Toggle sidebar

Voiko petetty antaa anteeksi oikeesti

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Mistä kysymys?
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
M

Mistä kysymys?

Vieras
Nyt on merkillinen tilanne taasen menossa. Miespuolinen ystäväni joutui keväällä petetyksi yllättäen. Usean vuoden avioliiton jälkeen vaimo saapui hakemaan tavarat uuden miehen kanssa. Tilanne oli riidaton. Uusi onni ei kuitenkaan kestänyt ja neitonen lempattiin pihalle. Nyt tuo vanha pari kokeilee onneaan eri osotteista käsin.

On lieneen oleellista mainita, että itselläni on ollut pitkäaikainen suhde tuon jätetyn kanssa. En kuitenkaan halua jättää perhettäni ainakaan hätiköidysti.

Voiko mies oikeesti antaa anteeksi vai onko tossusta kysymys?
 
Itse en antaisi koskaan anteeksi vaimolleni moista. Kuulostaa melkoiselta nöyryytykseltä. Luottamus on varmasti tipotiessään ja kunnioitus toista kohtaan kans. Mutta saattaahan sitä olla jotain kivaa yhdistävääkin.. vaikka seksi?

Toisaalta jos on täytynyt hakea muualta, palikat ei varmaan ole olleet kasassa silläkään saralla. Heh heh- kylläpäs sämplätään!



 
Eikös tuossa ole noita pettäjiä samassa liitossa kaksin kappalein? Siis Miesystäväsi vaimo on huorannut jonkun uuden miehen kanssa ja itse äijä on huorannut sinun kanssasi? Kukas siinä on sitten pettäjä, jättäjä tai tossu?
 
Jep! Kysymyshän kuului miehen kyvystä antaa anteeksi vaimolleen OIKEESTI. Vai meinaatko, että kun ei ole itse pulmunen voi sallia toisen harharetken anteeksi ??

 
Mulla on ollut hieman vastaavia kokemuksia. Kaksikymppisena olin ihan älyttömän rakastunut itseäni vanhempaan kaveriin. Hän oli vähän alla 30 v. ja ihanan itsevarma, hohdokas jä lämmin. Ajan mittaan ilmeni että itsevarmuutta kohotettiin naissuhteiden avulla. Annoin aluksi anteeksi, mutta en koskaan päässyt eroon peloistani. Itse en ole pettänyt koskaan, vaikken tuomitsekaan teitä ketään.

Tuskin onnistuu heillä suhteen lämmittäminen. Ei sunkaan kannata tuosta miehestä haaveilla. Ethän ollut valimis eroamaan heti kun oli pesä tyhjänä. Ole vain tyytyväinen että sait huomata vanhan suolan janottavan ja pidettyä oman perheesi kasassa. Voithan jatkaa salasuhdetta, mutta jos rakkaudesta on ollut kysymys tuskin pystyt siihen. Eihän sitä kukaan omaansa anna pois!

On olemassa myös miehiä ja naisiakin, jotka eivät pysty olemaan yksin ja niille kelpaa kuka tahansa parempaa odotellessa. Onko totta! ottakaa kantaa
 
Kiitos Tero kysymästä!
Mulla on nyt lähinnä ihmettelijän rooli.. kaveri vakuuttaa rakkauttaan muhun Tommy Tabermanin runoilla. Mutta mun mielestä toi exän kanssa oleminen kertoo toista. Haluaisin uskoa, mut eiköhän tää ollut tässä. Harmittaa kun meni tosi hieno ystävyys..itku.
 
No ei mun mielestä kyllä voi oikeasti edes olla vihainen toiselle, jos itse on tehnyt samaa syntiä.
Turha siinä on kenenkään anteeksipyyntöjä odotella toiselta kun itse on yhtä syyllinen. Kummat kuviot.
 
Tottakai mies voi vaimonsa pettämisen anteeksi antaa. Kynnyskään ei varmasti siihen ole kovin korkea, koska hän ei itsekään sen uskollisempi ole ollut.

Tossu tässä draamassa taidat olla ihan itse, kun lähes sinisilmäisesti uskot petturimiehen rakkaudenlurituksiin, etkä edes omalle perheellesi rohkene rehellinen olemaan.
 
Miehet ne kokeilee, olisko aidan takana ruoho vihreämpää ja luikkivat sitten takaisin vaimon helmoihin, kun huomaavat, ettei ollut... Sehän hyvin tiedetään, kuinka siinä sitten käy huonolle ruoholle.

 
minun mies otti ja lähti ja jätti perheensä toisen naisen takia, ensin petti ja sähläsi selkäni takana , kiihkietä viestejä ja salaisia tapaamisia...kyllä loukkasi ja toipuminen vie pitkään, anteeksi en anna koskaan.
 
TOTTA ON! tuollaisia ihmisiä on paljon, yksinäisyys pelottaa ja haalitaan kuka vaan siihen , ja ""näyttää"" paremmalta kun ei ole yksin ...surullista mutta totta, kyllä ihmisen pitäisi osata olla myös yksin vaikka ei se aina herkkua olekkaan on siinä paljon hyvääkin!
 
Heipps nim. yksin pelottaa
Totahan se kaverikin mulle vakuuttaa.. meinasi kuulema tulla hulluksi ajattelemalla mua perheeni parissa. Voihan ton tajuta, en minäkään nauti tästä niitten uudesta ystävyydestä yms. Aviossa on kuulema helppo olla henkilön kanssa, jonka kanssa tulee toimeen. Rakkaus voi olla mualla.

En ihan jaksa uskoa ikuiseen rakkauteen, joka kestäisi ja menisi perheen edelle tehden kaikki onnelliseksi. Jos kotioloissa ei ole suoranaisia ongelmia e. vihaa ja väkivaltaa ja puoliso ei halua erota, kyllä mamman on pysyttävä kuosissaan. Siksi olen odottanut ( jo vuosia) jonkinlaista ajan tuomaa ratkaisua tähän.

Tässä taisi olla se luonnollinen ja ajan tuoma ratkaisu. ..

Ehken ollut odottamisen arvoinen miehelle kuitenkaan. Kaverin viime aikaiset valheet ovat vienneet pohjan tulevalta. Saattaa vain olla, että kiintymys , yhteenkuuluvaisuuden tunne ja upeat keskustelumme tuntuvat liian raskailta menettää. Niin minustakin, mutta kerran se kirpaisee, vaikka saataa viedä tosi pitkän aikaa...

Eli jäitä hattuun vastaavissa tilanteissa. Jokainen terve ihminen ihastuu avioliiton / pidemmän suhteen aikana johonkin. Sitten voi itse yrittää päättää mihin rajan vetää ja yritettävä elää sen kanssa.

Tsemppiä vaikka itku kurkussa!






 
KYLLÄ naisetkin osaa, ihan oikein iskemällä iskee ja vainoaa ja tekee kaikkensa ja miehet sortuu ja siinä on paljon pelissä, perheet hajoaa, jätetty nainen ei sääli ketään vaan panee vahingon kiertämään..
 
Onko teillä lapsia?Mietin kuinka tiellä jatkossa sujuu heihin liittyvät perhejuhlat. Oletteko niissä yhdessä vai erikseen?Yksin vai uuden puolison kanssa?
 
heipps! En aijo erota ainaskaan salarakkauden takia..
Jos ero aikanaan tulee se voi tulla jonkin muun varjolla. Sen jälkeen voi sitten uusi rakkaus purjehtia elämään.. (vaikka olisi vanhakin heila).

Näin olisi parempi mahdollisuus saada perhe- ja lasten juhlat lävitse ilman suurempaa dramatiikkaa. Toiveenahan olisi ettei tartteisi tapella ja tämä toimiva teami voisi toimia vaikka eri osotteista käsin.

Eihän se kuiteskaan näin menisi vaikka nyt suunnittelee . Varmasti viimeistään oman exän uusi prinsessa saisi veret ja adrenaliinit liikkeelle...

Mä en tiedä ketään eronnutta pariskuntaa, jolla on lapsia ja jotka pystyis olemaan kavereita eron jälkeen. Jotenkin siinä on vielä niin lähellä ne rikkoutuneet toiveet omasta perheestä ja onnellisuudesta.

 
Kyllä voi, meillä on molemmat pettäneet ja molemmat saaneet anteeksi. Luottamuksen palautuminen voi vain viedä pitemmänkin aikaa!

Kerro suhteestasi miehellesi, selvittäkää välinne kuntoon!

Ei ole tossusta kysymys, kysymys on siitä mitä oikeasti arvostaa ja siitä, että me olemme vain ihmisiä!
 
Sinuna en nyt kyllä enää luottaisi ja huolisi ja runotkin pitää Tabermannin kirjoittaa. Omia saisi tulla.
Ajatelkaa noita politiikkojenkin rakkausrinoita. Esim. Lankia jätti nuoruudenrakastetun ja tämä lääkäri teetti ovelasti pettäen itselleen lapsen. Sitten alettiin vaatia koko miestä. Nyt Lankian koko ura vaakalaudalla. Tämmöinen nainen sitten meidän lääkärimme kun menemme sinne tuskaamme purkamaan. Vie naiselta joka adoptoinut lapsia , niin vie sumeilematta miehen.
Ei tässä osaa mitään tavallinen ihminen ajatella muuta kuin että pysy pilttuussas, jos ei parempaa miestä ole kuin tuo veivaaja.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa