voi tietää mitä haluat, jos et ääneen sitä sano. Tiedätkö sinäkään ihan tarkkaan, mitä miehesi suhteeltanne haluaa tai mikä tekee hänet onnelliseksi?
Erolla uhkailua en tosin suosittele ellet ole oikeasti siihen valmis. Mutta tuskinpa miehesikään sitä haluaa, olisihan hän lähtenyt jo, jos lähdössä olisi.