Voiko synnyttävä äiti vaatia/ ehdottaa / pyytää pääsyä ...

[tokan odottaja jännittää]

sektioon, jos hän kokee tilanteen sellaiseksi, että synnytys ei kerta kaikkiaan etene yhtään mihinkään?

Ekan hakureissu oli vain semmoinen kokemus, jonka en kyllä halua tämän tokan kohdalla enää toistuvan. Ma-aamuna aloitettiin käynnistys cytoteceilla ja jatkettiin niiden antamista pitkin päivää. Supistuksia alkoi tulla, mutta olivat vielä siedettäviä. Vedetkin menivät jo ma-aamusta. Ma-ti-yö ei ollutkaan enää kovin häävi suppareitten takia, ei oikein saanut enää nukutuksi. Ti-aamuna tablettien antamista jatkettiin ja iltapäivällä päästiin jo synnytysaliin. Olin jo väsähtänyt kipuhin, helpotusta toi epiduraali pitemmälle aikaa. Vika epiduraaliannos ( 3.annos ) annettiin vähän ennen kahta ti / ke -yönä, mutta puoli neljältä kivut räjähtivät täysillä päälle. En jaksanut enää muuta kuin valittaa tuskissani ja toivoin jo, että saisin lopetuspiikin. Yrittivät kipua helpottaa vielä kohdunkaulapuudutteilla, mutta ei niistä enää apua ollut. Lopulta kutsuttiin lekuri paikalle. Tutki tilanteen. Olin auki vain 6-7cm ja vauva tulossa ulos kasvotarjonnassa. Lisäksi, kun vedet olivat menneet jo ma-aamuna. Niin tehtiin päätös sektiosta. Kun leikkaussalissa annettiin spinaalipuudutus, niin sitten vasta tuskat ja kivut helpottivat. Oli taas hyvä olla.

Joten en todellakaan halua tästä toisesta samanlaista reissua. Nyt to-aamuna menen sairaalaan ja tällä kertaa siis yritetään ballongilla käynnistystä. Pe-aamuna sitten katsotaan onko apua ollut? Jännittää se suunnattomasti, että jos tätäkin vain yritetään ja yritetään käynnistää + sitten ei olekaan mitään tapahtunut. Ja jos kuitenkin vielä viikonlopuksi passittavatkin takaisin kotiin & vasta ensi ma. aloitetaan uudestaan käynnistäminen.

Rv. torstaina on 39 ja koska paikat ovat epäkypsät, niin taatusti meneekin aikaa ennenkuin mitään tapahtuu. Mutta silti en jaksaisi samaa ruljanssia, kuin ekasta, että ensin päiviä yritetään käynnistää ja lopulta päädytään sektioon. Tekisi kyllä nyt itse jo mieli esim; lauantaina pyytää sektioon pääsyä, jos ei tuohon mennessä ole synnytyksessä mitään suurempaa edistystä tapahtunut.

( Googlestakin olen katsonut näistä ballongi-käynnistyksistä + toisilla siihen on yhdistetty nuo cytotec -tabletitkin, niin pahimmillaan joillakin on vauva syntynyt vasta 7-10 päivän käynnistämisen jälkeen. En kyllä haluaisi itse samaan rumbaan joutuvani. )

 

[waninka]

Voi pyytää ja mielestäni kannattaa mielipiteensä kertoakin, mutta lääkäri sen päätöksen tekee. Toki siihen vaikuttaa enemmän tai vähemmän äidin jaksaminen ja äidin oma näkemys jaksamisestaan. Pelkästään siksi että sinä haluat ei sektioon pääse. Toisen synnytys sujuu kuitenkin useasti nopeammin kuin ensimmäisen

 

["kätilö"]

Toivoa voi, mutta lääkäri voi myöntää sektion vain lääketieteellisestä syystä. Sun kohdallasi synnytyspelko voisi olla sellainen. Pelkästä omasta halusta ei sektiota voi "tilata" eikä siitä voi itse päättää. Sektiosta pitää myös sopia etukäteen, käydä pelkopolilla keskustelemassa jne. Sektiossa riskit ovat niin paljon suuremmat, että kovin kevyin perustein siihen ei lähdetä....

 

[alkuperäinen]

kätilö, minulle lekuri viime perjantaina suositteli tätä ballongikäynnistämistä, koska jos tämä tokakin olisi sektio, niin se vain kasvattaa arpikudosta kohtulihaksessa. Mutta ei se silti olisi hääviä, jos tämän tokankin käynnistäminen venyisi usean päivän mittaiseksi ja itse olisin jo täysin väsähtänyt supparikipuihin. Koska ei se ekastakaan paikkojen aukeminen kovin hyvin onnistunut. Ei olisi hääviä täysin väsähtänyttä synnyttäjää pakottaa vauvaansa alateitse ulos pusaamaan.

 

["Vieras"]

Saako kysyä miksi käynnistys? Itse en meni ikinä enää käynnistykseen, vaan antaisin vauvan omia aikojaa päättää, koska tulee ulos. Mulla käynnistettiin pe-aamusta tableteilla, jatkettiin niitä lauantai-iltaa.Ei tapahtunut muuta kun supisteluita.Sit ballongilla sunnuntaiaamuna. Lääkäri sanoi että lähes aina kun ballong on 24h paikallaan niin kohdun suu on niin paljon auki että seuraavana aamuna pääsee saliin ja kalvot puhkastaan. Olisinpa tajunnut vaan ottaa sen ballongin aikaisemmin. Ma-aamuna pääsin saliin ja kalvot puhkastiin+oksitosiini.Vauva syntyi sitten ma-ti välisenä yönä, kasvotarjonnassa myös. Se on vähän miten määritellään se että synnytys ei etene, koska kuitenkin siellä koko ajan jotain tapahtuu. Itse en uskaltaisi toisaalta mennä sektioon, joten kituisin vain, ei se loputtomiin kuitenkaan kestä.

 

["kätilö"]

kätilö, minulle lekuri viime perjantaina suositteli tätä ballongikäynnistämistä, koska jos tämä tokakin olisi sektio, niin se vain kasvattaa arpikudosta kohtulihaksessa. Mutta ei se silti olisi hääviä, jos tämän tokankin käynnistäminen venyisi usean päivän mittaiseksi ja itse olisin jo täysin väsähtänyt supparikipuihin. Koska ei se ekastakaan paikkojen aukeminen kovin hyvin onnistunut. Ei olisi hääviä täysin väsähtänyttä synnyttäjää pakottaa vauvaansa alateitse ulos pusaamaan.

Se, että käynnistäminen venyy muutaman päivänkin mittaiseksi (ja välillä saattaa joutua kotiinkin vauhtia ottamaan) on ihan normaalitilanne käynnistämisissä. Sellaista nappia kun ei ole keksitty, millä synnytyksen saisi käyntiin. Hyvin harvalla synnyttäjällä synnytys lähtee ensimmäisellä käynnistysyrityksellä käyntiin. Sama tilanne on sellaisilla äideillä, jotka supistelevat pari-kolmekin viikkoa kivuliaasti (ilman käynnistämistäkin) ennen kuin kohdunsuulla alkaa tapahtua mitään. Väsyneitä hekin ovat synnytyksen vihdoin todella käynnistyessä, mutta tämäkin on osa normaalia synnytyskuviota. Todellisuudessa harva äiti ei ole väsähtänyt synnyttäessään...Käynnistyksen venyessä ainoat lääketieteelliset perusteet sektiolle ovat ne, että synnytys ei yrityksistäkään huolimatta käynnisty, vauva alkaa voida huonosti tai että äiti on lääkärin arvion mukaan niin uupunut, ettei hänestä ole alateitse synnyttämään (tällöin synnytys on jo käynnistynyt, mutta pitkittynyt tai tilanne etenee hitaasti ja äiti uupuu). Sillä perusteella, että viime synnytyksesseä käynnityminen ei tapahtunut heti, et valitettavasti voi saada sektiota, koska lääketieteellistä syytä ei ole. Vaikka turhauttavaahan se on.

 

["Vieras"]

Toinen synnytyshän voi olla täysin erilainen kun ensimmäinen. Ja eikö jotkut viisaat ole sanoneet että synnytysaika puolittuu monesti lapsiluvun lisääntyessä.Meillä on 3 mukulaa ja ainakin se sääntö on pitänyt, kun ensimmäsistä tehtiin 26h, seuraavaa 12h ja sitten 8h.Tämä synnytyshän voi mennä todella liukkaasti!Tsemppiä loppusuoralle!

 

[njoo]

itelläni synnytys ei edennyt 8cm edemmäs(myöhemmin selvisi että lantio liian kapea) 23h sain odottaa sektio päätöstä. kai jos oikeen vaadit ja sanot että et jaksa /halua en tiiä... mulle tehään automaattisesti sektio kun toka tulee ei tarvii miettiä enää tollasia..

 

["vieras"]

Mulla myös ekassa synnytyksessä cytotecit teki ihan helvetin kipeitä supistuksia, jotka eivät kuitenkaan saaneet juuri mitään aikaan. Oli ihan kamala kokemus, ja pienestä kiinni ettei päätynyt sektioon pitkän keston vuoksi. Toinen synnytys käynnistettiin ballongilla, ja se sai aikaan kivuliaita mutta siedettäviä supistuksia jotka oikeasti avasivat paikkoja. Synnytys oli suorastaan helppo.

 

[alkuperäinen]

Nostan tätä vielä iltavuoron kommentoitavaksi.

Nyt illalla sitten iski se kunnon paniikki ja ahdistus, että mitä kaikkea tällä kertaa on tulossa? Varsinkin mahd. alatiesynnytys pelottaa ja helv.... - rumasti sanottuna. Vaikka tietysti on ihanaa saada nyytti syliin.

Koska vaikka olen lukenut uusimman kirjan synnytyspelosta ja olen yrittänyt sen avulla tsempata itseäni pelon ylite. Niin en ole kuitenkaan edelleenkään pystynyt tunnetasolla ajattelemaan edellistä reissua ja nyt kun tunteet alkavatkin puskea pintaan, se herättää pelkoa ja ahdistusta. Saatan olla henkisesti aivan rauniona, kun torstaina lopulta saavumme sairaalaan. Vaikka toki pyrin esittämään reipasta ja pirteää hoitohenkilökunnalle. Mutta sitten kun on tosi kyseessä - pelkään, että sitten viimeistään reippauden kuori murtuu ja mahd. saan jonkun paniikkihäiriökohtauksen. Sitten kyllä itseä hävettäisi ja nolottaisi suunnattomasti - ainakin jälkeenpäin ;((