Voiko pettämisestä päästä yli?

[Petetty vaimo]

Mieheni petti minua keskustelupalstalta löytämänsä naisen kanssa. Oli selittänyt harkitsevansa eroa (minulle täysi yllätys) ja lopulta saanut vongattua naisen meille kotiin, meidän sänkyymme. Kerta sitten riitti.

Kun halusin erota saatuani tänmän selville, mies halusi ehdottomasti meidän jatkavan avioliittoa. Suostuin lopulta, mutta vaikka tästä on jo 4 vuotta aikaa, olen vieläkin ajoittain ratkiraivoissani tästä asiasta. Olen yrittänyt antaa anteeksi, mutta en ole pystynyt. Mieheni olen haukkunut pataluhaksi, haluaisin tehdä naiselle vielä saman. Eniten olen raivoissani miehelleni, mutta haluaisin sanoa suorat sanat myös naiselle, joka tulee sänkyyni rakastelemaan hääkuvamme viereen. Olen sitä mieltä, että armeliaampi teko olisi ollut ampua minut -olisin mieluummin kuollut kuin petetty. Tuntuu ylitsepääsemättömältä, että toinen meistä ei voinut pitää avioliittovalaansa, vaan rikkoi sen ja tuhosi elämäni samalla.

 

[Pettynyt]

Ei pettäminen unohdu koskaan.

 

[Hakuman]

Minä en pettänyt, en vaan saanut seksiä tarpeeksi, joten sain sitä siis muualta Sen tietää nyt asuinkumppanikin. Sama se mulle pääsikö yli vaiko ei.

 

[Aikuinen nainen]

Kyllä voi päästä yli. Mutta jos edelleen 4 vuoden kuluttua olet ratkiraivoissasi ja olisit mieluummin kuollut kuin tullut petetyksi, niin veikkaan, että juuri sinä et siitä pääse yli ja on parempi erota nyt kuin 10 vuoden päästä. Ehdit vielä rakentamaan elämäsi uudelleen kenties uuden miehen kanssa.

P.s. Ei kukaan tuhoa sinun elämääsi, ellet sinä itse.

 

[mies]

Samaa mieltä Aikuisen naisen kanssa. Kannattaisi vähän löysätä pipoa ja antaa jo anteeksi, varsinkin jos toinen on neljä vuotta sinun v...lemista kuunnellut. Eiköhän tuo jo riitä yhdelle miehelle.

Toinen vaihtoehto on, että hankit uuden suhteen, jossa sinä saat kuunnella haukkumiset ja pelätä henkesi edestä. Tulethan järkiisi?

 

[pettäjä]

Petetty vaimo:
Minä petin vaimoani tältä palstalta löytämäni naisen kanssa. Olin hölmö tosi hölmö. Miksi sen tein, en tiedä mutta nyt tiedän etten sitä koskaan tee kenellekkään toiselle. En vaan tajunnut mihin jamaan saan hänet.

Olemme silti yhdessä koska olemme jaksaneet jutella asiaa läpi tuhansia kertoja. Minä ainakin opin mutta tehtyä en saa tekemättömäksi ja siksi asiaa on tavallaan puitu vuosia.
Minä siis ymmärrn mitä kirjoitit, ei ole helppoa olla petetty. Yritän nyt olla kunnonmies ja parantanut tapani.

 

[anna]

Minä en ainakaan pääsisi pettämisestä yli ja vaikeaa se on näyttänyt niillekin tutuille olevan, jotka ovat jaksaneet yrittää pettämisen jälkeen. Minä haluan uskollisen miehen. Jos ei siihen kykene, saa etsiä seuransa muualta. Yksinkin on parempi kuin petollisessa seurassa. Jos ei lähimpäänsä pysty luottamaan niin keneen sitten.

Itellä oli jotain peliä muiden miesten kanssa entisen suhteeni aikaan (en pannut enkä edes suudellut ketään). Exän oli helvetin vaikea päästä tästä yli. Sain kuulla jatkuvasti katkeraa ja mustasukkaista vittuilua. Pari vuotta sitä katselin ja jätin exän. Jälkeenpäin ajatellen tajusin, että käytökseni johtui siitä etten edes rakastanut exää.

Miespuolisen tuttuni vaimo petti tätä ja he kävivät kaikki terapiat sun muut ja olivat jo eroamassakin. Sitten vaan jäivät yhteen. Mutta ei se mies kunnioita akkaansa enää yhtään. Kaikki on olevinaan hyvin, mutta aina yhtäkkiä miehellä napsahtaa ja hän kohtelee akkaansa tosi oudosti.

Yksi kaverini petti miestään ja nyt mies jaksaa aina välillä muistutella siitä ja on aina tosi mustis kun nainen on lähdössä jonnekin.

Pappani petti mummoani joskus 40 vuotta sitten ja vieläkin mummo piikittelee pappaa tämän "tyttöystävistä". Pappa on ihan tossun alla ja saa kuunnella jatkuvaa nälvimistä ja häpäisemistä.

Silloin se tuntuu toimivan kun molemmat pettää. Yksi miespuolinen kaverini oikein hakemalla hakee baarista seksiseuraa aina kun on ilman naistaan liikenteessä. Samaa tekee tämä nainen kun mies on poissa. Molemmat vielä tietää toisensa puuhista ja välillä itkee niitä, mutta niin vaan ollaan naimisiin menossa. Avoin suhde on se toimivin (siis täysin uskollisen suhteen jälkeen), pettäjät voisi olla keskenään.

 

[mies]

Yhdessä tarinassa petetty nainen petti myös miestään ja siihen asti hän oli ollut aivan maissa. Tietysti hän ei puhunut petoksesta mitään miehellensä, mutta sillä hän selvitti mielensä ja ilmeisesti totesi, että ei se miehenkään petos varmaan ollutkaan minkään arvoinen?

 

[anna]

Mä luulen kans, että tilien tasaaminen on se paras keino. Kun pettää itsekin, menettää oikeuden arvostella toista ja oikeuden asettaa itsensä toisen yläpuolelle. Ehkä alkuperäisen kirjoittajankin olisi syytä hankkia parisuhteen ulkopuolinen seksikokemus.

 

[aliisa1]

Meidän tapauksesta on vain 8 kk, otin takaisin ja kuvittelin että kaikki kääntyy vielä hyväksi. Kyllä se siellä takaraivossa on koko ajan ja tilaisuuden tullessa otan asian esille. Olisi näin jälkeenpäin ajatellen ollut parempi erota, nyt se vain rassaa mieltä. Ja jos asioista on puhuttu kunnolla, on väärin vittuilla miehelle jatkuasti. Mitä näitä pettämiskeskusteluja olen lukenut, niin melkein jokaisessa tapauksessa se ei unohdu koskaan ja ei voi antaa anteeksi. Ja kun ei voi unohtaa, ei voi antaa anteeksi niin miten voisi olla onnellinen ?
Mä en haluais erota ja jäädä yksin, en haluais luopua miehestä jota kuitenkin rakastan mutta kun on niin paha olla... tämä on sellaista hitaasti tappavaa ja varmaan eroon johtavaa kunhan ensin kerää voimiansa tehdä se. Ikävä kyllä ! Pettäminen kun tuhoaa luottamuksen, kunnioituksen sekä arvostuksen toista kohtaan. Okei, olisi helppoa käydä kostamassa mennen tullen, mutta mitä se pyhittäs loppupelissään. Yhtä paska olo, luottamuksen sekä arvostuksen puute ei lähde minnekkään. Life sucks

 

[Minä]

Minä en päässyt yli, mies petti netissä tapaamansa naisen kanssa, puoli vuotta sitten. Emme heti eronneet heti, yritimme kuitenkin, loppu oli sellaista vittuilua minun puoleltani, ettei sitä kummatkaan jaksaneet, varsinkin kun mies ei edes halunut puhua koko asiasta. Nyt olemme eronneet, olen helpottunut...jos olisimme jatkaneet, olisin koko ajan epäillyt ja kytännyt miestä. En jaksa enkä halua sellaista elämää, haluan miehen joka kunnioittaa minua ja on rehellinen. Toivottavasti löydän vielä sellaisen vaikka olen jo yli 40-kymppinen.

 

[miituu]

.[/quote]En jaksa enkä halua sellaista elämää, haluan miehen joka kunnioittaa minua ja on rehellinen. Toivottavasti löydän vielä sellaisen vaikka olen jo yli 40-kymppinen.[/quote]

Minäkin haluaisin sellaisen miehen ja minäkin olen yli 40-kymppinen. En vain usko, että rehellisiä, vaimojaan kunnioittavia miehiä on enää olemassakaan

 

[anteeksianto]

voi päästä. vaatii vaan molemmilta tosi paljon. asia pitää puida perinpohjin ja käydä läpi.
aloittaa sitten alusta. antaa anteeksi ja unohtaa (vie kyllä aikaa). tuskin kokonaan unohtuu, mutta ei enää nosta myrskyä ja suuria tunteita. omasta tapauksesta viitisen vuotta ja elämä jatkuu päivä kerrallaan, en enää kuittaile menneistä miehelleni (pariin viimeseen vuoteen siis).
meillä on vain tämä hetki...mennyttä ei voi muuttaa, tulevasta ei tiedä....
ja kukaan ei voi pilata toisen elämää tai tehdä onnelliseksi...

 

[Heta]

Miksi pettäjälle pitäisi edes antaa anteeksi? Eikös parisuhteen pitäisi olla kahden ihmisen symbioosi, jossa molemmat koittaa olla hyviä toisilleen. Siinä vielä ollaan sovittu yleensä että ollaan ihan yksinoikeudella. Jos toinen pettää, hän rikkoo sopimuksen, liiton, luottamuksen, rakkauden. Hän kusettaa kaikkein läheisintä ihmistään. Mitä rakkautta se sellainen on, että pystyy satuttamaan rakkaintaan niin kovasti. Pettäminen on valehtelua, lupauksen rikkomista, toisen arvon alentamista jne. Pettäminen satuttaa niin monella tavalla ja on niin turhaa.

Jos joku toinen ihminen kiinnostaa enemmän kuin oma suhde, kannattaa erota. Jos oma suhde on kuitenkin pitkällä tähtäimellä tärkeämpi, se toinen unohdetaan. Minä en olisi sellaisen ihmisen kanssa joka ei ajattele samoin. Tiedän että minä en koskaan petä ja vaadin samaa kumppaniltani. Jos pettää, ei kunnioita minua eikä suhdetta, ei arvosta minua eikä suhdetta eikä rakasta minua, vain itseään. Eikä pettäjään voi luottaa. Suhteen tärkeimmät kulmakivet ovat rakkaus, kunnioitus, luottamus ja arvostus. Pettäjä rikkoo ne kaikki. Mikä oikeus hänellä enää on minuun... Olen arvokkaampi ja ansaitsen luotettavan ja kunnioittavan kumppanin.

 

[Miia]

Meillä oli vastaava tilanne, mies petti, tunnusti mutta ei ollut avoin, yritti jopa salaa jatkaa "ystävyyttä" naisensa kanssa. (työkaveri) Oli pakko jatkaa yhdessä, tilanne oli sellainen. En olisi pärjännyt yksin siinä vaiheessa. En koskaan unohtanut enkä antanut anteeksikaan. Kuittailen asiasta vieläkin. En kunnioita miestä enää vaikka hän "hakisi kuun taivaalta" (välillä hakeekin).
On kuitenkin merkillistä että kun aika kuluu tulee eroaminen entistä vaikeammaksi vaikka tiedän että se olisi ainoa oikea ratkaisu ja nyt mahdollistakin.
Mies jätti lopulta suhteensa ja katuu nyt sitä ja sanoo sen olevan elämänsä moka. Ei se auta mitään.
Samat ongelmat suhteessa ovat edelleen mitkä johtivat minun tyytymättömyyteeni ja miehen petokseen. Työnarkomania, harrastukset jotka vievät kaiken ajan, erilainen näkemys elämästä. (Minä "vihreä" hän kovien arvojen ja "kehityksen" kannalla.) Emme ole samaa mieltä mistään koskaan.
En tämä onnistu, ei petosta voi antaa anteeksi.

 

[aa]

Miten olette suhtautuneet hlöön jonka kanssa puolisonne petti?

 

[tosimies]

Anna:

Ihminen hakeutuu yleensä kaltaiseensa seuraan. Minun kaveriporukassani ja suvussani ei ole pettäjiä, ainakaan tietääkseni.

 

[(¤)]

Anna:

Ihminen hakeutuu yleensä kaltaiseensa seuraan. Minun kaveriporukassani ja suvussani ei ole pettäjiä, ainakaan tietääkseni.

Ai sä oot se ainoo joka pettää? Ai nii mut sitähän ei laskettu ku suhde oli niin alussa ja oma nainen ei vielä antanut...

 

[Uusipäivä]

Miten olette suhtautuneet hlöön jonka kanssa puolisonne petti?

Lähetin tekstiviestin (esin kaivoin tietooni nro) Nyt jos koskaan mieheni tarvitsee sinua!! Enkä koskaan ota enää yhteyttä tämän viestin jälkeen. Kiitos (nimensä)

 

[tosimies]

Anna:

Ihminen hakeutuu yleensä kaltaiseensa seuraan. Minun kaveriporukassani ja suvussani ei ole pettäjiä, ainakaan tietääkseni.

Ai sä oot se ainoo joka pettää? Ai nii mut sitähän ei laskettu ku suhde oli niin alussa ja oma nainen ei vielä antanut...

Jaa, vaihdoit siis nimimerkkiä N27, kun olit jo sanonut ettet enää jaksa kommenttejani, muttet malttanut olla vastaamatta...

 

[alkuperäinen]

Miten olette suhtautuneet hlöön jonka kanssa puolisonne petti?

En tiedä kuka hän on tai missä asuu. Mulla on fantasia, jossa puukotan tämän henkilön ja mieheni ja tanssin verilätäköiden yli pois -ei kerro todellisesta tappamisen halusta, vaan kuvaa sitä, minkälaisena iskuna olen pettämisen kokenut. Puukotuksena sydämeen, jonka jälkeen olen henkitoreissani... Tämä on psyykkinen todellisuus, ja niin absurdilta kuin se tuntuukin, tunne on todellinen. Joskus ajattelen, että haluaisin tappaa tuon kyseisen henkilön, joskus haluaisin kertoa yksityiskohtaisesti, mitä tuskaa myös hänen tekonsa on tuonut elämääni.

 

[a]

Tässä te näette selvästi mitä pettäminen ihmiselle voi aiheuttaa, kun luette alkuperäisen tuntoja.

Miksi kukaan tekisi RAKKAIMMALLEEN (tai yleensä kenellekään) tuolla tavalla? Rakastaako pettäjä? Kunnioittaako hän puolisoaan? Onko hän luottamuksen arvoinen? Voiko petetty enää kunnioittaa puolisoaan? Voiko hän enää luottaa? Kun nämä karsitaan, mitä enää jää jäljelle...

 

[Mies]

Minua petettiin... salailu, välttely, syyllistäminen ja kaikki se oli arkipäivää.

Lähdin kävelemään enkä taakseni katsonut - Sitä päätöstä en ole katunut, vaikka kipeää aluksi tekikin.

Löysin uuden rakkauden.

 

[Miia]

En ottanut yhteyttä. Halveksin vähän, pidän häntä luuserina, koska hänellä on (edelleen) mies ja pari lastakin. Hän yritti vaihtaa "parempaan" mutta kun se ei onnistunut jäi edelleen liittoonsa vaikka kertoi sen olevan huono. On yrittänyt samaa temppua ennenkin. Eli ovat samanlaisia mieheni kanssa, samannäköisiäkin (väritys, pukeutuminen, puhetyyli).
Oikein korostin erilaisuuttani naisen suhteen mieheni kiinni jäämisen jälkeen. Olen tumma, hän vaalea, olen naisellinen, hän laiha riuku, olen hoidettu ja pukeudun nätisti, hän kulkee samoissa vaatteissa vuodesta toiseen eikä meikkaa yhtään. Hän on uraohjus, minä en. Hän on hiljainen, minä puhelias.
Olen tavannut hänet kerran (useita kertoja matkan aikana), kun olin mieheni viikon kestäneellä työmatkalla avecina. Hän pakoili minua, en tiedä miksi? kyllähän tekojen seuraukset pitäisi kestää? Vai yrittikö hän esittää pelkäävää että saisi taas miehen suojeluvietin heräämään?
Laitoin mieheni kuitenkin esittelemään minut hänelle ja olin kuin en olisi koskaan kuullutkaan hänestä. Kyselin mitä hän tekee yms. Nautin hänen noloudestaan ja vaivautuneisuudestaan. Hymyilin ja olin onnellisen tuntuinen. Mieskin oli nolo ja kulki perässäni kuin apua pyydellen koko matkan ajan. Hän oli laittanut suhteen poikki kertomalla minun saaneen tietää asiasta ja kertoneensa kotona kaiken. Nyt näytti siltä etten tiennyt koko asiasta mitään. Aika noloa naiselle?
Asia ei enää koske minuun mutta ei sitä unohda koskaan. Jos hyvä mies tulisi vastaan lähtisin heti hänen matkaansa. Eli tekisin samat, mutta todella lähtisin.

 

[ihmettelee]

En hyväksy pettämistä, mutta: jos miehesi pettämiskumppani on tosiaan niin surkea olento kuin miksi hänet kuvittelet, mitähän mahtoi miehesi hänessä nähdä?