Voiko sektio sattua?!

[Pesky Pixie]

Voi mä muistan siitä ihan ekastakin (hätä )sektiosta aina sen ihanan anestesiahoitajan ja -lääkärin. :heart: Lääkäri otti kädestä kiinni, ja sanoi, että kohta tää kipu on ohi, ja anestesiahoitaja katsoi kauniilla sinisillä silmillään ja sanoi, että "Kaikki menee hyvin, luota meihin nyt", ja sitten mä nukahdinkin... :heart: :'(

 

[kesäheinä]

itselläni 2 sektiota takana. 1,meni kuin unelma.3pv jälkeen jo kotona ja ylhällä eikä mitään vaivoja,haavakin parani nopeasti ja hyvin.
toinen synnytys sitten käynnistyikin su/ma yöllä kl0 3 lähdettiin sairaalaan,olisi ollu ma 09 aamulla varattu aika sektioon.epiduraalin sain 05 ja se meni vinoon eli toinen puoli oli tunnottomampi kuin toinen. siti en tuntenut alussa mitään kainaloista alaspäin kesken laikkauksen vain ilmoitin että nyt alkaa tuntua toisella puolen ,ei kipua mutta tuntuu mitä tekevät =) eli lisää droppia suoneen eikä huolen häivää!! =) samaten jos tulee huono olo niin vieressäsi on nukutushippi koko ajan kerrot vain sille niin antaa lääkettä letkuun niin olo helpottuu. minulla menikin sitten 2vrk enenkuin toinen jalka kantoi reippasti painoni oli sen verran turta.1 pv pitää olla makaamassa mutta toisena jo pääset suihkuun. kipupumppu minulta otettiin pois jo toisen pv.n aamuna.

 

[niin]

Kaverilla n. 8v. takaa ei ollut puutunut kun lääkäri veitsen kanssa ekaa viiltoa teki. Lääkäri ei ollut uskonut ja viilsi vielä toisen kerran. Tämän jälkeen tulikin sitten pikanukutus.

Nojoo... mulle käy just noin!

Ja mulle sanottiin synnärillä hetiu kättelys,että ens kerralla voit sitten jättää tän palstan lukemisen muille tyypeille.
Täällä kun kerrotana kyllä juttuja,mutta jätetään usein osa kertomatta tai lisätään vähän omia juttuja sekaan.
Tuosta vieraan kaverin jutustakaan me emme tiedä kaikkea,miski noin kävi?Siihen on kuitenkin syynsä.

Fiksun neuvon antoivat. Joka ihminen on erillainen, jokainen raskaus...kaikki. Se variaatioiden määrä on valtava. Sitten täältäkin löytyy niitä eri "aatteiden" kannattajia jotka ehkä tahallaankin joskus oikein repostelee ikävillä kokemuksilla.

Muistetan että Suomessa oikeasti saa hyvää hoitoa noin maailman laajuisestikin katsottuna. Kun luottaa vaan henkilökunnan ammattitaitoon ja uskaltautuu kertomaan jos jokin vaikka sattuu (tai rehellisesti pelostaan) niin se taatusti huomioidaan.

Itselleni tehtii pikasektio ja mies ei ehtinyt paikalle. Ihana anestesialääkäri oikein kysyi multa että haluanko että hän pitää kädestä kiinni ja haluanko että hän kertoo mitä siellä verhon takana tapahtuu. Rauhoitti ihan hirmuisesti kun hän kertoi tapahtumista, kauniisti ja asiallisesti. Ja sanoi ihanasti että noniin, nyt on sitten se h-hetki, lapsesi nostetaan nyt ylös kohdusta, siinähän on nyt, täydellinen tyttö!

 

[vieras]

Tuossa kyselit vielä siitä että jos tulee paniikki tms. Mä pelkäsin ihan samaa, varsinkin toisen tytön suunnitellussa sektiossa sitten. Mutta leikkaussalissa oli tosi kiva ilmapiiri, ja ihmiset jutteli mulle rauhoittavasti, tottahan he ovat tottuneet hiukan hermoileviin äiteihin. Ja alussa mies on sun kanssasi siellä, sekin rauhoittaa. Jos sitten ompeluvaiheessa tuntuu, että sulla menee järki, niin voit saada rauhoittavaa pienen annoksen. Silloinhan lapsi on pestävänä ja punnittavana, niin sun ei tartte huolehtia kuin omasta voinnistasi.

Hyvä... sekin olisi kauheeta jos olisi kauheen "kylmiä" ja rutiininomasia ihmisiä... Kyllähän sekin rauhottaa jos en koe olevani ihan epänormaali ja typerä kun pelkään aiva ***

Ei ne oo, mulla oli ainakin aivan mahtava porukka leikkurissa. Hoitajakin silitteli kättä ja jutteli mukavia kun huomasi, että mulle meinasi tulla paniikki kohtaus. Siinä oli kyllä ihmiset oikeella alalla, ihan vain omalla käytöksellä saivat mutkin lopuksi rentoutumaan ja hyvälle mielelle, vaikka aluksi olin ihan paniikissa ja vain tärisin ja itkin :heart:

Joo leikkaussalissa oli mukava ilmapiiri, sellainen tekemisen meininki. Kaiuttumista soi REM ja henkilökunta jutusteli iloisesti, myös mulle. Vieressä oli mukava mieshoitaja joka pyyhki mun kyyneleitä ja piti oksennusastiaa

 

[Pesky Pixie]

no jännittihän se tietty, mut enemmän jännitti se mitä sieltä pengotaan pois. 2 ihanaa tyttöä tullut sektioilla.
sektiot on ollu mulle pikkujuttuja mun esikon katastrofaalisen synnytyksen jälkeen.

Sama juttu. :| En missään tapauksessa haluaisi/halunnut sektiota, mutta esikoisen syntymä oli niin katastrofaalinen ja päättyi niin huonosti, että miljoona kertaa mieluummin se sektio.

niinpä. ja tän viimisen kohdalla sektio osattiin kääntää mun omaan synnytyspelkoon, kun pelkäsin vain ja ainoastaan lapsen takia, koska esikko oli ihan sekunnin päästä siitä ettei olisi täällä enää.
eli esikko oli 55,5cm ja 4160g ja liian iso mun lantiolle. --

Mulla lukee esikoisen synnytyskertomuksessa, että "hätäsektiolla.... syntyy eloton tyttövauva". :| Ei kiva. Oli väärässä asennossa ja mun lantiolle liian iso ainakin siinä asennossa.

 

[Criminal Mind]

Ei.
Ne kokeilee tuntoa ennen ekaa viiltoa.

Mutta jos jossain mun vatsan sisällä onki vielä tuntoa?
Ai millä ne koittaa? Sillä veitsellä vai?

Ai kamala kun naurattaa...

Mut juu, mulle kävi vaan huulen koepalassa noin että toinen puoli ei ollu puutunu, lekuri meinas vaan "tää menee niin äkkiä että koita kestää" AU!

mutta ehkä suuremmassa operaatiossa tosissaan tarkemmin se puutuminen todetaan.

 

[miimuli]

Mulla esikoinen leikattiin suunnitellusti perätilan takia. Pelkäsin sektiota etukäteen hirveästi. Pelkäsin vähän kaikkea mitä siihen liitty, mm. peräruisketta, tipan laittoa, katetrin laittoa, spinaalin laittoa, sitä että oksennan tai pyörryn leikkauksen aikana, ja myös tuota, että jos tuntuukin kipua yhtäkkiä. En olis halunnu sektiota, mutta itse olen syntynyt perätilassa ja molemmat lonkat lähteny sijoiltaa, ja lonkat vaivaa välillä edelleenkin. Niin valitsin sektion sitten vauvan takia, vaikka itseä koko ajatuskin inhotti. Mulla onneksi leikkauksessa kaikki meni hyvin, tosin vauva oli todella ylhäällä ja tiukasti kiinni joten pelkkä vauvan ulosautto kesti yli 20min.. Missään vaiheessa en tuntenut kipua, ei oksettanut eikä pyörryttänyt.. Mies oli mukana siihen saakka, kun vauva synty ja se helpotti paljon.. Myös anestesialääkäri istui vieressä ja kysyi vointia vähän väliä. Mulle siis laitettiin spinaali n. 14:30 ja vasta klo 19 aikaan alkoi tunto pikkuhiljaa parata, joilloin olin ollut heräämössä jo kauan aikaa..

 

[Pesky Pixie]

Mulla sen ekan sektion jälkeen suurin ja inhottavin kipu oli hartiapistos. Se oli kamalan kova sen sektion jälkeen osastolla eikä millään meinannut mennä ohi. Onko muilla ollut tällaista? Se oli pahempaa kuin haavakipu. Toisella kertaa osasin varoa sitä, ja osastollakin sanoivat, että tää on ihan tavallinen vaiva. Toisessa sektiossa olin siis hereillä, ja heti kun tunsin tuon hartiapistoksen, sanoin siitä, ja samantien sain jotain troppia. Ah sitä autuutta kun se hävisi!

 

[hmmm]

Mulla sen ekan sektion jälkeen suurin ja inhottavin kipu oli hartiapistos. Se oli kamalan kova sen sektion jälkeen osastolla eikä millään meinannut mennä ohi. Onko muilla ollut tällaista? Se oli pahempaa kuin haavakipu. Toisella kertaa osasin varoa sitä, ja osastollakin sanoivat, että tää on ihan tavallinen vaiva. Toisessa sektiossa olin siis hereillä, ja heti kun tunsin tuon hartiapistoksen, sanoin siitä, ja samantien sain jotain troppia. Ah sitä autuutta kun se hävisi!

Tähystysleikkauksessa leikkauskaasu saa aikaan hartiapistoksen, kun pumpattu ilma palleaa painaa ja se heijastuu hartiapistoksesna. Sektiosta en sitte tiedä...

 

[Pesky Pixie]

Tähystysleikkauksessa leikkauskaasu saa aikaan hartiapistoksen, kun pumpattu ilma palleaa painaa ja se heijastuu hartiapistoksesna. Sektiosta en sitte tiedä...

Ehkä sektiossakin helposti kohdistuu palleaan painetta... en tiedä, mulle ei koskaan ennen omia sektioita puhuttu tuollaisesta.