Voiko sektio sattua?!

[nniii]

Pelkäsin samaa asiaa, mutta ei niin käy sulle, ole huoleti. Loppuvaiheessa kun ompelevat kiinni saattaa tunto palautua jo varpaisiin, sillon pelkäsin niin paljon mutta ei se vielä loppuun asti palaudu Tsemppiä!

 

[tiiru]

Kaverilla n. 8v. takaa ei ollut puutunut kun lääkäri veitsen kanssa ekaa viiltoa teki. Lääkäri ei ollut uskonut ja viilsi vielä toisen kerran. Tämän jälkeen tulikin sitten pikanukutus.

Nojoo... mulle käy just noin!

 

[vieras]

Mulla oli tunto pois kainaloista alaspäin. Eniten ahdisti se että jos en enää koskaan tunnekaan mitään, ja jään jotenkin siihen "halvaus"tilaan

Kipua ei tuntunut missään vaiheessa, mutta sellainen "penkominen" ja paine tuntui. Mua alkoi oksettamaan kun kohtua siivottiin ja painettiin siinä ennen ompelua.

Kyllä sä selviät, se on aivan ihanaa kun vauva syntyy! Vaikkakin sitten sektiolla, mutta kuitenkin.

 

Parempi olis... :'(

Se "avaaminen" on se hitain vaihe koko hommassa, kun etenevät niin varovaisesti =)

 

[Pesky Pixie]

Kyllä ne siellä kyselee tuntemuksia kokoajan, kipulääkettä ja puudutusainetta laitetaan lisää jos siltä tuntuu. Mun siskolla ei hävinnyt tunto kunnolla ekassa sektiossa, lääkäri siis kokeili tökkien jollain, ja sisko sanoi tämän tuntevansa kipuna. Sitten nukuttivat. Toisessa sektiossa ei ollut ongelmia.

Hyvin se menee, ihan totta. :hug: Siinä on anestesiahoitaja kokoajan vieressä, jolle voit ihan avoimesti kertoa tuntemuksesi. Ja sitten saa lisää sitä lääkettä jos tarttee. Loppuvaiheessakaan ei tunto palaa, itseasiassa vauvan ulostulon jälkeen kipulääkitystä voidaan lisätä roimasti, koska vauvasta ei tarvitse huolehtia.

 

[vera86]

Jos sinä kipua pelkäät niin sektiosta parantuminen on huomattavasti kipeämpää.

Alatiemamma on jo kotona kun sinä vasta pääset sängystä ylös.

Ei kun pelkään pelästymistä ja sellasta yllättävää kipua ja veitsiä jne...

jos otat vaikka hammatikun ja vedät varovasti ilman painelua mahan päältä niin siltä se viilto tuntu, sitten kun he ottavan vauvan mahasta se vasta tuntu tosi hmmmm"oudolle" mutta siis ei edelleenkään satu....

 

[unensieppaaja]

Mun kaverilla oli tuntunut ja oli sit pyörtynytkin leikkurissa. Mut eiköhän se ole äärettömän harvinaista et niin pääsis käymään.

Mulla ei ollut mitään tuntoa, mut tuntu et tipun siitä pöydältä, ihan ku olisin heilunut ihan älyttömästi.
Ja paranemisaikakin mulla oli ihan positiivinen. Ei kipuilua lainkaan, lähdin sairaalasta kun vauva oli 2vrk ja buranaa söin vain tulehdusriskin takia.

 

[kokenut]

no mulla meni puudutus vikaan ja oli tunto päällä kun sektioleikkaus tehtiin. Kyseessä oli anestesialääkärin vika, ei siis leikkaavan gynen. Anestesialääkäri kokeili tuntoa vain sellaisilla alkoholilapuilla (siveli ihoa ja kysyi tuntuuko kylmältä vai ei). Mulla jalat liikkuivat ja sanoin että kyllä mulla on vielä tuntoa ja jalatkin heiluu, mutta nukkumatti sanoi vaan että "joo, leikkauslupa annettu".

Sitten kun viilto tehtiin niin olikin tunto toispuoleisesti kokonaan päällä, eli vain toinen puoli oli puutunut (puudute voi mennä jotenkin väärään kohtaan selkäytimessä ja siksi toispuoleinen tunto oli päällä).

No, se kipu oli toki kova mutta ei mikään sellainen että olisin alkanut kirkumaan. Sanoin ihan rauhallisesti lääkärille että nyt sattuuu ja s****nasti, ja lääkäri kysyi että haluatko heti hätänukutuksen vai haluanko kestää vielä pari minuuttia että lapsi saadaan ulos. Halusin kestää vielä sen pari minuuttia, ja hammasta purren sitten tunto päällä sektio tehtiin loppuun. Vain siinä kohtaa vähän näkyi tähtiä ja saturnuksen renkaita kun lapsi vedettiin ulos. Heti kun lapsi oli näytetty minulle (halusin siis ITSE nähdä että lapsi syntyy elävänä ja terveenä), ei mennyt kuin pari sekuntia kun nukutus tapahtui ja en muista enää lopusta mitään. Olisin siis saanut sen nukutuksen heti silloin kun ongelma huomattiin.

Pointti siis on se, että ei se kipu ole mikään niin kamala että aivot räjähtää. Se tuntuu lähinnä pahalta palovammalta, sellaiselta että joku polttaisi kynttilällä sisuskaluja. Ei mikään kiva tunne tietenkään mutta kyllä sitä pari minuuttia kesti. Tietenkään koko sektiota en olisi kestänyt (sulkeminen kestää yli puoli tuntia), mutta sitä varten on sitten siellä leikkaussalihoitaja valmiina hätänukutukseen.

PS: seuraavassa sektiossa aion itse PYYTÄÄ että kiskovat ja puristavat pihdeillä tms, ja tarkistavat puudutksen niillä, eikä millään gaddääm vanulapuilla!

 

[Pesky Pixie]

Parempi olis... :'(

Se "avaaminen" on se hitain vaihe koko hommassa, kun etenevät niin varovaisesti =)

En tiedä mitä tarkoitat, mutta hitain vaihe sektiossahan on itseasiassa kohdun putsaaminen ja kuivaaminen ja ompelu. Avatessa mennään toki varovasti mutta aika nopeasti, koska vauva halutaan nopeasti ulos.

 

[unensieppaaja]

Parempi olis... :'(

Se "avaaminen" on se hitain vaihe koko hommassa, kun etenevät niin varovaisesti =)

Eiköhän se ole kaikkein nopein...? Ainakin kiireellisissä ja hätäsektioissa. Mun tyttö oli muutamassa minuutissa pihalla, kun taasen kiinni ompelu kesti melkein tunnin. Kerroksia kun on jotain tyyliin 9 mitä pitää vetää kiinni.

 

[Pesky Pixie]

Parempi olis... :'(

Se "avaaminen" on se hitain vaihe koko hommassa, kun etenevät niin varovaisesti =)

Eiköhän se ole kaikkein nopein...? Ainakin kiireellisissä ja hätäsektioissa. Mun tyttö oli muutamassa minuutissa pihalla, kun taasen kiinni ompelu kesti melkein tunnin. Kerroksia kun on jotain tyyliin 9 mitä pitää vetää kiinni.

On. =)

 

[tiiru]

Saahan mies tulla sinne mukaan?

 

[Pesky Pixie]

Saahan mies tulla sinne mukaan?

Saa. =)

 

[tiiru]

Saahan mies tulla sinne mukaan?

Saa. =)

Okei toi on jo 50%helpottava juttu. Yksin on vielä kamalampaa

 

[Pesky Pixie]

Tuossa kyselit vielä siitä että jos tulee paniikki tms. Mä pelkäsin ihan samaa, varsinkin toisen tytön suunnitellussa sektiossa sitten. Mutta leikkaussalissa oli tosi kiva ilmapiiri, ja ihmiset jutteli mulle rauhoittavasti, tottahan he ovat tottuneet hiukan hermoileviin äiteihin. Ja alussa mies on sun kanssasi siellä, sekin rauhoittaa. Jos sitten ompeluvaiheessa tuntuu, että sulla menee järki, niin voit saada rauhoittavaa pienen annoksen. Silloinhan lapsi on pestävänä ja punnittavana, niin sun ei tartte huolehtia kuin omasta voinnistasi.

 

Parempi olis... :'(

Se "avaaminen" on se hitain vaihe koko hommassa, kun etenevät niin varovaisesti =)

Eiköhän se ole kaikkein nopein...? Ainakin kiireellisissä ja hätäsektioissa. Mun tyttö oli muutamassa minuutissa pihalla, kun taasen kiinni ompelu kesti melkein tunnin. Kerroksia kun on jotain tyyliin 9 mitä pitää vetää kiinni.

On. =)

Kyllä minullakin ompelu kesti kauan, mutta tämä auki leikkaaminen vielä pidempään, kun oli niin "muhkuralla" koko kohtu.

 

[tiiru]

Tuossa kyselit vielä siitä että jos tulee paniikki tms. Mä pelkäsin ihan samaa, varsinkin toisen tytön suunnitellussa sektiossa sitten. Mutta leikkaussalissa oli tosi kiva ilmapiiri, ja ihmiset jutteli mulle rauhoittavasti, tottahan he ovat tottuneet hiukan hermoileviin äiteihin. Ja alussa mies on sun kanssasi siellä, sekin rauhoittaa. Jos sitten ompeluvaiheessa tuntuu, että sulla menee järki, niin voit saada rauhoittavaa pienen annoksen. Silloinhan lapsi on pestävänä ja punnittavana, niin sun ei tartte huolehtia kuin omasta voinnistasi.

Hyvä... sekin olisi kauheeta jos olisi kauheen "kylmiä" ja rutiininomasia ihmisiä... Kyllähän sekin rauhottaa jos en koe olevani ihan epänormaali ja typerä kun pelkään aiva ***

 

[Pesky Pixie]

Hyvä... sekin olisi kauheeta jos olisi kauheen "kylmiä" ja rutiininomasia ihmisiä... Kyllähän sekin rauhottaa jos en koe olevani ihan epänormaali ja typerä kun pelkään aiva ***

Mulla ainakin oli tosi ihania ihmisiä. Ja se huuto, jonka kuulin kun tyttö nostettiin mahasta... :heart: maailman ihanin ääni. :heart: Vaikka en sektiota halunnut ja sitä kamalasti pelkäsin, niin hyvin se siitä kuitenkin meni.

 

[Smeagol]

no jännittihän se tietty, mut enemmän jännitti se mitä sieltä pengotaan pois. 2 ihanaa tyttöä tullut sektioilla.
sektiot on ollu mulle pikkujuttuja mun esikon katastrofaalisen synnytyksen jälkeen.

 

[MMMM]

Eniten pelottaa, että jos yhtäkkiä jonkun viillon tunnenkin. Hammaslääkärissä on aina tolleen... "me ruvetaan heti poraamaan niin kerro kun sattuu, puudutus kyllä varmaan alkaa vaikuttaa"...joo kiitos.

Okei ei voi verrata, mutta ihan samalla tavalla varmaan voi käydä sektiossa, ettei puudutus olekkaan niin hyvin vaikuttanu??

Onko ketään sattunu toimenpiteen aikana?

Että yhtäkkiä joku kohta ei olekkaan puutunu ja tunnen kaiken...
Ihan sama sattuuko jälkikäteen, mutta siellä leikkauksessa.

Ja jos(tai siis kun) saan kauhean paniikkikohtauksen niin mitäs sitten? Jos jo nyt tärisen ja itken niin miten ihmeessä selviän siitä päivästä täysjärkisenä? Enhän mä sellasessa sekavassa tilassa ole edes turvallinen syli vauvalle!
Eikä tartte sanoa että kyllä sä selviät, kun en selviä.

Lyön varmaan tajun kankaalle itseltäni niin kaikki hyvin.
Mä rukoilen että se vauva kääntyy ja että raskausmyrkytys on niin lievä, että saa tulla alakautta!! :'(

Höpö höpö. Ihan iisi juttu se on. Ei satu, oot aineissa, ja lisäks saat kipupumpun josta voit lykätä lääkettä toimenpiteen jälk. lisää. Kyllähän se tietty jännittävää on, mut luultavasti kiinnität huomiota siihen, että koska vauva parkasee tai siihen että alatko purjoon, kun ne myllää sun mahassa. Anyway, kaikki on ohi niin ihmeen nopeesti, ettet itekkään ehdi käsittään.

 

[harmaa]

Kaverilla n. 8v. takaa ei ollut puutunut kun lääkäri veitsen kanssa ekaa viiltoa teki. Lääkäri ei ollut uskonut ja viilsi vielä toisen kerran. Tämän jälkeen tulikin sitten pikanukutus.

Nojoo... mulle käy just noin!

Ja mulle sanottiin synnärillä hetiu kättelys,että ens kerralla voit sitten jättää tän palstan lukemisen muille tyypeille.
Täällä kun kerrotana kyllä juttuja,mutta jätetään usein osa kertomatta tai lisätään vähän omia juttuja sekaan.
Tuosta vieraan kaverin jutustakaan me emme tiedä kaikkea,miski noin kävi?Siihen on kuitenkin syynsä.

 

[Pesky Pixie]

no jännittihän se tietty, mut enemmän jännitti se mitä sieltä pengotaan pois. 2 ihanaa tyttöä tullut sektioilla.
sektiot on ollu mulle pikkujuttuja mun esikon katastrofaalisen synnytyksen jälkeen.

Sama juttu. :| En missään tapauksessa haluaisi/halunnut sektiota, mutta esikoisen syntymä oli niin katastrofaalinen ja päättyi niin huonosti, että miljoona kertaa mieluummin se sektio.

 

[juu]

Saahan mies tulla sinne mukaan?

Saa. =)

Okei toi on jo 50%helpottava juttu. Yksin on vielä kamalampaa

Älä pelkää, se menee hyvin. Ihan oikeasti. Kun puudutus on kunnossa ei jalat esim liiku lainkaan, etkä ihan oikeasti tunne mitään. Sen liikuttelun tietty tuntee kun se tuntuu tavallan koko kropassa (harvemman ihmisen yälvartalo pysyy paikallaan jos sen alaosaa operoidaan ) Mutta tunnotonta on kaikki tosta tisseistä alaspäin. Maailman miellyttävin tunne se ei toki ole, liekkö minkään sortin synnytys. Mutta kipu siihen ei kuulu. Ja se anestesialääkäri tosiaankin on siinä vajaan metrin päässä.

Pidä vaan miestäsi kädestä kiinni ja jutustelkaan siinä vaikka sit siitä miltä tuntuu tai millainenhan pieni immeinen sieltä on tulossa. Rauhoittaa kummasti. Mua ainakin ja meillä oli kuitenkin pikkuriikkinen keskosvauva tulossa (rv28+1), silti pystyin oleen varsin tyynenä. Odotettiin vaan sitä että rääkäiseekö hän...se oli ihana merkki siitä että keuhkot oli ehtinyt jo kehittyä riittämiin että sai happea ja kykeni kiljumaan (uskomattoman kova ääni lähteekin 1,2kg ihmisen alusta)

 

Tuossa kyselit vielä siitä että jos tulee paniikki tms. Mä pelkäsin ihan samaa, varsinkin toisen tytön suunnitellussa sektiossa sitten. Mutta leikkaussalissa oli tosi kiva ilmapiiri, ja ihmiset jutteli mulle rauhoittavasti, tottahan he ovat tottuneet hiukan hermoileviin äiteihin. Ja alussa mies on sun kanssasi siellä, sekin rauhoittaa. Jos sitten ompeluvaiheessa tuntuu, että sulla menee järki, niin voit saada rauhoittavaa pienen annoksen. Silloinhan lapsi on pestävänä ja punnittavana, niin sun ei tartte huolehtia kuin omasta voinnistasi.

Hyvä... sekin olisi kauheeta jos olisi kauheen "kylmiä" ja rutiininomasia ihmisiä... Kyllähän sekin rauhottaa jos en koe olevani ihan epänormaali ja typerä kun pelkään aiva ***

Ei ne oo, mulla oli ainakin aivan mahtava porukka leikkurissa. Hoitajakin silitteli kättä ja jutteli mukavia kun huomasi, että mulle meinasi tulla paniikki kohtaus. Siinä oli kyllä ihmiset oikeella alalla, ihan vain omalla käytöksellä saivat mutkin lopuksi rentoutumaan ja hyvälle mielelle, vaikka aluksi olin ihan paniikissa ja vain tärisin ja itkin :heart:

 

[Smeagol]

no jännittihän se tietty, mut enemmän jännitti se mitä sieltä pengotaan pois. 2 ihanaa tyttöä tullut sektioilla.
sektiot on ollu mulle pikkujuttuja mun esikon katastrofaalisen synnytyksen jälkeen.

Sama juttu. :| En missään tapauksessa haluaisi/halunnut sektiota, mutta esikoisen syntymä oli niin katastrofaalinen ja päättyi niin huonosti, että miljoona kertaa mieluummin se sektio.

niinpä. ja tän viimisen kohdalla sektio osattiin kääntää mun omaan synnytyspelkoon, kun pelkäsin vain ja ainoastaan lapsen takia, koska esikko oli ihan sekunnin päästä siitä ettei olisi täällä enää.
eli esikko oli 55,5cm ja 4160g ja liian iso mun lantiolle. keskimmäinen leikattiin sen takia että oli iso ja oli rv. 39, 3610g 49cm ja tää kuopus samoilla viikoilla 3660g ja 50cm. eli nämäkin olis ollu aikamoisia jos ne olis menny yli.
mut tosiaan kuopuksen kohdalla mä vaan pelkäsin muka synnytyksen tuottamaa kipua. :kieh: