Voiko Suomeen adoptoida hiv-positiivisen lapsen?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Sanna
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

Sanna

Vieras
Tietääkö kukaan onko mahdollista? Haluaisimme vielä lapsen ja adoptiota on mietitty ja sitäkin, ettei lapsen tarvitsisi olla terve. Sairaita lapsia on kuitenkin niin paljon niin miksei antaa kotia heille ja näin ollen pelastaa sieltä kurjuudesta yksi heikompi parempaan elämään. Toki me halutaan lapsi muutenkin. Melkein kaikki taitaa toivoa vain tervettä lasta, tuntuu pahalta kun on sitten paljon hiv-lapsia, joilla voisi täällä Pohjolassa olla aivan normaali elämä edessä.
 
On niitä muitakin sairauksia kuin HIV.
Oudolta kuulostaa perustelut, etenkin kun HIV aiheena vain...

Ja ei, ei ole herkkua HIV-potilailla Suomessakaan, vaikka lääkitys ym. luultavasti onnistuu.
Vakava sairaus, kriisinä adoptio- ei se ole herkkua lapselle todellakaan.

Myös teiltä vaaditaan aika paljon, että voitte olla HIV-potilaan vanhempia.
Elämänne ei jatku "normaalina", tietyt varotoimet oltava jne.

Normaali elämä (mitä se on?) ei ole koskaan HIV-potilaalla edessä.
Lääkityksiä, lääkärireissuja, varotoimia, ongelmia TÖISSÄ ja ammateissa tulevaisuudessa sekä etenkin ihmissuhteissa (lapsenhankintaan asti).

Tutustupa HIViin, huomaat ettei sitä sairastavat voi tuosta vain elää normalia elämää... osa kuvaa sitä sellaiseksi mutta mutta ..... Vakava sairaus.
 
Sinähän kun alat enemmän miettimään tuota adoptiota niin saat vastauksen adoptiota järjestäviltä tahoilta. Kyllä sairaitakin lapsia adoptioidaan joten voi olla, että hiv:tä sairastaviakin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Kermakakku:
Veronmaksajana vastustan.

Veronmaksaja tulee lapsestakin.

Jos tulee.
HIV-potilailla on tiettävästi ongelmia opiskelu- ja työpaikan saanneissa.
Lisäksi sairaus voi edetä lääkityksestä(kin) huolimatta.
Jotkut työkyvyttömiä.

Ei HIV ole mikään flunssa, vaikkei onneksi enää niin karseana pidetäkään kuin joskus muinoin. Silti, vakava sairaus.
 
Ainakin Venäjältä on voinut adoptoida erityistarpeisia lapsia. Hakijoiden kohdalla on katsottu tavallista tarkemmin, että pärjäävätkö nämä varmasti sairaan tai mahdollisesti vammaisen lapsen kanssa.

Voisin kuvitella, että viranomaiset eivät kuitenkaan suhtaudu kauhean positiivisesti, jos pyytää jotakin tiettyä "vaivaa" kuten hiviä. Kun kuitenkin etsitään vanhempia lapselle eikä lasta vanhemmille.

En ole asiantuntija, viisaammat kertokoot enemmän.
 
Uskon kuitenkin, että hiv-lapsella olisi parempi elämä Suomessa kuin esim. Afrikassa. Taitaa olla ainoastaan lääkärin (kirurgin?) ja lentohenkilökunnan ammatit sellaiset, joita ei voi hiv-positiivinen tehdä. Uskoisin voimavarojeni riittävän sairaankin lapsen kanssa. Hiv tuli sen takia mieleen, koska se on kuitenkin niin yleinen lasten keskuudessa mm. Afrikassa ja myös Aasiassakin.
 
Vielä selvennystä sen verran, että emme ole mitenkään erityisesti pyytämässä jotain sairautta. Mutta kun tiedetään miten kauan kestää terveen lapsenkin adoptointi niin miksemme sitten adoptoisi heikomassa asemaa olevaa sairasta, jonka varmasti saisi nopeamminkin. SIis ne sairaudet eivät olisi este meille. Meillä on rakkautta jakaa myös sairaalle lapselle.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Sanna:
Uskon kuitenkin, että hiv-lapsella olisi parempi elämä Suomessa kuin esim. Afrikassa. Taitaa olla ainoastaan lääkärin (kirurgin?) ja lentohenkilökunnan ammatit sellaiset, joita ei voi hiv-positiivinen tehdä. Uskoisin voimavarojeni riittävän sairaankin lapsen kanssa. Hiv tuli sen takia mieleen, koska se on kuitenkin niin yleinen lasten keskuudessa mm. Afrikassa ja myös Aasiassakin.

No pelastaako se paljonkaan hiv-lasten tilannetta, jos sieltä muutama saakin paremman kodin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Sanna:
Vielä selvennystä sen verran, että emme ole mitenkään erityisesti pyytämässä jotain sairautta. Mutta kun tiedetään miten kauan kestää terveen lapsenkin adoptointi niin miksemme sitten adoptoisi heikomassa asemaa olevaa sairasta, jonka varmasti saisi nopeamminkin. SIis ne sairaudet eivät olisi este meille. Meillä on rakkautta jakaa myös sairaalle lapselle.

Se on hyvä, että adoptioprosessi kestää. On enemmän aikaa kasvaa vanhemmiksi. Eihän se odotus ja synnytyskään sekunneissa tapahdu.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Sanna:
Uskon kuitenkin, että hiv-lapsella olisi parempi elämä Suomessa kuin esim. Afrikassa. Taitaa olla ainoastaan lääkärin (kirurgin?) ja lentohenkilökunnan ammatit sellaiset, joita ei voi hiv-positiivinen tehdä. Uskoisin voimavarojeni riittävän sairaankin lapsen kanssa. Hiv tuli sen takia mieleen, koska se on kuitenkin niin yleinen lasten keskuudessa mm. Afrikassa ja myös Aasiassakin.

Ensinnäkin, kaikki hoitotyö voi olla poissuljettu!
Lisäksi monet muutkin ammatit.

Toisekseen, Suomalaisilla(kin) HIV-potilailla on tiedettävästi ongelmia työssä, opiskelussa syrjimisen ym. vuoksi! Saatika sitten niillä, joiden tiedetään olevan ulkomaalaisia (kun on syrjintää ilman HIViakin!)

Tumma lapsi HIV-diagnoosilla.... ei, ei tule olemaan helppoa tulevaisuudessa mitä työhön ym. tulee. Ja perheen perustus voi olla laskuista kokonaan pois!

Te ette myöskään voi elää "normaalisti". Tartuntariski on olemassa, siksi varotoimet. Lääkityksen kanssa voi tulla ongelmia ja tilanne voi hyvästä lääkityksestä huolimatta mennä AIDSiksi (lääkitys ei aina sovellu, tulee ongelmia).

Mutta jos olette valmiita... siitä vaan...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Sanna:
Vielä selvennystä sen verran, että emme ole mitenkään erityisesti pyytämässä jotain sairautta. Mutta kun tiedetään miten kauan kestää terveen lapsenkin adoptointi niin miksemme sitten adoptoisi heikomassa asemaa olevaa sairasta, jonka varmasti saisi nopeamminkin. SIis ne sairaudet eivät olisi este meille. Meillä on rakkautta jakaa myös sairaalle lapselle.

Rakkaus ei riitä.
Ei ole kyse siitä ollenkaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Sanna:
Hiv leviää tosi heikosti. Ei vanhemmilla ja lapsilla veret sekoitu arkielämässä.

Tässä näkee, ettet tunne HIVia.
Siihen liittyy edelleen varotoimia, vaikkei leviäkään tuosta noin vain.

Lapsilla tulee toisinaan verta, kuten varmaan tiedätkin.
KAIKKIEN lasten kanssa olevien on tiedettävä asioista tiettyyn pisteeseen asti.
Ja se aihettaa leimaamista; syrjimistä jne. Jotkut eivät halua välttämättä tavata teitä enää kun tietävät HIV-tapauksesta. (valitettavasti sitä tapahtuu)

Vaikkei HIV pusuttelussa/kättelyssä jne. tartu, niin siinäkin varovaisuutta.
Kun voi olla haavoja molempien suussa.

HIV-potilaan läheisen on suhtauduttava tämän vereen kuten hoitohenk.kunnan eli muistettava tartuntariski.
Tämä koskee ihan kuukautisia ja kaikkea...

Aikuisena tämä ei voi välttämättä saada lapsia, eikä pakosti edes kumppania. Ei voi imettää jne. Lääkitys raskaana...
 
Uskoisin, että voi. Periaatteessa HIV-lapsia ei Suomeen adoptoida, mutta uskon kyllä, että jos joku nimenomaan ilmoittaa haluavansa HIV-lapsen, hän sellaisen saa.

Meillä on adoptioprosessi käynnissä ja erityistarvelasta ollaan odottamassa, mutta ei kyllä HIV-lasta ajateltu. Hepatiitti on pahimmasta päästä, jonka hyväksymme.
 

Yhteistyössä